Hei kaikki äipät!
Kertokaahan kokemuksistanne, miten olette
selvinneet opiskeluistanne, kun olette olleet
raskaana ja kun teillä on ollut pieni lapsi.
Vauvakuume on iskenyt minuun ja mieheeni, olemme
23-v. Saan heinäkuussa tietää, pääsenkö
opiskelemaan ammattikorkeaan. Onko ihan hölmöä
ryhtyä yrittämään lasta tälläisessä tilanteessa??
Kertokaahan kokemuksistanne, miten olette
selvinneet opiskeluistanne, kun olette olleet
raskaana ja kun teillä on ollut pieni lapsi.
Vauvakuume on iskenyt minuun ja mieheeni, olemme
23-v. Saan heinäkuussa tietää, pääsenkö
opiskelemaan ammattikorkeaan. Onko ihan hölmöä
ryhtyä yrittämään lasta tälläisessä tilanteessa??
Vastaukset 67
Vanhimmat
itselläni oli sama tilanne muutama vuosi sitten.
aloitin koulun ja kuukauden kuluttua huomasin
odottavani lasta.olimme tosin yrittäneet lasta
monta vuotta ja sitten kun sain hyvän opiskelu
paikan olinkin raskaana.
kokemuksesta voin sanoa että opiskelusta ei
tullut mitään joten hain lykkyä kaiken kaikkiaan
2 vuotta.nyt syksyllä palaan koulun penkille ja
motivaatio on aivan eri luokkaa kuin ennen.
Moikka! Minkä koulun olit silloin 2 vuotta sitten
juuri aloittanut? Siis tarkoitan, minkä asteen.
Kai kaikista kouluista on mahdollista pitää
vapaata, siis ammattikorkeistakin, mun kohdalla?
olin menossa silloin sairaaanhoito-oppilaitokseen.
kun sain tietää odottavani hain siis lykkyä ja
hain vielä toisenkin kerran eli yhteensä ne 2
vuotta.tein anomiksen suoraan kouluun.
eli nyt niin sanotusti yksi haku paikka jätetty
pois koska palaan opiskelemaan.
eli jos rupeat odottamaan voithan kysellä omasta
koulustasi samaa juttua.
-tsemppiä-
Ise opiskelen ammattikorkeassa ja vauvakuume
jyllää. Olemme kuitenkin päättääneet, että alamme
yrittämään lasta vasta muutamaa kuukautta ennen
valmistumistani. Olen nimittäin tajunnut
sivustaseuraajana kuinka raskasta opiskelu on
pienen lapsen äitinä. En halua pelotella, mutta
ainakin meillä on koulussa niin tiukka tahti,
että äiti-ihmiset ovat usein itkussasuin, koska
aikaa ei kertakaikkiaan ole tarpeeksi olla lasten
kanssa.
Päätöksenä vallan viisas varmasti hommata lapsi
vasta opiskelun loputtua, mutta mietippäs vielä
seuraavaa vaihtoehtoa. Valmistut, saat töitä ja
hommaat itsellesi vakinaisen työpaikan.
Tämänjälkeen kun elantosi on turvattu voit
rauhassa hommata lapsen, eikä sinua voida erottaa
työpaikasta. Viisasta mutta moraalisesti
arveluttavaa. Tosin kaikki taplaavat tavallaan,
tämä on vain esimerkki. Aivan toinen kysymys
onkin, vaikuttaako juuri tämä asia nuorten
naisten vakinaistamiseen työpaikoilla, tai
vetäälö se jopa mahdollisuutena naisten
keskipalkkaa miehiä alhaisemmaksi?
Nyt en ihan ymmärrä, mikä tuossa ajatuskuviossa
on "moraalisesti arveluttavaa"??
eikö ole paljon viisaampaa yrittää saada lapsia,
kun tulevaisuus on jo selkeämpi ja ehkä jo
turvattu?
Siis myös minä ihmettelen: "moraalisesti
arveluttavaa"? Ilmeisesti olet työtön ja lapseton.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että en ole saanut
vakituista työpaikkaa, koska työnantaja pelkää
minun jäävän äitiyslomalle. OLen 28-v. ja minulla
on jo 6-vuotias poika. Työhaastattelussakin
kysyttiin, että minkäslainen perhepolitiikka
teillä on!
Veikkaan että työnantajasi ei katso asiaa aivan
samalta näkökulmalta. Itsekkin tulevaisuudessa
työnjohtoon suuntautuvana. Siksi nuorten, 20-30
vuotiaiden naisten, on vaikeampaa saada
vakituista työpaikkaa kuin samanikäisten miesten.
Se raha ja työpanos on työnantajalta pois. Se on
moraalisesti arveluttavaa jos tuon tekee
tietoisesti. Tosin kukaan tai mikään instanssi ei
voi suoraa väittää etteikö se olisi kaikkien
lakien mukaista.
Vastaukseni tähän on jo kirjoitettu aikaisemmin.
Juuri työnantajan kannalta se on moraalisesti
arveluttavaa. Kuka todella haluaa palkata ihmisen
joka jää luultavasti vuoden sisällä
äitiyslomalle? Ja juuri työtä hakiessanne, mitä
vastaatte kysymykseen, onko tulevaisuudessa
aikomuksena hommata perheenlisäystä?
Onnistuinko nyt selvittämään itseäni tarkemmin?
Eli ihan vaan selvennykseksi, en siis omaa
minkäänlaista omakohtaista kokemusta, mutta olen
kyllä joutunut käsittelemään asiaa paljon
aikaisemmin. Opiskelen itse Insinööriksi, olen
mies 24 ja sinkku. Joten mitä minä tietäisin
asiasta, paitsi kylmän faktan työllistymisen
kohdalta, ja työnantajan puoleisen tunteen asiaa
kohtaan. Nykyaikana pyritaan minimoimaan menot ja
maksimoimaan tulot voimakkaammin kuin ennen.
Harvassa ovat entisajan "perheyritykset" joissa
ovat jopa omat tarhat ja muut lapsiperheiden
edut. Ei suurfirmoilla yksinkertaisesti ole enää
varaa ajatella yksilökohtaisesti työntekijöitään
kuten ennen, vaikka juuri yksilökohtainen
ajattelu takaisi työn laadullisesti ja
nopeudellisestikkin varmasti paremman tuloksen.
Tosin ns. "perheyrityksiin" paluukaan ei ole
täysi fiktio tulevaisuudessa.
Kyllähän sekin on tiedetty fakta, että jos
valmistumisen jälkeen rykää heti vauvan
maailmaan, niin putoaa auttamattomasti
työmarkkinoilta (alasta hieman riippuen). Kun
äippä sitten palaa työelämään, ei hänellä ole
käytettävissään uusinta alan "tietoa" vaan jo
vanhentunutta. Esim. IT-ala... Olen itse
opintojen puolessa välissä ja joutunut miettimään
asiaa viime aikoina.
itse opiskelet Insinööriksi. jep. Onnea vaan
valitsemallesi tielle.
No ei ole kyllä tarkoituskaan hankkiutua
työelämään ennen lapsen saantia (Olen tehnyt
kyllä töitä koulun ohella jo kauan. En tosin näe
siinä mitään väärää, että monet haluavat olla
töissä ennen lapsen syntymää. Yhteiskunta on
tälläinen, että rahaa ei muualta tule kuin työn
teosta. Äitiysraha on aika vähän jos ei ole
työtaustaa viimeiseltä puolelta vuodelta.)
Ihan hölmöä! Jos sulla ja miehelläs on
vauvakuume, pitäis silti muistaa, että lapsi ei
ole lelu. Opintorahallako vielä yhden suun
ruokkisit? Ja kuka sun muksus hoitaa, kun sun
tarttee lukea? Ammattikorkeakaan ei kuule ole
mikään pilipalikoulu.
Ajattelin antaa tähän miespuolisen kommentin...
Valmistuin itse juuri sairaanhoitajaksi ja
suunnittelimme entisen tyttöystäväni kanssa
lasta... Uskoisin, että on kuitenkin raskasta
hoitaa sekä lasta ja käydä koulus. Olen lisäksi
sitä mieltä, että olis hyvä olla joku ammatti
ensin, että vauvan toimeentulo ja elämä olisi
paras mahdollinen... (tuo on vain mun
mielipiteeni).
Mullakin on ollut hillitön vauvakuume jo
yläasteesta lähtien ja vielä, kun olin synnärllä
töissä ja sain pitää kaksi päivää vanhaa vauvaa
sylissäni olin aivan "myytyä miestä". Pelkäsin
että se hajoaa käsiini... (lue: pieni viaton
vauva mun suurissa käsissä...) Istuin tuolilla ja
syöttelin vauvaa... Vähän se aluksi itki, mutta
paijattuani aikani sain sen rauhottumaan ja
loppujen lopuksi nukahdimme samaan uneen...
Muistan vieläkin sen unen... Toivoin, että vauva
olisi ollut mun ja olisi ollut syy elää...
Edelleen toiveenani on oma lapsi, mutta ainut
ongelma on, että ei ole vielä kuka sen minulle
synnyttäisi... Mutta kaikkia aikanaan.
Jos Sinusta tuntuu parhaimmalle perustaa perhe
nyt niin ei se hullumpi idea varmasti ole, mutta
mieti tarkkaan ettet joudu katumaan...
Toivottavasti et pahoittanut mieltäsi, se ei
ollut tarkoitus...
Lämpöisiä ja helliä ja pehmoisia ajatuksia
Sinulle!
Ps. Lapsissa on tulevaisuus!
Kuulostat erittäin tervejärkiseltä ja
miellyttävältä nuorelta mieheltä!! =) oletko
tältä planeetalta ollenkaan?? teitä on niin
harvassa.. =(
ihan nousi karvat pystyyn, kun näin mielessäni
hoitajan,jolla on vastasyntynyt vauva
sylissään,nukkumassa työnsä äärellä.
Toivottavasti et enää ole synnärillä (siellä toki
pääsee tuoreempiakin kuin 2päivän ikäisiä
pitelemään) töissä, sillä tuommoiset kömmähdykset
saattavat tuottaa ikäviäkin vahinkoja.Ehkä
jossain vuodeosaston yöhoitajana tuo vielä kävisi
päinsä, mutta vauvojen, jotka ovat vasta elämänsä
alussa, kanssa moinen on aika arveluttavaa, on se
ajatuksena kuinka somaa tahansa. Oman kanssa voi
sitten kotona nukkua vaikka sylikkäin, mutta
töissä, haloo!!
Kiitos! Oon kyllä ihan suomalainen mies...
Ei ollu kuule pelkoa et vauvalle olis käyny
jotain... Mutta mielipiteensä kaikilla.
nimim. sairaanhoitaja näki unta et vauva oli
hänen, ja se olisi syy elää... hmmm... ei kauheen
tervejärkiseltä kuulosta... ???
mutta kuitenkin.. kyllä sairaanhoitajalta
odotetaan vähän enemmän. Ei meidän sairaalassa
ainakaan ole varaa, eikä aikaa nukahtaa kesken
työn, vaan sekä potilaat,että työnantaja
edellyttää täyttä työpanosta.Vastuunsa kantava
hoitaja huolehtii työkunnostaan mm. nukkumalla
edes sen verran ,että pystyy hoitamaan tehtävänsä
100%.sti, torkahtelematta.
Tajuan toki unesi merkityksen ja sen sisällön,
mutta kollegana tökkäsi silmään se, ettet
mielestäni toiminut asemasi edellyttämällä
tavalla.
kollegiaalisin terveisin
vauva saattaa tipahtaa sylistä, kun hoitsu
nukkuu. Huh, huh, onneksi et ollut mun vauvan
syntymän aikaan meidän synnyttäneiden osastolla.
Olisin kyllä ollut pelosta kankeena. Täytyypä
ihan varoitella ihmisiä sinunlaisista hoitsuista.
Taisitpa nyt tehdä pahan mokan, kun kirjoitit
rehellisen kirjeen. Nukkuva hoitsu
lastenhoitajana, toivottavasti olet ainut Suomen
maassa, joka noin tekee.
Moi !!
Olen opiskelija Turun Ammattikorkeakoulussa.
Turussa opiskelijoille myönnetään samanlainen
äitiysloma kuin normaaleissa työpaikoissakin. Eli
sun pitää aloittaa opiskelut nyt syksyllä jos
pääset kouluun ja sitten kun synnytys alkaa olla
lähellä jäät äitiyslomalle ja palaat taas loman
jälkeen kouluun.
Olen sitä mieltä, että jos sinulla ei ole
minkäänlaista ammattia, kannattaisi ensin käydä
koulu. Onko opiskelu sinulle tärkeää? Itse olen
21 vuotias, valmistun pian korkeakoulusta ja olen
onnellinen että saa ammatin ennen lasta.
Vauvakuume on minullakin..
Minusta tuntuu kummalta kun lähes kaikki ihmiset
tuntuvat ajattelevan että lapsen saa ihan tosta
vaan ja raskaaksi tulemisesta vain päätetään.
Itsekin olen nuori opiskelija ja tulevaisuus
tuntuu melko turvattomalta työpaikan löytämisen
suhteen vaikka maisterin tutkintoa suoritankin.
Mielessä on käynyt että pitäisikö perustaa perhe,
mutta se ei välttämättä onnistu aina vaan omasta
ja puolison tahdosta.
Luontokin kai vielä vaikuttaa johonkin tässä
muovimaailmassa...?!
En halua yrittää tukahduttaa vauvakuumeitanne,
mutta ottakaa huomioon että kaikki eivät voi
saada lapsia, mistä tietää kuuluuko itse siihen
joukkoon.
Pointtini kai on se ettei kaikkea pidä liikaa
suunnitella, puolisot ja lapset tulevat aikanaan
jokaisen kohdalle kun niiden aika on ja jos niin
on tarkoitettu. Silloin myös kaikista
vaikeuksista selviää.
Aurinkoista kesää kaikille ja onnea kaikille
jotka ovat pitkän yrityksen jälkeen onnistuneet,
he ansaitsevat onnen!
En todellakaan pidä lapsen saantia
itsestäänselvyytenä, vaan maailman suurimpana
lottovoittona. Olen pahoillani, että
kirjoituksestani sai väärän kuvan. Tarkoitus oli
kysellä, että JOS niin kävisi, mitä
selviytymismahdollisuuksia meillä olisi.
Kiitos Sinulle ja kaikille muillekin
vastauksista!! Ja iloista Jussia ;)
Olen itse käynyt amm.korkean ja kyllä se tahti
oli niin tiivis, että en kyllä olisi voinut
ajatellakaan lapsen tekoa silloin. Nyt olen
työelämässä ja 19 vkolla raskaana ja
työssäkäyntikin on välillä raskasta, kun on
huonoja oloja ym. vaivoja, olen huomannut, että
tehokkuuteni on laskenut. Ei kannata tehdä
stressilasta !
Pistä ensin perusasiat kuntoon ja hanki sitten se
vavva kun oot töissä ja saat tuloja.
Muuten lapsi vaan kärsii ja muut veronmaksajat
maksavat lapsesi ylläpidon. Ei sekään oikein ole.
P.S. Itse haluaisin uuden Porshen. Olisiko oikein
että senkin ylläpidon saisin sossusta kun muuten
ei ole varaa.
En kyllä ymmärrä mitään syytä miksi lapsi tästä
kärsisi? Saman verran sitä ollaan lapsen kanssa
tekemisissä joko opiskellessa tai töissä
käynnissä... mieti vähän mitä päästelet! Ei lapsi
siitä kärsi ellei äiti ite ole yksi mulk..u!
Jos pystyt sen lapsen hoitamaan, koulua käymään
ja vielä niin paljon töitä tekemään että rahaa
tulee niin silloin homma ok.
Joskus näin kun nuoripari porasi telkkarissa
kuinka piukkaa on kun on jo 2 lasta ja molemmat
vanhemmat vielä opiskelee.
Ja asuntokin oli niin surkean pieni, että sitten
vaan ihmeteltiin että miksi "yhteiskunta" ei
auta. Sellainen esimerkki oli todella säälittävä.
Siinä lapset kyllä näytti ihan tyytyväisiltä
mutta vanhemmat eivät. Ja se jatkuva valitus kun
rahaa ei saa ilmaiseksi valtiolta tarpeeksi.
Tähän voisin hieman kommentoida Elinan
aviomiehenä, että tarkoituksemme ei todellakaan
ole olla yhteiskunnan elätettävänä vaan
ansaitsemme elantomme IHAN ITSE!!! Jos menisin
sossun luukulle niin minut naurettaisiin pihalle.
En tarkoita että olisimme miljonäärejä, mutta
tulemme toimeen omillamme.
Anteeksi pahat sanani. Samaa mieltä ollaan siis.
Eiku hommiin! minäkin tein lapseni opiskeluaikana
ja olin hyvin onnellinen, koska ei ollut
säännöllistä työaikaa vaan pystyin elämään pienen
lapsen ehdoilla vielä parisen vuotta äitiysloman
jälkeen. Tosin olin yliopistossa, jossa tahdin
sai määrätä kokonaan itse, amk taitaa olla
tiukempi. Mutta ei tällaisia asioita voi
etukäteen miettiä, kaikki järjestyy aikanaan.
Elämässä tarvitaan rohkeutta!
Elämässä tarvitaan todellakin rohkeutta, ja tee
niinkuin sydämesi sanoo. Jos todella haluat
lapsen ja olet varma että jaksat huolehtia
lapsesta kunnollisesti ja vielä opiskellakin,
niin miksikäs ei! Lapsethan on elämän rikkaus ja
rakkaus.
Mua alko ärsyttää noi "haukkujat", jotka jaksavat
toitottaa: ensin avioliito, koulutus, työpaikka,
paljon palkkkaa jne. ennen kuin voi hankkia
lapsia. Lapselle kaikkein tärkeintä on rakastavat
vanhemmat ja onnellinen koti, ei suinkaan raha,
menestys yms!!!! Ei kaikkien ihmisten voi eikä
tarvitse elää elämäänsä saman kaavan mukaan. Sinä
elät omaa elämääsi, jota ei kukaan voi valaa
mihinkään muottiin... Tee päätös miehesi kanssa!
Itse opiskelen myös amk:ssa ja olen pitemmän ajan
halunnut lasta. Myös avopuolisoni olisi valmis
hankkimaan lapsen. Ainut asia joka on tämän
estänyt on pelko siitä miten tulemme pärjäämään
sillä itselläni päivät koululla venyvät hyvinkin
pitkiksi ja mieheni on vuorotöissä joten lapsi ei
välttämättä saisi tarvitsemaansa hoitoa ja turvaa
tässä tilanteessa. Tämä on kuitenkin vain minun
kokemukseni ja päätökseni...
oikeeta vastuuntuntoa. Sä oot selkeesti aikuinen.
Onhan se vähän hölmöä sekoittaa vanhemmuus ja
opiskelijaelämä. Kyllä opiskelurauhan saaminen
pieneltä lapselta on aika hankalaa ja tulee
itsellekin huono omatunto, kun on lapselle niin
vähän aikaa. Toisaalta vanhemmuus tuo kypsyyttä
ajatteluun ja kun lapsensa joutuu koulun takia
viemään hoitoon, on ihan toisenlainen tarve
menestyä opinnoissa. Ettei ole turhaan vienyt
lastaan vieraan hoitoon. Raskaana ollessa on
kyllä koulussa liian väsynyt ja pahoinvoinnin
takia poissaoloja saattaa kertyä niin paljon,
että niistä on opinnoille haittaa. Mutta
harkitkaapa itse mitä haluatte. Oma on asianne.
niin äiti on 17v ja minä 18v lapsi syntyi pari
kuukautta sitten ja ollaan onnellisia, molemmilla
ehkä opiskelu kärsi, mutta molemmilla on
kuitenkin ihan hyvä todistus.
tämä lapsi oli suunniteltu ei vahinko se on
tärkeintä ja rakastamme lastamme jotkut sanoo
että liian aikaisin, mutta aatellaan tällä
tavalla, että kun lapsi on 18v jolloin voi hoitaa
omat hommansa ite niin minä ja äiti ollaan vielä
tarpeeksi nuoria tekemään kaikenlaista, kun
toiset vanhemmat on jo silloin vanhoja.
Hieno juttu! Varmaan elätättekin ittenne ja
kersanne vai meneekö muitten piikkiin!? Ilman
muuta kandee hankkii lapset ennen
täysi-ikäisyyttä. Jos jotain menee pieleen, niin
voi sanoo, ettei me tiedetty, oltiin niin nuoria
eikä meillä oikein ollu taloudellisiakaan
edellytyksii...
ei mene muiden piikkiin mulla on töitä ja olen
nyt kirjanpitäjänä yhessä firmassa ja rahaa tulee
tosin lapsenäiti/tyttöystäväni jatkaa vielä
opiskeluja sillä lukio koulutuksella ei töitä saa.
niin asennevammanen kun olet niin et tiedä siitä
että voiko nuoret onnistua lasten hoidossa hyvin
on hoito nyt mennyt ja taloudellisesti jos
katotaan niin ei tule ongelmia.
tämä lapsi saa hyvän tulevaisuuden ja sai hyvät
vanhemmat tosin sinunlaisesi ihmiset eivät tiedä
näistä jutuista mitään.
miksi ne muka haluaisi nuoruutensa takaisin
eiköhän ne ole tarpeeksi jo tätä nuoruutta
viettänyt ja mikä sen parempaa kuin saattaa lapsi
maailmaan oli sitten nuori tai vanha.
ei saa arvostella muiden aikaa hankkia lapsia jos
ne halusi nuorena lapsen eikä ollut vahinko niin
ei siinä ole mitään pahaa.
itekin hankin jo nuorena lapsen olin 18v kun sain
lapsen enkä ole katunut koskaan,vaikka nuorena
sainkin ja ei ollut ongelmia.
niitä jotka apua tarvitsevat kasvatuksessa ovat
nuoret jotka käyttävät rahansa turhaan
esim.viinaan
Mitä sä mistään nuoruudesta tiedät, jos sait
kersan 18-vuotiaana? Mun mielest pitää elää
nuoruutta ilman "boltsia jalassa" kyl sitä ehtii
sit myöhemminkin leikkii kotii varmaan ihan
tarpeekseen ja liiankin kans. Enkä mä tarkota
tällä sitä ettei joku voi kersan kanssa pärjätäkin
mut ei se mikää tavottemisen arvonen asia oo. Vai
oliks sunkin joku oikein suunniteltu juttu? Kyl
mun mielest ainaki alle 23-v on liian nuori
saamaan kersoi, ei se oo ehtiny mitään! Mut jos
vahinko sattuu, niin mitäs siinä sitten. Karsee
kohtalo kuiteski.
niin kaikkihan me voidaan ajatella omalla tavalla
että koska on kokenut koko nuoruuden ja omasta
mielestä olen ja se on kaikkien oma mielipide
joten sun mielipitees ei vaikuta mihinkään.
niinkuin aikasemminkin olen kirjoittanut niin
tämä oli suunniteltu juttu molemmat haluttiin
saada lapsi minä ja minun tyttöystäväni tämä
lapsi ei ollut vahinko.
niin sun mielestäs alle 23v on liian nuori, mutta
ei meistä.
eikä tämä ole karsea kohtalo hienoa kun on lapsi.
no voi olla että olet joku katkera ihminen joka
ei vaikkapa saa ollenkaan lapsia olet
vähänniinkuin kaverini joka ajattelee
negatiivisesti lapsista koska ei koskaan saa
lapsia no voi olet siis samanlainen tapaus
pahoittelen kohtaloasi.
niin koin tarpeeksi nuoruutta vaikka lapsen
aikasin sainkin ja minunkin lapsi oli harkittu ja
olen naimisissa lapsen isän kanssa joten hyvinkin
voi käydä jos jaksaa yrittää.
niin olet ehkä niitä ihmisä jotka vihaavat lapsia
teillehän ei sellaisia sitten suodakaan elä vaan
sitä yksinäistä tylsää elämääs.
Ai meinaaks sä et mä en sitten saa kersoi kun mun
mielestä sulta ja sun kersan äidiltä meni nuoruus
kiville? Meniskö sun uskomukset vähän överiks?
Meinaat sä et sä voit saada vaikka toisenkin
kersan jos silmät kyynelissä vakuutat, ettei teil
palanu pohjaan? Emmä jaksa uskoo et kukaan noin
nuori oikeesti haluu boltsin jalkaan. Mutta onhan
se uskottava jos sä kerta rehellisesti oot sitä
mieltä, että on kiva kun on oma kersa. Sehä on
hyvä jos se on kivaa, paska juttuhan se muuten
oliski. Kyllä mä kuiteski ihmettelen!?!
Me toivotaan teille Paljon Onnea koko
tulevaisuuteen!!!
T: Elina ja Peter
Todella Hieno Homma! Ei muuta kuin tsemppiä
Teille!
T: Elina&Peter
kiitos tosi paljon.kyllä me selvitään
ja onnea myös teille elämään
joo kiitos
Isoäitini sai esikoispoikansa noin 18-vuotiaana.
Isoäiti ei ole ikinä ollut katkera "menetetystä
nuoruudestaan", päinvastoin, hän on yhä todella
elämäniloinen ja nuorekas ja todella onnellisesti
naimisissa isoisäni kanssa.
Itse täytän kohta 28, viimeistelen opintoja,
haaveilen naimisiinmenosta ja omasta kodista
kihlattuni kanssa. Toivoisin lapsia ehkä parin
vuoden päästä.
Minusta en ole liian nuori enkä liian vanha
äidiksi. Kovin paljon myöhempään en kuitenkaan
halua tätä lapsiasiaa enää siirtää, vaikka kaikki
tuntuu elämässä olevan vielä ihan kesken -
biokello kumahtelee jo sen verran kuuluvasti.
Nuoret ihmiset saattaa jaksaa jopa paremmin ku me
"vanhat" herätä yöllä itkevää vauvaa hoivaamaan
ja juoksennella touhuikäisten perässä. Jos ei
nuorilla vielä olekaan iän tuomaa viisautta, se
vika korjaantuu itsestään - ja mummit ja ukit on
olemassa ihan sitä varten.
Että kaikki kynnelle kykenevät vaan väkilukua
nostamaan, suomalaiset on niin pieni kansa että
kyllä meillä on varaa maksaa ne äitiyslomat ja
lapsilisät ynnä muut maksut. Vauvat rulettaa!
mikä ikäraja lapsien tekoon tämä 23 vuotta
mielestäsi on? luulenpa etteivät kaikki ole
siinäkään iässä vielä henkisesti ja/tai
taloudellisesti valmiita lapsiin, toiset taas jo
paljon aikaisemmin....
Mä olin kuusitoista kun sain poikani, ja nyt olen
seitsemäntoista. Aloitin melkein heti pojan
syntymän jälkeen opiskelun iltalukiossa, ja pojan
isi kävi ammattikoulua. Tottakai tilanne oli
välillä vaikea ja pinna kireällä, mutta edettiin
päivä kerrallaan.
Me ehkä ollaan yhteiskunnan elättejä teidän
mielestänne, mutta toisaalta kun ajattelette,
niin kuka tahansa (siis minkä ikäinen tahansa)
äiti ja opiskelija saa samat tulot kuin me. Siis
äitiyspäiväraha (nyt saan kodinhoidontuen) ja
opintotuen. Nämä ovat kaikille saatavilla olevia
tukia, joten emme rasita yhteiskuntaa sen enempää
kuin kuka tahansa muu perhe/opiskelija!! Ottakaa
ihmiset asioista selvää ennen tuomitsemista.
Sossusta emme saa pennin penniä, vaan pärjäillään
niillä mitä saamme. Jokainen äiti tietää varmaan
omalla kohdallaan, että äitiyspäivärahan maksaa
valtio, minulle se oli minimi, eli 60mk/pv ja
verot siitä pois, toisille se voi olla jopa
400mk/pv tuloista riippuen! Ja mitä opintotukeen
tulee, pojan isi saisi 1270mk/kk miinus verot,
joka tapauksessa, olisi lapsi tai ei!
Ja mitä nuoruuteemmme tulee, niin mun nuoruus ei
ole mihinkään kadonnut, vaan olen yhä edelleen
nuori (en siis hypännyt kymmentä vuotta
eteenpäin) ja saan kyllä käydä rimpsalla niin
usein kuin haluan, mutta ei ole pahemmin
kiinnostusta käydä. Oletteko ihmiset ajatelleet,
ettei kaikkia nuoria kiinnosta hillua kännissä
jossain baarissa tai ostarilla, vaan toiset
haluavat harrastaa jotain kotioloissa. Minulle ja
lapsen isälle tämä kotielämä sopii varsin hyvin,
ja olen kyllä saanut ryypätä jo aivan tarpeeksi!
Oikein aurinkoista kesää sinulle ja
pikkuperheellesi! Mitä pahaa siinä on, jos
käyttää ne tuet ja edut, jotka irti saa, silloin
kun niitä tarvitsee? Sitä varten minäkin olen 30
vuotta veroja maksanut, että jollain sinun
kaltaisellasi olisi mahdollisuudet tehdä niitä
minunkin eläkkeeni maksajia! Ehkä tämä oli
kärjistetysti sanottu, mutta tarkoitukseni on
pelkästään hyvä eli olen todellakin sitä mieltä,
että jos joku lapsia hankkii ja niistä hyvin
huolehtii, niin on kyllä oikeutettu kaikkeen
mahdolliseen tukeen ja apuun, mitä voi saada.
Kyllä yhteiskunnan rahoja turhempaankin on
tungettu!
opiskelu, kun vauva on perheessä. Meillä vaimoni
oli juuri valmistunut, mutta minä vasta hain
opiskelupaikkaa, kun saimme lapsen.
Otan oikeasti paljon osaa lasten (jo 2)
hoitoon, mutta kyllä se on äiti lapsille tärkein.
Opiskelen yliopistossa ja opinnot ovat edistyneet
siinä missä toisillakin (ei lapsia). Joskus on
kyllä hankaluuksia siitä kun äiti on töissä niin
opiskelijana minun pitää jäädä kotiin jos lapset
ovat sairaita (silloin lapsia ei saa viedä
hoitoon).
Rahallisesti auttaisi jos voisit olla vaikka 6
kuukautta töissä, sillä äitiysraha on silloin
korkeampi. Muutoin tämä tukiraha jää 6 kymppiin
päivässä, se voi olla satoja markkoja päivässä
(lasketaan tulojen mukaan). Lipposella se taisi
olla isyyslomalla yli 600 mk. Samasta työstä
(lastenhoidosta) maksetaan siis eri summia eri
henkilöille.
Heips,
kyllä sitä selvii raskaana opiskelusta, ja omassa
ammatissani(lasten sair.hoitaja) opiskelussa oli
oikeestaan kivaa kun meidän luokkalaisille syntyi
vauvoja, he oli luennoilla ja isit köijjäs lapsia
välitunnilla syömään, silloin kun eivät olleet
äitien mukana. Riippuu tietysti mihin ammattiin
opiskelet???mutta pienenä vauvana elo on aikas
lepposaa, syö, nukkuu ja töräyttää systeemit
vaippaan. Itse olin "vaan raskaana" opiskelun
loppuajan, tietty sitä on ihminen väsyneempi
raskauden alkupuolella ja loppupuolella taas
vauva potkii ja tarvii käydä paitsikkarallaa
kymmenen kertaa yössä veskissä.
Täytyy ottaa tietty aina huomioon lapsen
persoonallisuus ja yö valvomisten mahdollisuus.
Toisaalta kokemuksena (lapsi ja opiskelu) ovat
jokseenkin avartavia, myös kukkaroa avartavia,
mutta kyllä sitä aina selviää, itse ostin
kirppikseltä potkuhousuja yms. a´ 1- 5 mk. joten
alku aika ei ole taloud. raskasta.
Enpä minä oikeen muuta osaa sanoa. Onnea kovasti
sinulle ja tulevalle perheellesi..siitä se alkaa
matka kohti vanhemmuutta iloineen ja suruineen.
Jalat maassa.
Kiitoksia Sinulle luottamuksenosoituksesta...
Ja kaikkea nastaa eloon.:)
Minä ja mieheni molemmat opiskelimme
opistoasteella sosiaalialaa silloin kun AMK tuli
eli koulutuksemme oli melko samanlaista kuin
AMKissa. Mekin päätimme aloittaa lapsen teon kun
vielä puolivuotta koulua oli jäljellä ja minulla
kymmenen opintoviikkoa harjoittelua. Ajattelimme
että eihän se kuitenkaan heti tärppää niin saa
opiskelut pois alta. Toisin kävi ja oli se koulu
aika rankkaa raskauden alkuvaiheessa kun väsytti
ja oli nälkä ja pissahätä ja kuvotti ja oksetti.
Opettajat ei oikeen tykännyt kun ramppasi
tunnilla vessaan ja takaisin. Päivät oli pitkiä
ja päättötyö oli rankka tehdä kun oli niin
väsynyt. Sitten vielä piti olla töissä ja
harjoittelussa äitiyslomaan saakka isoine
vatsoineen. No meneihän se mutta en tee samaa
toiste. Niin oli puuduttavaa tunneilla istua kun
vielä pukamat alkoi vaivata. Muutama luokkatoveri
teki lapsen kesken opiskelujen ja heillä on
vieläkin valmistumispaperit saamatta. Kannattaa
harkita missä vaiheessa koulua alkaa raskautta
yrittämään tai hakea reilusti lykkäystä koulun
käyntiin. Opiskelun jatkaminen on varmasti
vaikeampaa kun on pieni lapsi. Itse en ainakaan
tahtoisi viettää ympäripyöreitä päiviä kun tuo
pieni on niin mukava seurailtava. Sitten niille
jotka sanoo että pitäisi olla vakituinen työ
ennen kuin hankkii lapsia niin sanon vaan että
monelta jäisi lapset hankkimatta. Meidänkin
alalta aukeaa vakituisia paikkoja tosi vähä. Niin
että pätkätöillä joutuu moni nuori
vastavalmistunut sinnittelemään pitkiäkin aikoja.
Sijaisuuksia saa mutta ei vakituista.
Olet oikeassa, on ihan hölmöä ruveta nyt lasta
väsäämään, kun opiskeluista ei oo vielä
tietookaan. Mut jos haluatkin itse asiassa jättää
opiskelut opiskelematta, niin hanki vaan vauveli.
Ehkä opiskelemaan pääseminen ei sulle niin
tärkeetä olekaan? Oisko nyt kysymyksessä
rimakauhu opiskelun suhteen ja lapsi vaan ratkaisu
siihen? Mun mielestä sit on fiksumpaa jättää
opiskelut väliin ja palata asiaan muutaman vuoden
kuluttua, jos jaksaa ja ehtii...Hankkikaa
mieluummin koira, se elää kuitenkin vain reilu 10
vuotta eikä tarvii pelätä, mitä traumoja on sille
stresseillään aiheuttanu. Siitä voi jopa luopuu
ja sanoo tutuille, että meillä on allergiaa!
Lapsi kun ei ole lelu, joka hankitaan tyyliin: nyt
me ollaan oltu yhdessä niin ja niin kauan, nyt me
halutaan lapsi tai "enää ei puutu kuin lapset",
eiköhän hankita pari.
Turhaan moralisoit ja saarnaat siinä, jokainen
kypsä aikuinen ihminen tekee omat ratkaisunsa
itse. Tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet
lapsen opiskelujen lomassa eikä mitään ongelmia
ole ilmennyt.
Minä luulin, että tämä on keskustelupalsta.
Halusin tuoda oman mielipiteeni esille, koska minä
olen saanut 2 lasta ja opiskellut. Halusin
näet sitten ensimmäiselle sisaruksen, ettei
tarvitsisi olla ainoa lapsi...Enkä suosittele
kenellekään, jos voi valita, miten päin nämä asiat
haluaa tehdä. En yhden enkä kahden lapsen kanssa!
Vauvan kanssa vielä ehkä pärjää, jos ei satu
koliikkilapsi, mutta kun ne lapset ei pysy
vauvoina kuin hetken. Ihan hyvin lapset on
kasvaneet, mutta minä olisin itse saanut
paljon enemmän irti sekä opiskelusta että lapsista
että elämästä yleensä, jos en olisi ollut niin
tiukilla ajallisesti. Yliopisto-opinnot ehkä ovat
tavallaan helpommat ? mutta opisto- ja
ammattikorkeakoulutasoiset opinnot eivät paljon
jousta. Olin usein aika väsynyt ja aina oli huono
omatunto, vaikka parhaani teinkin. Mutta onneksi
sekin aika on jo takana..Mutta enemmän saat irti
molemmista touhuista, jos teet vain toista
kerrallaan!
Huomenta!
En usko lukemaani! Vai ovat monet hankkineet
lapsia opiskelujen lomassa ja ongelmia ei ole
ollut! Kolmen lapsen äitinä tiedän, että jokainen
lapsi tuo nipun ongelmia tullessaan, mutta niistä
on mahdollista selvitä. Haluaisin kuitenkin sanoa
kaikille nuorille, että pitäkää tukijoukot
lähellä. Tarkoitan tällä omia ja puolison
vanhempia, kummeja, kavereita, sisaruksia, sillä
vaikka lapsi on oma, niin apua saa ja pitää pyytää
niin jaksaa itsekin paremmin. Eihän se sen
kummempaa elämää ole kuin töissäkään, välillä
väsyttää enemmän, välillä vähemmän, mutta kyllä
nuorena jaksaa!
"Hankkikaa mieluummin koira, se elää kuitenkin
vain reilu 10 vuotta eikä tarvii pelätä, mitä
traumoja on sille stresseillään aiheuttanu. Siitä
voi jopa luopuu ja sanoo tutuille, että meillä on
allergiaa! Lapsi kun ei ole lelu..."
Tiedoksi sinulle, ettei koirakaan ole lelu ja
koiran hankinta on iso päätös. Jos todella olet
sitä mieltä että koiran voi hankkia lapsen
korvikkeeksi ja luopua sitten siitä kun huvittaa,
niin et ole kypsä koiranomistajaksi. Tee meille
muille palvelus - älä tee lasta äläkä hanki
koiraa.
Kiitoksia teille kaikille kannanotoistanne! On
ollut todella mielenkiintoista lukea niitä, joka
kantilta.
Monet teistä ajattelevat juuri niinkuin minäkin
olisin ajatellut vielä pari vuotta sitten; ensin
opiskellaan kunnon ammatti, sitten etsitään
elämänkumppani, ostetaan asunto (ja ollaan
tietenkin "kunnollisessa" ammatissa, kuten
juristina, lääkärinä tms.) ja vasta sen jälkeen
aletaan ajatella perheenlisäystä.
Se on sinänsä yksi varteenotettava "kaava"
elämälle, ja toivon sydämestäni onnea kaikille
niille, jotka siinä onnistuvat pysyttelemään!
Mutta... minun elämäni on mennyt niitä raiteita
pitkin, että olen kantapään kautta oppinut
arvostamaan itseäni ja elämän ihanuutta.. ja
nykyisin niitä TODELLA arvostan. Jokapäiväisiä
pieniä onnen kimpaleita.
Olen vatvonut tätä vauva-asiaa paljon, ja alan
vähitellen kallistua sille kantille, että uuden
elämän luominen ja sen kaikkinainen vaaliminen on
etusijalla elämässäni. Opinnot ovat myöskin
tärkeitä, sitä en kiellä, ja itseasiassa ne ovat
niin tärkeitä, että uskon onnistuvani tämän
kaiken sekamelskan keskellä kummassakin, omalla
tavallani ja rakkaan aviomieheni tuella. Juuri
tähän tilanteeseen toivoinkin teidän
kommenttejanne, ja toivon edelleen. Miten juuri
Sinä olet vastaavasta tilanteesta selvinnyt?
Itse en ole koskaan elänyt Suomen valtion
kustannuksella (hölmöäkö?!), enkä todellakaan aio
sille linjalle siirtyä tässäkään tilanteessa.
Rikkaita emme mieheni kanssa ole, mutta uskomme,
että rakkaus on paras rikkaus, mitä voimme
mahdolliselle lapsellemme antaa. Turvallisten ja
riittävien peruspuitteiden lisäksi.
Mikään ei ole parempi koulu, kuin kokemuksen- ja
elämänkoulu! Mutta muitakin tarvitaan...
Ystävälliset ja lämpimät kiitokset ihan kaikille
teille! :)
ensin oma punainen tupa ja vasta sitten
naimalupa!!
Valmistu ensin ammattiin, ja tee lapset sitte!!!
Heippa hei! Olen 19-vuotias
merkonomiopiskelija/lukiolainen. Minulla on 10
kk:n ikäinen tyttö. Kaiken lisäksi olen vielä
yksinhuoltaja!!
Meillä on kaikki mennyt hyvin,lapsi on ollut
terve ja hyväntuulinen,isovanhemmat auttavat
hoidossa. Mielestäni lapsi saa tulla silloin kun
on itse henkisesti kypsä, taloudellinen
toimeentulo ja arjen pikku ongelmat järjestyvät
kyllä. Lapsi tuo enemmän kuin vaatii!!
Rohkeasti vain yrittämään jos mieli tekee!
Ei siitä tuu mitään että aina ajatellaan
niin "järkevästi". Kun ensin ajattelet että käyt
koulun ensin, no pääset koulusta ja ajattlet että
jos olisit hetken töissä, saisit parempaa
äitiyspäivärahaa ja muutenkin talous olisi
paremmassa kunnossa. No, kun olet ollut töissä
hetken aikaa, ajattelet että kun oon viä vähän
saan palkankorotuksen jne. Lopulta huomaat
olevasi liian vanha lasten tekoon ja huomaatte
että et edes enää tule raskaaksi. Mitä nuorempana
tekee, sen paremmin sen vauvan kans jaksaa. Nyt
puhun kokemuksella. Itsellänikin jäi opinnot
kesken vauvan takia, ja talouskin on vähän niin
janäin. Mutta olen onnellinen. Minulla on sulonen
tyttö, mies, ruokaa koko perheelle ja opinnot
aloitan sitt kun vauvelini on oli yhen tai sitten
jään kotiäidiks ja teen lisää lapsia... Onhan
tässä viä aikaa, koko elämä!!! Eli ei muuta kun
lasten tekoon!!!!
Itse aloitin opiskelut amkk- kun esikoiseni oli 8
kk vanha ja toisen pojan tein 2 ja 3 vuoden
välissä ja pidin silloin vuoden tauon
opiskelussa.
Rankkaa se on. Aikaa ei ole (Koulu, läksyt,
lapset ja koti). Rahaa vielä vähemmän. Mutta itse
en kadu. Lapset joskus on ihmetelleet että miksi
äiti menee kouluun eikä töihin kuten muiden
äidit. Mutta on siinä samalla oppineet että
erilaisuus on rikkautta.
Päätöksenne on teidän, mutta lämpimiä ajatuksia
ja voimia!