Mikä avuksi kun ei lapsella ole kunnioitusta?

Muhun, ku olin jotain 5-6v, tehosi huutaminen punasena kurkkusuorana ja laittaa johki vessaan, tyyliin tunniks lukituks :D hauskaa ei ollut, mutta toimi!

Ja on muute aika sinnikäs, ei itellä oo pokkaa enää tehä... t. 14v

Ois varmaan ajoissa selkäsauna auttanut,nykysäännöillä tulee vain noita kuspää penikoita.Itse olen lapsena kasvanut kurinalla eikä yhtään harmita enkä muistele pahalla.Selkäsaunat tuli minun omista töppäilystä.Saa nähdä millaisia ihmisiä tulee nykysäännöillä ja soskutanttojen ohjeilla,mitkä on aivan syvältä.

Kokeile palkitsemista. Mikä juttu voisi olla sellainen josta lapsi tykkää kovasti? Jos se on vaikka Hoplopissa tai uimahallissa käynti, sen voi asettaa palkinnoksi siitä että lapsi on kiltisti tietyn ajan.

Huomiotahan lapsi hakee tuollaisella käytöksellä. Tehkää nyt erityisen paljon yhdessä, joka päivä jotain. Leipokaa, tehkää yhdessä ruokaa, siivotkaa yhdessä. Anna lapsen tuntea itsensä tärkeäksi ja kehu kovasti kun sujuu hyvin. Askarrelkaa, miettikää yhdessä juttuja. Anna lapsen oivaltaa ja taas kehu.

Tavaroiden poisottaminen tehoaa kun ne ovat jossain korkealla näkyvillä muistuttamassa olemassaolostaan. Niitäkin voi saada takaisin palkintona hyvästä käytöksestä. Lapsi pyytää antamaan jonkun tavaran, niin sanot että saat sen illalla jos olet käyttäytynyt tämän päivän hyvin.

Onhan teillä toisen vanhemman ja mahdollisten muiden aikuisten kanssa yhteisesti sovitut säännöt, joista kukaan ei jousta?

Jos ei halua ulkona viettää aikaa, miksei voi laittaa rangaistukseksi sitten ulos?

Joopa joo, sinähän sen draaman olet itse luonut. Lapsi ei tottele koska saa huonosta käytöksestä paljon enemmän huomiota. Olepa huomioimatta tuo sängyssä hyppely, sammuta valot, sano hyvää yötä ja pistä ovi kiinni. Mikä siinä on niin vaikeaa, jättää huomioimatta ? Ja muista, että kyseessä on VAIN VIISI vuotias ja vielä NUOREMPI veli !

Että tämmönen tapaus:
Bussissa oli eukko kakaransa kanssa,tenava kiljui ja pomppi penkeillä.
Muutama matkustaja huomautteli häiriöstä.
Eukko tokas "vapaa kasvatus pitää olla jottei tule traumoja".
Eräs äijä sitten meni eukon eteen ja räkäs kunnon limat eukon naamalle,
tokaisi sitten vaan "tässä on vapaan kasvatuksen tulos!".

Rajoja haetaan,vaikka on viisivuotia,on oltavat rajat,tässä vaiheessa on kysymys miksi tekee niin tai näin.
Kyllä viisi vuotiaalla on sen verra tietoa hyvästä ja pahasta,ei hän itsee voi vaatia jos ei huomioi toisia.
Vanhemmilla nyt oltava sama systeemi jos toinen kieltää ei toinen voi antaa.
Lapsi pyytää toiseslta jos toinen kieltää,meillä oli aikoinaa viisi lasta nyt ovat aikuisia,totesivat myöhemmin kuri oli teiltä sopiva ehkä vähän heikon lainen.Siinä oli palutetta kerrakseen vanhemmille.

Meillä myös 5, kohta 6vuotias poika, joka on käynyt todella kovan "koulun" läpi nyt 5 4-5 vuotiaana. Ajattelin samoin, ettei tähän toimi yhtään mikään ja tosiaan välillä suututti nää nykyajan säännöt....meidän kotona olis saan selkäänsä tollasesta käytöksestä....no joo, en kuitenkaan suosisi piiskaamista, mutta jollain tavalla tiukempaa kuria kyllä!
Kurituskeinona on ollut jäähylle laitto...ensi vessaan, iän mukaan 4 tai 5 minuuttia ja jos ei käytös parane, niin mennään ulkoeteiseen....sama aika ja jos ei vieläkään tehoa, niin se on ulos (eikä mitään ulkovaatteiden pukemista).... siellä ei ole tarvinnut pitää edes puolta minuuttia, kun poika on ainakin vähän aikaa rauhallisempi...tosin tätä jouduttiin tekemään vielä vähän aikaa sitten lähes kokoajan, mutta nyt kun tuo 5-vuoden uhmaikä alkaa mennä ohi, ei kokoajan tarvitse olla komentamassakaan. Tavaroiden heitossa tai rikkomisessa, ne laitetaan roskikseen eikä taatusti oteta sieltä takaisin....loppu rikkominen siihen.

Meillä vielä ongelmana kova äänen käyttö....kun ei tiedä miten saisi volyymia pienemmälle :D

Tsemppiä äideille ja isille!

Kyllä tänä päivänä on tosi vaikea kasvattaa lasta kaiken maailman kieltojen takia. Ei lapsi mene pilalle, vaik entiset kasvatusmetodit palaisi käyttöön. Olen jo mummo ja eipä enää huolta. Kaikki on kunnialla maailmalle selvinneet vanhoilla kunnon menetelmillä.

Siis haloo. Lapsihan on ottanut vallan teidän perheessä. Jos määräät jäähyä, on lapsen OLTAVA jäähyllä ja SINÄ pidät vaikka kiinni hänestä sen 15 min, jonka hän on jäähyllä.
Tärkeintä on olla johdonmukainen. 1) Älä määrää rangaistuksia joita et voi toteuttaa 2) Älä yritä keskustella raivovan lapsen kanssa, pidät vain kinni etkä anna mitän huomiota (hillitse myös omat tunteesi) 3) Palkitse onnistumiset 4) Puhukaa tunteista, kun tilanne on rauhoittunut. Puhukaa oikeasta ja väärästä. Kerro lapselle kuinka paljon rakastat häntä.

tietenkin on tämä hyväksi todettu vapaakasvatus.
Harmi kun itsestäni ei tullut selkärangatonta vempulaa.....

Kunnioitus ansaitaan ja se vaatii jo aimmin mainittua johdonmukaisuutta. Rajoista pidetään tappiin asti kiinni. Lapselle on hyvä aina kertoa, että teot ovat vääriä ei lapsi itsessään. Peli kannattaa tehdä selväksi tässä vaiheessa. RAkkaus on myös rajoja ja jotkut lapset vaan testaaavat niitä rajummin kuin toiset. Tsemppiä :)

Et ole tarpeeksi tiukka. Useimmiten äidit eivät sano lapselle sellaisella sävyllä, että menee varmasti perille. Äidin kuuluu näyttää tyytymättömyys, muttei aina pelkästään sanojen avulla. Jos lapsi ei tottele niin näytä hänelle, että olet tosissasi! Eli napakasti kädestä kiinni ja jäähylle ja ilmaiset että olet vihainen!

saako lapsesta kiinni pitää, vai onko sekin vapaudenriistoa...

Kyllä lasta saa kiinni pitää ei sitä ole kielletty.Ottaa syleilyyn ettei voi liikkua ollenkaan eikä esim purra.

viet vaan lelut pois, laitat jäähylle vaikka menee monta tuntia kyllä se lievittyy ajan mittaan muistat vaan tärkeän asian ettet ala lahjoo vaan muistutat kiltit tytöt saa enemmän ja tuhmat vähemmän.
voit ostaa kello taulun ja asettaa ajan ja kertoa mitä silloin teemme(pitäisi olla päiväkodissa,syömme, nukkumaan meno , leikkihetki yms. vastaavaa) kehumassa kun on käytäynyt tiettyinä hetkinä erittäin hyvin
jos jatkuu lelujen rikkominen kerää kaikki lelut pois ja annat yhen lelun takaisin kun osaa käyttäytyä..
mitä vanhemmat kiukut, sitä vahvempi kurin pitää olla.


kyllä sitä joutuu lainehtii lapsensa mukana mutta palkitona on hyvä luottamus suhden, välittäminen ja ymmärrys

- Osta pakkaseen mehujäitä, jätskiä tms. Kun lapsi alkaa rettelöidä, vilauta sieltä ja sano,e ttä harmin paikka. Olit juuri ajatellut, että otetaan jälkkärit koko porukka, mutta ei noin huonon käytöksen jälkeen ansaitse. Harkinnan mukaan voit antaa pikkuveikalle. Luulisi ottavan tyttö opiksi.

- Lelut pois ja aivan sama vaikka rutisee ettei edes haluaisi niitä. Et saa hämääntyä siitä, taatusti haluaa. Otat roskapussin ja tunget sinne näyttävin elein. Sanot, että tällä kertaa selviää varoituksella ja lelu lähtee jäähylle kolmeksi päiväksi. Jos touhu vielä jatkuu samanlaisena, ensi kerralla annat lelun jollekin kiltille lapselle, heität roskiin tms.

- Jäähylle pistät ja istutat siinä vaikka sata kertaa kunnes pysyy. Et saa hermostua koska siitä alpsi huomaa, että on saamassa yliotetta. Kylmän rauhallisesti kannat takaisin. Toinenvaihtoehto on hankkia jonkun huoneen oveen myös ulkoa päin lukittava kahva. Eipähän karkaa ja tietää sen, mahdollisesti oppii siksi pelkäämään ja pitämään vastenmielisenä uhkausta jäähystä.

- Telkkarin katsomisen voit kieltää. Muista, että te muut voitte katsoa, erityisesti toinen lapsi. Äänet kovalle, jotta tyttö huomaa jäävänsä huonon käytöksen takia paitsi jostain kivasta (vaikka muumeista?) mitä muut saavat kuitenkin tehdä.

- Jos kiukuttelee esim. ruoasta, pelleilee, viskoo ympäriinsä, nirsoilee tms. sanot, että selvä, kerran varoitettiin ja nyt lähtee sitten lautanen. Lapsi kyllä syö melkein mitä vaan kun riittävän nälissään on ja olkoot vaikka päivän ilman jos ei kerran kelpaa. Mitään muuta et anna, ei välipaloja tms. Jos annat nirsoilla ja pelleillä, se on loputon taival.

- Käykää ostamassa karkkipäivän karkit yhdessä jo paria päivää ennen karkkipäivää ja anna lapsen osallistua valintaan. Jos ei mene päivät hyvin, ei karkkia tipu. Syö sinä ne ;-)

- Ylipäätän nyrkkisääntö on, että kaikesta kivasta jää paitsi jos perseilee. Vaikka tyttö kuinka sanoisi ettei harmita ja uskottavasti esittää niin, kyllä taatusti harmittaa viimeistään siinä vaiheessa kun muut palaavat uimahallista, hoplopista, puistosta, leffasta, pyöräilemästä tms. ja kertovat innoissaan mitä kaikkea hienoa siellä oli.

- Muista myös, että aikuisen hermostumista ja huutamista lapsi kyllä jaksaa katsella, siihen tulee aika pian immuuniksi. Entäs jos osoittaisit pettymyksen ja surun tunteita? Lapsi voi mennä hämilleen ja ei ehkä halua jatkossa tuottaa "pahaa mieltä" äidille. Pettymyksen ja surun tuottaminen aikuiselle omalla huonolla käytöksellä on monelle lapselle kovempi paikka kuin pelkän huudon vastaanottaminen. Älä välitä jos kukkahattutädit sanovat, että tästä muka traumatisoituu. Paskan marjat, paljon pahempi on se,e ttä lapsi jatkaa loputtomiin tuota koko perheen pyörittämistä. siitä se ainakin traumatisoituu lopun elämäkseen.

Pääasia on, että sinä et näytä alistumisen merkkejä luovuttamalla hänen kiukuttelunsa edessä. Muista, että sinun pinnasi on oltava metrin pidempi ja vaikka väsytystaiston kautta näytät, että aikuinen määrää. Jos nyt lipsut, tulee murrosikä samojen ongelmien kanssa satakertaisen koron kera....

Mitä sitten kun lapsi on teini.. onneksi ei ole minun lapsi !

Vajaa vanhempi taitaa olla...
Ette ole siis koskaan kuullut uhmaiästä?! Silloin koetellaan vanhempien eli "isojen jättien" rajoja. Pitää asettaa selvät rajat. Mutta muistakaa, että pahoinpitely (eli kuritus) on laissa kielletty, ja minä tulen sinne ja tapan teidät jos otatte lapselta pois edes pienen ihosuikaleen!!!

Suosittelen tukistamista. Tehoaa, eikä todellakaan aiheuta mitään traumoja... nykyvanhemmilla ei vain ole pokkaa moiseen... laissa kielletty, mutta turhaan.. Nykyään kaikki sellasia kukkahattutätejä, että "lasta ei saa vahingoittaa tai aiheuttaa traumoja" joo.. ei sakkaan, mutta se on vain kasvattamista. Ajan kanssa lapsi oppii kyllä, ja kiittää sinua vanhempana. Pääset murkkuiänkin helpommalla, kun on jo pienenä tehty rajat selväksi (:

Kuulostaa siltä, että kyseisellä lapsella voisi olla ADHD. itse olin pienenä aivan samanlainen ja ei se loppunut, olen aina ollut hieman liian energinen. Kannattaa lukea ADHD:n oireet, jos et vielä tiedä ja katsoa, jos vastaus löytyisi sieltä. Jos lapsella on ADHD sitä voidaan hoitaa.

PIstät kersan pimeeseen vessaan tunniksi. Johan rauhottuu.

Oletteko kokeilleet ottaa kaiken pois esim.lelut sänky huone ruoka (saa itse tehdä ruokaa)ja viikkorahat /jos hänelle annetaan niitä. Silloin hän ehkä tajuaa, että tarvitsee teitä ja saattaisi edes vähän alkaa tottelemaan. Ehkä liian julmaa ehkä ei. Minulle ei olla tehty sitä, koska 2-3 tein vähän kaikkea pahaa niin tajusin sitten kuvasta huudosta, että ehkä tämä ei kannattaisi.

T.10v

Selvää huomion hakemista, jääkaapin oveen selkeät säännöt ja rangaistus tai jäähy rikkomuksista, jos huono on käytös lievää kiroilu yms niin kannattaa jättää silloin huomiotta..ja sitten vastaavasti tulee suunitella parannusta nykyiseen...eli äiti tai isä ottaa viisivuotiaan mukaansa yhteiseen toimintaan ja antaa hänelle hyviä kokemuksia esim uintia tai leipomista ja kannattaa myös miettiä jotakin mitä lapsen kanssa voisi yhdessä harrastaa esim musiikkileikkikoulua ja hänelle uusia ystäviä, jotta saatte negatiivisen kierteen katkaistua. Viisivuotiaalle ei varmasti enää riitä se että on äidin ja isän ja vauvan kanssa vain kotona, vaan hän tarvitsee myöskin kavereita ja hyviä yhteisiä kokemuksia. Monesti on parempi lähteä jonnekin ulkosalle kuin jäädä kotiin tappelemaan...

Jos heittele tavaroita, niin puhtaasti "nippuside"ote ja istutaan yhdessä maassa, mitään en puhu kunnes on rauhoittunut. Ote on tiukka, jos rimpuilee niin tiukennan otetta, vaikka se vähän häntä sattuisikin. Kun istuu paikallaan ote on napakka mutta ei satuta.
ihan sama vaikka olisi ruoka-aika, tai yömyöhä.. siinä on istuttava kunnes rauhoittuu ja sitten kun on rauhoittunut asiaskta keskustellaan ja vaaditaan anteeksi pyyntöä.

monet vanhemmat (myös hyvät ystäväni, jotka omistana hyvin kurittomia lapsia) toki tekevät samaa, mutta he lopettavat heti kun lapsi sanoo: "joo,joo mä oon kunnolla" ja rimpuilee samalla ja anteeksipyyntö ei ole mistään kotoisin. 10min päästä lapsi jatkaa tuhmuuksiaan.

meillä tästä päästiin lähes kokonaan kuukaudessa, kun vietiin homma loppuun.
Istuttiin kunnes lapsi oli väsynyt taistelemaan, ei jankannut, että osaa olla kunnolla ja kun päästi irti lapsi ei siitä mihinkää luikkinut vaan odotti, että minä sanon sanottavani ja annan luvan poistua.

Aina jos huudan, niin pyydän sitä lopulta anteeksi. En siksi, että koen tehneeni väärin huutaessani, vaan siksi, että tarkoitukseni ei ole aiheuttaa sillä mielipahaa.

Nykyään meillä todella hyvin käyttäytyvä poika, joka toki ajoittain tunnustelee rajojaan, mutta tavaroita ei silloinkaan heitä.

Klassista, pitäisiköhän ihan kirjoittaa opaskirja tumpelovanhemmille.

Tyttäreni myöskin 5v, kunnioittaa minua. Tytärpuoleni kohta 3v, kunnioittaa minua.
Tyttäreni kunnioittaa uutta puolisoanikin kiitettävästi, koska olen opettanut että vanhemmat kertoo miten asiat tehdään ja on.
Sitten on tapaus kohta 3v neiti, joka viisveisaa äidistään ja mitä tämä sanoo, yleensä. Ei niin mieluisan ruoan syöminen on täysi sirkus, jossa äiti toimittaa pellen roolia. Vedättää äitiänsä kaikin keinoin ja saa tämän raivoamaan ja menettämään malttinsa ja naureskelee päälle. Tarkistaa myös katselemalla minua kokoajan että missä menee raja (jos olen samassa tilassa), äidistään ei välitä.
Olen koittanut kertoa puolisolleni miten hän saa lapsensa kunnioittamaan itseään niinkuin minua, mutta ei jostain syystä hyväksy neuvoja ja tee niinkuin sanon, jatkaa ilmeisesti pellenä olemista mieluummin?
Surullista sinänsä että kun en jaksa enää katsoa kun tyttö pitää äitiään sirkushupina joudun puuttumaan tilanteisiin ja hoitamaan ne, koska äitinsä ei ns. "pysty". Tämä taas tottakai naisen päässä kääntyy niin, että minä arvostelen äitiyttänsä ja siihen tarvittavia kykyjä, joten olen jonkinsortin paskiainen.

Eväät ja neuvot ovat kunnioituksen saamiseen järkyttävän helpot.

1. Älä ikinä hermostu itse, tai ainakaan näytä sitä
2. Uhkaa tilanteeseen sopivalla rangaistuksella
3. Anna käskysi max 3 kertaa, 4:llä alkaa rangaistuksen toteutus
4. TOTEUTA rangaistus niinkuin uhkasit
5. Tilanteen rauettua käy lapsen kanssa rauhallisesti asia läpi keskustelemalla
vastuista, velvoitteista, talon nokkimisjärjestyksestä ja mitä ylipäätään tapahtui ja miksi tapahtui, sopikaa vaikka esim. halimalla että temppuilu on nyt ohi.

Ei vaikeaa ja toimii, miksi ette toteuta?

Mutta tarkista aina ensin, onko rankaisu todella aiheellinen.
Suositten jokaista äitiä ja isää ottmaan neuvolasta selville lapsen kehitykseen liittyvät kasvukivut, joissa koetellaan josksu todella vahvasti niitä rajoja.
Sinä äiti ja isä, ette saa loukkantua ja tehdä lapsen elämää rankaisuillanne aivan mahdottomaksi.
Esim. pitkä kotiaresti karkoittaa lapselta kaverit, sitten hän vasta yksin onkin ja sen seuraukset voivat olla hyvinkin pahoja.
Haluatko nähdä lapsesi viilleelleen ranteensa auki, tai muuta kauheaa taphtuneen. Sanon tämän vain siksi, että viisisuotias lapsi näytti minulle kuinka ranteet viilletään, kysyin mistä hän moisen asian on saanut päähänsä, ei kertonut. Tiedän että perheessä on ollut suunnattomia vaikeuksia, avioeros, isä asuua satojen kilometrien päässä. Lapsia on tämän prosessin aikana liikutettu asunnosta toiseen ja eri paikkakunnallekin, välillä on ollut sellaisia aikoja, että eivät ole saaneet tavata ketään sukulaisiaan, nytkin satunnaisesti ja saavat kuulustelun senjälkeen, että mitä on puhuttu.

Toisella on koulussa ilmennyt häiriötilanteita, tosin aina joku on saanut hänet levottomaksi jollakin jutulla, itse on ihan hyvä oppilas koulumielessä, osaa melkein muita enemmän. Tämä lapsi on nousuut silmätikuksi opettajille ja kun opettja soittaa kotiin, saa aivan älyttömiä kotiaresteja ja häneltä on otettu kaikki oma vapaus pois,
Häntä syytetään kaikesta, vaikka lapsi sanoo että ei ole tehnyt asioita, äidin uusi puoliso syyttää ja jopa sellaisesta jonka on itse tehnyt.
Toinen itkee päiväkodissa, mutta tätien kyselyyn syistä ei vastaa.
Senverran sain irti, että kotiasiat painaa mieltä.
Lapset jätetään kaksin kotiin, kun lähtevät omiin menoihinsa, lapset alle kymmenvuotiaita molemmat.
Miten saisin pelastettua nämä lapset tuosta pelon pesästään, näillä aikuisilla on mahtavat tittelit, kukaan ei usko mitä seinien siäsllä lapsille tehdään.
Tämä äidin uusio avokki on suoraan ilmaisuut, että ei pidä lapsista, ei omistaankin joista yhden alaikäisen juuri ajoi kokonaan pois, ei enää halua tavata lainkaan, kun poika on murroiässä ja jotain sanoi. Oli itkien lähtenyt onneksi äitinsä luokse ja tämän joutuivat nämä pienetkin näkemään. Arvatkaapa vain mikä pelko sydämessä, koska on heidän vuoronsa.
Tuo äiti tarvitsisi apua ja pikaisesti, sillä uusi avokki aivopesee hänet täysin. Äiti on täysin rikkinäinen vielä eonsakin jäljilt'ä, joka tuli kyllä kaikille läheisillekin täytenä yllätyksenä, tosin tämä aivopesijä pääsi työpaikan ja paikkakunnan vaihdon yhdeydessä väliin, osaa nimittäin laske oman tunsa ja on niin kuuluisa naisten metsästäjä kuin olla voi, viina, laulua ja naiset, lapsia on lukematon määrä joista ei välitä tippaakaan.

Oma poikani oli 4-5 vuotiaana samanlainen. Mikään mainitsemistasi keinoista ei auttanut meilläkään.

Se kuitenkin auttoi, että oli niin kuin en huomaisikaan hänen käytöstää. Menin vain pois ja mahdollisesti suljin oven perässäni.
Jos tilanne näytti siltä, että hän saattaisi satuttaa itseään tai muita, pidin poikaa väkisellä sylissä niin kauan että hän rauhoittui. Voimiakin siinä joskus tarvitsi kun rimpuvaa ja riehuvaa poikaa koitti pitää. Yleensä rauhoittuminen tapahtui kuitenkin muutamassa minuutissa. Sen jälkeen jätin hänet vielä hetkeksi omiin oloihinsa ja noin 10 minuutin päästä menin juttelemaan.
Yleensä kuitenkin poika otti jo sitä ennen normaalia kontaktia. Kun käytös oli normaalia niin juttelin ihan tavallisesti, teimme tavallisia asioita yms.

Kun tilanne oli nollaantunut ja olimme jo miettineet muita asioita niin kertasin pojalle tapahtumat, selvitin juttelemalla mitä tapahtui, miksi tapahtui yms.

Esikoulussa poika sitten "viisastui" ja lopetti tuollaisen kiukuttelin. Kovapäinen hän on edelleen nyt 10 vuotiaanakin mutta asioista saadaan sovittu ilman suurempaa tappelua.

Auttaisiko tuossa tilanteessa perheen yhteiset pelisäännöt ihan kirjallisesti. 5-vuotias muistaa jo säännöt ja seuraamukset, ainakin jos toistoja on tarpeeksi. Pitäisin myös kiinni arjen rytmistä ja yhteisestä ajasta olipa sitten tapahtunut mitä tahansa. Näin lapsi huomaa, että hänen käytöksensä on huonoa, ei perhe-elämä ja välit säilyy parempana. Tämä meillä auttoi tilannetta. Sovituista rangaistuksta kannattaa pitää kiinni. Ja tietysti omista voimavaroista. Voimia kasvatustyöhön. Tuo samainen murrosvaihe voi ilmetä uudelleen murrosiässä.

Vois olla ihan hyvä perustella säännöt miksi näin tehdäänja toimitaan. Ongelmahan voi lapsella olla syy/ seurauksen hahmottamisessa...

Voi löysin vanhan kirjoitukseni.. Sama hommaa täällä vieläkin.
Mikään oppimishäiriö tai muu vastaava ei kyseessä, oppi pari kuukautta tuon kirjoituksen jälkeen lukemaan ja tarhassa käy ja myös siellä kehuttu kuinka matemaattisesti lahjakas lapsi on, saanut mm. eskarilaisten tehtäviä jotta jaksaisi keskittyä johonkin..Eskari aloitetaan vasta nyt syksyllä. Rauhoittunut vähän, mutta edelleen hulivili. Nyt on pikkuveikan vuoro järjestää mulle sydänkohtauksia.

Muuten oon jo tottunut siihen ettei mun sana maksa mitään.. -.-

Otetaanpa nyt itsekin osaa tähän sanasotaan.

Ensinnäkin, voimia aloittajalle! Ihmisillä on ihme tapa heti tuomita ja olla niin mahdottoman hyviä itse. Heti olet onneton luuseri kun joku ongelma tulee lapsen kasvatuksessa, mutta hei - ET OLE! Luuseri on se, joka ei kysy neuvoa ja pyydä apua. Luuseri on se, joka kuvittelee olevansa niin hyvä ja hieno, että pärjää AINA itse, välittämättä seurauksista. Kaikki vanhemmat tekevät virheitä, kukaan ei ole täydellinen. On hyvä kuunnella ja ottaa vastaan toisten HYVÄNTAHTOISIA mielipiteitä, niissä voi olla monta viisautta. Äläkä nyt ole heti tekemässä lapsestasi diagnoosia, kun täällä näkyy taas olevan niitäkin, joitten mielestä kaikki vilkkaus ja tuhmuus on käytöshäiriötä.

Oma henkilökohtainen neuvoni on: voisitko jättää lapsesi riekkumisen huomioimatta? Riehuuko ja tekeekö tuhmuuksia kun sinä et ole paikalla? Monesti riehuminen on huomionhakuisuutta, ja siihen voi auttaa jo se että poistuu paikalta, mitään sanomatta, uhkailematta. Älä "näe" riehumista. Jos lapsi tekee jotain vaarallista, hae pois ja sano että tuo on vaarallista, sitten lähde pois. Jos lapsi toistaa, älä provosoidu, vaan toista kielto.

Älä käytä tehottomia keinoja (uhkailu, lelut pois, jäähy). Kerro suoraan, ettet pidä siitä mitä lapsi tekee/miten puhuu. Anna paljon positiivista palautetta, ihan pienistä asioista. Pyri olemaan lahjomatta. Älä koskaan puheissasi käytä ennakkoasenteita ("koska sinä et kuitenkaan", "koska sinä aina", "et sitten tee niin"). Pyri suhtautumaan lapseen neutraalisti tai positiivisesti. Jos kuitenkin tapahtuu jotain, josta menee aivan hermot tai josta lapsi tietää, että se on ehdottoman kiellettyä, anna palaa. Saat suuttua, huutaa, näyttää hermostumisesi. Se on lapselle turvallista, se on minun mielipiteeni. Äidillä on tunteet, hyvät ja pahat, ja halutessaan ne saa näyttää, lapsi ei siitä säry, kunhan et millään lailla uhkaa lasta. Viilipytty äiti on pelottava, tunteeton, epäluonnollinen.

Älä ole ostettavissa (lahjonta), ole jämäkkä, älä voivottele, älä neuvottele määräänsä enempää, älä ole tunteeton. Rakasta, helli, suukota, tanssi, leiki, laula.

Mikä avuksi kun lapsella ei ole kunnioitusta.

Paremminkin voisi kysyä mistä johtuu kun lapsella ei ole kunnioitusta. Minäpä sanon: Se siihen on syynä, että yhteiskunta on vienyt vanhemmilta keinot kurin pitämiseksi. Se on selkeä virhe yhteiskunnassamme, sillä jokainenhan meistä joutuu kohtaamaan ennemmin tai myöhemmin perään antamattoman kurin. Emme me aikuisetkaan voi tehdä ihan mitä vain kohtaamatta rangaistusta. Ihmisiä yleensäkin pitää hallita rangaistuksen pelolla. Ja vanhemmat ja yhteiskunta voi tehdä lapsillemme karhun palveluksen tällä ns vapaalla kasvatuksella. Meidän lapsillemme tuleekin vielä isonakin sellainen käsitys, että aina voi tehdä mitä tahansa ja missä tahansa.
Olen itse sitä ikäluokkaa, joka tunsi persauksissaan kipuna jos oli tehnyt jotain pahaa. Niin antaisin vitsan viuhua jos minulla omia kakaroita olisi. Käsitän, että olette piinallisessa tilanteessa ja moni äiti tai isä saattaa menettää malttinsa vastaavassa tilanteessa ja seuraukset voivat olla todella pahat. Olemme ihmisiä mekin aikuiset, eikä meistä kenenkään pinna ole katkeamaton.

Sanot kerran ja sillä hyvä.
Tuttuni poika kasvatettiin "ymmärryksellä", kunnes hän otti vallan kotona kokonaan. Vanhemmat huomasivat, että lapsen kasvuun kuuluu rajoitukset ja neuvot ja kiellot. Mistä hän muuten osaisi tietää miten asiat hoidetaan!

Sitten on pakko panna kova kovaa vastaan. Kun lapsi ilmoitti, ettei lähde muiden mukaan, hänet jätettiin kotiin. Kun hän hajotti huoneessaan tavaroita, ei kukaan korjannut. Kun hän hävitti avaimensa ja heitti ulos ikkunasta toisen saappaansa, perhe kohautti olkiaan ja ihmetteli, miten lapsi aikoo nyt selviytyä. Avaimet oli pakko hankkia, mutta aikamoisella viiveellä, mutta saappaita ei ostettu. Sai kulkea kaikenlaisissa vanhoissa jalkineissa lumiin asti.

Kaappeihin hankittiin lukot, ja jos vanhemmat joutuivat korjaamaan lapsen tavaroita huoneista, ne heitettiin kylmästi roskiin. Missään ei annettu periksi ja koko ajan huomautettiin, että tämä on vastavetoa lapsen toimille.
Pienimmästäkin hyvästä teosta kiiteltiin ja isommista suorastaan vuolain kiitoksin, mutta siis vain aiheesta.

Tämähän vei aikaa ja aiheutti todella monet itkut ja hammasten kiristykset kaikilla.
Kuinkahan monta kertaa poika meni nälkäisenä nukkumaan, kun oli paiskonut ruokansa lattiaan ja huutanut että ei tuollaista p:kaa syö.
Jonkun kerran isänsä antoi lantin pari käteen ja käski kioskille syömään roskaruokaa.
Nukkuminen myös oli ollut yhtä tappelua, mutta uuden järjestyksen alettua hänet kiskottiin vuoteesta klo 7 joka aamu oli nukkunut tai ei, ja raahattiin koulutielle, pyjamassa tai vaatteissa, oman valintansa mukaan. Jollei mennyt kouluun, niin sittenpähän oli koulusta poissa, mutta nukkumaan ei jääty.
Sitkeä oli poikakin, mutta talttuipa lopulta. Kun asiat selkiytyivät, eikä asiasta puhuttu eikä menneistä muistuteltu, lapsi painaa oman huonon käytöksensä pois mielestään ja alkaa rauhoittua.

On väärin sallia lapselle kaikki valta kotona, koska niin ei kuitenkaan voi jatkua. Jos omat neuvot eivät riitä, on haettava apua asiantuntijoilta. Tarha ja neuvola ovat ensimmäiset viisivuotiaan elämässä. Nyt on aika tarttua asiaan tosissaan.

Kunnioitus puuttuu. Millonhan tilanne karkasi käsistä? Oliko lapsi lellitty ja sitten huomasi olevansa KUNKKU. Myös perimä saattaa vaikuttaa ja näkemälläkin oppii. Supernannystä voi ottaa ideoita.

veä turpaan

Ei vanhempienkaan tarvitse kaikkea sietää. Vitsaa pyllylle kohtuudella ja varovaisesti mutta aina, kun puhe ei auta.

Aöoittajan kannattaisi ottaa yhteyttä terapeuttiin ja keskustella omista asenteistaan. Olet ymmärtänyt jonkin asian väärin, olet huolissasi, väsynyt, ahdistunut.... sinä tarvitset apua.
Oma mielialasi vaikuttaa koko perheeseen.

Asia on selvä: hän on älykäs ja ymmärtää, että säännöt riippuvat siitä mitä hän HALUAA. (Esim. sängyssä ei saisi pomppia, ellei halua sen menevän rikki = ellei sängyn ehjänä pysymiseen liity erityisiä haluja, niin sängyssä saa pomppia).

Tässä halujen kytkemisessä sääntöihin on suuri VAARA.
Hän voi ruveta uskomaan, että HALUT OVAT VÄÄRIÄ. On erittäin hyvä hänelle, ettei hän hyväksy manipulointia ilman protestia!!!

Jäähy on aikuisen virheiden kostamista lapselle. Se ei poista perimmäistä ongelmaa, se vain tukahduttaa sen oireita - ja on pidemmän päälle ehkä enemmän haitaksi.

Yrittäkää rakentaa luottamusta positiivisilla asioilla, ja sen jälkeen kaikki muukin hoituu helpommin, kuin itsestään. Kun huomaat olevasi luottamuksen arvoinen - uskot että lapsi tottelee - lapsenkin on mahdollista tuntea se. Ja itse asiassa, hän ei edes halua olla hankala... Lapset haluavat aina yhteistyötä, ja kokea itsensä hyväksi ja rakastetuksi. He eivät vain pysty lahjomaan rehellisyyden tunnettaan, joka on synnynnäfinen.

Siksi aikuisen on kyettävä tulemaan vastaan: KUNNIOITETTAVA ENSIN LASTA. Riippumatta siitä, mitä hän haluaa...

Jaa..a mitäs tuohon sanoisi. Ainakaan ei pidä "alistua" 5 vuotiaan pompoteltavaksi, eikä 5 vuotias ole mikään neuvotteluosapuoli. Pitää itse käyttäytyä hyvin ja aikuisesti ja antaa hyvää esimerkkiä ja kaikesta kiukuttelusta ym. huolimatta kunnioittaa lasta oikeana ihmisenä.