Täällä liikkuessa tuntuu siltä, että vähän väliä on
joku huutamassa, että lapset pois vääränlaisilta
äideiltä, sellaisilta-tällaisilta, väärin
ajattelevilta, etenkin tupakoivilta ja, hui
kauhistus, teiniäideiltä. En näe tätä suhtautumista
kovinkaan hedelmällisenä. Eikö ennemmin pitäisi
tukea kaikenlaisia äitejä ja kannustaa omassa
kasvussa äitiyteen, eikä heti olla kivillä
heittelemässä. Meitä äitejä kun on niin
monenlaisia, eikä äitiys ole aina pelkkää iloa ja
päivänpaistetta, vaan joukkoon mahtuu valitettavan
usein esim. työttömyyttä, sairautta,
ihmissuhdeongelmia jne. jne.
Esim. raskaudenaikaiset hyvät elämäntavat ovat
tottakai tärkeitä, mutta kaikkein olennaisinta
pienelle ihmiselle on mielestäni kuitenkin se, että
äiti kykenee häntä rakastamaan ja olemaan läsnä ja
turvallinen. Tähän kasvaminen ei aina ole mikään
itsestäänselvyys, vaan voi valitettavasti olla
monelle äidille (etenkin hyvin nuorille, mutta
joskus vanhemmillekin, jopa lasta pitkään
suunnitelleillekin, jo yksin elämään tottuneille)
valtava kasvun paikka ja pitkän, kovan työn takana.
Lähes jokainen äiti on varmaan joskus esikoisen
elämän alkukuukausien pitkinä, pimeinä, unettomina
tunteina ajatellut mielessään, että "tätäkö tämä
nyt onkin".
Oma äiti on kuitenkin, muutamia äärimmäisiä
poikkeustapauksia lukuunottamatta, lapselle paras
mahdollinen huoltaja. Lähestulkoon jokainen äiti
myös, kaikista mahdollisista vaikeuksista
huolimatta, rakastaa lastaan yli kaiken. Älkää
siis, äidit, pyydän, niin hanakasti tuomitko ja
loukatko toisianne ja toisenlaisia äitiyden
malleja. Tukekaa, neuvokaa, kannustakaa. Voimia
maailman vaativimman tehtävän hoitamiseen ja
aurinkoista ja ihanaa äitienpäivää jo etukäteen
kaiken näköisille ja kokoisille äideille!
joku huutamassa, että lapset pois vääränlaisilta
äideiltä, sellaisilta-tällaisilta, väärin
ajattelevilta, etenkin tupakoivilta ja, hui
kauhistus, teiniäideiltä. En näe tätä suhtautumista
kovinkaan hedelmällisenä. Eikö ennemmin pitäisi
tukea kaikenlaisia äitejä ja kannustaa omassa
kasvussa äitiyteen, eikä heti olla kivillä
heittelemässä. Meitä äitejä kun on niin
monenlaisia, eikä äitiys ole aina pelkkää iloa ja
päivänpaistetta, vaan joukkoon mahtuu valitettavan
usein esim. työttömyyttä, sairautta,
ihmissuhdeongelmia jne. jne.
Esim. raskaudenaikaiset hyvät elämäntavat ovat
tottakai tärkeitä, mutta kaikkein olennaisinta
pienelle ihmiselle on mielestäni kuitenkin se, että
äiti kykenee häntä rakastamaan ja olemaan läsnä ja
turvallinen. Tähän kasvaminen ei aina ole mikään
itsestäänselvyys, vaan voi valitettavasti olla
monelle äidille (etenkin hyvin nuorille, mutta
joskus vanhemmillekin, jopa lasta pitkään
suunnitelleillekin, jo yksin elämään tottuneille)
valtava kasvun paikka ja pitkän, kovan työn takana.
Lähes jokainen äiti on varmaan joskus esikoisen
elämän alkukuukausien pitkinä, pimeinä, unettomina
tunteina ajatellut mielessään, että "tätäkö tämä
nyt onkin".
Oma äiti on kuitenkin, muutamia äärimmäisiä
poikkeustapauksia lukuunottamatta, lapselle paras
mahdollinen huoltaja. Lähestulkoon jokainen äiti
myös, kaikista mahdollisista vaikeuksista
huolimatta, rakastaa lastaan yli kaiken. Älkää
siis, äidit, pyydän, niin hanakasti tuomitko ja
loukatko toisianne ja toisenlaisia äitiyden
malleja. Tukekaa, neuvokaa, kannustakaa. Voimia
maailman vaativimman tehtävän hoitamiseen ja
aurinkoista ja ihanaa äitienpäivää jo etukäteen
kaiken näköisille ja kokoisille äideille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hieno kirjoitus.
Ihmettelen näiden "täydellisten äitien" puheita.
Ollaan mukamas valmiit rakastamaan täysin rinnoin
toista ihmisolentoa mutta samalla poljetaan
aikuista lähimmäistä maahan minkä keritään.
Eivät he ole sen parempia kuin ne "kamalat"
tupakkaa polttavat teiniäiditkään.