Olen erityislapsen äiti ja odotan toista lastani. Minulta kysellään tietysti, että onko teille tulossa tyttö vai poika. Vastaan, että en tiedä, kun ei olla otettu selvää. Lähes kaikki hyvää tarkoittavat kommentoivat tähän, että "niin eihän se väliä kumpi tulee, kunhan olisi terve". Niin mitäs sitten jos vauva ei olekaan syntyessään terve, sittenkö on elämä pilalla ja kaikki menetetty? Esikoinen ei ole aivan terve, mutta kyllä hän ansaitsee yhtälailla olla vanhempiensa unelmien täyttymys. Minun mottoni kuuluu, että "ei sen väliä kumpi tulee, kunhan kasvaisi onnelliseksi ihmiseksi" ja suosittelisin samaa linjaa muillekin. Ihmislapsella on niin paljon muitakin uhkia elämässään kuin erityisenä syntyminen.
"Pääasia, että on terve" satuttaa mua
äidiksi jälleen
331067
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin tunteesi, mutta ei ole minun mielestäni kuitenkaan väärin vanhemmilta toivoa, että lapsi olisi terve. Eihän se sitä tarkoita, että vanhemmat eivät lasta rakastaisi, vaikkei hän terve olisikaan. Monet sairaudet kuitenkin aiheuttavat lapsellekin suurta kärsimystä, joten minusta tuo toive on aivan luonnollinen. Siitä ehkä muut ihmiset vain ajattelemattomasti ovat omaksuneet tuon mantran.
Ei se tarkoita että elämä olisi pilalla tai mitään, mutta totta kai sitä toivoo että lapsi olisi terve, eikö? Itse en toivo erityisesti tyttöä tai poikaa mutta kyllä toivon että lapsi on terve. Jos ei ole niin sitten ei ole ja eletään sen mukaan. Oma rakas lapsi se silti on.
Meilläkin on "erityislapsi". En ole käynyt minkäänlaisissa sikiöseulonnoissa enkä down-testeissä. Olen ajatellut, et tulee sellaisena kuin on. Oikeastaan koko juttu on noon itsestäänselvä, etten pysty edes ajattelemaan, että millaista se elämä olisi ollut, jos lapsi olisi ollut "terve" Oma lapsi on aina oma lapsi, olipa millainen tahansa.
kaikki nyt ihan oikeasti toivovat että lapsi olisi terve,miksi siitä loukkaantua.Ei kai kukaan toivomalla toivo että lapsella olisi jotain "erityistä".
Ajattelen samoin, vaikka minulla ei erityislasta olekaan. Ei todellakaan ole pääasia, että lapsi on terve, vaan esimerkiksi että hänellä on mahdollisuus mielekkääseen, onnelliseen elämään. Ei kukaan tietenkään lapselleen sairautta toivo, mutta kukaan tuskin lapsuudesta täysin terveenä selviää, variaatioita vain on heinänuhasta hengenvaaraan, niin toivotaan omalle kohdalle sellaista minkä meidän perhe jaksaa ja mikä ei merkittävästi häiritse lapsen elämänlaatua.
Minusta myös todella harmi tuo ''pääasia että on terve''. Itse odotan erikoistani ja pian jo LA. Vieläkin ihmiset jaksavat tuota samaa jauhaa. Ultrissa ei ole löytynyt mitään hälyttävää ja kaiken pitäisi olla hyvin, mutta kun ne eivät ole satavarmoja. Tietysti toivon lapseni olevan terve, mutta mielestäni tärkeintä on, että hän on olemassa.
Minun mielestäni myös tuo sanonta on outo ja kulunut, eikä ihmiset varmaan ajattele sen merkitystä sen enempää. Minulla on neljä tervettä lasta ja odotan viidettä seulojen mukaan tervettä, mutta hätkähdän aina kun joku sanoo, että pääasia että on terve. Tulee sellainen olo, että mitä sitten jos ei olekaan terve. Ei kai kukaan tosiaan toivo, että lapsi olisi sairas, mutta mielestäni on muitakin mittareita, millä voi elämää arvottaa.
Minun mielestäni ei kannata lähteä tulkitsemaan tuota lausahdusta niin päin, että jos lapsi olisikin sairas, niin se on sitten kelvoton, eikä ole arvokas ihminen. Terveys on kuitenkin jokaiselle ihmiselle todella arvokas asia ja uskoisin, että siihen suurin osa viittaa ja toivoo toisille tervettä lasta, jotta he ja syntyvä lapsi säästyisivät murheelta ja tuskalta, joita monet sairaudet aiheuttavat. Toki sanonta on kulunut ja väärin tulkittavissa, mutta on se nyt minusta myös vähän pikkumaista valittaa siitä, että joku toivoo pariskunnalle tervettä lasta. Moni toki on raskausaikana niin herkkä, että analysoi muiden sanomiset puhki ja loukkaantuu sellaisestakin, mikä on ihan vain hyväksi tarkoitettu.
minuakin on asia kyllä mietityttänyt. asia viel ilmaistaan niin että "ei sen sukupuolen niin väliä,Pääasia että on terve".. Miten noin voi edes kukaan sanoa kun ei todellakaan tiedä asiaa. .
henkiin jäisi, sitäkö teille pitäisi toivottaa?
Minä olen "erityislapsi" ja todellakin toivon ja sanon, että pääasia, että oma lapseni on terve! Se ei merkitse sitä ettenkö pitäisi mahdollista erityislasta yhtä tärkeänä, vaan sitä, että sydämestäni toivon, ettei hänen tarvitse kamppailla elämässään sairauksien kanssa. Vaikka oman sairauteni hoito on tätä nykynä vain lääkkeen ottamista ja vuosittaisia lääkärintarkastukisa, niin olisin mieluummin ollut ilman niitä.
Itse "erityislapsena" oen sitä mieltä, että aloittajan ehdottama hyshys maailma - on liiallista holhoamista ja vain korostaa joidekin ihmisryhmien "erityisyyttä", kun aletaan vaatimaan tiettyjen ilmauksien tai sanontojen kieltämistä vain sen vuoksi, että se saattaa loukata jotakuta.
Minäkin muuten koen olevani terve sairauksistani huolimatta. Ne ovat osa minua ja silloin kun ne eivät juurikaan haittaa, olen terve ja koen olevani terve sekä "normaali". Tältä osin minusta oli aivan oikein, että äitini kehtasi toivoa lapsensa syntyvän terveenä. Minäkin koen (ilman muuta), että pääasia on, että lapsi on terve.
Onnellisuus on vanhemmista lähtöisin ja syntyy kasvatuksen tuloksena.
Nii, tottakai minäkin toivon lapselleni "terveyttä" mutta toisaalta edelleen koen, että korostamalla syntyvän lapsen terveyttä annan ihmisille kuvan, että olisin jotenkin pettynyt esikoiseni tilanteeseen. Nyt kun hänen sairauteensa on oppinut sopeutumaan ja voimme elää suht normaalia elämää, hartain toiveeni on vain, että hän saa ystäviä, pääsee naimisiin, perustaa perheen jne. Tiedän, ettei kaikki "terveetkään" saa koskaan näihin mahdollisuutta ja sen takia tuo terveyden toivominen tuntuu jotenkin lyhytnäköiseltä ja jopa loukkaavalta tiettyjä erityisryhmiä kohtaan. Ymmärrän toki poikkeavat mielipiteet, kyllä oma miehenikin on sanonut, että "kunhan olisi terve" ja hän on varmasti huomannut, että ihmisen onni koostuu paljon muustakin, eikä terveys ole onnellisuuden tae.
Yleisessä tapauksessa on ehkä ok sanoa odottavalle äidille että "pääasia että lapsesi on terve" mutta jos ihminen tietää että sinun ensimmäinen lapsesi ei ole terve niin kyllä minustakin on ajattelematonta hokea sitä lausetta nyt tässä tilanteessa. Sitä tuskin tarkoitetaan että kylläpä oli huono tuuri sulla kun ei eka lapsi ollut terve, vaan se siinä ei ajatella sinun perhettäsi kokonaisuutena ja ehkei osata kuvitella miltä sinusta tuntuu. Kielessä on käytössä lukuisia lauseita joita käytetään miettimättä niiden merkitystä ja sopivuutta siihen tilanteeseen missä niitä käytetään.
Johan nyt on, että ihan harmiton ja viaton lausahdus, jolla kukaan ei taatusi pahaa tarkoita käännetään sekin heti negatiiviseksi. Eihän kohta kenellekkään uskalla mitään sanoa, jos heti kaikki otetaan negatiivisesti.
Itse vaikeavammaisena en pidä "kunpa olisi terve" lausahdusta mitenkään viattomana, ajattelemattomana kylläkin. Omissa korvissani tällä "viattomalla" lausahduksella on rasistinen kaiku: Vammainen lapsi on jo ennen syntymäänsä huonompi vaihtoehto kuin vammaton.
Itse ajattelen niin, että vammaisuus, siinä missä sukupuolikin on ihmisen ominaisuus. Jokaisella ihmisellä on tietenkin oikeus toivoa tietyillä sukupuolielimillä tai muilla ominaisuuksilla varustettua lasta. Terveen lapsen toivominen ei kuitenkaan ole minusta sen itsestään selvempää kuin vaikkapa ruskeasilmäisen jälkeläisen haaveileminen
Onko joku sanonut, että vammainen lapsi olisi huonompi vaihtoehto? Ei minun tietääkseni. Se on vain se mitä sinä itse ajattelet. Kyllä minä ainakin toivon tervettä lasta, enkä näe mitään negatiivista että joku toinenkin sitä minulle toivoisi.
Eri asia on, jos joku sanoo lapsen olevan huono tms jos on kehitysvammainen. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.
Korjaus.. En tarkoittanut, että itse ajattelisit, että kehitysvammainen oli huonompi. Vaan tarkoitin, että kuvittelet tuon lausahduksen tarkoittavan tuota.. Anteeksi kirjotusvirheeni!
Minä olen ns. "erityislapsi", kasvanut hyvässä perheessä sisarusten kanssa. Ymmärän kun toivotaan tulevan lapsen olevan terve, silloin säästyisi monelta. Olilapsi sitte terve tai ei häntä pitää rakastaa, joittei hänestä tule ns. hulttoio
En tarkoita sitä että se olisi aina van hempien syy milaiseksi lapsi kasvaa, mutta rakkaus omaan lapseen on kuitenkin tärkein.
Jos lapsi, oli erityinen tai ei, saisi itse valita, niin mitä luulet hänen valitsevan? Olisiko mieluummin esimerkiksi kehitysvammainen vai normaalisti kehittyvä? Olisiko mieluummin vaikka kääpiökasvuinen vai normaalipituinen? Olisiko mieluummin vaikka sokea vai näkevä? Olisiko mieluummin kuuro kuin kuuleva? Minä uskon, että minun lapseni olisivat kaikki mieluiten mahdollisimman terveitä ja normaaleja lapsia, joten en ymmärrä, miksi minä en saisi toivoa heille samaa. Toivonhan minä heille mahdollisimman onnellisen elämän kaikilla muillakin elämän osa-alueilla, miksi en sitten toivoisi terveydenkin puolesta? Tietysti, aina ei saa sitä mitä haluaa ja varmasti niiden "erityisominaisuuksienkin" kanssa tullaan toimeen, jos tarve on.
Jos lapseni ei pääsekään urheilulukioon, vaikka niin toivoo, niin ei se tarkoita, että häntä rakastettaisiin vähemmän sen takia. Mutta silti minä toivon, että hän pääsee sinne. Jos lapseni ei löydäkään vaimoa, vaikka sellaisen haluaisi, niin ei se vähennä minun rakkauttani häntä kohtaan, mutta silti toivon, että hän löytäisi kunnollisen vaimon. Ihmiset, jotka rakastavat, toivovat rakkautensa kohteille vain kaikkea hyvää. Pettymykset ovat osa elämää, myös terveyteen liittyvät, mutta jokainen normaali ihminen silti toivoo, ettei kovin suuria pettymyksiä tule. Katsos on paljon helpompaa olla onnellinen, kun kaikki asiat on hyvin. Mutta hyvä on. En toivo sinulle tervettä lasta, koska se loukkaa sinua. Sen sijaan toivon, ettei lapsesi alkaisi käyttää huumeita tai murhaisi ketään. Kuulostaako tuokin sinusta pahalta ja siltä, ettei lastasi hyväksytä, jos hän ei täytä tuollaisia toiveita?
En väittänytkään, etteikö ihmisillä olisi lupa toivoa tervettä lasta. Vammaisuus ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin onneton elämä. Minä olen mielestäni onnellinen ihminen ja samaa toivon myös lapsilleni. Sinällään on samantekevää, syntyvätkö he vammaisina tai vammattomina, sini vai ruskeasilmäisinä. Elämä on itsessään arvokasta. En tiedä, olisiko elämä jollain tavalla helpompaa, jos olisin vammaton. Minulla ei ole koskaan ollut muunlaista elämää. Olen työläisperheestä ja luultavasti ainakin korkeakoulututkinto olisi jäänyt suorittamatta, jos olisin syntynyt ilman vammaani.
Huumeidenkäyttö tai murhaaminen eivät ole synnynnäisiä ominaisuuksia, ainakaan minä en usko näin, eivätkä siis rinnastettavissa vammaisuuteen. Siihen, miten elämä menee vaikuttavat monet tekijät. Jos lapsestani tulee narkomaani tai murhaaja rakastaisin häntä, ainakin pyrkisin siihen
Niin, tässä on vain nyt kyse siitä, että sinä kuulet tuossa lausahduksessa piilomerkityksiä, joita siinä todellakaan ei välttämättä ole. Kukaan ei myöskään ole sanonut, että vammaisuus tarkoittaisi automaattisesti onnetonta elämää. Muistetaanpa lisäksi, että terveen vastakohta ei ole vammainen, vaan sairas. Sairasta lasta kai harva toivoo? Edelleen varmasti vanhemmat rakastavat lasta, vaikka tämä sairas olisikin, mutta kukapa ei silti toivoisi lapselleen terveyttä? Tuosta lausahduksesta on nyt väännetty joku kannanotto vammaisten oikeudesta elämään ja olemassaoloon ja siihen, ovatko he onnellisia vai eivät. Sitähän se ei todellakaan ole.
Ihan tälläisen tavallisen veronmaksajan näkökulmasta katsoen toivoisin, etta jokainen lapsi saisi syntyä terveenä. Huolestuttavaa on, että vaikka asiat pitäisi olla paremmin kuin aikaisemmin, erityislasten määrä on koko ajan kasvanut.
Tietoisesti ei saisi todella sairasta lasta tehdä..näinkin joskus on että äiti ja isä tietää periyttävänsä lapselleen elinikäisen vamman suurella todennäköisyydellä ja silti lapsi tehdään. Ja jossain perheessä enemmänkin vammaisia.
Surullista ja itsekästä.
Pitäisikö odottavalle äidille, jonka esikoinen on vammainen, sanoa että toivottavasti tästä teidän toisestakin tulee vammainen??
Kyllä mä uskalsin sanoa senkin, että haluan ja toivon tyttöä, vaikkei sukupuolellakaan pitäisi olla väliä. Ja tytön sain.
Tottakai kaikki toivoo että lapsi on terve!
Ei pitäisi, mutta ei myöskään ole sopivaa sanoa, että toivottavasti nyt tästä lapsesta tulisi terve. Tajuat varmaan itsekin.
No joka tapauksessa, jokainen odottaa tervettä lasta ja eivät ihmiset sillä mitään pahaa tarkoita, kun sanovat noin. Kuitenkin erityislapsia syntyy, lapsi voi myöhemmin vammautua jne. Mutta oletko sinä miettinyt, että se on uhka jos tai kun lapsi ei olekaan terve, lapsesta voi tulla onnellinen, mutta miten lapsen käy kun sinä et enää kykene hoitamaan ? Eli ei minusta ole mitään väärää, toivoa tai toivottaa tervettä lasta, kenellekkään. Itselleni syntyi terve lapsi, useampikin terve, mutta yksi heistä ei ole enää terve, oli useamman vuoden terve. Vaikka lapsi on ulospäin terveen näköinen jne. niin luuletko että muut ymmärtävät, miksi ei käyttäydy kuin muut samanikäiset ? Ei todellakaan ymmärrä. Nyt väliin, kun itsellä terveys reistailee, miten sitten käy kun emme me vanhemmat pysty enää huolehtimaan, mihin lapsi sitten joutuu ? Miten lapseni pärjää, tässä julmassa maailmassa jne. näitä väliin mietitään.
Itselläni on juurikin lapsi, joka näyttää ulospäin täysin terveeltä, joten usko pois tiedän miltä tuntuu, kun lapsi ei "toimi" kuten muut. Ymmärrän kyllä, etteivät ihmiset tarkoita pahaa. Toivoisin vain hienovaraisuutta. Kun on jo yksi erityinen, tuntuu pahalta kun ulkopuoliset ovat kannalla "toivottavasti tämä teidän seuraava on nyt terve" kun itse tiedät, ettei se ole ollenkaan itsestään selvää, että niin käy.
jokainen tietää ettei terveys ym ole itsestään selvää! Mutta tottakai jokainen silti toivoo lapselleen ja muiden lapsille terveyttä,myös sinä. Ehkä ongelma on kuitenkin enemmän sinun päässä kuin muiden sanomisissa.Jos liikaa analysoi jokaista toisen lausahdusta niin mistä sitä edes uskaltaa puhua kun aina joku voi jostain loukkaantua.
Itse olen samaa pohtinut aikoinani. Ja samaa aatellut kuin sinäkin. Klisee koko sanonta joka toistetaan vain matrana ajattelematta mitä siinä sanotaan pohjimmillaan.
Joskus kuulin myös ettei lääkärikään onnitellut äitiä kun syntyi vammainen lapsi. :(
Johon tietenkin äiti oli hyvin pettynyt. Lapsi kuin lapsi. Myös vammaisesta lapsesta voi onnitella, hän on yhtä arvokas kuin tervekin.
Uskon ymmärtäväni hyvin aloittajaa, sillä olen pohtinut samaa asiaa. Sinulla on ihana motto! Olen itse "erityislapsi" ja nyt olen raskaana. Lapsellani voi olla sama ominaisuus kuin minulla tai sitten ei. Mutta hän on siitä huolimatta kovasti odotettu ja tulee olemaan meille yhtä rakas olipa hänellä ominaisuuteni tai ei.
Minua ärsyttää kovasti myös lausahdukset, että pääasia että on terve. Itse en ole omalla kohdallani vielä niitä kuullut, koska raskaus on niin alussa. Niin kuin joku kommentoikin, on olemassa paljon muita tärkeämpiä mittareita, joilla elämää arvottaa. Ja tärkeää tosiaan on, että kasvaisi onnelliseksi ihmiseksi. Minä ainakin elän tällä hetkellä elämäni onnellisinta aikaa.
Jos olet noin haavoilla, että tuntemattoman tai puolituntemattoman harmiton lausahdus satuttaa sinua, niin eikö olisi viisaampaa pohtia hyötyisitkö esimerkiksi muutamasta psykologikäynnistä, jotta saisit selvitettyä nuo pinnan alla olevat haavasi ja sen kautta voisit olla ehjempi ja tasapainoisempi äiti ihanille lapsillesi (ja ennenkaikkea oppisit hyväksymään itsesi niin hyvin, ettei tarvitse loukkaantua toisten hyvää tarkoittavista sanoista siitäkin huolimatta, että niiden sanoja ei ehkä ole osannut ajatella, että joku niistä voisi loukkaantua)?
En ole haavoilla, olen vain herkempi tietyille asioille ja mielestäni se on ihan luonnollista. Sehän tässä onkin se pointti, kun tuttavat jotka tietävät tilanteemme, pitävät pääasiana, että lapsi on terve. Eivät he sillä pahaa tarkoita ja sen takia käsittelenkin aihetta täällä, enkä koe tarpeelliseksi ottaa sitä oikeasti puheeksi. Lapsemme "tila" saattaa olla perinnöllinenkin ja me kyllä tiedämme riskit. Itse en pelkää tai jännitä tulevan lapsen terveydentilaa, kun en asialle voi mitään. Tämän sairauden kanssa kyllä pärjää ja olen lapseni myötä paljonkin entistä ehjempi ja tasapainoisempi, sekä voin aivan rehellisesti vakuuttaa, että kukaan joka terveyden menettämistä ei ole läheltä seurannut, ei taatusti osaa sitä yhtä paljon arvostaa kuin minä ja moni muu kaltaisemme. Olemme onnekkaita, kun meillä on asiat näinkin hyvin. Olisi vain niin valtavan mukava kuulla joskus jonkun sanovan, että "niin, eihän sillä ole väliä onko vauva tyttö vai poika, ihania ne on kaikki!.
-Vaikkapa.
Kirjoitit kuitenkin otsikkoosi, että lausahdus satuttaa sinua.
Sen vuoksi kirjoitin, että olet haavoilla - ei se muuten satuttaisi.
Varmasti on luonnollista, että reagoi asiaan, koska lapsesi ei ole ollut terve, mutta toisaalta tuolla reagoinnillasi näytät itsellesi ja ehkä lapsellesikin, että hänessä on jotain "vikaa". Se ei ehkä ole tarpeen, vaan voisi osoittaa myös itselleen, että oidät lastasi terveenä diagnooseista huolimatta?
>Olisi vain niin valtavan mukava kuulla joskus jonkun sanovan, että "niin, >eihän sillä ole väliä onko vauva tyttö vai poika, ihania ne on kaikki!.
Tiedätkö mitä? Siitä se lähtee, kun alat itse toteamaan noin niissä tilanteissa, kun joku sanoo sinulle, että "pääasia, että on terve". Lauseesi on todella kaunis ilmaus ja sen voi sanoa oikein hyvin tuon "pääasia, että on terve" lausahduksen jälkeen. Sinunkin eisttämäsi lausahdus on täällä päin kuultu useaan otteseen. Itse en vain näe noissa mitään arvotuseroja vaikka tiedän oikein hyvin miltä terveyden menettäminen tuntuu ja miltä se näyttää.