Vihaan mun vanhempia ne on tehny mun elämästä helvetin.. ja nyt aion kostaa tän Mun Plan A : itsemurha Plan B: lopettaisin taas syömisen ja antaisin vanhempien kärsiä kunnolla ja kattoa vierestä ku murhaan itteni hitaasti..pikkuhiljaa kuihtuisin vaan pois jos kestää liia kauan nii tappaisin itteni nopeutetaakseni kuolemann.. Tuo plan B ois sinänsä iha hyvä ku vanhemmat joutuis eka kärsiä ja sit kuolisin vielä kaiken lisäks.
Jouvun joka ikinen päivä elää kauheissa paineissa ja stressissä, kuulla ilkeitä kommentteja mun ulkonäkööön liittyen .. Kukaan ei koskaan kysy miltä minusta tuntuu ja ettei mun äiti oo ainut jolla ei mee hyvin. Mun äiti sairastaa masennusta vakavaa sellasta on yrittäny itte itsemurhaa muutaman kerran, haukkuu joka päivä mua läskiks paskaks kaikessa eikä se ees tiiä et oon kärsiny anoreksiaa..nyt oon vaa lihonu 10kg ja ne huomas vaa tän lihomisen ja siihe liittyen sit haukkuu läskiks ja kaikkea muutaki muten jaksa luetella. Aina mulle valitetaan et kui riitelen äidin kanssa ja et mun pitäis ajatella äitiä koska se on masentunu mut entä minä?? Mun äiti on joku hiton perfektionisti kaikki pitää olla täydellistä..mun pitää olla täydellinen sille.. laiha hyvä koulussa kaunis auttaa sitä kotona kotitöissä mut mitä jossen pysty tuohon kaikkeen.. Aion näyttää niille et miltä musta tuntuu näyttää nille et miten paljon ne on satuttanu mua ja et kui rikki oon oikeesti sisältä päi.. Vois kirjottaa kirjeen niille, jos yllättävästi kuolen jään auton alle tai jotai et ne iha varmasti tulee sit tietämää et kui paljon vihasin niitä .. joskus toivoisin ku käyn lenkillä et joku hoitaa tän kuoleman mun puolesta ei mua enää ees pelota kuolla toivon enneminki et joku tappaa mut jossai lenkillä metässä.. oli pakko purata jonneki tätä vihaa nyt aion toteuttaa jomman kumman noista mun suunnitelmista, kiitän ku jaksoitte vaivautua lukemaan ton tekstin:)
Jouvun joka ikinen päivä elää kauheissa paineissa ja stressissä, kuulla ilkeitä kommentteja mun ulkonäkööön liittyen .. Kukaan ei koskaan kysy miltä minusta tuntuu ja ettei mun äiti oo ainut jolla ei mee hyvin. Mun äiti sairastaa masennusta vakavaa sellasta on yrittäny itte itsemurhaa muutaman kerran, haukkuu joka päivä mua läskiks paskaks kaikessa eikä se ees tiiä et oon kärsiny anoreksiaa..nyt oon vaa lihonu 10kg ja ne huomas vaa tän lihomisen ja siihe liittyen sit haukkuu läskiks ja kaikkea muutaki muten jaksa luetella. Aina mulle valitetaan et kui riitelen äidin kanssa ja et mun pitäis ajatella äitiä koska se on masentunu mut entä minä?? Mun äiti on joku hiton perfektionisti kaikki pitää olla täydellistä..mun pitää olla täydellinen sille.. laiha hyvä koulussa kaunis auttaa sitä kotona kotitöissä mut mitä jossen pysty tuohon kaikkeen.. Aion näyttää niille et miltä musta tuntuu näyttää nille et miten paljon ne on satuttanu mua ja et kui rikki oon oikeesti sisältä päi.. Vois kirjottaa kirjeen niille, jos yllättävästi kuolen jään auton alle tai jotai et ne iha varmasti tulee sit tietämää et kui paljon vihasin niitä .. joskus toivoisin ku käyn lenkillä et joku hoitaa tän kuoleman mun puolesta ei mua enää ees pelota kuolla toivon enneminki et joku tappaa mut jossai lenkillä metässä.. oli pakko purata jonneki tätä vihaa nyt aion toteuttaa jomman kumman noista mun suunnitelmista, kiitän ku jaksoitte vaivautua lukemaan ton tekstin:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vihaat vanhempias, sanot.
Kohdistat kuitenkin vihan itseesi?! Huomaatko?
tiedän ja oon mäki tavallaan ansainnu sen koska oon tällänen epäonnistunu yksilö..en oo saavuttanu mun elämässä yhtikäs mitään..enkä oikee usko saavuttavani mitään tulevaisuudessa. Tuntuu jotenki nii yksinäiselle tässä maailmassa kellään ei oo korvia kuunnella mun huolia oon yrittäny puhua mulle läheisille ystäville mut ne on lakannu kokonaan puhumasta kukaan ei kaipaa mua eikä ketään kiinnosta mun elämä..tuntuu iha ku mullei olis paikkaa tässä maailmassa iha ku ois vaa parempi etten ois yhtään läsnä. Ja tää ois tapa millä saisin mun vanhempien katumaan koko elämänsä tästä mitä tekivät mulle haluun et ne kärsii myös. Tää koko mun teksti ja tuo edellinenki kuulostaa tosi itsekkäälle tiedän enkä todellakaan ollut tällainen oon aina ollu läsnä ku mun ystävät on tarvinu mua aina kuunnellu lohduttanu ja yrittäny parhaani vanhempie mieliksi aina toteuttaa niitte toiveet mun piti aina olla kaikessa paras niille ei koskaa riittäny tää mitä oon nyt aina ne vaa halus lisää ei koskaan ollu tyytyväisiä muhun aina halus sooloja ku tanssin balettia , erinomaisia arvosanoja koulussa ja kaikkea muuta.. Nyt kaikki kaatuu vaa mun niskoille en jaksa enään oon nii väsyny kukaan ei voi samaistua mun tilanteeseen tuntuu et oon hirveessä vastuussa mun äidin elämästä koska koko ajan stressaan sitä koko ajan riidellään en tuokkaan enää niitä loistavia arvosanoja koulusta nii mua pelottaa etten löydäkkään mun äitiä elossa ku tuun joku päivä koulun jälkeen kotiin. Isä sanoo et opiskele nyt ku tiiät et äitille se on tärkeetä nii mut mitä jossen voikkaan käyä äidin mieliks masennan sitä entistä enemmän en kestä enää ku nyt on vielä enemmän paineita nyt on pakko menestyä ja olla se täydellinen muuten tuhoan mun äidin . Mitä mä muka voisin tehä tässä tilanteessa en haluis puhua kellekää mua pelottaa liikaa..mun ranteet kirvelee ku oon taas viilelly..ens viikolla koeviikko enkä oo koskenu kirjoihin en tuu osaamaan mitään mua ei huvita opiskella tekis mieli vaa itkeä päivät ja yöt ja nukkua .
Kauheeta, mut mä ymmärrän sua. Omassa perheessä on kans ongelmia, eikä mitään ihan vähänkään. Melkein 3 vuotta sairastin vakavaa anoreksiaa ja masennusta ja koko lapsuusajan olin ollut jollain tapaa sairas perhetilanteen takia. Vietin yli vuoden eri osastoilla. Nyt elämä näyttää jo paljon paremmalta, mutta edelleen asun kotona, sillä rahat ei riitä yksin asumiseen. Enää pari vuotta ja sit pääsen pois, se on ainut lohtu silloin kun kotona on vaikeeta. Minkä ikäinen sä olet? Ootko puhunut kenenkään aikuisen kanssa tai ootko hoidon piirissä? Muista ettet sä ole vastuussa äitis masennuksesta ja sun ei tarvii yrittää mielistellä sitä laihduttamalla tai opikelemalla hulluna. Riittää että oot oma hyvä itses. Jos mikään muu ei auta niin yritä elää kotoa ns. omaa elämääs, jos vanhemmat valittaa niin anna mennä toisesta korvasta ulos, yritä viettää aikaa muualla kuin kotona ja hae apua jos et sitä vielä saa. Fakta vaan on et sairaassa perheessä lapsetkin helposti sairastuu
voi ihana et on joku joka ymmärtää! Huomasin jotenki ku äiti lähti ulkomaille pariksi viikoksi itsemurha yrityksen jälkeen et se vois rentoutua siellä ilman meitä jotka stressaa sitä nii sen ajan kun äiti ei ollut kotona kaikki tuntu jo paremmalle mulla on oikeesti motivaatiota opikella ja näi menestyä ja aloin jopa opiskella tekemään läksyjä sen ajan ku äiti oli poissa ku tuntuu jotenki sen kaiken stressin ja paineen alla ei huvita tehä mitään tuntuu jotenki et mun pää räjähtää ja keskittymiskyky on nolla ja sit ku äiti tuli takasi noi fiilikset tuli päivässä takasin :/ ja taas sitä ollaan samassa mitä olin sitä ennenkin.. Mun äiti syyttää mua et se on masentunu monesti sanonu jonku psykologi käynnin jälkeen että kui paljon paskaa se puhu musta ja et tuotan sille paljon stressiä joka päivä ja näi nii saa kyllä mielen alas. Kaiken lisäks sisarus on vakavasti kehitysvammainen ja seki on aikalailla mun vastuulla mun pitää hoidella sitä syöttää vaihtaa vaipat ja aina mä jouvun esim peruuttaa reenit jos vanhemmilla on menoja .. Tuntuu et aina ku on edes vähän rauhaa nii äiti puhuu musta paskaa isälle et se vois alkaa valittaa ja et alettais riitelee en tiiä mikä mun äidillä on . Mullei oo yhtään itsevarmuutta eikä mitään joka päivä tuntuu et menee vaan pahemmaksi ku vanhemmat heittää kommentteja ja sit veli tänään viimeksi ku olin melkeen avautumassa sille mun anoreksiasta nii joo haukku vaa läskiks ja nauro koko ajan nii en sit sanonu mitään..en kestä täällä kotona mä harkitsin eilen et voisko muuttaa vaa kotoo pois omaan rauhaan tai jos muuttaisin jonnekin sijaisperheeseen? En kyllä tiiä minkälaiset kriteerit sijaisperheeseen pääsylle on.. Ja niin oon 16vuotta ja täytän 17 tänä vuonna
Onpa sinulla rankkaa, ymmärrän sinua täysin. Jos tarvitset kuuntelijaa, haluaisitko kenties jutella kanssani anonyymisti vaikkapa mesessä? Itsellänikin on ongelmia, tosin pienempiä kuin sinulla, mutta olisi mukava jakaa asioita jonkun kanssa, koska tutuille on hankalampi puhua. Jos kiinnostaa, voin antaa sinulle sähköpostiosoitteni. Itse olen juuri täyttänyt 18 vuotta.
Vitsi, onpa aikamoinen tilanne! Mutta hei syy ei ole sinussa. Niinkuin itsekin sanoit äitisi on vakavasti masentunut eli siis sairas. Se, että hän haukkuu sinua ei ole millään tavalla oikeutettua. Hänen sairautensa ei ole sinun syysi!
Mutta jos et oo menny juttelemaan asiasta vielä esim. terkkarin kanssa tai muun henkilön kanssa vaikka koulussa niin mene ihmeessä. He ovat siellä vain ja ainoastaan auttaakseen sinua. Ja vaikka se tuntuu vaikealta niin kannattaa oikeasti mennä ja puhua rehellisesti, koska he oikeasti osaavat auttaa sinua.
Toivon koko sydämeni pohjasta, että et valitsisi itsemurhaa, koska sinussa on oikeasti niin paljon potentiaalia. Olet vain joutunut tuollaiseen ongelmien verkkoon ja se on epäreilua. Sinä ansaitset apua tuohon tilanteeseen. Olet varmasti ihana tyyppi ja ansaitset sen tasoista kohtelua!
Tsemppiä sulle tosi paljon kaikkiin juttuihin. Toivottavasti haet apua tilanteeseesi pian :).