Moi.
Mulla ei ole vielä mitään diagnosoituna. Epäilen että II-tyypin, tai sekamuotoinen. Syklotymiaksi alkaa olla liian vakavaa. Hirveitä aallonpohjia, itsemurhan toiveita. Sitten taas lievää puhdikkuutta, lenkille lähtöä, ruuan kokkaamista.Olotila on ärtynyt, hektinen. Teen monta pientä asiaa, puhetta pulppuaa, olen mielestäni fiksu ja voin neuvoa muita kaikessa (kun olen tietävinäni paremmin). Eli hypomaniaa.
Viimeksi toissayönä anelin miestäni tappamaan minut. Aamulla olin vähän alakuloinen mutta en laisinkaan niin alamaissa kuin yöllä. Päivällä olo parani ja oli ihan normaali, nauratti ja hyvä fiilis yms. Silloin mietin että miten yöllinen käytökseni voi olla mahdollista. Mielipiteet vaihtuvat olotilan myötä mustasta valkoiseen. Mihinkään en voi luottaa, en ainakaan itseeni!
Lito ei auta, pistää vaan ahdistamaan. SSRIt auttavat vähän masikseen. En tiedä mitä kokeilla, kukaan ei neuvo (psykiatri tai lääkäri), en uskaltaisi enää kokeilla väärää lääkettä kun takana pahat kokemukset. Eli en haluaisi lääkkeitä, mutta pelkään ettei ole muuta vaihtoehtoa kun alkaa taas kokeilemaan. Luulen kuitenkin että tämän tyypin mielialanvaihtelut on hankala lääkitä vrt. I-tyypin diagnoosiin.
Mietin että mitä voin tehdä? Onko kukaan teistä kokeillut hypnoosia tai hypnoterapiaa olotilojen tasapainottamiseen?
Olen niin hukassa. En voi luottaa itseeni missään. Mielialani, mielipiteeni, tykkäämisen ja inhoamisen kohteeni vaihtuvat jatkuvasti. En voi aloittaa mitään koska kyllästyisin kuitenkin. En osaa haaveilla mistään. Päivät kuluvat kotona, sohvalla, netissä, kunnes jokin vahvempi olotila ottaa vallan. Mistä saan enää jalansijaa mistä ponnistaa?
Leijun harmaalla alueella kunnes jotain taas tapahtuu. En ole itseni kontrolloitavissa pian enää lainkaan. Nämä vaihtelut vaan kiihtyvät. Olen ihan hukassa, pelkään kohta katsoa peiliinkin kun en tiedä mitä tulen näkemään..
Mulla ei ole vielä mitään diagnosoituna. Epäilen että II-tyypin, tai sekamuotoinen. Syklotymiaksi alkaa olla liian vakavaa. Hirveitä aallonpohjia, itsemurhan toiveita. Sitten taas lievää puhdikkuutta, lenkille lähtöä, ruuan kokkaamista.Olotila on ärtynyt, hektinen. Teen monta pientä asiaa, puhetta pulppuaa, olen mielestäni fiksu ja voin neuvoa muita kaikessa (kun olen tietävinäni paremmin). Eli hypomaniaa.
Viimeksi toissayönä anelin miestäni tappamaan minut. Aamulla olin vähän alakuloinen mutta en laisinkaan niin alamaissa kuin yöllä. Päivällä olo parani ja oli ihan normaali, nauratti ja hyvä fiilis yms. Silloin mietin että miten yöllinen käytökseni voi olla mahdollista. Mielipiteet vaihtuvat olotilan myötä mustasta valkoiseen. Mihinkään en voi luottaa, en ainakaan itseeni!
Lito ei auta, pistää vaan ahdistamaan. SSRIt auttavat vähän masikseen. En tiedä mitä kokeilla, kukaan ei neuvo (psykiatri tai lääkäri), en uskaltaisi enää kokeilla väärää lääkettä kun takana pahat kokemukset. Eli en haluaisi lääkkeitä, mutta pelkään ettei ole muuta vaihtoehtoa kun alkaa taas kokeilemaan. Luulen kuitenkin että tämän tyypin mielialanvaihtelut on hankala lääkitä vrt. I-tyypin diagnoosiin.
Mietin että mitä voin tehdä? Onko kukaan teistä kokeillut hypnoosia tai hypnoterapiaa olotilojen tasapainottamiseen?
Olen niin hukassa. En voi luottaa itseeni missään. Mielialani, mielipiteeni, tykkäämisen ja inhoamisen kohteeni vaihtuvat jatkuvasti. En voi aloittaa mitään koska kyllästyisin kuitenkin. En osaa haaveilla mistään. Päivät kuluvat kotona, sohvalla, netissä, kunnes jokin vahvempi olotila ottaa vallan. Mistä saan enää jalansijaa mistä ponnistaa?
Leijun harmaalla alueella kunnes jotain taas tapahtuu. En ole itseni kontrolloitavissa pian enää lainkaan. Nämä vaihtelut vaan kiihtyvät. Olen ihan hukassa, pelkään kohta katsoa peiliinkin kun en tiedä mitä tulen näkemään..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rauhottavia kenties?
Sanot lääkärillesi, että nyt alkaa olo olla sen verran sietämätön, että olisikohan syytä tutkia asiaa kunnolla erikoissairaanhoidon piirissä. Jos Lito ei jeesi, niin voisitko kokeilla Lamotrigiinia? Saisi kenties pahimpia huippuja ja pohjia pois. Sen haittavaikutukset tuntuisivat olevan melko pienet useimmilla. Onko SSRI annoksesi ajan tasalla, sillä kyllähän se pitäisi ainakin pahimmat notkahdukset ja itsetuhoiset ajatukset pitää poissa? Mutta mielestäni tuo tasaavien kokeilu ja käyttö vaatisi kunnollista erikoisalan tutkimusta tai ainakin konsultaatiota, eikä vain hakuammuntana kokeilla "jotain" ainakaan yleislääkärin toimesta.
Olethan malttanut rauhassa odottaa kokeiltujen lääkkeiden vaikutusta useita viikkoja, jotta sivuvaikutuksen lieventyvät ja teho pääsee huippuunsa? Tälläkin palstalla valitettavan monet ottavat lääkettä muutaman päivän ajan, ja lopettavat, kun tuli kaikenlaista.. yrityksen puutetta, sanon minä, alkuperäinen olotila ei noissa tapauksissa liene ollut kovinkaan paha.
Omalla kohdallani pelkkä Atarax on auttanut nukkumaan kunnolla, kun en bentsoja halunnut enää siihen tarkoitukseen käyttää.
Itsellä lähes vastaavanlaisiin oloihin ainoa toimiva lääke on Ketipinor ja omalla kohdalla ainakin todella auttaa. Kaikenlaisia "kauhujuttuja" kuulee tuosta ketiapiinistä (kyseisen lääkkeen vaikuttava aine), mutta ainakin itse olen saanut ison avun ko. lääkkeestä.
Mielialat heitteli itsellä tosi paljon, masensi ja ahdisti yhtäaikaa. Ilta ja yö olivat kaikkein pahimpia. Nyt ajatukset pysyy paljon paremmin kasassa, olo sellainen normaalin rauhallinen, mutta ihan normaalisti pystyn iloitsemaan iloisista asioista ja suremaan surullisia eli ei mitenkään latistuneelta elämä tunnu. Illalla kun lääkettä menee hiukan enemmän niin uni tulee helposti, mutta 8-9 tunnin kuluttua herää ihan virkeänä.
Annosta tosin joutuu hetken hakemaan ja itselle on ainakin lääkäri antanut luvan hienosäätää annosta oman voinnin mukaan. Itse otan 100-150 mg iltaisin ja 50 mg aamuisin. Annos kuitenkin ihmiskohtainen, eikä kyseinen lääkekään tietysti kaikille sovi.
Rauhoittavia lääkkeitä kuten Opamox en itse voi käyttää kun kierrokset vaan nousee entisestään :(