Digitaalinen remasterointi tulee myyntiin toukokuun lopussa. Seuraavaksi kai kolmiulotteisena.
Let it be kai seuraavaksi, tuleehan.
Let it be kai seuraavaksi, tuleehan.
Yellow submarine leffa
sbsbsfbsb
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Let it Be...Naked (2003) oli ihan mielenkiintoinen albumi, mutta sen elokuvan julkaiseminen DVD:nä on ollut hyvin hidasta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Let_It_Be..._Naked
http://www.contactmusic.com/news/let-it-be-dvd-cancelled_1075983
Beatles - Let It Be Dvd 'Cancelled' (uutinen heinäkuulta 2008)
http://www.examiner.com/beatles-in-national/beatles-let-it-be-director-says-dvd-of-film-is-the-works (uutinen lokakuulta 2011).
"Let It Be" director Michael Lindsay-Hogg recalled a past meeting talking about the film with Beatle Paul McCartney and, more importantly, gave a timetable for its release on DVD... we knew it probably would not be re-released in George's lifetime. But, we have been been working on it pretty much every year for the last couple of years. And the plan is, at the moment, to have it come out, I think, in 2013.
Let it be on kaunis melodia, mutta eipä sekään oikein jaksa musiikinystävää innostaa: 4 c-duuriasteikon sointua, yksinkertainen varioimaton säestys, jatkuvaa toistoa, sanoitukset yhtä merkittävää kuin musiikki.
Oikea musiikki (klassinen) kestää millaista tahansa käsittelyä. Beatlesissa merkitsee rytmitaustan tarttuvuus ja sanoituset/laulu, niinkuin popissa on tapana. Sen takia sen heikkous paljastuukin jos kuuntelee esim. swing-bändien versiointeja? Kun sanat eivät vaihdu ja ei voi laulaa mukana, ja tutut brittikomistusten äänet eivät ole läsnä (tässähän mennään henkilöiden ihaluunkin!) niin musiikin oikea taso paljastuu: toisteista, heikkoa musiikkia. Beatles ei kestä instrumentaalimusiikkina (kuunnelkaa Spotifysta esimerkkejä), mutta ei se kestä kyllä oikein laulumusiikkinakaan!
Beatles on JUURI SIKSI kökköä kamaa. Esim. nerokas Franz Schubert kestää niin instrumentaalimusiikkina kuin laulumusiikkina, koska hänen sävellyksensä ovat suuria ja perusteellisen nerokkaita.
Mikseivät Beatles-fanit myönnä edes sanoitusten ja tuttujen äänien (ja aneemisten rautalankasoundien) merkitystä omassa fanatismissaan? Ja tietysti se popin toisto on beatle-fanille vain iloinen asia: ei tarvitse vaivautua kehittelyn tutkijaksi.