2012 pääsykoeaiheet

Hei

Mitkä ne aiheet ovat ja onko ne pääsykoekirjat julkaistu jo? :)

Aihealueet on musta aika tiukat. Oikeusteoria voi olla lähestymistavasta riippuen ihan käsittämätöntä guuggenheimia. Hirvonen on hyvä luennoija, mutta kirjan ulosanti riippuu vähän onko siihen sitten panostettu yhtään.

Prosessi on aika menettely- ja määräaikapainotteista tarkkuutta vaativaa tekstiä, voi olla suht tuhtia opeteltavaa, mutta on sit taasen juristin osaamisen ydinaluetta.

Perhe & jäämistö on aihealueena varmaan monen mieleen ja aika käytännönläheistä, mutta kirjan laadusta on sitten kiinni aika paljon. Jos kirja on OK, lienee varmaan kevyin kolmesta, koska on suht helppotajuista periaatepainotteista juridiikkaa.


Aika tiukkaa settiä tänäkeväänä ja riippuu sit vähän kirjallisen ulosannin tasosta mitkä aiheuttaa epätoivoa.

Näin siis jo ihan sisällä olevan näkökulmasta.

Aiheet vaikuttavat melko klassisilta, mitään isoa yllätystä noihin ei kuulu. Komppaan ylläolevaa siinä, että oikeusteorian asiat voivat olla vaikeatajuisimpia. Positiivisena puolena voi todeta, ettei oikeusteorian kirjoittajana ole monimutkaista tyyliä suosiva Tuori vaan Hirvonen. Prosessin määräaikoihin tulee moni hajoilemaan pahasti...

Yhteensä tänä keväänä luettavaa kertyy kustantajan ilmoitettamien sivumäärien perusteella 841 s, kun viime vuonna vastaava luku oli 790.

Tämänvuotinen perhe- ja perintöoikeuden kirja on huomattavan paksu, 456 s., minkä takia muut kaksi ovat huomattavasti suppeampia. Viime vuoden laajin esitys oli vähän vajaat 300-sivuinen osakeyhtiöoikeuden kirja. Lähteenä http://kirjakauppa.yliopistopaino.fi/

Mielestäni viime vuoden aiheet olivat kiinnostavampia (hallinto-, eurooppa- ja osakeyhtiö-oikeus).

Oikeusteoria on oppiaineena tosi mielenkiintoinen. Ehkäpä juuri se juttu mikä sai meikäläisen kiinnostumaan alasta ja hakemaan opiskelemaan tänne.
Pääsykoekirjana tuo vaan kyllä on oikeasti aika rankka savotta (jos nyt yleensä pääsykoekirjoja voi mitenkään pitää "helppoina".) Toisaalta, mikäli kirja on tehty huolella eikä hutaisten, voi sen lukemisesta jopa joku nauttia. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että aihe kirjasta saa varmasti aikaan haastavia essee- tai muita teoriakysymyksiä. Kannattaa muistaa eritoten kokonaisuuksien ymmärtäminen, eikä vaan lukea ulkoa pelkkiä yksityiskohtia (jotka täytyy myös muistaa).

Prosessioikeus ei ole vaikeatajuista, mutta haastavuus nousee esille sille siinä, että se on hyvin yksityiskohtaista ja pitää todella opetella vaan kylmästi ulkoa joukko pieniä detaileja. Määräaikoja etenkin riittää. Silti tämä jos mikä on klassista pääsykoe-tavaraa. Kannattaa laatia itselleen esim määräajoista ja prosessin eri vaiheista kaavioita, piirroksia, miellekarttoja ja muuta oheismateriaalia. Helpottaa muistamista ja opettelemista sellainen.

Perheoikeus on oikeudenalana mielestäni kiinnostavampi kuin prosessi. Koska kirja on noin paksu siellä käsitellään varmasti ihan huolella oikeudenalan perusteet. Kirjan parissa saa varmasti käyttää aikaa, että ymmärtää ja osaa asiat. Kirjasta saa laadittua varmasti haastavia oikeustapauksia.

Tsemppiä kevääseen :)

Asun Tampereella enkä viitsisi lähteä Helsingistä asti noita kirjoja hakemaan. Toisaalta netistä tilattuna saatan saada kirjat myöhemmin kuin muut. Tulevatko kirjat myyntiin muihinkin kirjakauppoihin (esimerkiksi täällä Tampereella) ja jos tulevat, tulevatko ne samana päivänä kuin Helsingin kauppaan?

Selvä, kiitos tiedosta!

Aika erikoista, että Helsingin ja Turun pääsykoekirjojen sivumäärässä on yli 300 sivun ero... Voisiko tämä tarkoittaa sitten sitä, että Turun pääsykoekysymyksissä on enemmän pikkutarkkuuksia ja kompia? Itse ajattelin hakea Helsinkiin, mutta kieltämättä Turkukin alkoi nyt kiinnostamaan. En kuitenkaan ole varma, että kannattaako lukea samanaikaisesti kaksiin oikeustieteellisen pääsykokeisiin? Luen Helsingin oikeustieteellisen ohella myös yksiin toisiin pääsykokeisiin, joten lukemista alkaa kuitenkin olemaan tälle keväälle jo melko riittävästi...

Luulisin että on aika lailla sulaa hulluutta lukea kaksiin oikis-kokeisiin samana keväänä, etenkin jos aiheet ovat aivan erilaisia. Minne muulle alalle oot hakemassa?

Sanoisin että kannattaa valita Hki ja Turku ja panostaa kaikki voimat siihen jonka valitsee. Parantaa kummasti sisäänpääsyn todennäköisyyttä, etenkin kun ainakin Helsinkiin lukuaikaa on vain se 2,5 kk.

Eräänlaisena B-suunnitelmana on Tampereen hallintotieteet, jonka pääsykoekirjaa olen aloittanutkin jo lukemaan. Tarkoituksena olisi saada se jo jollain tavalla sisäistetyksi ennen kuin saan oikiksen kirjat käsiini, niin voi sitten keskittyä seuraavan kuukauden pelkästään niiden paahtamiseen. Ja onneksi hallintotieteisiin on vain yksi 250 sivun kirja, niin tuskinpa sen opiskelu mikään aivan ylivoimainen temppu olisi oikiskirjojen lisäksi.

Olisi näppärää siirtyä oikiksenkin puolella siihen systeemiin, että yksillä pääsykokeilla voisi hakea kaikkiin yliopistoihin kun kahden hakupaikan oikiskirjojen lukeminen voisi tosiaan olla melkoisen raskasta. Helsingin kirjojen sivumäärä kyllä pelottaa, mutta enköhän pitäydy alkuperäisessä suunnitelmassa ja hae sinne.

B-suunnitelmat on yleensä vain haitallisia jossei kyse ole paperihausta tai muusta jutusta jota voi tehdä ilman lisäpanostusta. Jos oikikseen hakua ei tee sataprosenttisesti, antaa aika paljon tasoitusta niille kaikille muille hakijoille, jotka asiaa sataprosenttisesti tekevät. Jos on jonkinlainen übermench ja vähän tuurikin on puolellaan, saattaa päästä alle sadan prosentin suorituksella sisään, mutta sitä voi sit jälkikäteen miettiä kannattiko haaskata resursseja johonkin muuhun jos ei pääse sisään.

Kannattaa ennemmin päättää minne haluaa (Tampereelle, Helsinkiin vai minne?) ja keskittyä siihen sitten kuin mennä puoliteholla sähläämään useampaa juttua.

Eri yksiköistä: Helsingissä tänä vuonna aloittaneissa tuntui olevan huomattavan vähän varsinaissuomalaisia opiskelijoita, mikä viittaa siihen, että Turulla on omalla alueellaan vahva vetovoima (yllätys yllätys). Myös pohjoisen ihmiset tuntuvat melko lailla jääneen Lappiin...

Jos oikiksissa olisi kauppatieteistä tuttu yhtenäistetty hakumenettely, voisi jollain tasolla uhkana tosiaan olla tuo koulujen välisten erojen kasvu, vähintäänkin mielikuvatasolla. Mitä olen kuunnellut ihmisten puheita, varsin moni tuntuu ajattelevan, ettei oikeustieteissä ole vielä tällä hetkellä suurta väliä sillä, mistä koulusta on valmistunut.

Eihän oikiksiä olekaan kuin kolme varsinaista, Joensuusta tulee ilmeisesti neljäs. Åbo Akademi (vain notaariohjelma) ja HY:n Vaasan yksikkö (ON OTM) voidaan toki mainita pienyksikköinä. Tärkeä syy voi olla myös yksiköiden halussa paitsi määritellä omat hakukriteerinsä. Eikä se kiertävä pääsykoekirjojen kirjoittamisoikeus/velvollisuuskaan ihan merkityksetön ole (mukava muttei järin suuri lisä tutkijan tai professorin tilipussissa).

Tsemppiä kaikille hakijoille :) Kannattaa asennoitua niin, että aihe kuin aihe. Ja yrittää ajatella (todella puuduttavastakin aiheesta) pakolla positiivisia ajatuksia. Koska itselläni se ainakin auttoi opiskelua. Yritin psyykata itseni kiinnostumaan aiheesta. Koska tuntui että päähän ei jää mitään oppeja kun on olo että "mitä....." EN ole erityisen optimistinen henkilö, mutta väkisin ennen lukua sanoin itselleni "kiinnostavaa kiinnostavaa, ei tylsää, kiinnostu". Saattaa kuulostaa ehkä vähän hullulle mutta se auttoi minua ja ajattelin jakaa tämän teidän kanssa jos nuo kevään aiheet tuottaa jollekkin ongelmia (tai jokin niistä)

Toivon paljon jaksamista kaikille :)

Millaisella tekniikalla noita Helsingin pääsykoekirjoja olisi parasta lukea? Samaan aikaan vähän jokaista kolmea, vai jokainen vuorotellen läpi? Kirjoista ei tietenkään vielä kukaan tiedä muuta kuin aiheet, mutta olisiko niiden perusteellä mahdollisesti jotain hyvää järjestystä? Esimerkiksi se 450 sivun tiiliskivi voi ensimmäisenä olla kenties vähän turhankin raskas kokemus... Ensimmäiset pääsykokeet edessä ja jonkinlaisia pieniä käytännön vinkkejä kaivattaisiin.

Yleisenä käytännön vinkkinä sanoisin, että pitäkää koko lukuprosessin ajan mielessä se tunne, mikä on pääsykoepäivän aamuna. Siis se "miksi en lukenut enemmän" -tunne. Toimii varsinkin niillä, jotka ovat jo aiemmin hakeneet. Itse otin tuon asenteen heti kirjojen ilmestymispäivänä, ja se kyllä auttoi. En kuitenkaan lukenut joka päivä, vaan pidin ihan säännöllisesti vapaapäiviä, sillä ilman niitä ei jaksa. Tuo ajattelutapa toi kuitenkin puhtia koko lukuprosessiin alusta alkaen.

Kuinka moni on jo perehtynyt Urpo Kankaan vanhaan painokseen? Mitä mieltä?

Kannattaa myös ottaa huomioon se, minkälaisen lukutavoitteen (montako kertaa/kirja) itselleen ottaa. Itse luin kirjat kunnolla n. 4-5 kertaa. Kannattaa ottaa huomioon se, millainen lukija on: hidasta lukijaa voi helpottaa se, että aluksi selaa kirjan n. tunnin ajan lukemalla luvun ensimmäiset kappaleet ja otsikot läpi (älä palaa/jää jumittamaan, vaikka tuntuu, ettei mitään jäisi päähäsi). Pienten, epärelevanttien yksityiskohtien ulkoaopetteluun keskityin vasta vikoina viikkoina.

Itselläni ei ollut minkäänlaista varasuunnitelmaa: halusin keskittyä pääsykokeisiin 100%, enkä halunnut alkaa suorittamaan "turhaa" tutkintoa. Jos olisin joutunut viettämään välivuoden, paras tapa sen viettämiseen olisi todennäköisesti ollut osa-aikaiset työt + opiskelu avoimessa ja uusien kielten opettelu. Ulkomaankaan kokemukseta ei ole haittaa oikiksessa, joten sitä kannattaa harkita.

Heippa!

Edellä onkin kerrottu erittäin hyviä vinkkeijä pääsykoelukemiseen. Korostan että JOKAISELLA on niin oma tyylinsä. Ja monilla voi mennä siksikin yksi hakukerta vähän mönkään siksi että oma tyyli on hakuksessa. Kannattaa luottaaa siihen omaan tunteeseen. Mutta olla rehellinen itselleen ;) koska helposti sitä voi todistella itselleen "luen sit myöhemmine enemmän, on tässä vielä aikaa, ei muistiinpanot oo NIIN just.." yms :D
Mutta itse luin niin että pyörittelin kirjoja koko ajan. Aluksi luin ne läpi kaksi kertaa suht kevyesti. Kolmannella(tämä lukukertojen määrä on riippuvainen myös kuinka paksuja kirjat ovat ja siitä kuinka paljon ja nopeasti lukee) kerralla alleviivailin asioita. NELJÄS kerta oli pisin. Kirjotin kaiken mitä pidin tärkeänä muistiin. Tähän meni kirjasta riippuen viikko per kirja eli varsin pitkä aika. Mutta itselleni tuona aikana sain kaikista kirjoista erittäin paljon irti. Tuon voisi maun mukaan tehdä juurikin että heti lukee vain yhtä ja tekee melkein heti nuo muistiinpanot. Mutta itse oman mielenrauhani vuoksi pyöritin kirjoja enkä jättänyt mitään kirjaa reilua viikkoa pidemmäksi :)
Tuon muistiinpano vaiheen jälkeen luin kerran läpi. Sen jälkeen luin "ulkoa opetellen" ja se oli ehkä raastavinta.
Ja sitten.... taisin ehtiä vielä pari kertaa lukea läpi en muista. Suosittelen testaamaan omaa muistia rehellisesti välillä, sillä teksti tuntuu todella tutulle jo tuolloin usean luku kerran jälkeen, mutta kun peittää sen paperinpalalla ja miettii mitenkäs se sääntö menikään voi olla että ei muistakkaan.
Kannattaa muistaa että vaikka välillä tuntuu pasklata ja ei jaksaisi, niin epämukavuus alueella kehittyy ja oppii!

Tuo oli siis mun juttuni mutta jokaisella on ihan omansa :) kaikkien EI pidä lukea noin paljon. Joidenkin enemmän ja vähemmän. EI kannata missään nimessä verrata itseään vaan miettiä vain omaa suoritusta :)

En tiedä kairaako jengi täällä tahallaan toisia hanuriin, mutta on todella huonoa vinkkiä annettu ja en enää ihmettelekään miksi rajat ovat vuosittain niin alhaalla. Itse sain viime vuonna 74p. kokeesta ensimmäisellä yrityksellä ja voin todeta että näiden " sisällä olevien" vinkeillä ei kyllä olisi hommasta tullut lasta eikä **skaa.

Esim. tällaiset särähti korvaan pahasti

"Luin kolmannen kirjan ensimmäistä kertaa vasta neljännellä viikolla" -> jokainen voi miettiä kuinka fiksua on rytmittää lukeminen niin, että vasta lukuprosessin 1/2 - 1/3 vaiheessa otetaan jokin pääsykoekirjoista lukuun? Ei ole järkeä ei. Asiat kun tykkäävät muhia aivoissa ja prosessoitua järkevimmiksi ajan kanssa.

"Jokaisella on oma lukutyyli" -> Toki, silti yleisesti koko 'oma lukutyyli' on vain vellihousujen sanahelinää, kun ei jakseta tehdä asioita tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Älkää nyt uskoko sokeasti kaikkea mitä siellä valmennuskurssilla sanotaan, vaan pyydätte jonkun tutoreista kenellä on oikeasti näyttää se 70p. valintakoepaperi ja kysytte, että miten sinne tiedekuntaan mennään sisään, jonka jälkeen kopioitte hänen tyylin ja toteutatte sen to the perfection.

Kaikki tekee miten tekee, ei siitä hernettä nenään kannata ottaa miten ihmiset hommansa hoitaa, etenkään haukkua muita. Sulle sopi joku juttu jollekkin toinen. Töitä sen eteen pitää tavalla tai toisella tehdä. Ja väliäkö saako täydet pisteet vai sen mikä raja on: ketään ei paskan vertaa enään jälkeen päin kiinnosta.

Luku- ja opiskelutekniikka täytyy olla kyl kohillaan 70 pisteisiin. Harva niitä saa, varsinkin ku 70 pistettä on maksimi Helsingin oikiksen valintakokeessa :D

Ihan VITUN helpot kirjat. Oon lukenut kaikki läpi kaks kertaa ja tuntuu että palaset loksahtaneet kohdilleen :) Viime vuonna luin kirjat vaan kerran ja jäin kahden pisteen päähän =/ tänä vuonna on eri ääni kellossa. Ajattelin lukea kirjat ainakin kolme kertaa!! Musta tulee juristi ou ou ooou !!!

Itse aloitin nyt lukemisen prosessista. Kirja hitaalla lukemisella kohta valmis ja samalla olen tehnyt muistiinpanoja, prosessin mallinnuksia ja jäsennellyt asiat eri tavalla mitä Hupli ne kirjoitti. Maalaisjärjellä ajateltuna kirjan sisältö on kyllä sotkettu omituiseen järjestykseen ja asia pomppii.

Mieheni lukee tuota teoriaa, tähän mennessä saamani briiffi on ollut ihan hepreaa. Mä olen aina inhonnut kaikkea filosofiaan viittaavaakin ja tämä nostattaa karvat pystyyn.

Jos luet ensi kertaa ja kokemuksesi oikeustieteistä on ... miten sen nyt sanoisi ... hatara (siis et ole ollut näiden asioiden kanssa tekemisissä), niin aloita siitä perhe & jäämistöstä. Vaikka se on pikkutarkkaa nippelitietoa (ainkin sivumäärän perusteella arvioituna - itse en ole vielä avannut sitä), on sisältö kuitenkin jotenkin helpompi siirtää käytännön esimerkkeihin ja todelliseen elämään (helpottaa muistamista). Jokainen kun on varmasti joskus ainakin kuullut käsitteistä avioliitto ja perukirja. :)

Lukemiseen ja pänttäämiseen on varmasti sata keinoa, ja joku niistä sopii toiselle ja toinen taas ei. Koeta löytää omasi.

Itse teen muistiinpanoja ja liimailen niitä seinille ympäri taloa. Kämppä tulee olemaan tosi kivan näköinen seuraavat pari kuukautta... :D

Totesin saman, että kannattaa aloittaa Perhe- ja perintöoikeuden alkeet -kirjasta. Itse luin teoriakirjan ensin enkä suoraan sanottuna saanut siitä paljoakaan irti sen abstraktiuden takia. Perhe- ja perintöoikeuskirjassa sen sijaan on selkeämpi kirjoitustyyli ja enemmän käytännönasioita ja -esimerkkejä.