kaikki lapsiperheet!
Käykääpä jos vain ehditte lukemassa tuolta
lemmikkiosastolta vilkkaana käynyttä keskustelua,
jonka taisi aloittaa joku äiti otsikolla "koirat
perk..." Uskon, ette kaikki ole samaa kastia,
itse koiraihmisenä (mutta lapsettomana) olen
tavannut tosi useita perheitä, jossa vierailut
ainakin meillä on sujuneet hyvin. Eli: lapsiperhe
joka tulee kylään, huolehtii myös siitä, ettei
tenava vedä koiria korvasta, ja koiranomistaja
puolestaan siitä, ettei se ihastu lapseen
liikaakin. Mielestäni vieraat, jossa vanhemmat
katsovat lapsensa perään osoittavat vain sen,
että vanhemmat välittävät lapsistaan. Eli ei kai
kaikki äidit ja isät ole yhtä yksinkertaisia
mielipiteeltään???
Yksi negatiivinen kokemus lapsista: mieheni
veljellä on kolme tyttöä, jotka ovat mitä
kauheimpia käytöstavoiltaan. Kun laitamme pöytään
keksiä ja pullaa, ottavat he käsiinsä heti useita
keksejä ja esimerkiksi jaffakekseistä syövät
täytteet ja jättävät itse keksiosan pöydän
kulmalle elleivät sitten palauta sitä ihan
keksivadille... Tai sitten he lähtevät pöydästä
juoksemaan ympäri asuntoa ja sotkevat joka paikan
suklaaseen.... ja vanhemmat eivät puhu mitään!!
Onneksi tunnen perheitä, jossa tällaista ei
todella tapahdu, vaan lapset tuntevat pöytätavat.
Aika hyvin tuon kyseisen lapsiperheen vierailu
aina meihin kuitenkin vaikuttaa, aina kun he
lähtevät me huokaisemme että ei ikinä meille
lapsia! olemme muutenkin koko ajan kahden
vaiheilla. Itse olen aina ajatellut, että ihan
vielä en halua äidiksi tulla (olen 27-vuotias),
vaikka painetta suvun saralta onkin. En halua
alkaa niin isoon ja pitkään projektiin, ennenkuin
olen todella valmis. Ja olisiko se niin kauheata,
vaikka en haluaisi lapsia koskaan? Tällä hetkellä
olemme tyytyväisiä kahteen koiraamme joita
koulutamme ja käytämme metsästäessä.
Onko kuulolla perheitä, joissa on sekä lapsia
että koiria? Miten olette tulleet juttuun? uskon,
että meillä tulee aina olemaan koiria, sen verran
tärkeitä ne meille ovat niin ystävinä kuin
metsästyskaverinakin.
Käykääpä jos vain ehditte lukemassa tuolta
lemmikkiosastolta vilkkaana käynyttä keskustelua,
jonka taisi aloittaa joku äiti otsikolla "koirat
perk..." Uskon, ette kaikki ole samaa kastia,
itse koiraihmisenä (mutta lapsettomana) olen
tavannut tosi useita perheitä, jossa vierailut
ainakin meillä on sujuneet hyvin. Eli: lapsiperhe
joka tulee kylään, huolehtii myös siitä, ettei
tenava vedä koiria korvasta, ja koiranomistaja
puolestaan siitä, ettei se ihastu lapseen
liikaakin. Mielestäni vieraat, jossa vanhemmat
katsovat lapsensa perään osoittavat vain sen,
että vanhemmat välittävät lapsistaan. Eli ei kai
kaikki äidit ja isät ole yhtä yksinkertaisia
mielipiteeltään???
Yksi negatiivinen kokemus lapsista: mieheni
veljellä on kolme tyttöä, jotka ovat mitä
kauheimpia käytöstavoiltaan. Kun laitamme pöytään
keksiä ja pullaa, ottavat he käsiinsä heti useita
keksejä ja esimerkiksi jaffakekseistä syövät
täytteet ja jättävät itse keksiosan pöydän
kulmalle elleivät sitten palauta sitä ihan
keksivadille... Tai sitten he lähtevät pöydästä
juoksemaan ympäri asuntoa ja sotkevat joka paikan
suklaaseen.... ja vanhemmat eivät puhu mitään!!
Onneksi tunnen perheitä, jossa tällaista ei
todella tapahdu, vaan lapset tuntevat pöytätavat.
Aika hyvin tuon kyseisen lapsiperheen vierailu
aina meihin kuitenkin vaikuttaa, aina kun he
lähtevät me huokaisemme että ei ikinä meille
lapsia! olemme muutenkin koko ajan kahden
vaiheilla. Itse olen aina ajatellut, että ihan
vielä en halua äidiksi tulla (olen 27-vuotias),
vaikka painetta suvun saralta onkin. En halua
alkaa niin isoon ja pitkään projektiin, ennenkuin
olen todella valmis. Ja olisiko se niin kauheata,
vaikka en haluaisi lapsia koskaan? Tällä hetkellä
olemme tyytyväisiä kahteen koiraamme joita
koulutamme ja käytämme metsästäessä.
Onko kuulolla perheitä, joissa on sekä lapsia
että koiria? Miten olette tulleet juttuun? uskon,
että meillä tulee aina olemaan koiria, sen verran
tärkeitä ne meille ovat niin ystävinä kuin
metsästyskaverinakin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
miä olen yksinhuoltaja...teiniperhe..kaksi
koiraa...miustahan molemmat sointuvat
yhteen...ainoa mikä mättää on just ne perheet
joilla ei ole koiria mutta lapsia
kyllä...poikkeuksia kyllä on...mutta oma
kokemukseni...annetaan pienten kohdella koiria
kuin jotain esineitä kun ne taas meillä ovat
melkein lasten asemassa..olen joutunut
komentamaan näitä vieraita aika tiukkaan josta
taas lasten vanhemmat loukkaantuvat..sanovat että
nehän on vaan koiria..ja miulla paineet
kasvaa...voinko kieltää tuomasta kyseisiä lapsia
meille...
Hyvin on tähän asti tultu toimeen.Perheeseen
kuuluu 5 lasta ja 8 koiraa( 1 kissa ja papukaija).
Kasvatamme koiria jotka sattuvat olemaan PK-
rotuisia eli vapaa-ajat menevätkin
puruissa,mettässä,kentällä tai vastaavasti.Lapset
koluavat kanssamme niin näyttelyt kuin kisatkin.
Vanhin tytär harrastaa kahdella sheltillään agia
ja tokoa.En ole koskaan kokenut että meillä
olisi "vaikeaa", vaikka kaikilla ulkopuolisilla
tuntuu olevan ongelmia tavastamme elää...
Ei minullakaan ole ikää kuin 29!
Meillä yhteiselo sujuu hienosti. Jos vieraita
lapsia tulee kylään niin koira ottaa ne hyvin
vastaan. Koira on meillä perheenjäsen, mutta
silti yksi tärkeä asia : se on eläin ja lapsi on
ihminen. Vaikka kuinka koira on mussukka niin
lapsi ensin sitten koira
Vähän sama meillä koiratkin perheenjäsenia, mutta
lapsi ensin, koirat sitten. Se ei kuitenkaan
tarkoita sitä, että koiria laiminlöytäisiin tai
niiden vanhoja etuuksia poistettaisiin. Niille
täytyy antaa huomioita siinä missä ennen lastakin
(eli koirat olivat ensin, sitten tuli vauva).
Mustasukkaisuutta en ole juuri havainnut, mutta
vanhempi koiramme (7 v.) ei isommin välitä
pienestä konttajasta, joka tulee kiipeilemään
päälle heti kun vanhempien silmä välttää. Toinen
koiramme puolestaan on aivan innoissaan
taapertajastamme. Nekin ovat yksilöitä.