Niin, 60, nainen ja elämä aika alkutekiöissä. Sinkku, kun ei vieläkään ole löytynyt sitä oikeaa. Kertaalleen eronnut ja muutama pitempi suhde takana. Ystävät hakusessa.
Täytin juuri 60, ja se kyllä pisti miettimään, mitä tämänikäisel
Nice Lady
25178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olen 68v, elämä on edessä.
Menneet on menneitä, tämä hetki ja tuleva ovat mielessä.
Ystäviä on tai ei ole, itsessäni on vikaa kun tykkään olla yksin.
Tämä viimeinen neljännes, mitä siitä on jäljellä, on vain minulle itselleni.
Ota tuo hunksi, pidät komennossa tai piilota tietokoneensa, saadaan kirjoitella kaikenlaista kivaa ja tehdä virheitä vaikka kuinka paljon.
:)
Vaihdankin heti tuon nimimerkkini, näyttää aika höhlältä. Siis Nice Lady onkin:
Olethan löytänyt sen oikean ties montako kertaa. Mieti mikä pakottaa aina vaihtamaan.
On monia syitä, miksi kannattaa erota.
Pitäisikö sinun mielestäsi tuhlata tätä ainutkertaista elämää ihmisen kanssa, joka vain vähentää oman elämän laatua ja molemmat voivat huonosti? Mielestäni on parempi elää itsekseen kuin huonon kumppanin kanssa.
Kaksi omaa pitkää suhdettani on päättynyt miehen alkoholinkäytön vuoksi. Toinen ei päässyt alkoholista koskaan eroon ja ryyppäsi itsensä hengiltä. Toisen kanssa jatkoimme myöhemmin ystävinä, ja iloitsen eron havahduttavasta vaikutuksesta. Mies onnistui jättämään alkoholinkäytön kokonaan.
Joskus huomaa jonkin aikaa seurusteltuaan, että suhteen lopettaminen on parempi vaihtoehto kuin jatkaminen. Joku tekee töitä valloittaakseen ja onnistuttuaan osoittautuu vallan toisenlaiseksi persoonaksi. Jos arvomaailma, käsitys parisuhteesta sekä miehen ja naisen rooleista siinä ovat kovin erilaisia, niiden yhteen sovitteleminen voi olla vaikeaa. Joskus suhteessa voi olla niin paljon hyvää, että kannattaa yrittää, joskus on parempi jatkaa matkaa ennen kuin huomaa jämähtäneensä kurjaan liittoon ja ehkä menettävänsä vähitellen ihmisarvonsakin.
Tuskin sitä oikeaa on olemassakaan, on vain sopeuduttava elämään kanssaan jota on luullut oikeaksi.
Kyllä se niin on, hyvin harvoin vaihtamalla paranee.
Jos ei ihan mahdotonta ole.
Sitä sopeutumista ja toisen vikojen sietämistä sanotaan joskus rakkaureksi.
Minkähän takia kukaan sitten vaihtaisi, ellei muka vaihtamalla paranisi?
se sanonta: vaihtelu virkistää.... :-)
Taitaa vain koukuttaa...
Onhan se niinkin, mutta ei kai sitä edes vaihtelun vuoksi huonompaan haksahtaisi. Tai no okei, voihan sitä joskus lipsahtaa, mutta ei kai kukaan parempaa huonompaan vaihda.
heheh
Mä jämähdin nyt näihin sanontoihin. Sanotaan, että jos lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.
Niin joskus :))
Uusi on aina uusi ja kiehtova, vaikka käytettynäkin hankittuna - hetken aikaa.
Kun ei ole uuden hintaa joutunut maksamaan, ei harmita, jos joutuu sopimattoman tuotteen pistämään uudelleen kiertoon.
Loppujen lopuksi se vanha, hyvin tunnettu, on paras.
En ole koskaan vaihtanut kumppania, vaikka olen jättänyt taakse muutamia. Useita kertoja olen päättänyt, etten koskaan enää... ja jostain on ilmestynyt joku, joka on kääntänyt pääni.
En voisi kuvitella aloittelevani uutta suhdetta samaan aikaan kun elän sitoutuneessa parisuhteessa. Suhteen päättyminen vaatii myös oman suru- ja sulatteluaikansa ennen kuin olen valmis katselemaan avoimin silmin ympärilleni tai antamaan jollekin kiinnostuneelle tilaisuuden tutustumiseen.;) - Onneksi on ystäviä ja kavereita.
Niin silloin, kun niitä "vikoja" on ilmestynyt vähitellen yhteisten vuosien aikana. Jos niitä vikoja ilmenee paljon jo tutustumisvaiheessa, kutsuisin sitä hölmöydeksi tai yksinäisyyden peloksi.
Elämä opettaa jonsei muuta niin puremaan kieleensä... ainakin pitkässä juoksussa.
Olen kyllä sitä mieltä et parempi kerta repäisy kun vuosikausien kitinä.
Nuorena sitä rakastuu rakkauteteen ja mikä taistelu saada kaverinsa mieleisekseen. Erotaan jonsei onnistu, mut erotaan myös jos onnistutaan!
En tiä muilla, itelläni näin.
Kun tulee pysähdyttävää vastamäkeä, ja ikää ne minä, minä arvot heittävät kuperkeikkaa. Tottakai voi monikin asia toisessa ärtsätä, mut silloinhan on mielenkiintoa toista kohtaan. Jos mikään ei hetkauta, en sellaista yhdesoloa haluaisi elää.
Ikähän on vain numeroita. Juuri luin paikallislehdestä henkilöstä, joka oli mennyt naimisiin eläkkeelle jäätyään 60-vuotiaana. Ehti olla naimisissa ensi avioliitossaan 17 vuotta. Ei se varmaan paljon lohduta, jos sanoo, ettei kumppania etsimällä löydy. Minulle ne ovat tupsahdelleet tielleni, yleensä kun ei ole ollut haku päällä, vaan olen puuhaillut minulle tärkeitä juttuja. Elä vain, älä takerru tuohon kumppanin etsimiseen.
60 vuotiaaksi tulo oli minulle miettimisen paikka. Suoraan sanoen pureskelun paikka. Siitä alkaa elämän ehtoo. Paras katsoa peiliin ja hyväksyä se mikä siellä näkyy. Paremmaksi ei enään tule. Elämä on helpottunut kun alkaa elää tässä ja nyt. Miettii illalla miten päivä on sujunut. Useinmiten onneksi hyvin.
Kyllä se ainakin minua jurppii et kaikki on kuin hidastunut... meinaamista ja jotenkin kaikkeen menee niin kauan aikaa. Ei ole kiiru, vaan hitaantumista, sellainen entiajan ripeys on poissa.
Tattahan se hyväksyä pitää, em. kaupoille en enää meinottelekaan ilman ostoslistaa lähtä ... ja sen sellaista.
Kun ei tarvi enää pitää ohjelmointia päässään työntakia, ote on höltynyt selvästi.
Ei minua kelkanjäljet häiritse, peilillä tai ilman :)
Kuusikymppisen ikäpaalulla tulee kyllä mietittyä elämäänsä niin eteen kuin taaksepäinkin.
Itselle suurimmat pohdinnat liittyivät terveyteen, tajusi, että kaikki ei käy kuten ennen ja se helpotti. Hoksasi, ellei terveytensä eteen tee mitään, on edessä vain alamäki. Lisäsin siis hyötyliikuntaa ja venyttelyä ja se on tuntunut hyvältä, kuntosali ei ole minun juttu.
Liikunnan ja luonnon voi niin monella tapaa yhdistää, happi on tärkeää ja sitäkin saa luonnossa liikkuessaan.
Olen huomannut, että tähtitaivaan tähdet näen kahtena, se on tämän kuusikymppisen vaiva, kiireesti vain silmälääkäriin ja laaserit puuhiin.
Ystävät ovat tärkeitä, toivotan sinulle onnea hakupuuhiisi, ne löytyvät usein eläen, avoimin mielin ja rohkeasti.
Onnea tasakympeistä!
kiitos kaikille ja kuulumisiin