Hei, olen lähdössä viikonlopuksi matkalle ja 7 kk lapseni jäisi mummulaan hoitoon. Oletteko jättäneet kolmeksi yöksi tuon ikäistä ja kuinka "totutatte" lapsen?
Esim. mennäänkö kaikki porukalla mummulaan yökylään jo aikaisemmin jotta tottuu nukkumaan siellä tms?
Esim. mennäänkö kaikki porukalla mummulaan yökylään jo aikaisemmin jotta tottuu nukkumaan siellä tms?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Nytpä heitit vaikean kysymyksen. Meillä lapsen jättäminen mummolaan yökylään sujui täysin vaivatta. Meillä on läheiset suhteet heihin ja ei lapseni koskaan "reagoinut" siihen, että hän meni heille hoitoon. Siitähän sitä oppii, mitä nuorempana aloittaa. Jos mummola on lapselle turvallinen ja kiva paikka, hän jää sinne yleensä ihan mielellään.
Niisku -10 minkä ikäisenä teidän vauveli jäi ekaa kertaa hoitoon? :)
Vauveli taisi olla 3 kk.
En ole jättänyt ja ilman hyvää syytä en jättäis. Täydellinen ajoitus kiintymystraumojen luomiselle. (Ja kyllä, ilmiön nimi on dramaattisesti kiintymysTRAUMA vaikka se ei tarkoitakaan automaattisesti että lapsesta tulisi aikuisena häiriintynyt psykopaatti ja että elämä olisi ehdottomasti tuon viikonlopun jälkeen pilalla.)
Totuttautumisesta kuvaamallasi tavalla ei varmasti haittaa ole, mutta hyötykin on rajallinen, kun lapsi on kiintynyt sinuun (ja isäänsä) eikä ymmärrä kiintymyksen kohteidensa pysyvyyttä vielä niiden poissaollessa. Eikä mummoon "totuttautumalla" ehdi kiintyä, valitettavasti. Tärkeintä varmaan horjutetun turvallisuuden palauttaminen sitten reissun jälkeen, paljon syliaikaa ja mahdollisen "ripustautumisen" sietoa.
Tuli tässä vain mieleen, että onko matka todellakin niin välttämäton, että se menee lapsen edun ohi. Jokainen tekee tietty tyylillään ja todennäkoisesti lapsi viihtyy isovanhempien luona, jos on heihin tottunut, mutta lapselle voi olla aika tramattista äidin "häviäminen". Mulle itselle ei tulisi mieleenkään jättää lastani mummolaan, vaikka tiedän, että he pitäisivät hänestä varmasti hyvän huolen. En vaan raaski tuottaa sellaista traumaa omalle lapselleni. Kokeilen tota varmaan ekan kerran sitten, kun lapseni on 2-3v, jos tulee joku välttämäton meno.
Kahden lapsen kokemuksella sanoisin, että kannattaa noudattaa niitä psykologin suosituksia vaikka ne tuntuvatkin pitkiltä ajoilta eli 1-vuotias voi olla yhden yön erossa, 2-vuotias 2 yötä, 3-vuotias 3 yötä jne. Vauva-aika on lyhyt aika elämästä. Nyt joku neropatti sanoo kuinka heidän Nicopetterikin oli viikon mummolassa 1kk iässä ja mitään traumoja ei saanut. Öö...mistä ne vanhemmat sen tietää, miltä se ero on vauvasta tuntunut? Vasta 6-9kk iässä vauva tajuaa olevansa erillinen olento äidistä. Myös liian pitkän eron aikana vauva saattaa jopa kokonaan unohtaa äidin ja kiintymyssuhde/luottamus äitiin häiriintyy. Turvallinen kiintymyssuhde äitiin/ensisijaiseen hoitajaan luo pohjan perusturvallisuuden tunteelle, itsetunnolle yms . Jos ero on ollut liikaa lapselle, niin lapsi esittää täysin välinpitämätöntä ja vanhemmat luulee, että kaikki on hyvin kun lapsi ei halua lähteä kotiin. Vauvaikäinen ei kuitenkaan vielä ymmärrä jos sanotte, että tulette kyllä takaisin, ei hän ymmärrä ajankäsitteitä, vaan kokee eron stressinä ja hylkäämisenä (vauva ymmärtää että joko on läsnä tai ei ole läsnä). Vauva ei osaa puhua ja monesti vanhemmat ajattelevat, että eihän se mitään haittaa kun ei se ole valittanutkaan hoidosta. Itse kyllä ajattelen myös niin, että jos on terve kiintymyssuhde lapseen, niin kukaan äiti ei halua jättää 7kk ikäisen vauvan hoitoon huvin vuoksi kolmeksi vuorokaudeksi, valitan.
Meillä esikoinen joutui pakosta olemaan 3 vrk erossa minusta kun oli 1,5v kun olin synnyttämässä kuopusta, mutta muuten on ollut vain 1 vrk hoidossa isovanhemmilla muutaman (2-4) kerran vuodessa ja ikää hänellä on jo 3v. En vieläkään halua laittaa häntä hoitoon useammaksi päiväksi, max. vuorokaudeksi jos miehen kanssa joskus lähetään kahdestaan johonkin. Kuopuksella ikää on 1v6kk ja pari kertaa ollut vasta hoidossa siten, että mummo katsoi omassa kodissamme yön yli ja olimme muualla miehen kanssa.
Mun poika tulee ens viikolla sen 7 kk, enkä kyllä raaskis jättää sitä hoitoon edes yön yli, jos ei olis ihan pakko. Viikonlopun yli hoitoon jättämistä en edes harkittis. En vaan raaskis. Ei oo mikään niin tärkeetä, että pojan niin pitkäks aikaa jättäisin. Meillä ainaki poika on jo tässä iässä ihan selvästi äitin perään.
en kans jättäisi niin pitkäksi aikaa. poika 10kk ja yhdeksi yöksi vaan hoitoon tässä vaiheessa. kerran ollu mummolas yötä, ja varmaan kerran vielä menee ennen 1-vuotis päivää.
Siis MITÄ??? Traumoja ja kiintymyssuhteita.. ei voi muuta kuin nauraa :DD Täällä taas kirjottelee ohjeitaan mammat joilla ei ole muuta elämää kuin kodin seinien sisäpuolella.
Se vauva ei todellakaan saa mitään traumoja jos on muutaman yön poissa kotoolta tuttujen ja turvallisten isovanhempien luona. Yhdessä yöpyminen etukäteen voisi olla ihan hyvä juttu tai sitten niin että mummo tulisi teille hoitamaan lasta. Silloin vauva olisi varmasti tutussa ympäristössä ja ero äidista helpompaa. Mutta jos tämä ei ole mahdollista niin kannattaa laittaa vauvan mukaan vaikka äidin yöpaita tai tyynyliina joka laitetaan sitten vauvan viereen nukkumaan. Tuttu tuoksu rauhoittaa. Ja tietysti rutiinit kannattaa kertoa mummolle tarkaan ja hänen yrittää noudattaa niitä niin hyvin kuin mahdollista :)
Meillä vauva oli 2,5kk kun oli ekan kerran isosiskollaan yökylässä (sisko 22v) eikä mitään ongelmia ollut eikä unohtanut vanhempiaan :D
Sinä et tainnut lukea "aersgtfregtf":n kommenttia? SINÄ et nimenomaan voi sanoa, onko vauva saanut traumoja vai ei. Sosiaaliviranomaiset esim. eivät suosittele, että alle 3-vuotias on vanhemmillaan vuoroviikoin, koska unohtaa tuossa ajassa toisen vanhemman. Tähän heijastaen on aika hurjaa, että alle vuoden ikäinen vauva olisi 3 vrk erossa toisesta vahemmastaan, jos ei ole pakko. Jokainenhan tekee tietty, mitä lystää, mutta vauva-aika ON lyhyt, kyllä jokainen, joka lapsen on halunnut pystyy sen aikaa olemaan menemättä viikonlopuiksi pois lapsen luota (jos siis ei ole pakko, sairaala, tms.)
Niin ja lukaskaapa MLL:n nettisivujen juttu miten lapsi kokee eron:
"Yli 3-vuotias pystyy jo pitämään yllä mielikuvaa vanhemmistaan hoitopäivän ajan, tietää, että he ovat olemassa ja tulevat varmasti hakemaan. Alle 3-vuotias ei tähän vielä samalla tavalla pysty, ja häntä kannattelee parhaiten erossa olon ajan turvallinen suhde tuttuun omahoitajaan."
Eli siis alle 3-vuotias kokee eron aina stressinä ja epävarmuutena siitä, tuleeko vanhempi takaisin vai ei. Vähän sama juttu kuin jos itse joutuis joka ikinen päivä miettimään, palaako se mies oikeasti enää koskaan työpäivän jälkeen kotiin vai ei. Vaikka olis kuinka kivoja läheisiä ympärillä, niin eihän se silti poistaisi sitä stressiä/epävarmuutta siitä, palaako hän vai ei. Siksi kai psykologit sanovat, että päivähoito alle 3-vuotiaalle vaarantaa lapsen psykologisen kehityksen. Toki helppo sanoa, että hyvin pärjäävät, koska lapsen päähän / mieleen on vaikea kurkistaa, mutta ehkä seuraukset näkyvätkin vasta myöhemmällä iällä ja joita monen on vaikea edes itse tunnistaa. Mistä lienee se, että monella aikuisellakin on vielä hyläksityksi tulemisen pelko, huono itsetunto ja vaikea luottaa muihin ihmisiin.
Olen kyllä nähnyt saman leikkipuistoissakin: vasta 3-4-vuotiaana lapset selvästi nauttivat hoidossa olemisesta, sitä pienemmän näyttävät aivan pelokkailta ja itkuisilta mitä olen nähnyt.
Joopa joo, olen edelleen sitä mieltä että maalaisjärki käteen, Nykyään kaikki pitää diagnosoida ja analysoida vaikkei todellista tarvetta olisikaan.
Monta lasta jo isoiksi ja aikuisiksi kasvattaneena en voi ymmärtää että jos tekee lapsia se tarkoittaa täysin omasta elämästä luopumista kolmeksi vuodeksi. Vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa ja mahdollisuuden sosiaaliseen elämään vauva-arjen ulkopuolellakin. Tällainen syyllistäminen ei palvele ketään!!
Mahdollisesti uupunut ap ei nyt uskalla viedä vauvaansa hoitoon viikonlopuksi kun pelkää aiheuttavansa pysyviä vaurioita. Eiköhän se vauvakin olisi onnellisempi kun äiti ja isä ovat onnellisia päästyään välillä tuulettumaan. Onvatko väsyneet marttyyrivanhemmat vauvan etu??
sitä päätään ja suhdetta voi hoitaa ilman että vauva on monta yötä yökylässä.Se että myös ajattelee vauvan etua ei tarkoita että vanhemmat ovat uupuneita marttyyreitä.En ymmärrä yleensäkään tuota hokemaa luopuminen omasta elämästä,eikö myös elämä vauvan kanssa ole omaa elämää.
Niin suuri peesi, ettei edes mahdu yhdelle sivulle :)
Elämä ei lopu lapseen vaan siitä alkaa erilainen elämä! Se perhe-elämä. Lapsenehdoilla mentävä, kun lapsi on pieni. Omaa aikaa pitää olla, muttei se tarkoita mitään viikonloppureissuja ilman lasta. Lapsehan voi ottaa reissuille mukaan ;)
Jokaisella saa olla se oma mielipiteensä, mutta ettepä te "lapsen ehdoilla menijät" tunnu myöskään hyväksyvän muita mielipiteitä kuin omanne. Jokainen tehköön oman lapsensa kanssa niin kuin itsestä tuntuu parhaalta, eikä pienenkään lapsen jättäminen mummin hoitoon yöksi tai viikonlopuksi nyt todellakaan ole niitä kamalimpia virheitä, mitä vanhempana voi tehdä. Elä ja anna toistenkin elää.
Samaa mieltä. Ennen lapsia ajattelin, ettei se mitään haittaa vaikka veisikin vauvana yöhoitoon...no kyllähän se selviää siitä, mutta jos ei ole pakkoa, niin miksi pitää aiheutttaa VAUVALLE stressiä ja ikävää vain siksi, että itse pääsee rilluttelemaan? Ei minun elämä todellakaan päättynyt esikoisen syntymään, kyllä sitä omaa ja yhteistä aikaa voi ottaa miehen kanssa parin tai muutaman tunnin kerrallaan vauvavuotena, mutta ei siten, että viedään yöhoitoon tai useaksi yöksi. Se vauva-aika on lyhyt aika lopuksi kuitenkin. Sitten vauvavuoden jälkeen olemme käyneet pari kertaa vuodessa tekemässä vuorokauden reissun kahdestaan miehen kanssa, esim. häät tms. Sitten joskus itse käyn ystävilläni eri paikkakunnalla ja mies katsoo lapsia (nyt lapset ovat siis 1,5 ja 3v). Yhteistä aikaakin meillä on myös silloin kun lapset nukkuvat eli iltaisin 2-3h ja päiväunien aikaan 2, kyllä se riittää hyvin! Lisäksi harrastan 2-3 iltana viikossa kun käyn jumpissa, salilla tms. eli sitä omaa aikaakin on ihan riittävästi! AIna vain lastaan ajattelevat äidit leimataan marttyyriäideiksi,vaikka he oikeasti vain pyrkivät ajattelamaan lapsensa parasta. Tietysti jos lapsella on koliikki ja äiti pahasti väsynyt, niin silloin on parempi että vaikka joku muu hoitaa välillä yöt, että se äitikin saa nukuttua joskus.
Korjataanpas nyt vähän: ensinnäkään psykologit eivät ole sitä mieltä, että päivähoito alle 3-vuotiaalla vaarantaa lapsen psykologisen kehityksen. Jopa Keltinkangas-Jokinen on sitä mieltä, että yli yksi vuotias pystyy luomaan suhteen muuhunkin kuin lähihoitajaansa. Jos päivähoito on laadukasta (eli pienet ryhmät, lyhyehköt hoitopäivät, lämmin suhde omahoitajaan yms.) niin lapsen voi viimeistään 2 vuotiaana jättää hänenkin mukaansa ilman huonoa omatuntoa päivähoitoon. Eli eipä nyt vääristellä näitä asioita ihan vaan sen takia, että musta tuntuu.....
Itse asiassa se taisi olla kyllä juuri tuo sama psykologi, joka vähän aikaa sitten sanoi niin että päivähoito vaarantaa alle 3-vuotiaiden lasten kehityksen, koska lapset ovat liian pitkät päivät siellä ja ryhmät liian isot ja hoitajien vaihtuvuus suurta. Myöhemmin sama psykologi kuitenkin totesi, että pphoitoon voi viedä 1,5-vuotiaana JOS hoidon laatu hyvä eli ryhmä pieni ja kodinomainen ja päivät lyhyitä. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että hän suosittelee kotihoitoa pienille lapsille. Käytännössä missä päiväkodissa tilanne on se, että ryhmät on pieniä, lapsia ei liikaa (eli vain muutama per ryhmä) ja hoitopäivät olisi tosi lyhyitä eli vain muutaman tunnin? Päivähoito varmaan sinällään olisi hyvä varmasti yli 3-vuotiaalle jos lapsi kävisi siellä vain kerhomaisesti esim. 4h päivässä ja ryhmä olisi pieni ja hoitajien vaihtuvuus pientä. Siskoni juuri kertoi, ettei useinkaan tiedä kuinka lapsen päivä on mennyt, koska hoitajien vuorot vaihtuvat kesken päivän, joten iltapäivän hoitaja ei edes tiedä / pysty kertomaan vanhemmalle kuinka päivä on mennyt kun aamulla ollut eri hoitaja :-(. Monessa muussa maassa kaikki lapset menevät päiväkotiin 3-vuotiaana, mutta siellä päiväkotipäivä kestää vain 3-4h, jonka jälkeen vanhemmat hakevat lapset kotiin. Suomessa juuri kukaan tarhaikäisistä ei ole noin lyhyttä aikaa hoidossa, vaan käytännössä lasten päivät ovat pidempiä kuin vanhempiensa.
sössötisössöti.... Ensinnäkään ei tarvitse huutaa, vaikka kuinka olisi jossin jossia.
Väitit, että päivähoito alle 3-vuotiaalla vaarantaa lapsen psykologisen kehityksen. Se on aivan eri asia, jos huonolaatuinen päivähoito vaarantaa lapsen kehityksen, myös huonolaatuinen kotihoito ja sitäkin monet lapset kokevat Ja muistutan siitäkin ettei päivähoito tarkoita vain päiväkotia.
Meitä on lähipiiriissä useita vanhempia, joiden lapset ovat päiväkodissa. Vanhemmat tekevät osa-aikaista työtä tai järjestelevät työvuorojaan niin ettei lapsi joudu olemaan koskaan yli kuutta tuntia hoidossa. Meitä toisenlaisia vanhempia on aika paljon kyllä olemassa. Ainakin meidän päiväkodissa on kirja, johon merkitään tapahtumia ihan päivittäin, josta hoitaja voi tarkastaa asioita, jos ei itse ole ollut paikalla. Päiväkodissa tehdään kaikille myös yksilöllinen varhaiskasvatussuunitelma ja kaikilla on omahoitaja. Lisäksi monet vanhemmat ovat kyllä ottaneet lapsilleen pisimmän mahdollisen hoitoajan, mutta käytännössä lapset ovat paljon vähemmän aikaa hoidossa, siksi on suunniteltukin päiväkoteihin kellokortteja, joista todellinen hoitoaika näkyy.
Aika reteesti siis väität päivähoidon olevan pahasta lapsille. Päivähoito ei ole lapsille vahingollista, vaan se ettemme yritä parantaa päivähoidon laatua.