Tuolla alempana kirjoitti jo jotkut ajatuksiaan suviseroista jonkun mielestä häntä on katsottu ja kuiskittu ym. Onhan siellä porukassa yli 60 000 monenlaisia ihmisiä se pitäisi meidän jokaisen ymmärtää mutta jos minäkin olisin tuijottanut, sipissyt tms jokaisen perään jonka ulkomuoto poikkesi olisi kuuntelu, lastenhoito ym jäänyt kokonaan tekemättä.Olen aina toivonut että sinne tulisi paljon myös muita kuin vl:ä joten miksi sitten kättäytyisin noin typerästi.
Ja minusta siellä tehtiin sitä tärkeintä eli luettiin ja selitettiin raamattua eikä koko ajan käsitelty vaikeita asioita joita joku tuolla kaipasi . Niistäkin puhuttiin niillä lahjoilla mitkä kullakin puhujalla oli mutta ennenkaikkea tärkeintä on tutkia raamattua ja sen neuvoja ja opetuksia
Ja minusta siellä tehtiin sitä tärkeintä eli luettiin ja selitettiin raamattua eikä koko ajan käsitelty vaikeita asioita joita joku tuolla kaipasi . Niistäkin puhuttiin niillä lahjoilla mitkä kullakin puhujalla oli mutta ennenkaikkea tärkeintä on tutkia raamattua ja sen neuvoja ja opetuksia
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nivalassa ja tykästyin suviseuroihin. Meiltä oli asuntovaunu vuokralla suviseuroissa ja ensin oli hankaluuksia, vaunun haku ajankohdat olivat menneet meillä ja vuokralle ottajilla ristiin ja kun asiat selviteltiin niin johan alkoi homma toimia. Ja kun vaunu tuli takaisin niin sovimme jo vaunun vuokraamisesta uudelleen. Ja ajellimme itsekin sitten suviseura paikalle ja kiertelimme ja katselimme ja ennen kaikkea kuuntelimme siellä Jumalan sanaa joka oli mielestäni todella hyvin esille tuotua ja tuli sellainen oikein hyvä mieli ja heräsi kiinnostus vanhoillislesdatiolaisuutta kohtaan ja päätimme että käymme varmasti ry:llä ja mikä ettei samaan "seurakuntaan" liittyminen olisi myös mahdollista. Tuttuja näkyi aika monia ja olivat hyvillään kun olimme ulkopuolisina (vielä) saapuneet sanan kuuloon. Kaikesta jos antaisi noin koulu arvosanan niin kyllä se aika lähellä 10 olisi. Paitsi se että kun vettä satoi tekee hieman miinusta ja se kun ei ole riippuvainen seurojen järjestelijöistä vaan säiden haltijasta. Emme kokeneet olevamme mitenkään ulkopuolisia tai ei tervetulleita vaan päin vastoin. Eikä meistä kukaan kuiskinut tai esittänyt eriävää mielipidettä. Odottelen innolla sitä kun pääsen seuroihin ry:lle. Meidän perhe kun ei vielä ole koskaan käynyt ry:llä ja muutamat asiat ovat epäselviä: niinkuin esim. suhtautuminen televisioon että saako olla vai ei. Ja kun olemme kovia matkustelemaan as. vaunulla ja kiertelemme kesät eri leirialueita jne. vaimon korvakorut yms. Jos joku vastailisi niin ollisi mukava saada sitä oikeaa tietoa. Ei mitään toisen kädentietoa vaan oikeaa. jk. kerkiän lukemaan vasta lauantaina.
Onpa mukava kuulla, että olet noin positiivisella ja avoimella asenteella ja mielellä ollut suviseuroissa! Usko tulee Jumalan sanan kuulemisesta, joten kannattaa käydä rauhanyhdistykselläkin seuroissa. Uskon ja toivon, että rauhanyhdistyksellä tai vaikkapa uskovaisten perheiden luona kyläillessä avautuu rakentavia keskusteluja.
Omakohtaisesti voin todeta, että moni ns. käytännön asia on kyllä sitten uskon kirkastumisen ja parnannuksen armon saatua selventynyt. Tuntuu, ettei ole edes tarvetta miettiä esim. tv- tai korvakoruasiaa, kun uskon ja hyvän omantunnon säilyttämisestä on tullut elämän tärkein asia.
Nyt suviseuroista palattua tuntuu erityisen pahalta, kun työpaikan tv:stä kuuluu välillä väkisinkin maailmallista musiikkia ja siihen liityen puolialastomia, aistillisuutta ruokkivia naikkosia. Ei sellaista katsomalla kyllä kovin puhdas ja hyvä omatunto säily.
Ystävien kanssa olemme joskus pohtineet tätä korvakoruasiaakin. Varmaan se liittyy niihin Raamatun kohtiin, joissa kielletään keskittymästä ulkonaiseen koristautumiseen. Nykyään, kun tuntuu, että monenlainen muunlainen koristautuminen on ”sallittua”, niin voi olla, että korvakoruista luopumisesta on tullut jotenkin tapa. Tosin Vanhan Testamentin kertomuksissakin koristuksista ja nimeltä mainiten juuri korvakoruistakin luopuminen liittyy usein parannuksen askelille kääntyneisiin uskovaisiin.
Vielä yhteen kysymykseesi... Matkusteluhan on hyvä ja virkistävä ja avartava asia! Käsittääkseni leirintäalueet ovat varsin rauhallisia paikkoja. Uskovaisena kyllä huomaa, mihin kannattaa "päänsä pistää" ja mihin ei!
Nämä on niitä asioita, jotka ulkopuolisesta saattavat tuntua omituisiltakin, samoin kuin koko meidän usko (!), mutta uskon kautta koen ne itse hyvin siunauksellisiksi.
Toivotan sinulle ja perheellesi puhuttelevia seuroja!
mukava kuulla että te viihdyitte suviseuroissa.
Eihän sekään ole outoa että jossakin erilaisessa porukassa tuntee itsensä ulkopuoliseksi, olen itsekin tuntenut monesti, jopa vl:n keskellä esim.- eril. elämäntilanne, täysin erilaiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet(toisella musiikki, toisella urheilu ) ym. mutta minusta se kuuluu normaaliin elämään.
Toinen asia on torjutuksi ja hyljeksityksi tuleminen ja siihen en suviseuroissa kyllä jaksa uskoa. Sinne toivotaan kyllä muidenkin kuin samoin uskovien tulevan.
Oltiin tuolla vähän lomamatkalla ja keskusteltiin vaimon kanssa ja jopa naapuri vaunuissa olijoiden kanssa uskon asioista ja oli mielenkiintoisia keskusteluja. Ongelmana on vain se kun ei tiedä milloin niitä seuroja siellä ry:llä on. Kävimme vähän myös sukuloimassa ja kuulin että suvussa on myöskin uskovaisia ja lesdatiolaisia joita en ole tavannut kylläkään. Ehkä emme ole sattuneet kohdakkain. Ja eräs vanhempi pariskunta jäi matkalta mieleen kun mummo oli jo huono kuntoinen ja muisti "pätki" välillä, mutta uskon asiat oli kirkkaana mielessä ja oli mukava seurata ja kuunnella heitä. Kävimme tosi syvällisiä keskusteluja. Ainoa negatiivinen asia oli matkalla kun satoi välillä vettä, vaan sehän kuuluu suomen kesään. Asumme ihan tässä naapuri kunnassa jossa oli suvi seurat ja meillä oli koko ajan suvi seura radio auki sillon kun tuli ohjelmaa, paitsi silloin kun kävimme paikan päällä. On se muuten kumma miten heti alkavat tuttavat ja naapurit kysellä ja houkutella vaikka mihin kun alkaa uskon asiat kiinnostamaan. On tullut houkutuksia ja kyselyitä vaikka mihin juominkeihin. Vaan kun ne ei enää kiinnosta ja alkaa etoa kaikki viinaa ja "juhlintaan" liittyvä. Kyllä me vaimon kanssa olemme tehneet jonkinlaisen uskon ratkaisun ja haluaisimme löytää sellaisen paikan jossa saa sanan opetusta ja johon voi mennä sanan kuuloon. Tuli kaivettua raamattu ja on tullut jotenkin into lukea ja tutkia Jumalan sanaa. Aloitin varmuudeksi uuden testamentin puolelta ja aloimme pitää yhteisiä rukous hetkiä ja tämä meidän pikku poika on niissä myös innolla mukana. Jotenkin tuntuu erilaiselta ja se henkinen taakkakin on keventynyt. Kun on saanut puhua vaimon kanssa sellaiset asiat halki jotka on painanut mieltä ja askarruttanut itseä ja vaimoa. Tuntuu kuin olisimme löytäneet uuden alun avioliitolle ja elämälle.Onneksi Jumala on varjellut sellaisilta asioilta että ei ole rikkonut avioliittoa tai siihen liittyvää. Mutta niitä seura aikoja olisi mukava tietää kun ei ollut noissa kirkollisissa ilmoituksissakaan.
Täällä yhdistysten yhteystietoja.
http://www.srk-oulu.net/sivu10.htm
Jos ei löydy omaa paikkaa tai saa muuten kiinni, ni soita SRK:n pääkonttoriin, ne osaa kyllä neuvoa.
http://www.srk-oulu.net
että täältäkin löytyy meikäläisiä! minäkin olin nivalassa, kahdestaan isukin kanssa, kun muu perhe ei päässyt lähtemään.
niin olin onnellinen ja omassatunnossa oli rauha, ja se yhteenkuuluvuus mikä aina on jumalanlasten joukossa, toi turvallisuudentunteen ja tunteen siitä, että olemme todella kaikki samaa perhettä. se on hieno tunne. sitä voi mennä vaikka juttelemaan kelle vaan, vaikkei tuntisikaan. yhtenäkin iltana mentiin ihan tuntemattomien sateenvarjon alle, kun sade yllätti ja oma varjo oli autolla. eikä siinä mitään, juteltiin vähän ja odoteltiin, että sade loppui.
kyllä minulle on aina ollut tärkeää päästä suviseuroihin, ja luulen, että meille nuorille sinne pääsy on vielä tärkeämpää kuin vanhemmille. itkin onnesta, kun oltiin matkalla suviseuroihin ja seurateltta näkyi, ja surusta kun seurat oli ohi, nyt olen vaan onnellinen että ne olivat ja sain itsekin olla mukana.
ei taida olla mitään päätä eikä häntää tässä jutussa, kunhan jotakin kirjoittelin.
tavataan maakunnallisissa. jr.