Näin jälkeenpäin kun mietin yhteiseloa narsistin kanssa niin on alkanut suuresti huvittamaan tuo narsistin anteeksianto riitojen jälkeen (koska narsistissahan ei ole koskaan mitään vikaa) vaan siinä toisessa. Se anteeksianto on niin juhlallinen tapahtuma ja siinä kuluu useimmiten tovi aikaa, saattaa mennä päiviäkin kun narsisti miettii ja miettii antaako hän anteeksi vai ei. Lopulta saat ikäänkuin "synninpäästön" =narsisti antaa anteeksi. Hoh hoijaa, kaikkea sitä on kestetty kun on ollut narsistin armoilla.
Huvittaa
8+1
19179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Joo kyllä varmasti kaikki narsistit ovat täysin samanlaisia, kuin tämä eksäsi. :)
Sillä "narsistilla" on varmasti nimikin ja olisi nyt kohteliasta edes kutsua ihmistä vaikka valenimellä pelkän "narsistin" sijaan...Se kertoo jotain jo siitä kumppanistakin.
dizel
Jotenkin arvasin, et sä tulet tänne ensimmäisenä lääsäämään.
:D
Ja jotenkin arvasin, että joku alkaa valittamaan siitä.
dizel
Ei tarvitse jatkaa tätäkään ketjua, jälleen kerran lopetan tällä kertaa tähän. Sun juttuja ei vaan yksinkertaisesti jaksa, eikä tunnu jaksavan monet muutkaan. Onhan siitä täällä sulle jo useaan kertaan mainittu, mut roiku sä nyt täällä kun alkuun pääsit.
Ette pääse minusta ikinä eroon. :8)
No ei, mutta jatkakaa vain ihmeessä...Sitä paitsi tuokin ensimmäinen kommenttini oli ihan asiallinen. Samaa ei voi sanoa vastauksistasi.
AP.n lause on aikas jännä;
"jälleen kerran lopetan tällä kertaa tähän."
:-DD
Onkohan tuo nyt sitten jotain kolmoissidosviestintää. :)
"Sillä "narsistilla" on varmasti nimikin ja olisi nyt kohteliasta edes kutsua ihmistä vaikka valenimellä pelkän "narsistin" sijaan...
Eri mieltä, ensinäkin laki kieltää henkilön nimen käytön siitä on korkeimman oikeuden päätös olemassa. . Valenimissä on ongelma että jos nassea sanoo vaikka Paavoksi tai Sauliksi tai Eevaksi, niin sillä loukataan niitä joilla tuollainen nimi on, hmisestä puhumattkaan, pitäiskö koko ihmisuku häpäistä 3 - 4 prosentin takia?
"Se kertoo jotain jo siitä kumppanistakin."
Niin, viisaa ja lainkuuliainen toisia huomioiva ihminen :)
niin monesti täällä asiat ja aiheet ikäänkuin henkilökohtaistetaan...ja jos se joku on eri mieltä niin ei voi enää sanoa/kertoa omaa mielipidettään aiheeseen liittyen...
kun taas itse jos koen asiani tärkeäksi niin jatkan keskustelua senkin uhalla, että se jotakuta ärsyttää, enkä anna henk. koht. veetuilun vaikuttaa...
paitsi että narsistilla siihen anteeksiantamiseen saattaa mennä monta kuukauttakin,ellei peräti vuosiakin eikä välttämättä vaan päiviä. sitä ennen leikitään mykkäkoulua.
No jos minäkin aiheesta...
että "minun narsistini" antoi aikoinaan joskus jalomielisyyden puuskassaan minulle anteeksi jopa sellaisiakin asioita, joita en ollut tehnytkään...
kuin myös antoi anteeksi, että olin ihmisenä sellainen kuin olin...syystä, ettei sillä oikeastaan ollut merkitystä millainen ihminen minä olin...
Mutta ehkä hänen oli annettava anteeksi minun vajavuuteni kuitenkin, että kaikesta mitättömyydestäni huolimatta minusta olisi ollut hänelle jotain hyötyä...
Annoitko sinä anteeksi millainen hän on?
Annoitko sinä anteeksi senkin mitä hän ei tajunnut tehneensä?
Kumpi olikaan jalompi? Hänellä meni päiviä, sinä et tajunnut vieläkään. Kumpi lie narsisti.
noh...tämä viestiketju ny liittyi narsistin tapaan antaa anteeksi...jota pelkästään kommentoin omista kokemuksistani aiheeseen liittyen...
Omaa anteeksiantamistani narsistin suhteen olen käsitellyt jo viestiketjussa, vanha elämänviisaus mm. tähän tapaan...
"niin jonkinlainen anteeksianto on mahdollista...ja varmaan toivottavaakin, ettei jää katkeruuteen, anna asian pilata loppuelämäänsä, siten että pelkää jatkuvasti vastaavanlaisen toistuvan..."
etten ny tiedä...mitä en ole tajunnut vieläkään...
Aito uhri voi antaa anteeksi vaikkei narsisti koskaan katuisi ja pyytäisi anteeksi.
Uhrinarsisti taas vaatii tasoitusta (mielummin voittoa) kyetäkseen anteeksiannon tapaiseen mielentoimintaan.
Niin minun ymmärryksen mukaan narsisti ei kadu, eikä pyydä anteeksi syystä ettei tiedä tehneensä mitään väärää...
Että anteeksi voi antaa omassa mielessään sillä raamatun periatteella...
"isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät..."
jos nyt jotain tasoitusta/voittoa tavoittelen...niin minun voittoni on pelkästään siinä...että iloitsen itsestäni, elämästäni ja kaikesta siihen liittyvästä...narsisteista huolimatta...
Miksei sinulle kelpaa ja riitä toisen anteeksianto?
Miksi olit riippuvainen 'narsistin' armosta?
Minultako kysyt...
siis aikoinaan en oikein ymmärtänyt tuota hänen anteeksiantoaan...siitä millainen olin tai teoista joita en ollut tehnytkään...
anteeksiantamiset eivät edes liittyneet mihinkään riitatilanteisiin...
Lähinnä pohdin mistä syystä tuollaisia asioita piti minulle antaa anteeksi...varsinkaan kun en merkinnyt hänelle mitään...
mutta "järkeilin" että hänen piti antaa anteeksi nuo asiat minulle syystä, että hän kuitenkin jostain syystä halusi olla suhteessa kanssani...
tuo miksei kelpaa tai riitä...
en ole ajatellut noita hänen anteekisiantamisiaan siltä kantilta ollenkaan...oikeesti mun mielestä se hänen anteeksiantamisensa tuntui minusta noista syistä "hullulta"
että siinä kohtaa...tuo riippuvuus hänen armostaan...kuullostaa kummalliselta...ennemminkin otin sen anteeksiantamisen narsistin mitätöintinä itseäni kohtaan...sinun sietäisi olla kiitollinen, kun edes joku on sinun kanssasi...
En minä ny sentäs pyytänyt/tarvinnut hänen anteeksiantoaan syystä, että olin olemassa...sellaisena kuin olin...
Olin jo noussut lattialta paljon aiemmin...
Aloittajalta kysyin koska kirjoitti "Lopulta saat ikäänkuin "synninpäästön" =narsisti antaa anteeksi. Hoh hoijaa, kaikkea sitä on kestetty kun on ollut narsistin armoilla."
Mutta se tais lopettaa jälleen tällä kertaa ;)
Vastauksesi oli silti hyvä, asiallinen.
Niin jatkan vielä taas, kun kerran vauhtiin pääsin...
Nuo anteeksiantamiset liittyivät "minun narsisti suhteessani" ihan suhteen loppuvaiheisiin...
Kun sitä minkä tulkitisin mitätöinniksi alkoi tulla...
niin kerroin hyvin samaan tapaan kuin täälläkin, omista kokemuksistani että mikä/miksi minusta tuntui hänen käytöksensä/mielipiteensä minusta pahalta...mistä loukkaannuin...omista tuntemuksistani...sen kummemmin arvostelematta häntä...
Mutta hän otti kaiken itseensä/omaan persoonansa kohdistuvaksi arvosteluksi...vaikka puhuin itsestäni, omista tunteistani...
ja siitä syystä ikäänkuin loukkaantui ja antoi minulle anteeksi...minun OMAN pahan oloni...
jaoin nyt tämänkin tuntemukseni täällä syystä, että jos sattuu joku muu lukija olisi kokenut jotain samaa suhteessaan...
oikeesti suhde narsistin kanssa voi olla tosi kummallinen...asiat vaan menee päälaelleen... ja en millään voinut käsittää enää sitä...miksi hän olisi edelleen halunnut olla suhteessa kanssani...vaikka minä kerroin voivani huonosti...
Ajattele ny itsekin...toinen antaa anteeksi sinulle sinun pahan olon tunteesi ja antaa ymmärtää, että minun olisi pitänyt olla kiitollinen, kun hän siitä(pahan olon tunteistani) huolimatta haluaa tapailla minua edelleen...