Mietin tuossa, kun lastani pulkassa pitkin metsäpolkua kiskoin, että onko mahdollista opettaa koira niin, että se ei kuse koskaan polun viereen, vaan jonkinlaisen matkan päähän?
Aika ällöä on millä tahansa metsäreitillä kulkeminen talvisin.
Aika ällöä on millä tahansa metsäreitillä kulkeminen talvisin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
narttukoiralle se on yleensä aika helppoakin. Uroskoirat taas nostaa koipea usein salamannopeasti merkatakseen kulkureittinsä. Sen opettaminen idioottivarmaksi ettei näin tekisi on kyllä lähellä mission impossiblea.
Olisikohan parempi vaan suosista harrastaa lapsen kanssa pulkittelua umpimetsässä omia polkuja tehden?
"Olisikohan parempi vaan suosista harrastaa lapsen kanssa pulkittelua umpimetsässä omia polkuja tehden?"
Joo. Sovitaan niin, että metsässä saa polkuja pitkin kävellä vain koiran taluttajat. Kakaat umpihankeen. Pitääkö niitä lapsia mennä edes tekemään?!?
Ei taida uroksen kohdalla onnnistua, koska vedenheitolla on muukin merkitys kuin rakon tyhjennyt. Merkkaamisen teho ja idea koiran kannalta on tehdää se keskeiselle kulkuväylälle. (merkkamisen määrää voit hallita)
EIkä yhteisestä sopimuksesta voi sopia, että koirat kulkevat metsässä, eikä polulla? Luulisi olevan koirallekin kiinnostavampaa.
Jos kulkisit metsässä hieman enemmän, ehkä huomaisit, että ihan ne villieläimetkin käyttävät samoja polkuja. Metsissä kulkee jopa ihan villieläinten tekemiä polkuja. Ei ne tyhmiä ole. Polulla eteneminen on helpompaa ja vaatii vähemmän energiaa, mikä on pitkän vaelluksen elikolla aika merkittävä asia.
Ohitit jo heti alkuun tuo "keskeisesti" sanan, joka määrittelee missä ja mistä kuljetaan....Siellä missä on mielenkiintoista kulkea....viestit hajuaisti =info jne.
Meillä vanhempi narttu ei edes suostu tekemään kumpaakaan kuin pöheikön puolelle, niin tiellä kuin polullakin. Nuorempi narttu tekee pissin pöheikköön ja isomman hädän jostain syystä tekee useimmiten vasta kotoisilla tantereilla. Uroksen koiven nosto voi olla hankala juttu, kakanteko opetettavissa.
Tottakai voi. Varsinkin narttukoiran, koska ne harvemmin merkkailevat. Uroskoira kuseksii (=merkkailee) sinne minne muutkin. Jos kaikki opettaisivat uroskoiransa kulkemaan polun ulkopuolella ja kuseksimaan vain sinne, niin silloin olisivat polut puhtaat. Mutta koira kyllä kulkee siellä missä helpoimmalla pääsee (ja mielenkiintoisimmat hajut jne ovat), eli umpihankeen sitä ei saa tarpomaan kuin tarpeeksi hyvä syy.
Itse olen sitä mieltä, että se riittää ettei koiria kuseteta portinpieliin, postilaatikoihin, lasten leikkipaikoille (ja esim. koulujen/päiväkotien pihoihin), toisten pihoille tms. Valitettavasti tässäkin olisi monella koiranomistajalla parantamisen varaa. Isommat tarpeet meillä on koira opetettu tekemään ojanpenkalle tai metsän puolelle jos polkuja kuljetaan. Ja jos keskelle tietä joskus harvoin tekee, niin pois korjataan. Ei sitä koirien tarpeiden tekemistäkään voi loputtomiin rajoittaa. Eihän ne keltaiseksi kustut tienvarret tai polunreunat toki kaikkein mukavimman näköisiä ole, mutta metsäpoluistakin voi itse valita ne harvemmin kuljetut tai koiranulkoiluttajien vähemmän suosimat, jos näky häiritsee.
Meillä on ainakin kaikki koirat automaattisesti oppineet tekemään syrjään kaikista kävelyteistä ja poluista, KUNHAN OMISTAJA ANTAA VAIN HIHNAA, jotta karvainen kaveri saa toimittaa tarpeensa muualle kuin keskelle tietä!!!
Poissa silmistä, poissa mielestä. ;)
Miten niin "talvisin"? Kuvitteletko, että lumien sulettua koirat lopettavat polun viereen kuseksimisen??? Etpä voi kuule kesälläkään tietää kun lapses kanssa sieltä polun varrelta kukkia poimit ja mansikoita syöt, onko ne kuseksittu vai ei...
Heh..tosi juttu. Kesällä poluilla on vielä hiiren, ketun, myyrän, supikoiran, jnejne.."merkkejä"..joista on autuaan tiedoton..=}
Jos talvella asia häiritsee, on pulkkareitit haettava muualta ja ilman koiraa.