Meillä on 7kk ikäinen ranskanbulldoginpentu ja se aina aloittaa ulvomisen (kimakkaa sellaista), kun kävelemme rappuja pois kodistamme. Pentua on alusta alkaen harjoitettu yksinoloon pienestä ajasta kerralla sitä kasvattaen..
Aluksi sopeutui ihan hyvin, mutta on aloittanut tämän metelöinnin n. kuukauden pennun tulon jälkeen. Ulvominen on siis itkua, ei haukkumista.
Meillä on hälle aktivointileluja, luita yms, ja käydään lenkillä, kun jää yksin. Meillä koira on avonaisessa keittiön aitauksessa, josta näkee muualle hyvin. Kissa asuu myös kaverina. Eikä mikään auta.. Koiraa ei voi pitää vapaana, syö kissankakkaa ja hiekkaa ihan urakalla( testattu), sekä repii postit säpäleiksi, myös laskut, joten sitä riskiä ei voida ainakaan vielä ottaa.
Muutoin tykkää ollaa aitauksessa, joskus laitetaan sinne rauhoittumaan. Ulvoo ainoastaan silloin, kun olemme pois. Mitä neuvoja?
Onko sitruspanta hyvä keino, jos hommais? ei viitti naapureita enää kovin kauaa kiusata, sillä ymmärrän täysin heitä. Ei vielä valituksia ole sadellu, mutta vahna talonmies sanoi ystävällisesti, että koira ulvoo töissä ollessamme aika kauan, mutta se ei häntä häirinnyt, lähinnä säälitti.
Aluksi sopeutui ihan hyvin, mutta on aloittanut tämän metelöinnin n. kuukauden pennun tulon jälkeen. Ulvominen on siis itkua, ei haukkumista.
Meillä on hälle aktivointileluja, luita yms, ja käydään lenkillä, kun jää yksin. Meillä koira on avonaisessa keittiön aitauksessa, josta näkee muualle hyvin. Kissa asuu myös kaverina. Eikä mikään auta.. Koiraa ei voi pitää vapaana, syö kissankakkaa ja hiekkaa ihan urakalla( testattu), sekä repii postit säpäleiksi, myös laskut, joten sitä riskiä ei voida ainakaan vielä ottaa.
Muutoin tykkää ollaa aitauksessa, joskus laitetaan sinne rauhoittumaan. Ulvoo ainoastaan silloin, kun olemme pois. Mitä neuvoja?
Onko sitruspanta hyvä keino, jos hommais? ei viitti naapureita enää kovin kauaa kiusata, sillä ymmärrän täysin heitä. Ei vielä valituksia ole sadellu, mutta vahna talonmies sanoi ystävällisesti, että koira ulvoo töissä ollessamme aika kauan, mutta se ei häntä häirinnyt, lähinnä säälitti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Pentua on alusta alkaen harjoitettu yksinoloon pienestä ajasta kerralla sitä kasvattaen.. Aluksi sopeutui ihan hyvin, mutta on aloittanut tämän metelöinnin n. kuukauden pennun tulon jälkeen." Eli pentu oli 6kk kun tuli teille? Pentu oli todennäköisesti ehtinyt jo leimaantumaan edellisiin omistajiinsa, joten mahdollisesti sen takia uuteen kotiin sopeutuminen ottaa vähän koville. Myöskin, itselle tuli nykyinen koira aikuisena, ja eroahdistusoireet alkoivat vasta kunnolla noin kuukauden kuluttua muutosta - tulkitsin sen itse niin että siinä vaiheessa oli vasta päässyt yli alkushokista yli ja alkoi reagoimaan uuteen elämäänsä normaalilla tavalla.
Kyseessä on todennäköisesti eroahdistus, mutta tässä joitakin yleisiä merkkejä jos ette ole varmoja: läähätys ja kierroksilla käynti kotiin tullessa ja lähtiessä, kova juominen omistajien kotiintulon jälkeen (koira ei juo tai syö kun on stressaantunut, joten eroahdistuneet koirat on usein erittäin janoisia siinä vaiheessa kun omistaja tulee kotiin), kuolatipat lattioilla, koira ei syö vaikka sille jättäisi saataville jotain syötävää tai pureskele luita, koira nukkuu paljon kun omistajat ovat kotona (ei pysty lepäämään yksinollessaan), ja sitten tietty vinkuminen, ulina, haukkuminen tai tuhoaminen/raapiminen yksinollessaan sekä myös ulostaminen/oksentaminen ja löysä vatsa yleensäkin (johtuu stressistä).
Hyvin todennäköisesti noin nuori koira kyllä sopeutuu olemaan yksin, mutta se vaatii kyllä treeniä. Tärkeintä olisi palata yksinolon harjoitteluun pienissä pätkissä ja vaihtelevia ajanjaksoja, sekä niin että pentu jätetään toiseen huoneeseen yksin, että niin että kodista poistutaan kokonaan. Pentu päästetään takaisin ihmisten seuraan vain kun se ei vingu tai itke - eli oven takana odotetaan kunnes on hiljaista, ja sitten vasta avataan ovi. Sisälle kotiin mennään myös vain sillä hetkellä kun pentu on hiljaa, ettei "opi" että vinkumalla saa omistajat kotiin. Muussakin toiminnassa kannattaa varoa, ettei anna koiralle huomiota kun se ulisee tai vinkuu (kieltokin on huomiota...). Jos koira oppii, että vinkumalla se saa huomiota, se lisää vinkumista.
Reilusti ennen lähtöä, vaikkapa 30 min ennen ja saman verran kotiintulon jälkeen pentua ei kannata huomioida erityisesti, eli ei tehdä lähdöistä ja tuloista isoa numeroa. Itsellä on yhäkin sellainen aamurytmi että aamupalan jälkeen vien koiran lenkille, sitten tuon koiran sisälle ja annan aamuruuan jonka jälkeen en enää huomioi koiraa sanallisesti enkä katseella, vaan käyn suihkussa ja teen loput aamutoimet ja lähden töihin ilman mitään "hyvästelyjä". Sinä aikana koira on ehtinyt rauhoittua lenkin ja ruuan jälkeen ja on melkein unessa. En ole missään vaiheessa jättänyt koiralle mitään aktivointileluja tai luita. Koirallani oli eroahdistusta ensimmäisen puolen vuoden aikana meille tultuaan, nyt on ollut useamman vuoden oireeton eli jää kotiin nukkumaan täysin rauhassa kun on yksin.
Myös kotona ollessa kannattaa ravistella avaimia, pukea takkia, pakata laukkua ja tehdä muita lähtöön liittyvä rutiineja ilman että lähtee ulos, tai menee ulos vain hetkeksi. Silloinkaan pentua ei huomata lähtiessä eikä takaisin tullessa vaan jatketaan omia toimia normaalisti. Toistojen kautta pentu oppii, että lähtöön ja tuloo ei liity dramatiikkaa ja se alkaa siedättymään lähtörutiineihin ja yksinoloon. Kun 10-30 kertaa illassa ja vapaapäivässä lähtee ja tulee takaisin (vaikka olisi poissa minuutin verran), ja saman verran vielä kilistelee avaimia ja pukee ja riisuu ulkotakkia, ja aukoo ulko-ovea, alkaa pentu jo huomaamaan että kyseessä ei ole maailmanloppu ja oppii rentoutumaan. Tärkeää on myös aktivoida, kouluttaa ja liikuttaa pentua silloin kun ollaan kotona jotta se pääsee purkamaan energiaa hyvällä tavalla. Onhan pennulla muuten oma peti sille rajatussa tilassa?
Sitruunapantaa en suosittele. Kun kyseessä on todennäköisesti yksinoloon liittyvä ahdistus, ei koiraa mahdollisesti pelottava panta auta koiraa tuntemaan oloaan rauhallisemmaksi tai turvallisemmaksi, päinvastoin. Itse kokeilin alkuun sitruunapantaa koiralleni, ja sen tuloksena koira ei enää haukkunut, vaan vinkui ja raapi ovea. Eli ongelman syy (yksinoloahdistus) ei poistunut hoitamalla oiretta (haukkuminen), vaan ongelma vain oireili toisella tavalla. Jokapäiväinen harjoittelu ja aika paransivat vaivan meillä, mitään hokkuspokkus-konsteja ei tietääkseni ole :)