Ostiko maailma sinut minulta?

Sinä sen teit. Ihan itse sinun synti ja sinun ahneus

On vähän pakko kun sateenkaaren päässä ei ole mitään :/ - sivusta e

Teit virheen kun et lähentynyt 🥺

Mä ainakin olen edelleen utelias. Mitä siellä mäen takana sitten on?

Mökki.

Aloin miettiä riittääkö taika elämiseen. Se että ymmärtää minkä tahansa olevan mahdollista voi myös jähmettää paikoilleen. Odottamaan ihmeitä tapahtuvaksi. Joskus keskinkertainen on se mikä tuo mukanaan tyyneyttä. Kulkeminen vuorollaan tuttuja polkuja.

Niin, jonkin aikaa tässä nyt tietoisesti on hymyiltävä, nyökittävä, ja kaikkia noita vaadittavia pieniä maailmallisia eleitä, kunnes niistä tulee refleksejä. Tulen löytämään uusia kiinnostuksen kohteita ja toimia, enkä koskaan enää aio antaa itseäni kokonaan millekään tai kenellekään. Sen opin keskinäisestämme joka vei ihan liian pitkälle kaikessa antaumuksellisuudessaan. On hyvä tunne pitää jotain itsellään.

Joku tavallinen tylsistyttämään kuoliaaksi on jälkeesi hermolepoa.

Luulin haluavani elää vapaana arkipäiväisestä pienestä häkistäni, mutta sen ulkopuolinen maailma tuntui kauttasi yhä vaarallisemmalta.

Rakkauden muotoja on liian monta lueteltavaksi. Yksi niistä on anteeksianto. Elämisestä on kyse erottamista hetkistä. Olivatpa ne minkä pituisia tahansa. Kuihtuu yhtä helposti poltteessa kuin hukkuneiden toiveiden lietteessä. Koskaan ei tiedä mitä toinen piilottelee. Kaikki on jonkin todellisuuden ilmentymää.

Olet omistushaluinen. Kokeile terapiaa. Mielelläännaisterapeuttia.
En ole lelu.

Teen aikuisviihdettä nykyään OnlyFansiin. Menee kaikki aika nyt sisällöntuottamiseen.

En ole juossut rahan perässä ja olen pysynyt tällä seudulla. Hän on kyllä juossut, mutta jokainen meistä juoksee aina jonkun asian perässä tai sitten on luovuttanut kokonaan. On tullut vaikka sairaus ja on ollut pakko pysähtyä. Se on mielenkiintoista, miten toinen ihminen muuttuu ihan toisenlaiseksi. Olen jäänyt toisen vanhempaan versioon kiinni, millainen hän oli, kun näimme toisiamme. Onneksi minulla on "jalat maassa".

Maailmalla ei ollut tässä osaa eikä arpaa. Minulla ei ollut varaa menettää itseäni yhtään enempää. Olet sillä tapaa vaativa tapaus että tarvitset minua suuremman persoonan.

Alan vain olla tietämätön siitä, pitäisikö odottaa, kävellä pois vai yrittää kovemmin. Sitä elää, kuolee ja syntyy uudelleen yhtäaikaa. Lähetän varmasti vaihtelevaa ristiriitaista viestiä omista aikeistani.

Etkö juoksekaan perääni kääntääksesi pääni. En vielä tunnista tätä tyhjyyttä jonka jätit minuun. Maailma parantaa minua tavallaan. Minua joka luuli jo levottoman vaelluksensa olevan ohi. On kovaa oppia kuinka helppoa on olla tarvitsematta ketään. Tai kuinka helppoa alkaa tarvita lähtöään jo tekevää. Sitä voi alkaa haluta pitää jäljellä olevat rippeensä vain omana tietonaan. On vielä hetkiä jolloin saatan välittää yhä siitä millaisena minut näkisit. Jonain päivinä tulen kierimään tuskissani tämän vaateliaan sydämeni takia. Nyt olen vähemmän kuin ollessani asioita kanssasi. Ja opin tyytymään tähän. Elämä on jotenkin kevyttä kun kukaan ei ole näkemässä eikä itse välitä

huff huff

Hyvin kirjoitettu. Oli kuin runo. 💔

Kiusaaminen tönimimen on ei hyväksyttävää ja sairaus ja nuorena tehty sellainen kaikista pahinta esim töniminen homottelu yms