Eli nyt viime aikoina on alkanut tulla tällaisia oireita, olen ihmetellyt kauan mitä ne ovat ja nyt keksin miten ilmaista asian ymmärrettävästi. Eli siis tappelen omia ajatuksiani vastaan, pitkin päivää. Varsinkin aamuisin kaikkein eniten! Eli siis ajattelen ehkä jotain asiaa hirveän vilkkaasti, pään sisällä ajatuksen jyllää ja aiheet vaihtuvat muutaman sekunnin välein, ja samalla tietoisesti ajattelen vastaan. Eli siis pään sisällä pyörii kahdenlaisia ajatuksia yhtäaikaa! Toinen huutaa aina puolesta ja toinen vastaan! Ja mikä pahinta, en pysty vaikuttamaan noihin asioihin jotka puhuvat puolesta, yritin tänään vaihtaa puolestapuhuvan ajatuksen aihetta, ja huomasin etten voi sitä muuttaa. Ovatko nämä sittenkin "ääniä" joita kuulen pääni sisällä, vai jotain pakkoajatuksia? Vastaan puhuvan ajatuksen taas voin jotenkuten hallita. Siis tilanne on esim. tällainen että toinen ajatus saattaa tosi kovaa "puhua pölpöttäää" sitten yhtäaikaa huudan pääni sisällä "ei, ole hiljaa, lopeta, sekoanko??"
Onko tämä siis yksi oire siitä, että olen todella sekoamassa, tai seonnut jo? Pelottaa kamalasti! :( Olen vasta 19-vuotias ja minulla on todettu paniikkihäiriö.
Onko tämä siis yksi oire siitä, että olen todella sekoamassa, tai seonnut jo? Pelottaa kamalasti! :( Olen vasta 19-vuotias ja minulla on todettu paniikkihäiriö.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mulla on vähän samanlaista. Mulla se liittyy persoonallisuushäiriöön. Yritän paljon vain tehdä jotain tekemistä joka johtaa ajatukset muualle jotten joudu tilanteeseen jossa joutuisin ajattelemaan. Uskosin että ne ovat pakkoajatuksia pikemminkin kuin että ne olis skitsofrenian oireita. Todella kiusallinen vaiva mutta pitää komentaa itteään lopettamaan tuo ajattelu ainakin tuo väitteleminen jonkun kans.
taidat olla sekoamassa
itse pelkäsin tuota asiaa kamalasti ennen mutta nykyään sille osaa jo nauraa :D hulluja ollaan kaikki, ei sitä tarvii pelätä tai ottaa liian vakavasti
Et ole sekoamassa, tunnistat tilanteen ja analysoit sitä. Itsellä auttaa juoksu- ja kävelylenkit ja sitten sekin kun kirjoittaa asiat -miten naurettavan ja alhaiset tunteensa tahansa, paperille ja repii paperin sitten. Voi hyvin, sinä olet nuori!
mitä se nuori tähän vaikuttaa ? samaa pskaa kaikki on olitpa nuori tai vanhus. turha luulla muuta.
jos sinulla on todettu paniikkihäiriö,siihen pitäisi olla lääkitys ,sopivia lääkkeitä löytyy kokeilemalla ja sivuvaikutukset lieviä.
Hei! Mene kiireesti terkkariin ja pyydä lähete mielenterveystoimistoon, siellä selviää ja saat apuja.
Muista kofeiini pahentaa oireita. Hätäapuna ota vaikka 100 mg aspiriini, jos muuta ei ole, se vie liikaa kiihtymystä pois ja helpottaa psykosomaattisia oireita, paniikkihäiriössä kannattaa hengittää huiviin se helpottaa oireita. Stressi pahentaa ja liian pitkä syömättömyys oireita. Mutta mene hakemaan apua olotilaasi ettei pahene.
Tsemppiä!
Ihmeellistä!
Minulla täysin sama juttu, tosin ilman paniikkihäiriötä. Välillä luulee päässeensä eroon, kunnes se taas seuraavana päivänä alkaa uudestaan.
Todella outoa, en osaa kohta olla enää mistään asiasta yhtämieltä itseni kanssa. (Toisaalta myös itseironisella tavalla myös huvittavaa.)
Uskon, että kukaan joka ei ole kokenut samanlaista ei voi todella käsittää mistä puhun.
Kestän tämän kyllä enkä ole mitenkään vaarallinen ympäristölle, mutta olisi kyllä kiva päästä tästä eroonkin.
Ja kohtalotoverille vinkiksi, että urheilu helpottaa tosi paljon. Siis kipeetä tappotreeniä vaa!
vaikuttaa.
Kaikkihan miettii asioita ja itse mietin turhan pitkään esim., mikä olisi järkevin vaihtoehto tai uusia asioita etukäteen.
Useimmiten ajattelusta on hyötyä, ettei tee tyhmiä tai keksii vaikka parannuksia töihin, mutta joskus ajatukset pyörii päässä, kun pitäisi nukahtaa.
Kaikilla on myös huonoja ajatuksia. Toisten ajatuksia tai "keskusteluja" on vaikea tietää, mitä tarkoittaa, mutta ei pidä liikaa jäädä miettimään ja etsimään vikoja itsestään.
Yksi asia mikä toimii minulla, on siirtää ajatukset taka-alalle ihan konkreettisesti eli kun hallitsevat ajatukset ovat otsalohkossa, alkaakin keskittää energiaa takaraivoon, jossa on vanhat opitut asiat ja vähentää otsalohkon toimintaa. Toimii oikeasti, kun opettelee.
Minulla aivan sama juttu! Asiaa vielä pahentaa se, jos pelkäät niitä asioita, jotka pääsi sisällä jyllää. Itselläni toinen melko paha aika on iltaisin ennnen nukkumaanmenoa. Yritä saada keskittymisesti suunnattua jonnekin muualle. Juoksemalla, opiskelemalla, television katselulla, kunhan teet jotain!
Käy myös juttelemassa jossain! Se auttaa!
Pärjäile!
Olen kärsinyt pakkoajatuksista nuorempana paljon. Ne rajoittivat pahimmillaan kaikkea sosiaalista kanssakäymistä.
Nyt vanhempana miehenä pakkoajatukset ovat hallittavissa. Ammattiapua en ole pyytänyt, kun kaikenlaista psyykenhäikkää on ollut.
Jotain apua olen saanut mm. Coyen ajatustenhallintamalleista. Niissä on omat isot haittavaikutuksetkin pahimmillaan.
Näihin oli pakko palata kun unensaantia häiritsivät selvästi ulkoapäin, jonkun ihmisen toimesta lähetetyt pahat mielikuvat.
Minuu neuvottiin keskittymään valkoiseen valoon aamuauringon suunnalta. Irvistelevät "pirunkuvat" häipyivätkin, lopullisesti.