Enää ei jaksa.

Kannatti muuten tehä kakara

Ei se ole tollainen anteeksi vaan ollut!
Ja jos et osaa lukea (TOIVOTTU!)
NII OLE HILJAA JA LOPETA MOLLAAMINEN!

Olen kohtalontoverisi joskin mieheni on monivuotisella sairauslomalla. Mieheni tykkää pelata tai nukkua. Saan aina viedä vauvan (2kk) hänelle ja sanoa, että voitko olla vauvan kanssa, että pystyn tekemään kotitöitä. Samaa miehenikin sanoo, että ei voi leikkiä noin pienen kanssa. Kiukuttaa ja itkettää, mutta yritän vaan purra hammasta ja itkeä esim. suihkussa. Itse haluaisin keskustella, mutta mieheni sanoo vaan, että älä syyllistä. Täytyy vaan luottaa siihen, että sitten kun vauva on vanhempi, niin mieheni leikkii hänen kanssaa. Mieheni kyllä rakastaa vauvaa ja tykkää käydä lelukaupoissa katsomassa mitä vanhemman lapsen kanssa sitten pystyy leikkimään.

Toivottavasti leikkii..
En oikeen jaksa enään tällästä toiminta.. :(
Tzemppiä :)

joo, teidän vauvat ylipieniä.. mun mies ei oo tajunnut lapsista mitään eikä tehnytkään niiden kaa yhtään mitään (hoitanut sun muuta) ennen kuin ne on olleet vuoden ikäisiä, mutta sen jälkeen ollutkin ihan hyvä ja osallistuva isä... Miehille vaikeempi ottaa sitä kontaktia noin pieneen, naiselle se tulee luonnostaan... Antakaa aikaa, kyllä se siitä:)

ennenvanhaan ukot osallistu lapsen asioihin pelkän paneskelun ajan.siin ol heiän kortesa kekoon.pelloilla oltihin ja paskaa mätettihin. älkä'ä nyt enää niitä lapsia pakottako hoitamaan,jotain rotia sentään.akan hommaa se on.mies tuo leivän. joskus ainakin.

Ihan perussettiä. Saisitkos muilta sukulaisilta apua lapsen hoitoon?

Raskasta tulee olemaan jos ihan yksin joutuu hoitaan. Rankin vaihe on eka puoli vuotta. Sen jälkeen vauva ei ole enää niin avuton mutta muilla tavoin tulee vaativammaksi. Jos parisuhde kestää ekan vuoden niin se on hyvä pohja seuraavalle kahdellekymmenelle vuodelle. PS. En halunnut masentaa kuitenkaan... :)

eikö teillä ole tuttua-tai ystävää,joka voisi jelpata näin aluksi,aluksi ensin syntymä on suuri muutos,annat ajan kulua,älä naputa,kyllä se pikkuhiljalleen huomaa sen,älä yritä liikaa teet vain kaiken pakolliset työt.ei maailma siihen kaatu.
ja onhan sinun saatava diakonilta-spr-yksityiiltä-kunnalta apua hoitamiseen.
kyselet ,pitä puolesi,kerrot miten asiat ovat.

Oletteko te miehesi kanssa liian samanlaisia eli sinäkin tulet paremmin toimeen vähän isompien lasten kanssa?
Minusta henkilökohtaisesti taas tuo vauva-aika oli helpoin, kun useimmiten vauvan sai tyytyväiseksi pelkällä imettämisellä tai sylissä kanniskelulla.

Eihän 3kk:n ikäisen kanssa vielä leikitä. Mitään ylivirikkeistä ympäristöä tuskin on edes suotavaa järjestää.

Kun sain ensimmäisen lapsen, en minäkään tiennyt, mitä tekisin vauvan kanssa, joten lainasin kirjastosta kirjan ja muistan esim. sellaisen, että pidin käsiäni vauvan jaloissa ja kun hän tunsi jalkapohjissaan jotain, niin ponnisti niistä ja lähti ryömimään.
Eräs hyvä lelu on pehmeä ja kevyt pallo. Niitä myytiin silloin R-kioskeissa. Se oli jalkapallon kokoinen ja puhallettava, mutta ei rikkoontunut, kuten ilmapallo. Siitä vauva tykkäsi pitää kiinni kaikilla raajoillaan.
Vauvalle voi lukea kirjoja. Itse luin jo, kun vauva oli kohdussa.

Äänen korottamista en suosittele, kun se ensimmäinen ikävuosi on aika tärkeä vauvan turvallisuudentunteen kehittymisen kannalta. Miehesikin alkaa pelätä, jos suutut ja vetäytyy enemmän peleihinsä.

Kyllä minä ymmärrän, jos ihminen ei keksi, mitä noin pienen kanssa tekisi. Miehesi on vielä sinuakin neuvottomampi, joten voisitko sanoa konkreettisesti, mitä hän vauvan kanssa tekee tyyliin "ota vauva syliisi ja kävele rauhallisesti ympäri huoneistoa".

Mitä varten vauvan hoito koetaan niin raskaaksi, kun hän ei tarvitse kuin ruuan, puhtauden ja levon. Jos hän on rattaissa ja isä pelaa, missä on ongelma? Huutaako vauva?

Kun lapsi alkaa liikkua, juosta, puhua ja vaatia jokahetkistä läsnäoloa, miten silloin meinaatte pärjätä? Viedä sen tarhaan?

Mikä ihme siinä on, että lapsenhoito koetaan nykyisin niin kamalan raskaaksi, että yksin ei millään pärjää! Jos mies olisi työssä päivät pitkät, olisi äidin selviydyttävä joka tapauksessa kaikesta omin avuin.
Se on näiden palstojen mukaan niin ylivoimaista, että työssä käyvät isoäidit on laumoina valjastettu lastenhoitoon vapaa-ajallaan, että äiti saa levätä vauvanhoidosta ja varjella parisuhdettaan.

Luonto on kuitenkin hoitanut asian ihmisen kohdalla siten, että nainen on terveimmillään ja virkeimmillään kun on lapsien tekoaika. Yli nelikymppisinä työ vauvojen kanssa on paljon raskaampaa, valvominen ja muu rasittavat paljon enemmän kuin nuorempaa äitiä. Isoäidistä puhumattakaan!

Asia nyt vain on niin, että lapset ovat äidin vastuulla monta kuukautta. Millään opitulla asenteen muutoksella siitä ei päästä. Lapsi on täystyöllistäjä.

Se pitäisi tietää, kun lasta suunnittelee. Koko elämä tulee muuttumaan lapsen myötä. Isille sen asian huomaaminen voi olla vielä oudompi kokemus kuin äidille.

No miten itse leikit vauvanne kanssa? En minäkään tainnut tuon ikäisen kanssa varsinaisesti leikkiä. Sylissä pidin paljon, koska ei viihtynyt sitterissä (vatsavaivoja). Ehkä voisit neuvoa miestä, että mitä vauvan kanssa voisi tehdä. Ilmeisesti et enää imetä, jos imetät niin luonnollisesti syöttäminen on sinun hommiasi...? Mies voi vaihtaa vaippaa, kylvettää, vaihtaa vaatteet yms. Lykkäät lapsen vaan miehelle ja sanot, että vaihda vaippa.

Miehet ehkä alkaa olemaan enemmän lapsen kanssa sitten kun ne ovat isompia.

Minusta ei tarvitse hyväksyä tilannetta. Mies voi tehdä AIVAN KAIKEN SAMAN kuin äitikin PAITSI imettää. Lasta oppii molemmat hoitamaan ,tekosyitä ei ole olemassakaan.

Ymmärrän kyllä tuon ärtymyksen. Minuakin suututti vauva-aikana se kun mies tuli töistä kotiin ja hän istui koko illan koneen ääressä eikä edes paljon huomioinut vauvaa. Voihan sitä töiden jälkeen olla väsynyt, mutta onko miehellä oikeus istua vain koneen ääressä ja vaimo tekee kaiken?

Kyllä mieskin voi vaihtaa vaipat.
Tilanne muuttui noin vuoden ikäisenä tai oikeastaan vähän aikaisemmin. Minä vain lähdin käymään asioilla ja jätin miehen vauvan kanssa. Hän sai enemmän varmuutta kun minä en koko ajan ollut kotona. Jo aikaisemmin mies sanoi, että miksi et lypsä maitoa valmiiksi niin voisit käydä jossain? Kolmen ja puolenkuukauden iässä jätin miehelle ja menin ostoksille. Hyvin joi maitoa pullosta.
Itse jaksaa paremmin kun saa joskus hengähtää. Ei vanhempienkaan tarvitse olla mitään superihmisiä, niin että koskaan ei saisi tuntea väsymystä ja haluta edes juoda kahvinsa joskus rauhassa tai käydä vaikka yksin kaupassa! Hyvinvoivat vanhemmat ovat lapsen etu. Marttyyrikruunua ei tarvitse kantaa.

Kuullostaa ikävältä ja tavattoman lapselliselta. Jälkiviisaana voi ihmetellä, etkä oikeasti tiennyt miehesi luonteesta tai tavoista jo ennen kuin tulit raskaaksi? No, hän on nyt isä, tosin ilmeisesti hänellä ei ole minkään laista kä'sitystä isän roolista tai vanhemman vastuusta.

Jos olisin tilanteessasi, en viitsisi kontrolloida, vahtia tai vaatia miestä osallistumaan koska häntä ei selvästikään kiinnosta. Mitä hän siis antaa sinulle tai perheellesi, lisähuolen tai ärtymyksen, lisäksi? Ei niin mitään, olettaisin.

Mieti elämääsi ja sinun sekä lapsen tulevaisuutta. Onko mies niin tärkeä, että hänen löhöämistään ja passiivisuuttaan on siedettävä? Ellei, aloita uusi elämä omassa kodissasi ja toivota lapsen isä tervetulleeksi lastaan katsomaan ja hoitamaan milloin vain.

SInulla on tällä hetkellä kaksi huollettavaa ja tilanne ei miksikään muutu, ellet sinä muuta sitä kohdaltasi.

Kyllä se elämä voi yllättää. Mieheni tykkäsi paljon lapsista ennen jo kuin saimme oman. Veljensä lapsien kanssa hän touhusi jatkuvasti. Pienen vauvan hoitaminen oli aluksi hänellä hyvin epävarmaa. Ja minä liikaa ehkä ominkin homman itselleni ja niin sain sitten hoitaa lähes kaiken.Ehkä naiset ovat vain nopeampia tarttumaan asioihin? Itkevää lasta kyllä myös mies kanniskeli ja tuuditteli silloin kun itkuviikot olivat pahimmillaan.

Miehen passiivisutta ei tarvitse sulattaa. Mutta kannattaa ottaa asia puheeksi, vaikka se ei helppoa olisikaan. Ja ei kannata mieheltä vaatia täydellisyyttä, vaikka hän tekee ehkä eri tavalla kuin itse. Puhumalla asiat voivat selvitä. Toista ei voi muuttaa väkisin eikä toinen ole ajatuksenlukija! Jos et itse sano mitä kaipaat tai tarvitset niin ei toinen ehkä tajuakaan sitä.

Tällä hetkellä mies osallistuu oma-aloitteisesti lapsen hoitoon ja pesee jopa kakatkin pyytämättä. Välillä jopa minä voin istua koneella kun mies leikkii lapsen kanssa.

Lapsenhoidon vastuut pitää käsitellä ennen kuin alkaa lapsia tekemään. MIten hoito jaetaan ja miten sitten kun käy niin ja niin... miten vuorotellaan jne,. Moni vanhempi on täysin kypsymätön vanhemmuuteen ja vastuuseen kun lapsi on maailmassa.

Oi aikoja, oi tapoja. Kun kuopuksemme syntyi, mieheni jäi ilomielin isyyslomalle ja teki kaiken mitä lapsen hyväksi ja hoidoksi voi tehdä ; syötti (kun en pystynyt imettämään), vaihtoi vaipat, kylvetti, leikitti (vastasyntynytkin nauttii pienistä leikeistä ja jäsenten liikuttelusta). Minä syötin ja kuivatin vauvan öisin, se sopi meidän rytmiimme. Lapsi tehtiin mieheni toivomuksesta, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan, rakastan kaikkia lapsia. Mieheni osoitti myös vauvan syntymän jälkeen välittämisensä ja heillä on erittäin läheiset välit edelleenkin.

Niin siis tytär on nyt 18-vuotias vanhempiensa rakastama. Onkohan se niin, että nämä nykyajan niinsanotut isät, eli pikkupojat eivät osaa isäksi kasvaakaan ?

Tuntuu tosi kurjalta lukea välinpitämättömistä ja itsekkäistä vanhemmista, lapset on kuitenkin yhteisiä ja toivottavasti yhdessä suunnitellen tehty.

Olen saanut läheltä seurata anoppina erään onnellisen perheen toimintaa. Isä jäi vuorotteluvapaalle puoleksi vuodeksi äidin lakisääteisen äitiysloman jälkeen ja hoiti lapsen tosi mallikkaasti. On ihana katsella nyt 4-vuotiaan ja isänsä läheisiä välejä, äitiä tietenkään unohtamatta, he ovat hyvin tiivis perhe. Ei siellä ole koskaan riidelty siitä, kenen vuoro on vaihtaa vaippa tai antaa ruokaa, lapsen tarpeet ovat heille olleet selvät heti alusta asti. Nyt odotellaan jännityksellä toista kersaa ihan minä päivänä tahansa.

Toivon, että muidenkin perhe-elämä korjaantuu ja isät ymmärtävät mikä aarre heillä on ihan käsien ulottuvilla.