Tässä elämän menoa ihmetellessä on alkanut
mietityttää ajatus lapsista. Olen jo 27-vuotias,
joten ajankohtainen aihe alkaa olla. Ongelmana
vaan on se, että olen ikäni ollut ns.
poikamainen, enkä tiedä lapsista ja raskaudesta
tuon taivaallista! Uskokaa pois. En tiedä siitä
yhtään mitään. Olen kiitettävästi onnistunut
karttamaan kaikki tuttujen ja sukulaisten pienet
lapset, tuskimpa olen edes koskenut sylilapseen..
Kaukaa olen vain katsellut ihmeissäni, ja paennut
paikalta mahd.pian. Suhde äitiini ei ole
sellainen, että kehtaisin hänelle asiasta puhua.
Raskaus sinänsä jo hirvittää, ja osittain jopa
ällöttää (suokaa anteeksi..). Ja entäs sitten se
elämän mullistus kun lapsi syntyy?! Jessus...
Pillereiden syöminenkin pitäisi lopettaa, ja
sekin on jo aika kauhistuttava ajatus,
kenkkuilevat kuukautiset ja hirvittävät
selkäsäryt.. Olen pillereitä syönyt nyt yli
kymmenen vuotta tauotta, joten saattaisi olotila
kokea outoja asioita "hormoonihoidon" katkettua.
Asiasta ollemme avomieheni kanssa puhuneet, ja
lapsi olisi kyllä tervetullut. Elämä kun tuntuu
jotenkin tavallaan tyhjältä, en osaa sitä oikein
selittää. Ja jossain pienessä aivolokerossa
syvällä pääkopan uumenissa tuntuu pientä kateutta
rattaita työntäviä äitejä ja isiä kohtaan.. Mutta
tietämättömyys, pelko ja ihmetys on melkoinen.
Voisin tässä kauhistella ja kummastella vaikka
kuinka, mutta johonkin täytyy kuitenkin lopettaa.
Antakaa Äidit hyviä neuvoja, kokemuksia tai mitä
vain. Hyviä kirjojakin aiheesta on varmasti
saatavilla vaikka kuinka, ehdottakaa jotain.
mietityttää ajatus lapsista. Olen jo 27-vuotias,
joten ajankohtainen aihe alkaa olla. Ongelmana
vaan on se, että olen ikäni ollut ns.
poikamainen, enkä tiedä lapsista ja raskaudesta
tuon taivaallista! Uskokaa pois. En tiedä siitä
yhtään mitään. Olen kiitettävästi onnistunut
karttamaan kaikki tuttujen ja sukulaisten pienet
lapset, tuskimpa olen edes koskenut sylilapseen..
Kaukaa olen vain katsellut ihmeissäni, ja paennut
paikalta mahd.pian. Suhde äitiini ei ole
sellainen, että kehtaisin hänelle asiasta puhua.
Raskaus sinänsä jo hirvittää, ja osittain jopa
ällöttää (suokaa anteeksi..). Ja entäs sitten se
elämän mullistus kun lapsi syntyy?! Jessus...
Pillereiden syöminenkin pitäisi lopettaa, ja
sekin on jo aika kauhistuttava ajatus,
kenkkuilevat kuukautiset ja hirvittävät
selkäsäryt.. Olen pillereitä syönyt nyt yli
kymmenen vuotta tauotta, joten saattaisi olotila
kokea outoja asioita "hormoonihoidon" katkettua.
Asiasta ollemme avomieheni kanssa puhuneet, ja
lapsi olisi kyllä tervetullut. Elämä kun tuntuu
jotenkin tavallaan tyhjältä, en osaa sitä oikein
selittää. Ja jossain pienessä aivolokerossa
syvällä pääkopan uumenissa tuntuu pientä kateutta
rattaita työntäviä äitejä ja isiä kohtaan.. Mutta
tietämättömyys, pelko ja ihmetys on melkoinen.
Voisin tässä kauhistella ja kummastella vaikka
kuinka, mutta johonkin täytyy kuitenkin lopettaa.
Antakaa Äidit hyviä neuvoja, kokemuksia tai mitä
vain. Hyviä kirjojakin aiheesta on varmasti
saatavilla vaikka kuinka, ehdottakaa jotain.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun lopetat ne pillerit ja tulet raskaaksi asiat
etenevät kuin itsestään. Itselleni ei ainakaan
tullut mitään "hormoonihäiriöitä", vaikka olinkin
käyttänyt pillereitä vuosia ennen raskauttani.
Neuvolassa kerrotaan paljon asioita. Sitten
raskauden aikana (yleensä) vanhemmat kasvavat
vanhemmuuteen. Älä turhaan pelkää. Asiat
järjestyvät kyllä.
Se on totta että asiat järjestyvät kyllä. Ja että
vanhemmuuteen kasvaa,yleensä sitä vielä
raaskauden aikana lukee kaikkea vauvoihin
liittyvää materiaalia jota saa mm. neuvolasta.
Vauva tai kak´s plussankin voi tilata niissä
yleensä ihania ja koskettavia kertomuksia mutta
myös ihan käytännön vinkkejä. Hmm ja tuo
hormonihäiriö...no tuota minulla ne hormonit
menivät sekaisin vasta ollessani raskaana (itkin
melkein koko raskauden koska tunsin olevani
yksin,ja tavallaan olinkin miehelläni oli silloin
vielä sopeutumisvaikeuksia tilanteeseen) Mutta on
ihanaa olla äiti oma elämäni tuntuu ainakin
paljon täydemmältä kuin ennen vaikka ihan kaikkea
en enää voi tehdä vaan täytyy ajatella lastakin..
Elämä kyllä muuttuu todella paljon kun saa
lapsen. Kaikessa huomioi sen miten asiat
vaikuttavat pikkuiseen. Ja vaikka omia menoja
joutuukin karsimaan, mikään ei voita sitä ihanaa
vauvan unista tuhinaa.
ei kaikkien tarvitse lapsia tähän maailmaan
saattaa. elämä voi olla ihan yhtä tasapainoista
ja rikasta ilman sitä lastakin! mutta jos
välttämättä lapsen haluat niin omapahan on
päätöksesi