uskoni järkkyy

Lukioaikana pohdin filosofiaan liittyen sekä yleisesti omaan kiinnostukseeni nähden juuri näitä uskon peruskysymyksiä. Tutustuin lähemmin buddhalaisuuteen ja sen ajatusmaailmaan. Ajattelin, että vl on minulle kuin aivopesua, josta täytyisi päästä eroon. Jumala antoi minulle kuitenkin läheisiä uskovaisia ystäviä ja sain kokea vapauttavaa helpotusta ja rauhaa lapsellisesta uskostani.

Myöhemmin uskoni taas järkkyi joutuessani kohtaamaan islamin oppeja ja elämää. Aloin ajatella, että kyllä minä näinkin pärjäilen, vaikka elin ihan reilusti synnillistä elämää. Vakuuttelin itselleni, että kyllähän minä uskon kuitenkin Jumalaan ja joten kuten siihenkin, että Jeesus on sovittanut syntini. Jotenkin tuosta uskosta tuli tavallaan semmoinen satu minulle. En ollut ihan varma uskoinko siihen vai en. Tuntui fiksummalta ajatella islamilaisten tavoin, että hyvää tekevät ihmiset pääsevät taivaaseen uskonnosta riippumatta.

Monesti kuitenkin rukoilin, että Jumala kirkaistaisi nämä asiat minulle ja johdattaisi minut oikealle elämään ja taivaaseen vievälle tielle, jos olin väärässä. Tutuistuin mielenkiinnolla islamiin enemmänkin, sitten aloin tutkia tarkemmin kristinuskon perusteita erityisesti ortodoksisesta näkökulmasta. Tulin siihen tulokseen, että minusta pitäisi tulla ortodoksikristitty. Asia ei edennyt sen pitemmälle kuin lukemiseen ja jumalanpalveluksissa käynteihin.

Aloin tuntea hätää tilastani. Tunsin, että ei se ortodoksiseen kirkkoon liittyminen minua auttaisi. Uskonkäsitykseni oli aika lailla hämärtynyt, mutta mielessäni oli suloiset muistot niistä lukioajoista, jolloin olin saanut olla uskovainen. Miten helppoa ja turvallista elämä oli ollut.

Etsin tietoisesti yhteyttä uskovaisiin ihmisiin. Jumala kuulikin pyyntäni ja sain tutustua erääseen ihanaan ihmiseen, jonka kanssa pystyi puhumaan näistä asioista avoimesti. Ensimmäisellä seurakerralla pitkästä aikaa, puhe kosketti niin, että oli "pakko" kääntyä vieressä istuvan puoleen ja pyytää saanko minäkin vielä uskoa. Ja sainhan minä!

Monia käytännön asioita epäuskoisesta elämästäni on vaivannut ja kiusannut minua, mutta avoimesti asioistani lähimmille ystävilleni kertomalla ja Jumalalta voimaa avuksi pyytäen olen saanut matkaa tehdä. Monesti olen nyt ajatellut, että nyt jos viimeinen hetki tulisi, niin ei olisi mitään hätää! Hyvään paikkaan olen menossa!

Ehkä Jumalalla oli tarkoitus noita vaikeita aikojakin ajatellen, kun tutkiskelin eri uskontoja ja hengellisyyksiä. Varmaan nyt olen jotenkin ymmärtäväisempi (toivottavasti!) muita ihmisiä kohtaan, jotka uskovat ja ajattelevat eri tavalla. Ja oma vakaumus on tullut tosi tärkeäksi.

Käy ahkerasti seuroissa sanan kuulossa ja pyydä taivaan Isältä kuulevia korvia sanan vastaaottamiseen. Eikä ole väärin pyytää (niinkuin minäkin aikanaan pyysin), että Jumala kirkaistaisi oikean tiensä, ettei joutuisi vaivaan. Minulle ainakin merkitsee myös todella todella paljon uskovaisten yhteys ja rakkaus. Sitä kannattaa itsekin vaalia. Kannattaa avoimesti keskustella kaikista epäilyksistäänkin.

Ja kaikki mitä täällä on, on Jumalan luomaa olemattomasta olevaisiksi. Ilman Jumalaa ei ole mitään, vain tyhjä.

Päättele tästä, missä on TIE TOTUUS JA ELÄMÄ.

Jumalassako, joka ainoan Poikansa uhrasi, jotta sinun olisi iankaikkisesti hyvä ja turvallista olla. Olet arvokas kuuletko juuri Jumala loi sinusta sellaisen kun olet ja hän myös rakasta sinua juuri sellaisena. Isän Luojan rakkaudella sinua omaa lastansa.

Ehkä sinä olet kokenut ihmisten taholta coimakkaan hylkäämisen? Se ei mene jälkiä jättämättä.

Jumalan mini on MINÄ OLEN. Hänessä on myös kaikki se mikä ON.

Mieti sitä voiko totuus olla saatanassa, joka ei kuitenkaan lopulta mitään ole. Saatana on nimittäin valheen isä. Ja valhehan on: EI MITÄÄN, SIIS TYHJÄ. Kaikki mikä on valhetta, on saatanasta lähtöisin.

Jumala sinua ystäväni siunatkoon ja rakkautensa voimalla kaikesta pahasta varjelkoon.

Tutki nyt rauhassa kaikkea ihan vapaasti ja ilman pelkoa, sillä ei Jumala hylkää sinua sinun kysymystesi kanssa.

Ihmiset usen hylkäävät, (ja niin kutsutut uskovaiset, vielä usein sitäkin enemmän).

Mutta Jumala ei sinua hylkää, eikä hän suutu sinulle. Jumala on luotujen ISÄ.

Isältä sinä voit ihan vapaasti kysyä kaikkea, niin kuin pieni lapsi usein kysyy. Voit myös vapaasti asetaaa kaiken kyseenalaiseksi. Sano hänelle rehellisesti, että sinulla on nyt ristiriitoja ja kysymyksiä. Ja pyydä häntä osoittamaan sinulle itsensä.

Voi olla, että kohta sinä sulat siihen paikaan, sillä Hänen rakkautensa on niin ihmeellinen ja niin suuri voimassaan, kun sen saa tuntea luissaan ja ytimissään.

Muistan aina omalta kohdaltani tämän tapauksen.

Se oli niin valtavaa, ettei Kristuksen rakkautta voi sanoin kuvata lainkaan, kun Jumalan rakkaus täytti mieleni ja sieluni ja hänen Pyhä Henkensä todisti hengelleni täydellisen Lunastuksen ja sovituksen Jeesuksessa Kristuksessa.

Minä itkin ties kuinka pitkään, ja olin aivan muissa maailmoissa, onnesta nykkänä. Hengen todistus kuului jotenkin tähän tapaan jos yritän sitä ihmisten sanoiksi muuttaa: Armo kuuluu juuri sinulle, ja juuri sellaisena kun sinä olet tässä ja nyt, aina ja iankaikkisesti, sinua minä rakastan.

Sitä Hengen Voimaa ei voi kuvata todellakaan sanoin, sen voin vain tuntea tykönäni. Se on täysin VARMA ja ylipääsemätön, vailla pienintäkään mahdollisuutta epäillä sitä.

Se ilmoitus oli yhtä varma ja yhtä väkevä, jos sitä nyt johonkin vertaan, kun aikanaan saamani ilmoitus äitini lähestyvästä kuolemasta. Ja ilmoitus sitten hänen kuolinhetkestään, aivan minuutilleen sen viestin sain Hengen kautta työpaikalleni. Tunsin väkevän voiman sisälläni, "nyt olet puoliksi orpo", (isäni eli sillin vielä. Puhkesin hillitömään itkuun.

Ja näin oli, minuutilleen oli kuolinhetki tuo kokemani voimakas hetki, koska katsoin silloin juuri kelloa kello oli 08.10.

Totta on evankeliumi Kristuksesta, eikä tarvitse kenekään epäilyn vuoksi mennä helvettiin. Jumala on tietä taivaaseen kysyvälle Tien kirkastava, Pyhän nimensä kunniaksi.

tommosilla huuhaa jutuilla ei mene kun pää sekaisin,unohda koko juttu niin saat mielenrauhan!

http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,163594,2004-05-14

... kirjaan nimeltä "Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen" kirjoittaneet Berger & Luckmann. Sosiologinen perusteos, raskaslukuinen aluksi, mutta erittäin valaiseva myös uskonkysymyksissä.

...vain aattele tätä uskoamme järjen kanssa, sillä tämä meidän uskomme EI OLE JÄRJEN asia ja en osaa vastata tuohon toiseen kysymykseen, mutta tuo Ikuisen ajan lupaaukset ovat täyttä totta ja niitä ei oo valeheltu. Usko vaa ihan vappaasti kuule!