Haluaisin lapsen, mutta synnytys pelottaa niin
julmetusti! Onko se oikeasti niin hirveetä?
Äitini pyörtyi kipujen takia saadessaan minua.
Olen muutenkin "kipu pelkuri". Lapset ovat ihania
ja olisi joskus kiva saada oma. Kiitos jo
etukäteen!
julmetusti! Onko se oikeasti niin hirveetä?
Äitini pyörtyi kipujen takia saadessaan minua.
Olen muutenkin "kipu pelkuri". Lapset ovat ihania
ja olisi joskus kiva saada oma. Kiitos jo
etukäteen!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun asia on kannaltasi ajankohtainen, ota yhteyttä
äitiysneuvolaan. Pääset jo etukäteen ennen
raskauttakin juttelemaan synnytyspeloistasi mm.
psykologin kanssa ja mikäli et niistä lopultakaan
millään yli pääse, sektioita tehdään pahojen
synnytyspelkojenkin takia. (Henkkoht sektion
kokeneena en kyllä suosittele, koska toipuminen on
paljon hitaampaa kuin synnytyksestä.) Sattuuhan se
mutta se menee ohi!
Haluaisin sanoa kannustavan sanan.
Lähipiirissäni on eräs äiti joka oli niin
kipuherkkä että meinasi jo pelkästään pyörtyä kun
näki johonkin muuhun ihmiseen satuvan ja auta
armias jos häneen sattui se oli taju poissa heti.
Muttä nyt hän on onnellinen äiti, hän kysyi nevoa
äitiysneuvolasta ja jutteli asiasta. Kun
synnytyksen aika tuli, hän synnytti
luonnollisella tavalla vilä jopa normaalia
isokokoisen tytön ja tämän avulla hän pääsi
muutenkin peloistaan. Lääkitystä hän sai heti kun
vain oli mahdollista. Kyllä se pelko hälvenee kun
keskustelet asiasta vaikka lääkärin kanssa ja
ajattelet asian niin että jos et itse kykene,
sinua autetaan. Ja onhan lapsen saanti niin hieno
ja ihana asia että melkeen sen takia kannattaa
oppia sietämään pelkojaan. Toivotan hyviä jatkoja
ja rohkeutta lapsen hankkimiselle.
Jokainen tietysti kokee sen täysin eritavalla,
voin sanoa vain omasta puolestani että et turhaa
pelkää! En itse pelännyt etukäteen, mutta
jälkeenpäin tiesin ettei enää koskaan... Yhden
lapsen olen saanut sen jälkeen mutta sectiolla.
Ja jos tulee kolmas niin ehdottomasti sectiolla!
...että synnytys olisi kovin tuskaista ja
jossakin vaiheessa jopa ajattelin, että en minä
pysty. Sitten kuitenkin olin kaksi viikkoa ennen
synnytystä sairaalassa sisällä ja sain puhua
ihmisten kanssa synnytyksestä. Monen mielestä se
oli ollut kauheaa, mutta hekin sanoivat nykyajan
synnytyksen olevan niin erilainen kuin esim. 20
vuotta sitten.
Kun sitten oma aikana koitti olin jo asennoitunut
synnyttämään, koska synnytys käynnistettiin. Se
oli yksi asia, joka auttoi minua.
Sitten mentiin synntyssaliin. Minun synnytys
kesti 8 tuntia, mikä on melko vähän
ensisynnyttäjälle, ja niistä minä olin 6 tuntia
ilman lääkitystä, koska minua pelottin enemmän
kivunlievitys. Eikä supistukset olleetkaan niin
pahoja kuin olin luullut. Kun hengitin syvää
(suusta sisään, nenästä ulos) supistuksen aikana,
ei kipu tuntunut niin ylitsepääsemättömältä.
Kannattaa kyllä puhua asiasta etukäteen, mutta en
suosittele sektiota suoralta kädeltä, koska siitä
paraneminen ei ole yhtä nopeaa kuin
alatiesynnytyksestä ja toiseksi muutaman sektion
jälkeen ei raskautta enää suositella. Toisin
sanoen sektiolapsia ei voi tehdä välttämätä niin
monta kuin haluaisi. Sektiosta jää myös ikuinen
arpi ja joskus jopa tunne ikävä olo itselleen,
kun ei kokenutkaan 'kunnollista synnytystä'.
Joten harkitse tarkkaan kun on aika.