Näitä varmaan on jo, mutta en kokenut saavani hyvää vastausta juuri omaan tilanteeseeni.
Olen kuusitoistavee tyttö, joka kärsii ongelmasta nimeltä ujous. Minulla on ollut ala-asteelta lähtien ongelmana poikien krooninen vältteleminen, mikä saattaa johtua suurimmilta osilta siitä, että ensimmäisinä kouluvuosinani olen joutunut poikien kiusaamaksi, ja se härnääminen oli systemaattista ja jatkuvaa, ilkeää. Joo joo, rakkaudesta se hevonen kai potkii, mutta minua herjat silti satuttivat, enkä enää tänäkään päivänä uskalla lähestyä poikaa, vaikkei minulle olekaan kukaan poika ilkeillyt viimeisten viiden kouluvuoden aikana. Ala-asteen traumat muistuvat aina vain mieleen, vaikkei tämän ikäluokan tyypit enää (toivottavasti) käyttäytyisi samoin.
Ongelma on siis tällainen: olen toivottomasti ihastunut erääseen meidän koulun poikaan, mutta miten voisin ottaa häneen kontaktia? En pysty katsomaan tätä puolta sekuntia pidempään silmiin, olen siihen vain liian ujo. Enkä todellakaan voi mennä juttelemaan niitä näitä, koska a) sekoilen sanoissani (mielestäni nolosti) jatkuvasti puhuessani kavereillekin, entäpäs silloin kun puhun ihastukselle? No way. b) yksinkertaisesti pelkään poikia, c) jostakin kumman syystä en uskalla puhua itsestäni koskaan mitään kenellekään vähänkin tuntemattomalle, koska pelkään ettei minun jutut kiinnosta. Minua on aina inhottanut tämä "superujouteni", mutten voi itselleni yhtään mitään. Olen kyllä yrittänyt sisuuntua ja yrittää saada katsekontaktia poikaan, mutta käännän aina refleksinomaisesti pääni poispäin :( minua masentaa avuttomuuteni, ja olen yrittänyt koko yläasteaikani odotella, josko joku poika uskaltaisi tehdä aloitteen puolestani... Mutta joko minä en kelpaa tai sitten jätkät ajattelevat samoin (todennäköisempää... kai).
Miten siis voisin kerätä rohkeutta ja saada kontaktia poikaan?
Olen kuusitoistavee tyttö, joka kärsii ongelmasta nimeltä ujous. Minulla on ollut ala-asteelta lähtien ongelmana poikien krooninen vältteleminen, mikä saattaa johtua suurimmilta osilta siitä, että ensimmäisinä kouluvuosinani olen joutunut poikien kiusaamaksi, ja se härnääminen oli systemaattista ja jatkuvaa, ilkeää. Joo joo, rakkaudesta se hevonen kai potkii, mutta minua herjat silti satuttivat, enkä enää tänäkään päivänä uskalla lähestyä poikaa, vaikkei minulle olekaan kukaan poika ilkeillyt viimeisten viiden kouluvuoden aikana. Ala-asteen traumat muistuvat aina vain mieleen, vaikkei tämän ikäluokan tyypit enää (toivottavasti) käyttäytyisi samoin.
Ongelma on siis tällainen: olen toivottomasti ihastunut erääseen meidän koulun poikaan, mutta miten voisin ottaa häneen kontaktia? En pysty katsomaan tätä puolta sekuntia pidempään silmiin, olen siihen vain liian ujo. Enkä todellakaan voi mennä juttelemaan niitä näitä, koska a) sekoilen sanoissani (mielestäni nolosti) jatkuvasti puhuessani kavereillekin, entäpäs silloin kun puhun ihastukselle? No way. b) yksinkertaisesti pelkään poikia, c) jostakin kumman syystä en uskalla puhua itsestäni koskaan mitään kenellekään vähänkin tuntemattomalle, koska pelkään ettei minun jutut kiinnosta. Minua on aina inhottanut tämä "superujouteni", mutten voi itselleni yhtään mitään. Olen kyllä yrittänyt sisuuntua ja yrittää saada katsekontaktia poikaan, mutta käännän aina refleksinomaisesti pääni poispäin :( minua masentaa avuttomuuteni, ja olen yrittänyt koko yläasteaikani odotella, josko joku poika uskaltaisi tehdä aloitteen puolestani... Mutta joko minä en kelpaa tai sitten jätkät ajattelevat samoin (todennäköisempää... kai).
Miten siis voisin kerätä rohkeutta ja saada kontaktia poikaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Varmaankin ihan sama juttu mulla paitsi oon poika 17w. Ite en vaa tykkää yhtään ujoista tytöistä vaikka oon ite ujo. Ei mulla muuta tapaa olis tyttöihin tutustumiseen ku että kännissä tutustuminen. Koitappa ite saattaapi toimia. (enalennutrollaamiseen)
Eli oot ylä-asteella? Kyllä sä vielä parin vuoden sisällä uskallat puhuu pojille :) ite oon poika, ja oli ennen sama ongelma..
Mul on sama tilane :D tai siis tollanen tyttö(ja saman ikänen) on ihastun minuu ja TIEDÄN SEN! :D:D:D:DDDD:D hassu tilanne
Pyydä jotakin rohkeampaa kaveriasi auttamaan. Hän menee "vie" sinut puhumaan pojan kanssa koska itse et uskaltaisi. Kaverisi voi antaa hieman turvallisuuden tuntua vieraassa ja pelottavassa asiassa joten voit ottaa tukea hänestä jos meinaa mennä pieleen.
ittelläni oli vastaava tilanne mut en ollu sillo ihastunu kehenkää. mä en vaa uskaltanu jutella pojille enkä kehannu kauaa kattoo silmiin ja aina kun joku poika katto vähänki pidempää teki mieli vajota maahan, mutta sain tilanteen pelastettua kavereiden avulla. He ovat monien poikien hyviä kavereita niin menin aina heidän kanssa poikien luokse ja kuuntelin aluksi vaik keskustelua ja sit myöhemin huomasin et ei ne pojat ookkaa niin pelottavii ja välillä sanoin jotain välikommetteja ja nauroin ääneen hauskoille jutuille mitä ne kerto. Nykyään osa pojista suurin osa välillä sanoo/ juttelee jotain mullekki vaikka en ite tekis alotetta juttelulle ja myös suosittelen esimerkiksi facebookkia, siellä voit jutella esim sille sun ihastuksella ihan vapaasti ilman, että sun tarvitsee nähdä sitä eikä se kuule sun sanojen sekoiluu, mutta ei kannata heti mennä kaikkea kertomaan.
Sama tilanne, pitäisi mennä juttelemaan kun puhelimeen ei saa yhteyttä... Olemme jutelleet jo ennenkin, en tied mitä mun pitäis tehdä:Ö
MIstä päi oot supershy girl?:D