Olen hakenut terveydenhoitoalalle ja nyt mietin onko minusta siihen ammattiin vai menenkö suosiolla opiskelemaan liiketaloutta, josta minulla on jo kokemusta... Eli pidättekö työstänne vai tuntuuko se raskaalta? Kukaan läheisistäni ei ole terkkari joten en tiedä millaista sen alan arki on. Jos ette pidä työstänne miksi ette pidä yms. Kaikki tiedot ovat tervetulleita!
Ammatinvalitsija
Terveydenhoitajat!
7958
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensinnäkin, ihmiset valittavat. Jos elättelet päässäsi vielä jotain harhoja kutsumusammatista, missä liihottelet potilaiden luokse pirteänä ja aina iloisena tarjoamaan apuasi apua tarvitseville jotka jo hymyssä suin odottavat sinun saapumistasi, niin nyt voisi olla korkea aika lopettaa sellaiset harhakuvitelmat. En nyt saanut selvää, ajattelitko hakeutua nimen omaan terveydenhoitajaksi, vaiko sairaanhoitajaksi, mutta sairaanhoitajana saat varautua valtavaan työtaakkaan, kiireeseen, ihanaan kolmivuorotyöhön tyyliin pois töistä 21.15 ja takaisin töihin aamulla 07.00. Unohtamatta tietenkään huonoa palkkaa, vaikkei sitä saisikaan sanoa ääneen, kutsumusammatti kun on. Mitähän vielä.....väkivallan pelko, stressaantuneet ja leipiintyneet työkaverit, vittumaiset osastonhoitajat ja sokerina pohjalla Superlehden In Memoriam -osasto, jossa monesti turhan nuorina poislähteitä muistetaan vihdoin kauniilla sanoilla.
Muuten kyllä suosittelen, näet elämää hieman toisessa valossa kuin ehkä näkisit tradenomi-pohjalla. Lisäksi töitä varmasti löytyy, jos vaan haluaa tehdä. Ja ehkä jonkun potilaan kiitokset aina silloin tällöin myös lämmittävät.
/armas
Satuin lukemaan valituksesi sairaanhoitajan työajoista. Omassa työssäni hotellin vastaanotossa iltavuoro päättyy klo 23.00 ja seuraavana aamuna aamuvuoroon klo 7.00, joten on niitä "epämukavia" työaikoja muillakin ja tietäähän sen jo ammatinvalintavaiheessa!
Järkyttävää ruikutusta!
...eli hakeuduin terveydenhoitajaksi. Tosin koulutuksessa minusta tulisi tavallaan ensin sairaanhoitaja ja siitä sitten koulutus jatkuu terveydenhoitajaksi. Voisin siis tehdä molempia töitä. Lisää tietoja tarvitaan jos jollain tulee vielä jotain mieleen! P.S: Kaikenlaisissa töissä jo olleena olen huomannut että kaikissa ammateissa on myös niitä huonoja päiviä joten en todellakaan kuvitellut mitään ainaista auvoa. Itsekseni olen yrittänyt miettiä kumpia päiviä tulee vastaan enemmän, jotta osaisin valita ammatin paremmin...
kokemusta th:n työstä alkaa olla pitkälle toistakymmentä vuotta, ja edelleen pidän kovasti työstäni. Hyvät työajat, klo 8-16 ja viikonloput vapaat, lomatkin oikein hyvät. Työskennellyt olen eri sektoreilla, ts vauvasta vaariin, ja joka paikassa työ on ollut antoisaa. Varsinkin äitiys- ja lastenneuvola, sekä koulu ja opis.terv.hoito tosi kivoja työpaikkoja. Paikkakunnasta riippuen työnkuvaakin voi aika ajoin vaihdella. Mahdollisuus kouluttautua myös työterveydenhoitajaksi. Ja lisäopintoja voi suorittaa halunsa ja kykynsä mukaan, mm yliopistossa hyvät mahdollisuudet jatkaa yh tai opettaja, tai hoitotyön asiantuntijaksi suunnittelupuolelle.
Palkka kohtalainen, en jaksa siitä valittaa.
Työtä on paljon, ja niinhän sitä pitääkin olla...
Tähän mennessä olen kuullut pelkkää hyvää terveydenhoitajan ammatista... Kaikki kyllä puhuu, että se on todella rankkaa, joten olisi kiva kuulla myös siitä, mitkä asiat tekevät terveydenhoidosta rankan ammatin! Näin saisi ehkä paremman käsityksen ko. alasta.
Nuorison pahoinvointi näkyy jokapäiväisessä työssäni ja kuormittaa psyykkisesti. Päihteiden käyttö on yleistynyt järkyttävällä tavalla ja yhä nuoremmat käyttävät päihteitä. Ongelmat kotona ja koulussa ajavat nuoria epätoivoisiin tekoihin. Yhteiskunnalla ei ole resursseja huolehtia syrjäytyneistä tai syrjäytymisvaarassa olevista. Terveydenhoitajana olen tietoinen nuorten mieltä painavista asioista ja ongelmista. Yhä useammin tuntee itsensä täysin voimattomaksi ja mitättömäksi. Yhdellä ihmisellä ei ole mahdollisuus pelastaa koko maailmaa... Nuorten huolet ja murheet kulkevat usein mukana kotiin. Onhan osana koulutustani ollut erilaisia luentoja ja oppitunteja siitä, miten ammatillisuuden pitäisi toimia suojamuurina ja asioita ei saisi ottaa liian henkilökohtaisesti. Mutta seuratessani lapsen kasvua ala-asteelta lukioon syntyy tahtomattakin vuorovaikutussuhde, jossa välitän oikeasti siitä miten lapsella/nuorella menee. Muutamia itsemurhatapauksia on vuosien varrella kohdalle sattunut, ja vaikka kuinka yrittää muistaa ammatillisuuden, on se isku myös terveydenhoitajalle. Olisiko minun pitänyt huomata? Olisinko voinut auttaa? Olisiko minusta ollut auttajaksi?
Työ on rankkaa, sitä tuskin kieltää kukaan. Kouluterveydenhoitajalla ainakin riittää työtä koko työajalle. Mutta on työssä myös hyviä puolia, tottakai. Ne ovat niitä pieniä ja suuria asioita, joista ammentaa voimaa niihin hetkiin, jolloin tuntuu, etten jaksa. Nuoren kasvu, elämänilo ja myönteinen asenne elämään ovat niitä asioita, joista tämä terkkari saa voimaa tehdä tätä (ajoittain) raskasta työtä. Se ken haasteita pelkää, älköön vaivautuko!
Olen työskennellyt viitisen vuotta tehden pätkätöitä erilaisissa paikoissa. Asun Pohjois-Suomessa ja täällä työvoimapula alkaa vasta nyt näkyä. Vakituisesta työpaikasta ei vielä ole kuin voinut haaveilla. Vuodeosastoilla työ tosiaan on usein fyysisesti ja psyykkisesti raskasta ja kiire on kova. Ja yleensä työ on kolmivuorotyötä. Itse en edes enää harkitse hakeutuvani erikoissairaanhoidon vuodeosastoille töihin.
Olen ollut töissä myös poliklinikoilla, (en nyt tarkoita päivystystä, joka on asia erikseen!) joissa kiirettä ei yleensä ole ja työ on toimistotyöaika ja viikonloput vapaat. Tosin silloin ei saa vuorotyölisiä, joista taas palkkaa saa kerrytettyä. Mutta toisaalta silloin saa vapaa-aikaakin! Poleilla on ollut mukava tehdä töitä!
Sairaanhoitaja voi myös hakeutua esim. vanhusalalle ja lähiesimiestehtäviin, jolloin saa vähän parempaa palkkaa ja tehdä vaikkapa vain päivävuoroja ja pitää viikonloput vapaana. Itse olen ainakin saanut näin tehdä. Ja ko. työpaikassa sain vaikuttaa muutenkin paljon työhöni. Olen myös pitänyt todella paljon työstäni tässä paikassa. Työhön kuuluu mm. työvuorolistojen tekoa, lääkäriasioiden hoitoa ja myös "perushoitotyötä".
Kyllä tällä alalla on kivaakin, eikä vain ikävää, niin kuin usein täällä saa lukea!