Monesti on saanut tälläkin palstalla lukea, kuinka annetaan koira ajanpuutteen vuoksi hyvään kotiin jne.
Käytin eilen koiraani eläinlääkärissä verikokeessa ja vastaanottohuoneen oven avatessani näin aikaslailla iäkkään sakemannin makaavan lattialla perheensä (isä ja tyttö)vieressä.
Huomatessani että kaikki ei ollut heidän kohdalla ok,poistuin huoneesta ulos kadulle takaisin ja ikkunasta sain sitten seurata,kuinka eläinlääkäri ja tyttö nostivat koiran ylös siitä lattialta,vastaanottohuoneeseen.(Ilmeisesti hauva oli saanut jotain rauhoittavaa,se oli nimittäin aivan tiedoton kun ensinmäistä kertaa menimme sisään,näytti siltä kuin se olisi nukkunut vaan rauhallisesti).
Menimme uudelleen sisälle...
Hetken siinä omani kanssa istuttuamme tämä tyttö ja hänen vanha isänsä,tulivat vastaanottohuoneesta ulos.Tyttö itkien ja isän kasvot murheelliset.
Isä sanoi minulle että "Nyt meillä on sitten yksi perheenjäsen vähempi".
Mulle tuli suunnattoman surullinen olo.
Mutta toisaalta huomasin,että on erittäin hieno homma,kun perheeseen yleensäkään hankitaan koiraa,sitä ei oteta hetken mielijohteesta,koira saattaa elää hyvinkin vanhaksi.Niinkuin tässäkin tapauksessa ilmeisesti oli kyse,viimeisten hetkien yhdessäoloa alusta loppuun asti.
Siksi suututtaa silmittömästi tuollaiset ajanpuutteen vuoksi-jutut!
Käytin eilen koiraani eläinlääkärissä verikokeessa ja vastaanottohuoneen oven avatessani näin aikaslailla iäkkään sakemannin makaavan lattialla perheensä (isä ja tyttö)vieressä.
Huomatessani että kaikki ei ollut heidän kohdalla ok,poistuin huoneesta ulos kadulle takaisin ja ikkunasta sain sitten seurata,kuinka eläinlääkäri ja tyttö nostivat koiran ylös siitä lattialta,vastaanottohuoneeseen.(Ilmeisesti hauva oli saanut jotain rauhoittavaa,se oli nimittäin aivan tiedoton kun ensinmäistä kertaa menimme sisään,näytti siltä kuin se olisi nukkunut vaan rauhallisesti).
Menimme uudelleen sisälle...
Hetken siinä omani kanssa istuttuamme tämä tyttö ja hänen vanha isänsä,tulivat vastaanottohuoneesta ulos.Tyttö itkien ja isän kasvot murheelliset.
Isä sanoi minulle että "Nyt meillä on sitten yksi perheenjäsen vähempi".
Mulle tuli suunnattoman surullinen olo.
Mutta toisaalta huomasin,että on erittäin hieno homma,kun perheeseen yleensäkään hankitaan koiraa,sitä ei oteta hetken mielijohteesta,koira saattaa elää hyvinkin vanhaksi.Niinkuin tässäkin tapauksessa ilmeisesti oli kyse,viimeisten hetkien yhdessäoloa alusta loppuun asti.
Siksi suututtaa silmittömästi tuollaiset ajanpuutteen vuoksi-jutut!
Vastaukset 4
Vanhimmat
että ihminen ei useinkaan ymmärrä sellaista, mikä ei kosketa itseä. Koiran elämän pituiseen aikaan voi sattua kaikenlaista, mille ei itse mitään voi. Esimerkiksi joku jää yksinhuoltajaksi ja on asuntolaina päällä ja on pakko tehdä kahta työtä. Vuorokaudessa on kuitenkin vain 24 tuntia. Joissakin tapauksissa on koirallekkin parempi, että se saa uuuden omistajan, jolla on sille aikaa. Kyllä se koira sopeutuu uuteen kotiin ja osaa nauttia elämästä uuden omistajan kanssa.
mutta mun mielestä koira on perheenjäsen,siinä kuin kaikki muutkin.
Olisi hyvä siis ottaa huomioon kaikki "mitä-jos"-asiatkin huomioon,kun karvaturria ollaan hankkimassa.
Miten tuohon nyt sanoisi,kun kirjoitit että "vuorokaudessa kuitenkin vain 24 tuntia" ja sitten kaksi työtä ja yksinhuoltaja..
Kai lapsillekin täytyy löytyä aikaa?
Ymmärrän kyllä yksinhuoltajaelämän,kun sellainen olen ollut,nykyään mummo jo,mutta siltikään en olisi luopunut.
Ylensä ottaen tarkoitinkin noita hetken mielijohteesta otettuja koiria.
Mutta koira joka on jo 4-5 vuotta ollut perheessä,sitä en ymmärrä,paitsi tietysti jos isäntäväki kuolee tai joku sairastuu pahasti.
Itse ymmärrän jos koirasta joudutaan luopumaan vaikka jos lapselle ilmenee allergiaa. Koira on voitu hankkia ennen lapsen syntymää ja jos lapselle sitten puhkeaa allergia niin koirasta on vain pakko luopua.
Ollessani pieni ystäväni perhe otti ja antoi tasaisin väliajoin pois eläimiä. Meillä eläimet ovat olleet aina osa perhettä ja kaikki on pidetty loppuun asti. Tänä keväänä kuolivat sitten peräjälkeen kissa ja koira ja nyt on kotona surullisen hiljaista. Kummatkin saivat elää kuitenkin pitkän ja hyvän elämän ja siitä voi olla iloinen vaikka olo onkin hyvin surullinen...
vanha viisas koiravanhuksemme muutti taivaan kotiin marraskuussa elettyään 14-vuotisen elämän.Yhdessä on nähty yhtä sun toista,itse olen nyt 23-vuotias ja koiran kanssa kasvettu yhdessä aikuisuuteen.Ikävä on vieläkin kova ja kyynel vierähtää poskelleni aina kun kävelen koirani haudalle,jonne on istutettu kauniita kukkia.
Lainaan jonkin viisaan sanoja:"tiedättekö minne koirat pääsevät kuoleman jälkeen?-Paikkaan jossa ne saavat juosta koko päivän vapaana ja kun ilta saapuu ne paalaavat kotiin ja saavat käpertyä isäntänsä jalkopäähän nukkumaan".
Pitäkää huolta lemmikeistänne,ne kuitenkin elävät luonamme vain niin vähän aikaa...