Moi! olen kohta 16-vuotias tyttö pituutta on 157 cm ja paino on tällä hetkellä 46 kg.
Painoni on äkillisesti laskenut 7 kiloa ja on nyt tuo 46kg eikä ole siitä noussut tai laskenut 2 kuukauteen. Olen käynyt lääkärillä vanhempien kanssa, mutta syytä ei löytynyt ja niiden mukaan oon ihan terve ja fiksu tyttö. Luuletteko että kysymys voisi olla masennuksesta ?
Oireina on jatkuva väsymys (varsinkin aamuisin), jonka takia koulusta olen jäänyt todella monta kertaa pois, univaikeuksia on myös ollut, jotka selvisivät liikunnan avulla, olen ollut jo pitkään alakuloinen ja itkenyt monet illat, olen mielestäni kaunis ja ihana, mutta silti itsetunto tuntuu laskevan aina vaan lisää ja lisää, itsemurha-ajatuksia on joskus kävässyt. Kavereita on suht. paljon, ei niin läheisiä ja tuntuvat aina niin etäisiltä, ulkona en käy juuri, kuin perheeni kanssa.
Minulle tärkeä siskoni meni kihloihin ja kohta olisi häät, jolloin muuttaa pois, laihtuminen alkoi heti kihlajaisten jälkeen, olen surullinen sittä, että joudun eroamaan siskostani ja myös vähän kateellinen tässä syy:
Olen ollut kohta 2 vuotta kaukosuhteessa 19-vuotiaan pojan kanssa, joka rakastaa minua todella paljon ja samoin, chattailemme ja soittelemme joka päivä. Emme ole koskaan tapaneet, mutta tulevaisuuden suunnitelmissa olisi avioliitto. Ongelmana on, että perheeni kieltää seurustelun jyrkästi, jonka takia olen salaillut suhdetta ja ollut kauhen toivoton. En pysty olla ilman kultaani, olen kokeillut jo kahdesti. Puhuminen vanhempieni kanssa asiasta ei tulisi kuuloonkaan, sillä tiedän, että raivoisat huudot alkaisivat ja myös suhde loppuisi pojan kanssa siihen,Tiedän, että en pysty enää pitkään salata suhdetta, vanhemmat epäilee ja omatunto kolkuttaa :( sanoin lääkärille, että ei ole poikaystävää siinä pelossa, että kertoisi vanhemmilleni.
Mitä teen? mistä laihtuminen johtuu? olenko masentunut ja miksi? olisiko järkevää jättää poika ja valita vanhemmat vai toisin päin? auttakaa.. olkaa niin kilttejä
Kiitoksia!
Painoni on äkillisesti laskenut 7 kiloa ja on nyt tuo 46kg eikä ole siitä noussut tai laskenut 2 kuukauteen. Olen käynyt lääkärillä vanhempien kanssa, mutta syytä ei löytynyt ja niiden mukaan oon ihan terve ja fiksu tyttö. Luuletteko että kysymys voisi olla masennuksesta ?
Oireina on jatkuva väsymys (varsinkin aamuisin), jonka takia koulusta olen jäänyt todella monta kertaa pois, univaikeuksia on myös ollut, jotka selvisivät liikunnan avulla, olen ollut jo pitkään alakuloinen ja itkenyt monet illat, olen mielestäni kaunis ja ihana, mutta silti itsetunto tuntuu laskevan aina vaan lisää ja lisää, itsemurha-ajatuksia on joskus kävässyt. Kavereita on suht. paljon, ei niin läheisiä ja tuntuvat aina niin etäisiltä, ulkona en käy juuri, kuin perheeni kanssa.
Minulle tärkeä siskoni meni kihloihin ja kohta olisi häät, jolloin muuttaa pois, laihtuminen alkoi heti kihlajaisten jälkeen, olen surullinen sittä, että joudun eroamaan siskostani ja myös vähän kateellinen tässä syy:
Olen ollut kohta 2 vuotta kaukosuhteessa 19-vuotiaan pojan kanssa, joka rakastaa minua todella paljon ja samoin, chattailemme ja soittelemme joka päivä. Emme ole koskaan tapaneet, mutta tulevaisuuden suunnitelmissa olisi avioliitto. Ongelmana on, että perheeni kieltää seurustelun jyrkästi, jonka takia olen salaillut suhdetta ja ollut kauhen toivoton. En pysty olla ilman kultaani, olen kokeillut jo kahdesti. Puhuminen vanhempieni kanssa asiasta ei tulisi kuuloonkaan, sillä tiedän, että raivoisat huudot alkaisivat ja myös suhde loppuisi pojan kanssa siihen,Tiedän, että en pysty enää pitkään salata suhdetta, vanhemmat epäilee ja omatunto kolkuttaa :( sanoin lääkärille, että ei ole poikaystävää siinä pelossa, että kertoisi vanhemmilleni.
Mitä teen? mistä laihtuminen johtuu? olenko masentunut ja miksi? olisiko järkevää jättää poika ja valita vanhemmat vai toisin päin? auttakaa.. olkaa niin kilttejä
Kiitoksia!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä kirjoittaa sinulle jo vanhempi lady. Mistä laihtumien johtuu. Yksi syy siihen on ehkä, että sinulle ei ruoka maistu. Jos syy on muu - syöt mutta vain laihdut, niin asia pitää selivittää lääkärillä. Onko kilpirauhasen toiminnassa häikkää ym. Kyllä sinä masentuneelta vaikutat. Tuntuu, että sinulla on elämää ympärillä, mutta katselet elämää kuin sivusta seuraten.
Sinua jo masentaa tuleva ero sisaresi kanssa.
Ihmetyttää, että miksi vanhemmat eivät hyväksy tuota poikaa. Siksikö, että olet vielä nuori vai ette ole tavanneet konkreettiseti? Poikkeaako pojan elämäntapa tai elämänarvot jyrkästi teidän perheenne arvoista. Onko syynä että hän kuuluu eri sosiaaliseen luokaan: on rikkaampi tai köyhempi ym. mitä vanhempanne edustaa?
Jos poika on ihan ok. Ei mikään alamaailman edustaja ja rakastatte toisianne, niin pidä pääsi. Sinun onnestasi on kiinni. Olet alaikäinen, mutta voistko odottaa niin kauan etttä täytät 18 vuotta.
Tietenkin asia on erilainen, jos tuo poika on elämäntavoiltaan huolestuttava, niin vanhempiesi huolen ymmärtää.
Eiköhän nuo kertomasi murheet selvitä ongelmiesi syitä.
Kiitos viestistäsi, ruoka maistuu ja syöminen on lisääntynyt huomattavasti viimeisen vuoden aikana.. vanhemmalla siskollani ja äidilläni on kilpirauhasen vajaatuotanto ja minulle epäiltiin ylituotantoa, mutta ei sitäkään löytynyt. Lääkärillä on käyty, ei mitään järkeviä tuloksia saatu, arviontia enemmänkin. Siltä minustakin tuntuu en oikein pysty nauttimaan mistään. Kun nauran niin ajattelen " oho mä nauroin hei " ja tulen taas surulliseksi. Vanhemmat eivät hyväksy pelkästään kyseistä poikaa vaan kaikkia poikia, joitten kanssa voisin seurustella. Poika ei halua tavata ennen kuin täytän 18 ja on kunnollinen muutenkin. Eli vanhemmat eivät ole koskaan kuulleetkaan pojasta.
Mitä teen masennuksen suhteen ? onko mahdollista käydä lääkärillä ilman, että vanhemmat saisivat tietää? Kiitos jos jaksat vielä vastata!
Olet kouluikäinen. Auttaisko, että menisit juttelemaan kouluterveydenhoitajan tai koulukuraattorin kanssa. Olet jo noin aikainen nuori ja järkevä topakka tyttö. Kyllä sinunikäinen voi käydä lääkärissä itsenäisestikin ja mielestäni siihen on oikeus. Ei tarvitse vanhenpien olla siinä vierellä norkoilemassa. Hyvää he varmasti tarkoittavat, mutta vaikuttaa että ovat nyt ylihuolehtivia.
Ja poika on harvinaisen fiksu ja vastuullinen kaveri. Jos synkkaa niin älä ainakaan vanhempien mielipiteiden vuoksi hänestä luovu. En ymmärrä, miksi vanhemmat eivät voi sallia nuorille normaalia tervettä yhteydenpitoa ja tutustumista toisiinsa. Vosiko jotenkin yrittää asiallisesti puhua vanhemmille, että et ole enää ihan lapsi ja pitäähän alkaa oppia ottamaa askeleita kohti aikuisuutta. Sinähän vaikutat olevan kaikinpuolin normaali ja vastuullinen nuori.
Tuo liika kontrolli vanhempien taholta orjuuttaa sinua. kerroit jo aikaisemmin, että koet jopa huonoa omaatuntoa pitäessäsi yhteyttä pojan kanssa. Sinulta on riistetty vapaus omaan ajatteluun, toimintaan. Et osaa ja uskalla nauraa, tuntea ja elää omaa elämää.
Vanhemmat tekevät hallaa ymmärtämättömyyttään. Et tee väärin, jos otat itsellesi tervettä itsenäisyyttä ja sitä sinun pitääkin tehdä ja ihan hyvällä omallatunnolla.
haluaisin puhua jollekkin, joka ei olisi missään yhteydessä vanhempiini, koska tiedän etten muuten voi kertoa kaikkea esim. sitä, että isäni käytti väkivaltaa aikoinaan siskolleni, kun sai tietää, että tällä on poikaystävä. Jos se olisi vaan huutamista niin en pelkäisi mistään ja voisin kertoakkin heille suhteesta, mutta en ole varma mitä siitä seuraisi.. Yritän puhua äidilleni, joka saattaisi ymmärtää minua. Käyn lääkärilläkin.
Poika on oikeasti vastuullinen ja ajattelee aina parastani, muuten olisin jo valinnut vanhempani.
Kiitoksia sinulle! vastauksistasi oli paljon apua ja tunnen jo oloni paremmaksi.