pulassa murkun kanssa.

karmeelta.. Itselläni on kohta 12 v. tyttö ja
ollaan miehen kanssa puhuttu että ollaan sitten
noissa asioissa jämäköitä ja tiukkoja kun se aika
koittaa. Tollasta ei vaan saa olla. Kertakin on
liikaa, ja saa jäädä kokeiluasteelle. No me
ollaan jo vähän aikaa ystävällisen kohteliaasti
mutta jämäkästi puhuttu esim. kaupungilla olosta
ja sen sellasesta, siis luotu jo valmiiks kotiin
sellasta asennetta, että "tämä ja tämä" on huonoa
ja vaarallistakin, älä siis tee niin. Siis tää
nuorisokasvatus ollaan alettu jo nyt, ettei se
tule yhtäkkisinä kieltoina juuri teini-iässä
sitten. Tyttö käsittää hyvin sen että kiellot luo
turvallisuutta kun sen asian selittää
kohteliaasti, toista kunnioittaen. Jos lähtee
huutokilpailuun mukaan, niin kyllä siinä helposti
häviää suurisuiselle teinille. Välttämättä
sosiaalitantat ei tajua ollenkaan tilannetta, jos
niiltä kysyy neuvoa. Pahimmassa tapauksessa ne
syyllistää juuri sitä vanhempaa, joka yrittää
asialle jotain tehdä. Oletko ajatellut
sijaisperhettä tyttärellesi. Kerralla kunnon
katkaisu tollaselle kierteelle, ja saisit sinäkin
vähän hengähtää. Isästä ei näytä olevan kuin
harmia, en antaisi oman lapseni tavata isää joka
ostelee viinaa alaikäiselle. Sehän on jo
rikoskin!!

Anna mennä isän luokse asumaan "määrättömäksi
ajaksi". Siis: Sinä et anna lapsesi ymmärtää,
että on paluuta tai väliaikaisuutta... Jos
lapsesi yrittää soittaa tai puhua sinulle, ole
kiireinen, älä jouda: sano mitä ikinä keksit,
nopeasti irti... Eikä sillä ole hetikään mitään
väliä mitä asiaa... Isähän hoitaa ja vastaa...
Pelaa niin kauan kunnes tytön itku tulee...
Tapaamisellakaan ei ole väliä... 15 v:na on vielä
ymmärrettävä kenen kädestä syö, kasvaa elää ja
voi hyvin: sieltä tulevat myös säännöt, joilla
eletään ja
pärjätään.

Isän mielistelyt tuntuvat hetkellisesti varmasti
mannalle... Eikä 15 v. vielä ymmärrä(suostu
ymmärtämään) tarkoitusperiä vaikka selittäisit,
siksi koen, että tunnetason temppu on
tyttärellesi ainoa mahdollinen ja
tepsii.


Tytär luulee(haluaa uskoa) olevansa isin silmissä
aikuinen itsenäinen... Isä yrittää kostaa
katkeruuksiaan, eikä aineiden kuluttamilla
aivoilla ymmärrä ehkä edes omaa tilaansa, että
lopettaisi, mutta tyttären, terveillä aivoillaan
on opittava sanomaan
EI.

Onnea yritykselle, rauhaa, rakkautta ja iloa
elämääsi. Ajattele aina ensin itseäsi, silloin ei
hypitä nenille.

Olen kahden alle kymmenvuotiaan tytön äiti, mutta
koulutukseltani nuorisotyöntekijä, joten jonkin
verran on kokemusta nuorista ja heidän huolista.
Niin ku varmaan oot huomannu niin
itsenäistymisvaihe on kiihteimmillään ja tyttösi
hakee rajojaan. Onneksi olet ollut tiukkana
kotiin tulojen suhteen, vaikka ehkä tunnin
laittaisin lisäaikaa niin arjelle kuin
viikonlopullekin. Ainoa ratkaisu tässä olisi ehkä
se että olisitte nokitusten ex-miehesi kanssa ja
keskustelisitte siitä miten tyttärenne
kasvatetaan ja kumpi siitä ottaa päävastuun,
sillä tuollainen "toinen sallii, toinen kieltää" -
systeemi sekoittaa tyttärenne täysin eikä hän
tiedä kohta mikä on sallittua käyttäytymistä ja
on jo ehkä oppinut että omat säännöt voi jokainen
laatia. Nämä pitäisi saada kitkettyä tyttönne
päästä hyvin äkkiä ja olisi hyvä jos ex-miehesi
ja sinun juttutuokion jälkeen voisitte kolmestaan
jutella tilanteesta ja näin kaikille selviäisivät
yhteiset "pelisäännöt". Voitte tietenkin ottaa
mukaan keskusteluihin myös esim. sosiaalipuolen
psykologin tms., mutta paras olisi jos tulisitte
juttuun keskenänne. Tsemppiä vain sinulle ja
tytöllesi. Muista että rajat ovat rakkautta.

kiitos näistä vastauksista.koetan kyllä jaksaa
pakkohan se on.mutta viime talvena tämä tyttö oli
2 viikkoa kateissa,isänsä luona,tiesin kyllä koko
ajan että hän on hengissä sillä olin kertonut
ystävilleni tilanteesta,ja he soittivat minulle
aina kun olivat tytön tavanneet,melkein joka päivä
sain tietää hänen liikkeistään.lopuksi hän palasi
kotiin tilanne oli rauhallinen n.viikon ja taas
jatkui sama rumba.tiesittekö että lastensuojelu
laki ei anna mahdollisuutta siihen että voisimme
tutkia esim hänen tavarat se on kuulema
yksityisyyteen puuttumista.koti aresti on vapauden
riisto tukka pölly pahoinpitely jne... nämä
tehtiin selväksi sos virastosta.mikäli annan tytön
mennä isänsä luokse se on heitteelle jättö. et
tästä on huumori kaukana mutta näin se on.eniten
suututtaa kun aina epäillään koti oloja minä en
juo en käy kapakoissa ainoastaan työssä ja
kaupoissa,koko elämäin olen omistanut lapsille
mutta mikään ei ole hyvä tekee niin tai näin.ostan
hänelle vaatteita ja hän antaa ne kavereille
lainaan itse kulkee kamalan näköisissä
rytkyissä.mitta on kohta täynnä.mutta kun rakastan
heitä kai tämäkin sen joskus oivaltaa ihan
piakkoin toivoisin,ennen kuin on myöhäistä.

Kerron sinulle omakohtaisia kokemuksia. Olen nyt
23-v.

Minulla oli yläasteikäisenä 13-15 -vuotiaana
kotiintuloajat su-to noin kello 9.00 ja
perjantaisin TAI lauantaisin sain olla ulkona
12.00 saakka, jolloin disco, jossa kävin loppui.
Isä tai äiti haki yleensä aina kotiin
perjantaisin ja lauantaisin, joten minulla ei
ollut mahdollisuutta jäädä yhtään myöhemmäksi.
Ulkona sain olla vain joko perjantaina tai
lauantaina ja jos en noudattanut yhteisiä
sääntöjä en päässyt seuraavalla viikolla
mihinkään. Meillä sääntöjä noudatettiin
ehdottomasti! Hyvä keino on mielestäni se, että
haet lapsesi aina itse kotiin tiettyyn aikaan.
Jos kaverilla oli kotibileet tai olin menossa
yöksi, niin äiti soitti vanhemmille ja varmisti
asian, että siellä tiedetään myös asiasta, joten
ei siinä huijata uskaltanut.

Sitten kun käyttäydyin hyvin ja vanhemmat
huomasivat, että minuun voi luottaa, niin sain
olla hieman myöhempään ulkona. Ja tietenkin
sitten lukiossa sain jo päättää melko pitkälle
omista menoistani.

Silloin yläasteikäisenä ollessani meillä oli
kotona asioista hirveitä riitoja, mutta kun
vanhémmat pitivät päänsä ja määräsivät kuinka
tehdään, niin pakkohan se sitten oli uskoa. He
myös antoivat tukkapöllyä ja laittoivat
koriarestiin jos muu ei auttanut. Kotitöitä
jouduin myös tekemään.

Silloin se tuntui kauhealta, mutta nyt olen
kiitollinen kun opin rajat, ottamaan vastuuta ja
tiesin mitä saa tehdä ja mitä ei. Tupakkaa
kokeilin polttaa jonkin aikaa, mutta lopetin sen
kun en tykännyt. Vanhemmat tiesivät tästä, mutta
eivät sanoneet mitään, kun itsekin polttavat.

Näin meillä tehtiin...

Hei!
Kävin tekemässä itselleni sähköpostin
[email protected] - jos laitat siihen postia
niin laitan sitten oikean spostisoitteeni.
Itse olen käynyt helvetin läpi nyt - lapseni olen
saanut hoitoon ja myös samalla laittanut
huostaanotetuksi - Asunun hesassa - teidän aika
paljon "kuvioista" voin yrittää auttaa ja tukea
Sinua-ja samalla myös kuunnella hädän hetkellä.
En ole "ammatti-ihminen" mutta kokemusta tullut
liikaakin viimeisen vuoden aikana. Jos tarvitset
tällaista tukea olen myös valmis auttamaan.
Voin kertoa omistakokemuksista ja neuvoa mistä
saa todellista apua ja miten. Tämä maailman on
todella hullupaikka ja nuoret eivät
valitettavasti kestä sen paineita- he tarvitsevat
tukea ja turvaa ja rajoja - mutta myös rakkautta
valtavasti. Itse olen etsinyt lastani öisin
pitkiä katuja ja hakenut häntä kotiin, mukaan
tuli huumeet, lääkkeet,pahoinpitelyjä,
mielisairaala jne.. Tässä nämä kokemukset
päällimmäisenä - nyt elämä alkaa tasaantumaan -
mutta se on vaatinut paljon ja minulla on ollut
mieheni ja suku sekä viranomaiset tukenani.
Heidän tukea ole helpposaada mutta - sen oikeuden
kun taistelee itselleen ja lapselleen - silloin
alkaa tie ylöspäin. Sääli että, niin paljon
nuoria tarvitsee apua- jota he eivät saa ja jota
vanhemmat eivät jaksa taisella. Sinulla on
mahdollisuus kun haet apua täältäkin!
Voimia Sinulle ja Halaus -kuten myös tytöllesi.