tekee mieli välillä kokeilla ilman reseptilääkkeitä ja nyt onkin toinen päivä menossa. Sain vapaamuotoisen lausunnon missä suositellaan työvoimapoliittiseen koulutukseen osallistumista ja mahdollisesti takaisin työelämään. Voi olla että koko elämä olisi liian tylsää ilman kaikkia kuuluvia sanomia mielessään,harhat ja unet. Toisten ihmisten elämiin ne varmaan vaan kuuluu. Jotakin meditoinnin tapaista kommunikaatioita voi olla ja on lupa toivoa mielenrauhaa siihen että saa suoriutua päivän rutiineista ilman jatkuvaa sekoilua.
Toisaalta odottelen työkyvyttömyyspäätöstä Kelasta. Toimelias voi olla monella tapaa vaikka ei olisi palkkatöissä. Kait tässä täytyy odotella se Kelan päätös ensin ja kaikki mahdolliset byrokratian rattaat. Kun minulla on se yksi tehty skitsofrenia ja psykoosidiagnoosi niin se on nähtävästi elinikäinen ellei esimerkiksi ala vain tulla toimeen ilman hoitoa ja lääkkeitä. Silloinkin jos palaan Helsinkiin ja käväisen jossain,näkyy se keskeytynyt avohoito tietsikan päätteellä. Näin kävi kun kerran jo koitin unohtaa ja ihme kun ei henki lähtenyt kun keskeytin hoidon ja lääkityksen. Nyt on uusi lääkäri,hoitaja ja lääkkeet ja tekisi mieli lähteä vaikka Ruotsiin trukkikuskiksi pienen kurssituksen kautta. Palkkatuloilla voisi käväistä sitten yksityisellä ja vanha resepti mukaan.
Odottevan aika on niin älyttömän pitkä ja turhautuminen tässä tulee kaikkeen tekemättömyyteen vaikka se Kelan päätös tulee varmaan kuukaudessa. Näin sitä puolessatoisa vuodessa tajuaa olevansa skitsofrenisti byrokratian rattaissa mutta tunnelma on yleensä hyvä ja hymyilyttää päivittäin.
Toisaalta odottelen työkyvyttömyyspäätöstä Kelasta. Toimelias voi olla monella tapaa vaikka ei olisi palkkatöissä. Kait tässä täytyy odotella se Kelan päätös ensin ja kaikki mahdolliset byrokratian rattaat. Kun minulla on se yksi tehty skitsofrenia ja psykoosidiagnoosi niin se on nähtävästi elinikäinen ellei esimerkiksi ala vain tulla toimeen ilman hoitoa ja lääkkeitä. Silloinkin jos palaan Helsinkiin ja käväisen jossain,näkyy se keskeytynyt avohoito tietsikan päätteellä. Näin kävi kun kerran jo koitin unohtaa ja ihme kun ei henki lähtenyt kun keskeytin hoidon ja lääkityksen. Nyt on uusi lääkäri,hoitaja ja lääkkeet ja tekisi mieli lähteä vaikka Ruotsiin trukkikuskiksi pienen kurssituksen kautta. Palkkatuloilla voisi käväistä sitten yksityisellä ja vanha resepti mukaan.
Odottevan aika on niin älyttömän pitkä ja turhautuminen tässä tulee kaikkeen tekemättömyyteen vaikka se Kelan päätös tulee varmaan kuukaudessa. Näin sitä puolessatoisa vuodessa tajuaa olevansa skitsofrenisti byrokratian rattaissa mutta tunnelma on yleensä hyvä ja hymyilyttää päivittäin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Toivottavasti kokeilusi sujuu hyvin! Olisi kiva, jos viitsisit kirjoitella vastedeskin tuntemuksiasi siitä, miltä ilman lääkkeitä olo tuntuu pidemmän päälle (jos siis jatkat kokeiluasi). Tsemppiä!
P.S. Muistathan, että yleensä psyykenlääkkeet pitää lopettaa asteittain totutellen eli ei yhdellä kertaa lopetusta, joka voi aiheuttaa todella huonon olon.
Kolme lääkkeetöntä päivää ja ei tee mieli ottaa lääkkeitä. Ajattelin koittaa viikon jos ei mitään ihmeempiä satu. Jos menee viikko niin ehkä menee kuukausi. Jos menee kuukausi niin kenties koko vuosi. Ei muuten mutta sain Ketipinor ja Abilify yhdistelmästä hengenahdistusta niin ettei yöllä henki kunnolla kulkenut. Nyt se taas kulkee normaalisti ja muutenkin kaikki OK. Joudun kyllä valehtelemaan hoitajalle ja lääkärille ainakin aluksi ja jos menee jokunen kuukausi niin sanon etten enää ole käyttänyt lääkkeitä niin että mitäs nyt tehdään. Jatketaanko ilman vai määrätäänkö jotakin uutta?
En jaksa uskoa että noin tulisi käymään kun se menee nyt ihan päivä kerrallaan mutta toivossa on hyvä elää sanoi lapamato.
Kiva kuulla, että on mennyt hyvin! Kerroitko lääkärille siitä hengenahdistuksesta? Minulla on jotain verenkuvamuutoksia ("punasolut pieniä ja köykäisiä"), johtuvat kai lääkkeistä - psyykenlääkkeistä tai verenpainelääkkeistä. Asialle ei toistaiseksi ole tehty mitään. Voisko olla sullakin jotain sellaista verenkuvassa, mikä sitten olisi aiheuttanut sen hengenahdistuksen. Aina välillä kai pitäisi sitä verenkuvaa tarkistaa, kun erilaisia lääkkeitä syö.
...ja jos Toivo kuolee, muuttakaamme Uskoon (sanoi lapamato).
Tuli vielä tosta hoitajalle valehtelusta mieleen, että silloin, kun jouduin eka kertaa hoitoon, olin valtavan lääkekielteinen (suorastaan pelkäsin niitä). Siksi jemmasin annetut tabletit ensin poskeen ja myöhemmin hävitin ne. Parin päivän päästä hoitaja sanoi minulle, että olen selvästi parempi nyt, että lääkkeet ovat selvästi jo auttaneet. Minä tyhmä sanoin voitonriemuisena, etten ole heidän lääkkeitään syönyt alkuunkaan. No, seuraus oli tietenkin, että jouduin siitä eteenpäin nauttimaan lääkkeet nestemäisenä :D
vai niin
Minäkin oli lääkitystä vastaan aluksi tosi paljon ja jätin pillerit syömättä, ja sanoin terapiassa, että joo kyllä minä niitä syön jne...mutta sitten stressiä minulle aiheuttikin tämä salailu jne ja sitten tuli niitä psykoosikohtauksia eli nyt mennään injektiolla ja ei tosiaan ole mitään sivuvaikutuksia ja ei mene turhaa energiaa "harhojen" miettimiseen, niistä tuli vähän liikaa sisältöö elämään ;) kun ei tiedää että onko salakuuntelulaitteita kotona jne. ;) mutta mäkin lopetan tämän lääkityksen toivottavasti nopeesti, kun on ollut pidempi normaali jakso :)
Vielä vaan,ei ole lääkkeet maistuneet ja tuleekin varmaan aikakirjoihin merkittävä lääkkeetön viikko. Niin että oli minulla maaliskuussa 2012 yksi lääkkeetön viikko. Vaikka ei ihan vielä olekkaan. Mutta jos tulee lääkkeetön huhtikuu niin siinä on sitten muistelemista.
Moi!
Mukava kuulla, että hyvin on mennyt! Olen lähdössä juuri pitkästä aikaa keskustelemaan psyk. sairaanhoitajan kanssa. Eipä ole siellä mitään uutta kerrottavaa - kai vaan rupatellaan niitä näitä. Täytyy lopettaa, että ehdin ajoissa. Hyviä vointeja sinulle!