En voi muuta sanoo et voi huhhuh. Tää mies ei lähe mielestä ei si millää. Oon aina ollut järjellä käyvä nuori nainen joka ei tunteittensa perässä siis noissa mies asioissa paljoo kulje, mut nyt tuli tälle tytölle sellanen kolahdus että ei järkee näy missään. Tuo miehen retale taisi saada minut vain hymyllä, huumorin tajullaan, ystävällisyydellä ja ennen kaikkeaan päättäväisyydellään sekaisin. En ole ikinä tuntenut mitään vastaavaa. Ja en tosiaankaan mee koukkuun tuosta noin vaan. Olen helvetin vaativa miesten suhteen ja nyt tuli tää tunne ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tuo mies vei jalat altat vaikka ihan normaali ihminen on. Mut hänessä on se jokin joka saa mun vatsassa lentelee perhosia. Ennen katselin ihanne miehiä, semmossii lihaksikkaita ja hyvännäköisiä kollia. Mut näköjää tää ihan normaali ihminen tai ei nyt aivan normi ku saa minut näin tunteikkaalle päälle, saa mut rakastuu pienellä ajalla ja tulisesti. Tässä tulee toki se pelko et pettymyksii tulee ja sit sattuu ja lujaa. Pelkään et jos nyt rakastun niin saatan olla hyvinkin herkkä jos sattuu niin et mies tekee jotain tai antaa pakit. Kun tunnen, tunnen sit kunolla. Oli tunne mikä vaan ja silloin mun kans pitää olla varuillaan. Voimakas nainen saattaa silmän räpäyksessä muuttua heikoksi tytöksi.
Perkele ku jätkä sai mut rakastuu
ponihäntänentyttö
8358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rakastuminen on vain tunne siinä missä muutkin tunteet, kestää aikansa ja menee hiljalleen pois.
Ei sen kummempaa.
..tunne siinä missä muutkin tunteet?! no ei ihan kyllä noin mene.
Mielestäni tuolla lauseella aliarvioidaan tunteita!! Tuntee vievät ihmistä niin voimakaasti että niiden kokemus jakaminen on tärkeää, monet ihmiset eivät edes älyä omien tunteidensä roolia tekemisissään ja
Rakkaus on niistä voimakkain positiivinen ja ehkä vihan tunne negatiivisena tunteena. Ihminen on monesti tuteittensa orja ja siksi ne voivat olla myös vaarallisia.
Ei rakkaus tunteena minnekkään häviä (kohde voi vaihtua) ellei ihminen kuoleta itseään ja kuka haluaa olla henkisesti kuollut
Tunteet todellakin vie tietämätöntä ihmistä kuin pässiä narussa.
Ns. rakkautena yleisesti tunnettu tunne ei mielestäni ole muuta kuin omistushalun ja mielihyvän yhdistelmä ja kaukana positiivisesta.
Monesti ns. rakastuminen jälkiseuraamuksineen aiheuttaa enemmän kärsimystä kuin hyvää oloa.
Aito rakkaus on pyyteetöntä ja sallivaa ja tätä ei kahden henkilön välinen rakkaudeksi kutsuttu tunne missään nimessä ole.
Oletan että sinua on henkisesti lyöty ja lujaa, et muuten kirjoittaisi siten miten kirjoitat
Ei siihen auta vaikka olisin ihan erimieltä ja yrittäisin uskotella sinulle vastakkaista näkemystäni, koska kokemukset ovat niitä joiden avulla me näitä asioita ja maailmaamme käsittelemme. Stemppiä sulle kuitenkin ja älä kuitenkaan kyynisty.
kannattaa varoa. Voi olla että tuo "ketale" mies etsii jotain pidempiaikaista kumppania (avioliitto, perhe etc.). Siinähän sitten olet koukussa ja nuoruus laitettu pakettiin.
Annan sellaisen neuvon, että yritä vältellä tuota roikaletta .. jos vaan pystyt.
Se vähä minnuu pelottaakin. En ole perheihmisiä. Ainakin haluun elää nuoruutta ku sitä on vielä jäljellä. Mies on henkisesti hyvin kypsynyt mutta minä olen vielä vapaa pikkulintu joka haluaa lennellä maailmalla ennen kuin alkaa jotain pesää rakentaa. Tässä se meidän luonteiden iso ero onkin. :/
miten hän yllätti sinut?
Minulla oli huono pävä. Niin huono etten jaksanut mennä töihin. Päivä oli siis äitini kuolin päivä. No vietin kaikessa rauhassa surullista koti päivää ränsistyneissä kotivaattteissani ja elokuvia katsellessa. Kaiken sen suru hetken keskellä ovikelloni soi ja menin aukaisemaan kun aattelin että siellä olisi vonut olla siskoni joka olisi myös tullut kanssani suremaan äitii. No yllätykseks tää MIES oli oven takana kauppakassi kädessään. Hän tervehti minua iloisesti halaten ja pussaten. Hän katsoi ruoraan silmiini ja sanoi että olin kaunis ja pussasi minua uudelleen.Totta kai silmäni oli punaiset ja turvonneet itkusta ja hiukset epä huolelliseti laitettu ponnarilla nutturalle. Olin koko tilanteesta ihan hämilläni. En ollut edes kertonut hänelle äidistäni. Hän vaan käveli keittiööni ja latoi ruokia jotka hän oli minulle ostanut jääkaappiin. Kysyin häneltä että miksi hän oli tullut käymään ja miksi hän toi ruokaa. Hän kääntyi ja katsoi minua lempeästi hymyillen. Hän sanoi minule syyksi että hän tiesi ettei minulla ollut kaikki hyvin ja oli kysellyt ystäviltäni että olinko kipeenä vai oliko minulla huolia kun en tullut töihin. Ystäväni oli sanonut et minulla oli huolia ja hänen täytyy tulla minulta itseltäni kysyy mikä minulla on. No hän oli sit tullut ja halusi tulla tueksi mikä ikinä minulla olikin huolena. Totta kai romahdin siihen paikkaan ja hän otti minut syliinsä. Hän kuunteli minua koko illan ja teki minulle ruokaa. En ikinä kerro huoliani miehille mutta hän oli poikkeus. Hän toi minulle turvallisen tunteen ja uskalsin kertoa. Hän tosissaan tuki minua eikä yrittänyt päästä pöksyihini vaan yritti päästä mun elämään. Ja hän pääsikin, onnistuneesti.