tupakkahuone

Tupakkahuone on rauhoitettu monesti juuri siksi, että yöllä rampattaisiin koko ajan röökillä ja helposti alettais jutella "henkeviä" kun tupakkahuoneessa kohdattais. Moni "luovuttaa" liian helposti unen yrittämisen ja menee käymään välillä tupakalla, ja helposti yö menisi valvomiseksi. Potilastoverit on monesti herkkäunisia, ja jatkuva kulkeminen saattaisi häiritä joitakin. Jotkut heräilevät aamuyöstä, 3-6 aikoihin eivätkä saa unta, joten silloinkin helposti tulis mentyä tupakille. Tästä taas tulee möykkää. Meidän osastolla yö on oikein pyhitetty nukkumiselle, kuuteen asti aamulla ollaan ihan hiljakseen omassa huoneessa. Jos herää niin sitten lukee tai makoilee hiljaisuuden päättymiseen saakka. Tupakalla SAA käydä, ovet ei ole lukossa, mutta suositeltavaa se ei oo.

Tupakointia yöaikaan yritetään saada pois nimenomaan siksi, että se on monella tullut tavaksi käydä kesken unien sauhuilla. Sitten rutistaan seuraavana päivänä kun ei olla nukuttu kunnolla (tietenkin uni katkeaa totaalisesti kun käy röökillä, tupakka on myös eräänlainen piriste), sitten otetaan päiväunet, ja yöllä uni jää taas vajaaksi. Jos uni tosiaankin katkeilee ja yöllä herää jo klo 3, niin nukkumista voi myöhentää tai ääritapauksessa pyytää unilääkettä.

En tiedä, mutta mun mielestä "normaalin" (älkää tarttuko käsitteeseen!!!) ihmisen yöuniin ei kuulu tupakilla käynti.

Maria C kirjoitti:

Tupakkahuone on rauhoitettu monesti juuri siksi, että yöllä rampattaisiin koko ajan röökillä ja helposti alettais jutella "henkeviä" kun tupakkahuoneessa kohdattais. Moni "luovuttaa" liian helposti unen yrittämisen ja menee käymään välillä tupakalla, ja helposti yö menisi valvomiseksi. Potilastoverit on monesti herkkäunisia, ja jatkuva kulkeminen saattaisi häiritä joitakin. Jotkut heräilevät aamuyöstä, 3-6 aikoihin eivätkä saa unta, joten silloinkin helposti tulis mentyä tupakille. Tästä taas tulee möykkää. Meidän osastolla yö on oikein pyhitetty nukkumiselle, kuuteen asti aamulla ollaan ihan hiljakseen omassa huoneessa. Jos herää niin sitten lukee tai makoilee hiljaisuuden päättymiseen saakka. Tupakalla SAA käydä, ovet ei ole lukossa, mutta suositeltavaa se ei oo.

Tupakointia yöaikaan yritetään saada pois nimenomaan siksi, että se on monella tullut tavaksi käydä kesken unien sauhuilla. Sitten rutistaan seuraavana päivänä kun ei olla nukuttu kunnolla (tietenkin uni katkeaa totaalisesti kun käy röökillä, tupakka on myös eräänlainen piriste), sitten otetaan päiväunet, ja yöllä uni jää taas vajaaksi. Jos uni tosiaankin katkeilee ja yöllä herää jo klo 3, niin nukkumista voi myöhentää tai ääritapauksessa pyytää unilääkettä.

En tiedä, mutta mun mielestä "normaalin" (älkää tarttuko käsitteeseen!!!) ihmisen yöuniin ei kuulu tupakilla käynti.

Lue lisää

Eihän se ole lähtökohtaisesti normaalia raahata kymmeniä ihmisiä suljetulle osastolle kuluttmaan päivää saati syyttää unettomuudesta tupakointia.

Suljettu osasto on lähtökohtaisesti hyvinkin turvaton paikka nukkua verrattuna kotiin. Luottamus ympäristöön syntyy kuukausien kuluessa, joten väsähtäneenkin on vaikeaa nukkua sairaalassa, voihan samassa huoneessa olla useita täysin vieraita henkilöitä. Unettomuudesta voisi samoin syyttää henkilöä joka piereskelee taikka juoksee veskissä yöllä.

Suljetulla osastolla arkiaktiviteetti on täysin poistettu, joten potilaalla ei juurikaan ole tarvetta pitkään ja syvään yöuneen. Normaalistihan ihminen tekee 8-tunnin työpäivän jonka jälkeen ehkä vielä harrastaa ja tekee kotitöitä, jolloin syvä ja kunnollinen yöuni on enemmänkin itsestäänselvyys.

Ilta ja yöaikaan sairaalassa on mitä varmemmin mm. keittiö suljettuna, joten alhaista verensokeria ja siten pientä kireyttä on vaikeaa paikata pikkupurtavalla. Tupakoinnilla ei ole yhteyttä unettomuuteen. Kahvia ollaan pidetty piristävänä ja unettomuutta aiheuttavana tekijänä, mutta käytännössä kuppi kahvia voi jopa rauhoittaa ja unesta on helpompi saada kiinni. Ehkä sauhutteluakin voisi pitää rauhoittavana tekijänä.

Sinun viestistä saa kuvan jossa kukaan ei juurikaan nukkuisi sairaalassa hyvin ja syypää tähän olisi rauhaton tupakoitsija. Totuus on, että sairaala itsessään palvelee oireita, ei oireettomuuteen tähtäävää toimitaa.

A. Vati kirjoitti:

Eihän se ole lähtökohtaisesti normaalia raahata kymmeniä ihmisiä suljetulle osastolle kuluttmaan päivää saati syyttää unettomuudesta tupakointia.

Suljettu osasto on lähtökohtaisesti hyvinkin turvaton paikka nukkua verrattuna kotiin. Luottamus ympäristöön syntyy kuukausien kuluessa, joten väsähtäneenkin on vaikeaa nukkua sairaalassa, voihan samassa huoneessa olla useita täysin vieraita henkilöitä. Unettomuudesta voisi samoin syyttää henkilöä joka piereskelee taikka juoksee veskissä yöllä.

Suljetulla osastolla arkiaktiviteetti on täysin poistettu, joten potilaalla ei juurikaan ole tarvetta pitkään ja syvään yöuneen. Normaalistihan ihminen tekee 8-tunnin työpäivän jonka jälkeen ehkä vielä harrastaa ja tekee kotitöitä, jolloin syvä ja kunnollinen yöuni on enemmänkin itsestäänselvyys.

Ilta ja yöaikaan sairaalassa on mitä varmemmin mm. keittiö suljettuna, joten alhaista verensokeria ja siten pientä kireyttä on vaikeaa paikata pikkupurtavalla. Tupakoinnilla ei ole yhteyttä unettomuuteen. Kahvia ollaan pidetty piristävänä ja unettomuutta aiheuttavana tekijänä, mutta käytännössä kuppi kahvia voi jopa rauhoittaa ja unesta on helpompi saada kiinni. Ehkä sauhutteluakin voisi pitää rauhoittavana tekijänä.

Sinun viestistä saa kuvan jossa kukaan ei juurikaan nukkuisi sairaalassa hyvin ja syypää tähän olisi rauhaton tupakoitsija. Totuus on, että sairaala itsessään palvelee oireita, ei oireettomuuteen tähtäävää toimitaa.

Lue lisää

Lähtökohtana kuitenkin hoidossa on, että pysytään kiinni arjen toiminnoissa. Kyse on, kuten aikaisemmin mainitsit, myös "kurinpidollisesta" toiminnosta: osastoilla on pakko olla jotkut tietyt yhteinäiset linjat asioille, muuten homma olisi kaaosta. Esim. kuntouttavilla osastoilla on muutenkin tiukat säännöt, ja siellä pyritäänkin saamaan ihmiselle myös itsehillintää; kaikkea haluamaansa ei voi aina toteuttaa siinä paikassa. Nykyään on paljon työpaikkoja ja laitoksia missä ei saa polttaa, joten tämä yöllinen tupakkikielto on tavallaan myös valmennusta arkielämään. En minäkään saa polttaa joka paikassa missä haluan, ja siihen on vain sopeuduttava. Itsehillintää täytyy hieman löytyä, ja mielestäni tämä että tupakointi esim. klo 22-06 on kiellettyä, on kohtuullinen rajoitus.

Ihmiset ajattelevat hoitoa nykyään liiankin kriittisesti: kaiken pitäisi olla juuri niin kuin halutaan, kaiken pitäisi olla helppoa ja sujuvaa ja kivaa. Jos joku ei mene juuri niin kuin halutaan, niin siitä nousee meteli. Hoito on hoitoa, ei se aina voi olla ruusuilla tanssimista. Yhteisöhoito on todella iso osa psyykkistä kuntoutusta, ja yhteisöhoito edellyttää yhteisiä pelisääntöjä ja niiden noudattamista.

Ja tuo piereskely ja wc-reissut vs. tupakointi... Jos ajatellaan tarkemmin, niin mitkä näistä ovat sellaisia luonnollisia juttuja ja mikä sellaista minkä voisi jättää pois? Aika huono veto.

Ja en voi puhua kattavasti, sillä esim. siinä sairaalassa missä minä olen työskennellyt, on 10 osastoa joista jokainen eri tasoisille potilaille. Näissä on tietenkin eri käytäntöjä, potilaskunnasta riippuen. Esim. akuuttiosastolla saa tupakoida yön ympäri. ns. kroonikko-osastolla taas on tarkatkin säännöt, koska siellä hoito on enimmäkseen rajoittamista ja arjen toimintojen ylläpitämistä.

Tahtoisin vain tietää että mistä vinkkelistä katsot näitä asioita? Potilaan, henkilökunnan vai ulkopuolisen silmin? Nämä asiat eivät tosiaankaan ole niin yksioikoisia miltä sinä saat ne kuulostamaan. Tekijöitä ja muuttujia on lukemattomia, ja kuitenkin rajoitusten tulee olla tasapuolisia ja yhteneviä.

Maria C kirjoitti:

Lähtökohtana kuitenkin hoidossa on, että pysytään kiinni arjen toiminnoissa. Kyse on, kuten aikaisemmin mainitsit, myös "kurinpidollisesta" toiminnosta: osastoilla on pakko olla jotkut tietyt yhteinäiset linjat asioille, muuten homma olisi kaaosta. Esim. kuntouttavilla osastoilla on muutenkin tiukat säännöt, ja siellä pyritäänkin saamaan ihmiselle myös itsehillintää; kaikkea haluamaansa ei voi aina toteuttaa siinä paikassa. Nykyään on paljon työpaikkoja ja laitoksia missä ei saa polttaa, joten tämä yöllinen tupakkikielto on tavallaan myös valmennusta arkielämään. En minäkään saa polttaa joka paikassa missä haluan, ja siihen on vain sopeuduttava. Itsehillintää täytyy hieman löytyä, ja mielestäni tämä että tupakointi esim. klo 22-06 on kiellettyä, on kohtuullinen rajoitus.

Ihmiset ajattelevat hoitoa nykyään liiankin kriittisesti: kaiken pitäisi olla juuri niin kuin halutaan, kaiken pitäisi olla helppoa ja sujuvaa ja kivaa. Jos joku ei mene juuri niin kuin halutaan, niin siitä nousee meteli. Hoito on hoitoa, ei se aina voi olla ruusuilla tanssimista. Yhteisöhoito on todella iso osa psyykkistä kuntoutusta, ja yhteisöhoito edellyttää yhteisiä pelisääntöjä ja niiden noudattamista.

Ja tuo piereskely ja wc-reissut vs. tupakointi... Jos ajatellaan tarkemmin, niin mitkä näistä ovat sellaisia luonnollisia juttuja ja mikä sellaista minkä voisi jättää pois? Aika huono veto.

Ja en voi puhua kattavasti, sillä esim. siinä sairaalassa missä minä olen työskennellyt, on 10 osastoa joista jokainen eri tasoisille potilaille. Näissä on tietenkin eri käytäntöjä, potilaskunnasta riippuen. Esim. akuuttiosastolla saa tupakoida yön ympäri. ns. kroonikko-osastolla taas on tarkatkin säännöt, koska siellä hoito on enimmäkseen rajoittamista ja arjen toimintojen ylläpitämistä.

Tahtoisin vain tietää että mistä vinkkelistä katsot näitä asioita? Potilaan, henkilökunnan vai ulkopuolisen silmin? Nämä asiat eivät tosiaankaan ole niin yksioikoisia miltä sinä saat ne kuulostamaan. Tekijöitä ja muuttujia on lukemattomia, ja kuitenkin rajoitusten tulee olla tasapuolisia ja yhteneviä.

Lue lisää

Kiitos asiallisesta viestistäsi. On todella hyvä kuulla myös syitä, miksi näin toimitaan. Täällä on ollut sellaisia ketjuja, että kohta en uskalla viedä ystävääni avopolille, kun pelkään, että taloon joutuu sisälle myös täysin "terve" ihminen (karrikointi). Toivottavasti jaksat pysyä täällä.

Maria kirjoitti:

Kiitos asiallisesta viestistäsi. On todella hyvä kuulla myös syitä, miksi näin toimitaan. Täällä on ollut sellaisia ketjuja, että kohta en uskalla viedä ystävääni avopolille, kun pelkään, että taloon joutuu sisälle myös täysin "terve" ihminen (karrikointi). Toivottavasti jaksat pysyä täällä.

Lue lisää

Olen samaa mieltä. Kiitos nimimerkille "Maria C" asiallisesta ja perehtyneestä viestistä. Toivottavasti kuulemme Sinusta jatkossakin!

Ja Sinulle, nimimerkki "Maria": Sekä sisareni että puolisoni kärsivät suht´ vakavista mielenterveysongelmista, joiden takia he ovat hoidossa. Kumpikin on kokenut hoidosta olevan apua ja että heidät otettiin hyvin huomioon hoidon aikana: mihinkään ei pakotettu tai painostettu, hoitomuodoista kerrottiin sekä hyvät että huonot puolet... Sisareni ei kovin kauaa ole hoitoa saanut, mutta hänestä on silti tullut kuin uusi ihminen - sanan positiivisimmassa merkityksessä. :) Ei hän vieläkään ihan toipunut ole, mutta ero entiseen on valovuoden mittainen.

Eli vaikka poikkeuksia joukossa kuin joukossa aina onkin, eivät ne mielenterveysalan ihmiset oikeasti mitään mörköjä ole.

Maria C kirjoitti:

Lähtökohtana kuitenkin hoidossa on, että pysytään kiinni arjen toiminnoissa. Kyse on, kuten aikaisemmin mainitsit, myös "kurinpidollisesta" toiminnosta: osastoilla on pakko olla jotkut tietyt yhteinäiset linjat asioille, muuten homma olisi kaaosta. Esim. kuntouttavilla osastoilla on muutenkin tiukat säännöt, ja siellä pyritäänkin saamaan ihmiselle myös itsehillintää; kaikkea haluamaansa ei voi aina toteuttaa siinä paikassa. Nykyään on paljon työpaikkoja ja laitoksia missä ei saa polttaa, joten tämä yöllinen tupakkikielto on tavallaan myös valmennusta arkielämään. En minäkään saa polttaa joka paikassa missä haluan, ja siihen on vain sopeuduttava. Itsehillintää täytyy hieman löytyä, ja mielestäni tämä että tupakointi esim. klo 22-06 on kiellettyä, on kohtuullinen rajoitus.

Ihmiset ajattelevat hoitoa nykyään liiankin kriittisesti: kaiken pitäisi olla juuri niin kuin halutaan, kaiken pitäisi olla helppoa ja sujuvaa ja kivaa. Jos joku ei mene juuri niin kuin halutaan, niin siitä nousee meteli. Hoito on hoitoa, ei se aina voi olla ruusuilla tanssimista. Yhteisöhoito on todella iso osa psyykkistä kuntoutusta, ja yhteisöhoito edellyttää yhteisiä pelisääntöjä ja niiden noudattamista.

Ja tuo piereskely ja wc-reissut vs. tupakointi... Jos ajatellaan tarkemmin, niin mitkä näistä ovat sellaisia luonnollisia juttuja ja mikä sellaista minkä voisi jättää pois? Aika huono veto.

Ja en voi puhua kattavasti, sillä esim. siinä sairaalassa missä minä olen työskennellyt, on 10 osastoa joista jokainen eri tasoisille potilaille. Näissä on tietenkin eri käytäntöjä, potilaskunnasta riippuen. Esim. akuuttiosastolla saa tupakoida yön ympäri. ns. kroonikko-osastolla taas on tarkatkin säännöt, koska siellä hoito on enimmäkseen rajoittamista ja arjen toimintojen ylläpitämistä.

Tahtoisin vain tietää että mistä vinkkelistä katsot näitä asioita? Potilaan, henkilökunnan vai ulkopuolisen silmin? Nämä asiat eivät tosiaankaan ole niin yksioikoisia miltä sinä saat ne kuulostamaan. Tekijöitä ja muuttujia on lukemattomia, ja kuitenkin rajoitusten tulee olla tasapuolisia ja yhteneviä.

Lue lisää

Näkökantasi on täysin ymmärettävää toimistovirkamiehen ajattelua. Elämän pitää olla säännönmukaista ja kaavamaista, tätä opetellaan vaikkapa väkipakolla. Todellisuudessa esim. työelämässä virkatehtävät ovat niitä harvoja joissa tekijän on nuodatettava tarkoin lakia. Normaalissa elämässä etsitään keinoja joilla käsilläoleva työ taikka asia onnistuisi. Työn onnistuminen siis vaatiikin monesti taukoajoista, työtavoista ja ajoista luistamista.
Virkamiehen tehtävät kohdistuvat usein ihmisiin ja ihmisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joten säännönmukaisuus on vain rajaviiva virkamiehen mielivallan ja ihmisoikeuksien välissä.

Jokaisella on mm. työn ja ammatinvalinta oikeus. Työtähän ei ole edes pakko tehdä mikäli jollakin muulla keinolla kykenee elämään lain suomissa raameissa. Mikäli hakeutuu sellaiseen ammattiin taikka sellaiseen työpaikkaan jossa mm. tupakointi on rajaoitettua ja sääntöihin perustuvaa, voihan henkilö vaihtaa ammattia taikka työpaikkaa asioiden tullessa vastenmielisiksi. Esim. ravintola-ala alkaa nykyisen tiedon valossa kaatumaan tuppakkasäännöstelyyn ja alkoholiveromuutoksien johdosta. Tämähän tarkoittaa sitä, että työpaikkoja vähenee vastaanhangoittelevien pykälälnviilajien toimesta.

Arkielämässä pysytteleminen on aina yksilökohtainen asia. Aikuisen ihmisen normaali arkielämä voi tapahtua kelloon katsomatta mihin aikaan tahansa. Tehtaat pyörivät 24-tuntia vuorokaudessa, paikallinen huoltoasema on auki aina ja laskujakin voi maksaa verkossa aivan koska haluttaa. Miten sinä kuvittelet, että olemassaolevat lait antaisivat mielenterveydenhoidolle mahdollisuuden puuttua ihmisen elämäntapavalintaan mm. vuorokaudenrytmin osalta?

Arkielämä kirjoitti:

Näkökantasi on täysin ymmärettävää toimistovirkamiehen ajattelua. Elämän pitää olla säännönmukaista ja kaavamaista, tätä opetellaan vaikkapa väkipakolla. Todellisuudessa esim. työelämässä virkatehtävät ovat niitä harvoja joissa tekijän on nuodatettava tarkoin lakia. Normaalissa elämässä etsitään keinoja joilla käsilläoleva työ taikka asia onnistuisi. Työn onnistuminen siis vaatiikin monesti taukoajoista, työtavoista ja ajoista luistamista.
Virkamiehen tehtävät kohdistuvat usein ihmisiin ja ihmisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joten säännönmukaisuus on vain rajaviiva virkamiehen mielivallan ja ihmisoikeuksien välissä.

Jokaisella on mm. työn ja ammatinvalinta oikeus. Työtähän ei ole edes pakko tehdä mikäli jollakin muulla keinolla kykenee elämään lain suomissa raameissa. Mikäli hakeutuu sellaiseen ammattiin taikka sellaiseen työpaikkaan jossa mm. tupakointi on rajaoitettua ja sääntöihin perustuvaa, voihan henkilö vaihtaa ammattia taikka työpaikkaa asioiden tullessa vastenmielisiksi. Esim. ravintola-ala alkaa nykyisen tiedon valossa kaatumaan tuppakkasäännöstelyyn ja alkoholiveromuutoksien johdosta. Tämähän tarkoittaa sitä, että työpaikkoja vähenee vastaanhangoittelevien pykälälnviilajien toimesta.

Arkielämässä pysytteleminen on aina yksilökohtainen asia. Aikuisen ihmisen normaali arkielämä voi tapahtua kelloon katsomatta mihin aikaan tahansa. Tehtaat pyörivät 24-tuntia vuorokaudessa, paikallinen huoltoasema on auki aina ja laskujakin voi maksaa verkossa aivan koska haluttaa. Miten sinä kuvittelet, että olemassaolevat lait antaisivat mielenterveydenhoidolle mahdollisuuden puuttua ihmisen elämäntapavalintaan mm. vuorokaudenrytmin osalta?

Lue lisää

Oletko koskaan tajunnut, että täällä on satojatuhansia työtätekeviä, jotka eivät voi soveltaa. Töihin mennään silloin, kun työaika alkaa. Mitäs sanoisit, jos kaupan kassat, jakeluautojen kuljettajat, rautatieläiset, talonmiehet, tehdastyöläiset, sairaanhoitajat, poliisit... soveltaisivat omaan rytmiin töiden tekoa. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon, se lista olisi paljon lyhyempi, jossa voi tehdä töitä silloin kun huvittaa. Eli päätelmä on, me tarvitsemme oppia myös säännönmukaisuuteen.

yksinkertaista kirjoitti:

Oletko koskaan tajunnut, että täällä on satojatuhansia työtätekeviä, jotka eivät voi soveltaa. Töihin mennään silloin, kun työaika alkaa. Mitäs sanoisit, jos kaupan kassat, jakeluautojen kuljettajat, rautatieläiset, talonmiehet, tehdastyöläiset, sairaanhoitajat, poliisit... soveltaisivat omaan rytmiin töiden tekoa. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon, se lista olisi paljon lyhyempi, jossa voi tehdä töitä silloin kun huvittaa. Eli päätelmä on, me tarvitsemme oppia myös säännönmukaisuuteen.

Lue lisää

Jokkoliikenne kulkee myös yöaikaan ja joukkoliikennettä ylläpidetään niiden toimesta jotka ovat hyväksyneet työnantajan tarjoaaman sopimuksen ja korvauksen työstä.

Jokainen joka on armeijan käynyt tietää sen mitä säännönmukaisuus on ja mikäli säännönmukaisuus ei miellytä, siitä voi myös kieltäytyä jopa armeijassa. Siitä vain sivariksi.

Työstä voi todellakin kieltäytyä ja ainoaksi esteeksi kieltäytymselle on tyhmä pää taikka velkaantunut pankkitili.

Arkielämä kirjoitti:

Näkökantasi on täysin ymmärettävää toimistovirkamiehen ajattelua. Elämän pitää olla säännönmukaista ja kaavamaista, tätä opetellaan vaikkapa väkipakolla. Todellisuudessa esim. työelämässä virkatehtävät ovat niitä harvoja joissa tekijän on nuodatettava tarkoin lakia. Normaalissa elämässä etsitään keinoja joilla käsilläoleva työ taikka asia onnistuisi. Työn onnistuminen siis vaatiikin monesti taukoajoista, työtavoista ja ajoista luistamista.
Virkamiehen tehtävät kohdistuvat usein ihmisiin ja ihmisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joten säännönmukaisuus on vain rajaviiva virkamiehen mielivallan ja ihmisoikeuksien välissä.

Jokaisella on mm. työn ja ammatinvalinta oikeus. Työtähän ei ole edes pakko tehdä mikäli jollakin muulla keinolla kykenee elämään lain suomissa raameissa. Mikäli hakeutuu sellaiseen ammattiin taikka sellaiseen työpaikkaan jossa mm. tupakointi on rajaoitettua ja sääntöihin perustuvaa, voihan henkilö vaihtaa ammattia taikka työpaikkaa asioiden tullessa vastenmielisiksi. Esim. ravintola-ala alkaa nykyisen tiedon valossa kaatumaan tuppakkasäännöstelyyn ja alkoholiveromuutoksien johdosta. Tämähän tarkoittaa sitä, että työpaikkoja vähenee vastaanhangoittelevien pykälälnviilajien toimesta.

Arkielämässä pysytteleminen on aina yksilökohtainen asia. Aikuisen ihmisen normaali arkielämä voi tapahtua kelloon katsomatta mihin aikaan tahansa. Tehtaat pyörivät 24-tuntia vuorokaudessa, paikallinen huoltoasema on auki aina ja laskujakin voi maksaa verkossa aivan koska haluttaa. Miten sinä kuvittelet, että olemassaolevat lait antaisivat mielenterveydenhoidolle mahdollisuuden puuttua ihmisen elämäntapavalintaan mm. vuorokaudenrytmin osalta?

Lue lisää

Odottelen vastausta että mistä kantilta asiaa tarkastelet. Onko sinulla mitään käytännön tietoa psyk. hoidosta?

Toisekseen, en ole toimistovirkailija. Olen hoitotyöntekijä, kolmea vuoroa. Eli en ajattelekaan kuten toimistovirkailija.

"Mikäli hakeutuu sellaiseen ammattiin taikka sellaiseen työpaikkaan jossa mm. tupakointi on rajaoitettua ja sääntöihin perustuvaa, voihan henkilö vaihtaa ammattia taikka työpaikkaa asioiden tullessa vastenmielisiksi."
Miksi pitäisi luovuttaa näin helpolla? Heti jos on sääntöjä tai periaatteita, niin pitäisi olla luopumassa työpaikasta? Kyllä minä työpaikkani vuoksi kestän tupakoimattomuutta jonkin aikaa, koska pidän työstäni. Edelleen, ei kaikki elämässä ole niin helppoa ja rajatonta. Kaikkea, mitä haluaa tehdä, ei aina joka paikassa sovi tehdä. Sellainen yhteiskunta nyt vain on. Ennenvanhaan säännöt olivat vieläkin tiukempia. Sinunkin tekee varmasti mieli päästellä luontaisia kaasuja ulos. Ellet saa työpaikalla piereskellä mielesi mukaan, niin vaihdatko työpaikkaa?

Sinä ajattelet tällaisia laitoksia normaali-ihmisen kannalta. Ota edelleen huomioon, että kyseessä on sairaita ihmisiä. Monilla vuorokausirytmi on mennyt päin persiitä, ja siksi esim. unilääkkeitä kuluu tarpeettomasti: yöllä ei nukuta, päivällä nukutaan ja taaskaan ei saada yöllä unta- otetaan lääkkeitä. Onko se hyvä asia? Ei ole. Juuri selasin koneelta mielipidekyselyä tätä osastoa koskien, ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikki olivat tyytyväisiä saamaansa hoitoon.

Kun eletään yhteisössä, on edelleen oltava sääntöjä. Jos kaikki saisivat tehdä mielensä mukaan, olisi tuloksena kaaos. Mutta sinä et ymmärrä, ja mielipiteidesi perusteella päättelen että sinulla ei ole KÄYTÄNNÖN tietoa asioista, sinulla vain on mielipide joka pohjautuu vähän mihin sattuu.

Maria C kirjoitti:

Odottelen vastausta että mistä kantilta asiaa tarkastelet. Onko sinulla mitään käytännön tietoa psyk. hoidosta?

Toisekseen, en ole toimistovirkailija. Olen hoitotyöntekijä, kolmea vuoroa. Eli en ajattelekaan kuten toimistovirkailija.

"Mikäli hakeutuu sellaiseen ammattiin taikka sellaiseen työpaikkaan jossa mm. tupakointi on rajaoitettua ja sääntöihin perustuvaa, voihan henkilö vaihtaa ammattia taikka työpaikkaa asioiden tullessa vastenmielisiksi."
Miksi pitäisi luovuttaa näin helpolla? Heti jos on sääntöjä tai periaatteita, niin pitäisi olla luopumassa työpaikasta? Kyllä minä työpaikkani vuoksi kestän tupakoimattomuutta jonkin aikaa, koska pidän työstäni. Edelleen, ei kaikki elämässä ole niin helppoa ja rajatonta. Kaikkea, mitä haluaa tehdä, ei aina joka paikassa sovi tehdä. Sellainen yhteiskunta nyt vain on. Ennenvanhaan säännöt olivat vieläkin tiukempia. Sinunkin tekee varmasti mieli päästellä luontaisia kaasuja ulos. Ellet saa työpaikalla piereskellä mielesi mukaan, niin vaihdatko työpaikkaa?

Sinä ajattelet tällaisia laitoksia normaali-ihmisen kannalta. Ota edelleen huomioon, että kyseessä on sairaita ihmisiä. Monilla vuorokausirytmi on mennyt päin persiitä, ja siksi esim. unilääkkeitä kuluu tarpeettomasti: yöllä ei nukuta, päivällä nukutaan ja taaskaan ei saada yöllä unta- otetaan lääkkeitä. Onko se hyvä asia? Ei ole. Juuri selasin koneelta mielipidekyselyä tätä osastoa koskien, ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikki olivat tyytyväisiä saamaansa hoitoon.

Kun eletään yhteisössä, on edelleen oltava sääntöjä. Jos kaikki saisivat tehdä mielensä mukaan, olisi tuloksena kaaos. Mutta sinä et ymmärrä, ja mielipiteidesi perusteella päättelen että sinulla ei ole KÄYTÄNNÖN tietoa asioista, sinulla vain on mielipide joka pohjautuu vähän mihin sattuu.

Lue lisää

Tupakoivan potilaan osalta tupakkakielto on melkoinen vapauksia rajoittava asia. Mikäli suljetulla pidon perusteet ovat heppoiset ja osastolla koetaan murheita, voisihan potilas lähteä vaikkapa kotiin polttamaan tupakkaansa, syömään unipillereitään ja nukkumaan. Tilanne työelämässä on jokatapauksessa toinen, koska monesti työtä tehdessä jopa unohtaa muutamiksi tuneiksi koko tupakoinnin.

Itse olen tehnyt työssä viikonloppuvuoroa, päivävuoroa, kahtavuoroa, kolmeavuoroa ja neljäävuoroa sekä ollut työttömänä. Näillä kokemuksilla voin kertoa, että säännönmukaisuus nukkumisessa tulee luonnostaan. Väitän edelleen, että psykiatrisen osaston tavat aiheuttavat unirytmivaikeuksia. Eihän kukaan kotosallakaan estä katsomasta illan viimeistä elokuvaa taikka käymästä tupakalla. Säännönmukaisuuteen tottuu silloin kun siihen on olemassa ihan oikea tarve.

Univaikeudet tarkoittavat sitä, että useamman päivän ajan valvoo nukkumatta juuri silmäystäkään. Itse mainitsit tekeväsi vuorotyötä, joten tuolloinhan sinäkin nukut toisinaan ennen taikka jälkeen yövuoron päiväsaikaan. Ihme´ttelenkin miksi pidät "potilaita" erityisen omituisina tapauksina.
samallatavoin heilläkin elämä etenee kuin muillakin. Mikäli sinut alistettaisiin potilaaksi samoin kun hoidettavat ja saisit saman kohtelun, väittäisin, että oireilisit täysin samalla tavoin.

Yhteiskunnan säännöstä puhuminen tuo mieleeni Suomen perustuslain jossa mainitaan selkeästi jopa se, että kaikilla on oikeus liikkumiseen kelloon katsomatta. Samaisen lain eri pykälässä mainitaan, että jokaisella on oikeus valita ammatti, työ ja elinkeino.

Edelleen kysyn, että mihinkä lakiin vetoat painostaessasi potilaita tiettyyn vuorokaudenrytmiin ja rajoitat heidän mahdollisuutta esim. tupakointiin?