Monetkohan kerrat olen nähnyt tämän "elokuvan", tosikertomuksen, Mikko Niskasen käsittämättömän aidon ihmisen eläytymisen ihmisen osaan.
Vaikea on sen kummemmin pohtiakaan koko elokuvaa, koska se on niin tosi.
Samoin siinä esiintyneet ihmiset, jätkät ja kyläläiset, ansaitsevat kaikki kunnioituksen osallistuttuaan aitoina tähän Niskasen suurtyöhön.
Eipä varmasti Niskasen omakaan elämä ollut helppoa ja suoraviivaista, hänhän suorastaan itse eli itsessään tämänkin Pasin roolin, samastui Pasiin.
Hän on sanonut: "En valinnut tehtävää, tehtävä valitsi minut."
Vaikea on sen kummemmin pohtiakaan koko elokuvaa, koska se on niin tosi.
Samoin siinä esiintyneet ihmiset, jätkät ja kyläläiset, ansaitsevat kaikki kunnioituksen osallistuttuaan aitoina tähän Niskasen suurtyöhön.
Eipä varmasti Niskasen omakaan elämä ollut helppoa ja suoraviivaista, hänhän suorastaan itse eli itsessään tämänkin Pasin roolin, samastui Pasiin.
Hän on sanonut: "En valinnut tehtävää, tehtävä valitsi minut."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika ahdistava olo tästä filmistä jäi päällimmäiseksi. Muistan sen poliisien hautauspäivän.
Eräs plisii Kotkassa käveli kuin elias nessinen murhaavanoloisena katsastamassa näkyikö kadulla surmanluotienteköit lisääkin.
Olihan Mikon rooli tuossa filmissä ainakin realistinen professori tittelilin omaavalle ohjaajalle.
Ennen vanhaan amerikkalaisetkin tekivät lämminhenkisiä, upeita filmejä. Eräs näistä Kuin surmaisi satakielen, jäi mieleen.