Katsotaanpa.
Yksi Beatle-fani kirjoitti: "Miksi kommentoimme asioita, joita emme tunne saatikka ole sisäistäneet?"
Kai tästä voi päätellä, että sivistys uppoaa. Alatte heräillä koloistanne.
Usein Beatles-fanin (tai Eagles-fanin) musiikkimaku on kaikkinensa pelkkää kaupallista viihdepoppia: Rolling Stones, Elvis, Juice, Bob Dylan, Abba...
Tällaista musiikkia kuuntelemalla ei aivot kehity. Nämä ovat kaikki lyhyt-lyhyt-lyhyttä matikkaa, ehkä ala-astematikkaa. Kun taas jazz ja klassinen ovat oikeasti kuin jokin Pascal tai Newton, nerokasta. (Tietysti vain parhaimmillaan).
Pop on historiallisesti (lukekaa historiankirjoja) mainittu nuorisokulttuuri-ilmiönä ja viihdeteollisuuden (osa teollistumiskehitystä) osana.
Miksi kuvitella popmusiikista että se on sama asia kuin musiikinhistoria?
Ei ole mitään järkisyytä kuvitella että musan keskipisteitä olisivat Dylan, Beatles ja Abba, koska nämä ovat kevyttä helppoa musiikkia, joka ei kestä kuuntelua. Mutta moni kuitenkin kuuntelee juuri näitä!
Silloin kantsii miettiä, että tunteeko muita alueita? Kuinka monta taidemusiikin teosta tuntee? Entä kuinka paljon jazzia tuntee?
Mitä jos kannattaisi sivistää itseään??????
Yksi Beatle-fani kirjoitti: "Miksi kommentoimme asioita, joita emme tunne saatikka ole sisäistäneet?"
Kai tästä voi päätellä, että sivistys uppoaa. Alatte heräillä koloistanne.
Usein Beatles-fanin (tai Eagles-fanin) musiikkimaku on kaikkinensa pelkkää kaupallista viihdepoppia: Rolling Stones, Elvis, Juice, Bob Dylan, Abba...
Tällaista musiikkia kuuntelemalla ei aivot kehity. Nämä ovat kaikki lyhyt-lyhyt-lyhyttä matikkaa, ehkä ala-astematikkaa. Kun taas jazz ja klassinen ovat oikeasti kuin jokin Pascal tai Newton, nerokasta. (Tietysti vain parhaimmillaan).
Pop on historiallisesti (lukekaa historiankirjoja) mainittu nuorisokulttuuri-ilmiönä ja viihdeteollisuuden (osa teollistumiskehitystä) osana.
Miksi kuvitella popmusiikista että se on sama asia kuin musiikinhistoria?
Ei ole mitään järkisyytä kuvitella että musan keskipisteitä olisivat Dylan, Beatles ja Abba, koska nämä ovat kevyttä helppoa musiikkia, joka ei kestä kuuntelua. Mutta moni kuitenkin kuuntelee juuri näitä!
Silloin kantsii miettiä, että tunteeko muita alueita? Kuinka monta taidemusiikin teosta tuntee? Entä kuinka paljon jazzia tuntee?
Mitä jos kannattaisi sivistää itseään??????
Vastaukset 14
Vanhimmat
-taide-,eli klassinen musiikki on aivan liian helppoa,tarvitsemme haastavampaa eli Beatles-musiikkia...
on kaikkea muuta kuin haastavaa. Lennon/McCartney oli alkeellinen viihdepoppari-duo.........
Kuinka monta Beatlesin kappaletta osaat sitten itse nimetä? Jos kerran saarnaat muiden kapeakatseisuudesta, kannattaisiko itsekin nousta poteroista ja tutustua vastustajien musiikkiin? Itse kuuntelen Beatlesin, Rollareiden, Queenin, Eaglesin ja CCR:n ohella myös Mozartia, Bachia, Beethovenia ja Mendellsohnia. Enkä pakota itseäni siihen, vaan teen niin, koska pidän "alkeellisen viihdepopin" lisäksi myös muusta musiikista.
Niin, tämä harhaluulo on heti purettava. Tunnen poppia ja rokkia hyvin. Pop ja rock on musiikkia, jota kuka tahansa kansalainen voi helposti kuunnella ja omaksua. Myös kaikille ei-musiikki-ihmisille juuri oman nuoruutensa pop-ja rock-nimet merkitsevät tavallisesti paljon. Tässä tapauksessa ei voida puhua musiikkisivistyksestä sen enempää kuin muussakaan kaupalliseen viihteeseen perustuvassa kulutuksessa.
Olettaako joku palstalla, etten tuntisi Beatlesia? Eiköhän lapsena ennen musiikkimaun kehittymistä suurin osa ole kuunnellut Aretha Franklinia, Beatlesia, Abbaa, Led Zeppeliniä ym. Tällainen kuuluu yläaste-ihmisten sivistykseen.
Voin kertoa että olen kuunnellut elämässäni luultavasti kaikkia popin oleellisia nimiä, myös esimerkiksi Beatlesia, Rollareita, Queenia, Eaglesia ja CCR:ää, jos ne nyt ovat sitten popin "oleellisia nimiä".
Beatles on aika lyhyisiin melodioihin perustuvaa poppia, Rolling Stones kahden vierekkäisen duurisoinnun tehoista ilmaisunsa "koostanutta" rokettirollia, Queen typerää ja onttoa, Eagles pöhöttynyttä ja turhaa ja CCR kaljatuoppi-musiikkia.
Tällaisessa seurassa Beatles toki erottuu edukseenkin: mutta ei siihen kannata kiinnittää liikaa huomiota, vaan mieluummin lukemattomiin yhtäläisyyksiin. Kenelläkään näistä poppareista ei ole rakenteen tajua, harmonista rikkautta, melodista kekseliäisyyttä suuressa mittakaavassa tai kauniita soitinnuksia. Ne ovat siis kaikki todella kevyttä musiikkia!
Mozart, Bach, Beethoven ja Mendelssohn ovat sen sijaan niin taitavia ja suurenmoisen kauniita säveltäjiä, että on erittäin positiivista että kuuntelet heitä (luultavasti heidän loputtoman kiehtovissa musiikkiteoksissaan on kuuntelusi painopistekin)!
Felix Mendelssohn on muuten ollut Mozartin tavoin lapsinero: hänen lapsuutensa sulokkaat jousisinfoniat ja 16-vuotiaana sävelletty USKOMATTOMAN hieno jousioktetti ovat saaneet lapsinerouden tutkijat varpailleen. Matemaattiset ihmelapset ja varhaiskypsät shakki-nerotkin kalpenevat melkein kaikki Mendelssohnin saavutusten rinnalla. (Hänen isoisänsä on kuuluisa filosofi, siksi nimi Mendelssohn sanoo joillekin jotain myös muusta syystä kuin säveltäjäneron takia).
Osaatko muuten Mendelssohn-harrastajana kommentoida viulukonserton erityisasemaa hänen tuotannossaan. Olen aina pitänyt enemmän Wagneriakin innoittaneesta 4-sinfoniasta, jota kauniimpaa orkestraatiota harvoin pääsee kuulemaan!
usko jo, että suuren osan ihmiskuntaa pitää tehdä tuottavaa työtä, jotta sinun musiikkiharrastuksesi voidaan kustantaa - ja tämä nettikirjoittelu.
Toki klasarin harrastajat lienevät muita useammin myös perijöitä ja homoja. Aikaa siis riittää.
Mendehlssonista kirjoitamme hänen palstallaan. Voitko esittää kysymyksesi siellä?
Se, että pop järkisyistä huolimjattta ihastuttaa sinua, tuntuu vaivaavan kovasti.
Laita Tomorrow never knows soimaan, kuuntele sanat ja vapaudu. Lopeta itseruoskinta.
Popin kuuntelusta ei enää klaasaripiireissä saa rangaistusta - kiitos beatlesin
Kuuntelen vapautuneena ja iloisena poppia silloin kuin sellainen fiilis on!
Mutta useimmiten poppi ei vapauta eikä tee iloiseksi. Koskaan se ei kelpaa musiikillisesti korkeanautinnoksi. Koskaan siitä ei saa todellisia superkiksejä.
Poppi on siis minulle (klassiseen tottuneelle) tuttu alue, ihan mieluisa alue joskus - ja ennen kaikkea riittämätön alue, koska musiikillisesti poppi on niin helppoa ja ennalta-arvattavaa.
Mutta välillä Piitleskin soi pienen hetken: joskaan ei Tommorrow Never Knows.
Kehottaisin kyllä sua katsastamaan, oisko maailmassa jotain merkittävämpää kuin poppi ja rokki.
Katsatettu on.
Suosittelen Tomorrow never knowsia. Suosittelen rockia.
Täällä se aika hukkaan menee.
"Mozart, Bach, Beethoven ja Mendelssohn ovat sen sijaan niin taitavia ja suurenmoisen kauniita säveltäjiä"
-Tota, mistä sinä heidän kauneutensa tiedät? Ei heistä ole olemassa valokuvia.
Mutta ulkoiseen kauneuteen toi Beatles-touhu jääkin.
Jospa vain teillekin voisi todella avautua harmonista neroutta soittavan sinfoniaorkesterin ääretön, kaikkiin suuntiin syleilevä kauneus!
Mutta ei kai se avaudu, jos pysyttelee visusti matalaotsaisen rokin parissa. Rokki on jo sointimaailmallisesti niin köyhää: kitara&basso luovat aneemisen soinnin, ne ovat tällaista sähköistä alatason sointia.
Ettekö te ymmärrä edes sitä, että soittimet kuten viulu, alttoviulu, poikkihuilu, piccolo, oboe ja käyrätorvi on suunniteltu olemaan soinnillisesti mahdollisemman rikkaita?
Sähkökitarat on keksitty, jotta voitaisiin rämpyttää stadioneilla ja mikrofonit on otettu poppiin, koska popparit ovat niin heikkoja laulajia.
No, eihän sitä sivistystä Beatlesfaneilla juuri ole ja se pitäisi nyt viimein tunnustaa ihan avoimesti. Tämä asia on selvinnyt aivan varmasti kaikille keskivertojärjellä varustetuille lukijoille.
Se, haluaako joku sitä sivistystä itselleen hankkia on toki puhtaasti yksityisasia. Joidenkin on hyvä olla lähes sivistymättöminä Beatlesfaneina ja se heille sitten suotakoon.
Juu,niinpä ja lisäisin vielä,että musiikkisivistykseen kuuluu ehdottomasti myös se,että ei tuomitse muita ihmisiä,jos he kuuntelevat toisenlaista musiikkia,tai eivät kuuntele kenties musiikkia ollenkaan; SE on oikeaa musiikkisivistystä.Sääli,että joillain se tuntuu olevan aika vähissä.
J.K....iisiä pässiäistä.......................................
Toisten musiikkimaun hyväksyminen tai arvostaminen kuuluu siihen kuuluisaan "sydämen sivistykseen": se on täysin sivuseikka kun musiikista absoluuttisesti puhutaan!
Musiikissa merkitsee se, miten sävelmateriaali on järjestetty ja sidottu kokonaisuudeksi. Popissa sävelmateriaalia yleensäkin on jotenkin säälittävän vähän. Pitkälinjaisten melodioiden säveltäminen ei poppareilta onnistu. Vielä huonommin taittuu harmonian taitava käyttö.
Lennon/McCartney pysyy amatöörimäisenä ja hyvin kevyttä musiikkia suoltaneena keskinkertaisuutena. Mitään rahkeita verrata Bachiin tai Brahmsiin ei ole eikä tule.
En uskalla kuunnella klassista musiikkia, koska se mitä ilmeisimmin vie järjen kuulijaltaan.
Klassisen musiikin on todettu kiihdyttävän järkeä kuunteluhetkellä... se on ehdottomasti tehokkainta älylliseen harjoitteluun tai työntekoon apuvälineeksi. Klassisen säveltaiteen looginen nerokkuus saa aivot vireeseen (esim. Mozart ja Haydn)...
Klassinen on myös terveysvaikutuksiltaan testivoittaja: on aivan sama, vaikuttaako palstan "sivistäjän" tila kaikista terveeltä. Ne jotka dissaavat klassista siksi että joku aggressiivisesti valistaa sivistymätöntä pop-kansaa, on minusta merkki huonosta tarkkailukyvystä: Tällä palstalla on nimittäin ollut niin paljon idiootti-kommentteja poppareilta, että turhautuminen on varma reaktio. Klassisen musiikin ylivoimainen tekninen suvereenius ja musikaalinen rikkaus&rakkaus ylittävät popin tuhansin mailein, ja sama tuntuu olevan tilanne keskustelutaidon kohdalla (klasarit vs popparit).
Mutta kuka tahansa turhautuu beatles-idiootin edessä...