Mikä rotu minulle

Ilmaisin itseäni ilmeisesti huonosti, ei koira joudu häkkiin tai naruun kiinni. Koira viedään ulos jossa saa sitten juosta ja temmeltää, sille toki heitellään keppiä/palloa yms. Tässä yhtiössä on 18 asuntoa ja muutama koira ja ainoastaan meidän entinen nautti sellaista luottamusta että sai olla pihapiirissä vapaana, tosin ei yksin vaan aina valvovan silmän alla. Autokatoksen takaa alkaa metsä ja siinäkohtaan meidän kohdalla myös vapaus.

Mökillä ollessamme olisi hyödyksi jos koira olisi itse hieman aktiivinen, edellinen pysyi työn touhussa sielä aamusta iltaan ja näytti todella nauttivan olostaan. Luuletko karhukoiran tulleen ilman koulutusta toimeen, en kymmeneen vuoteen tarvinnut talutinta kuin taskuun vaikka usein liikuimme yleisillä tie alueilla jopa pyöräilen, koiran paikka vasemmalla puolella ja tiesi ilman naruakin koska ollaan vierellä ja koska vapaana. Olen tässä surressani laskenut kuinka monta sanaa se tunsi ja sadan raja taitaa olla hyvin lähellä.

Siis koiran elämään kuuluun paljon järjestettyä aktiviteettiä mm. pyöräilyä, lenkkejä, etc.. mutta myös paljon haluttaisiin omatoimisuutta kun siihen on mielestäni hyviä tilaisuuksia. Tällä viestillä koitin nyt vaan saada selvyyttä asiaan eli onko dobberissa koiraa jäljellä vai pitääkö vaan vahtia betonibunkkereita. Koiraa kiinnostaa luonnostaan oravat, kanit, yms. Äläkä sure löydän kyllä vielä koiran itselleni ja pystyn varmasti tarjoamaan sille todellista koiran elämää johon kuuluu myös yhdessä tehdyt "koiran jutut". Niin en ole myöskään törmännyt venereissuilla yhteenkään dobberiin vaikka ollaan vuosien saatossa nähty montakin veneilevää koiraa, ei karhukoirakaan ilmeisesti ole kovin venekoira vaikka omani oli siinäkin lajissa se paras.

eklu kirjoitti:

Ilmaisin itseäni ilmeisesti huonosti, ei koira joudu häkkiin tai naruun kiinni. Koira viedään ulos jossa saa sitten juosta ja temmeltää, sille toki heitellään keppiä/palloa yms. Tässä yhtiössä on 18 asuntoa ja muutama koira ja ainoastaan meidän entinen nautti sellaista luottamusta että sai olla pihapiirissä vapaana, tosin ei yksin vaan aina valvovan silmän alla. Autokatoksen takaa alkaa metsä ja siinäkohtaan meidän kohdalla myös vapaus.

Mökillä ollessamme olisi hyödyksi jos koira olisi itse hieman aktiivinen, edellinen pysyi työn touhussa sielä aamusta iltaan ja näytti todella nauttivan olostaan. Luuletko karhukoiran tulleen ilman koulutusta toimeen, en kymmeneen vuoteen tarvinnut talutinta kuin taskuun vaikka usein liikuimme yleisillä tie alueilla jopa pyöräilen, koiran paikka vasemmalla puolella ja tiesi ilman naruakin koska ollaan vierellä ja koska vapaana. Olen tässä surressani laskenut kuinka monta sanaa se tunsi ja sadan raja taitaa olla hyvin lähellä.

Siis koiran elämään kuuluun paljon järjestettyä aktiviteettiä mm. pyöräilyä, lenkkejä, etc.. mutta myös paljon haluttaisiin omatoimisuutta kun siihen on mielestäni hyviä tilaisuuksia. Tällä viestillä koitin nyt vaan saada selvyyttä asiaan eli onko dobberissa koiraa jäljellä vai pitääkö vaan vahtia betonibunkkereita. Koiraa kiinnostaa luonnostaan oravat, kanit, yms. Äläkä sure löydän kyllä vielä koiran itselleni ja pystyn varmasti tarjoamaan sille todellista koiran elämää johon kuuluu myös yhdessä tehdyt "koiran jutut". Niin en ole myöskään törmännyt venereissuilla yhteenkään dobberiin vaikka ollaan vuosien saatossa nähty montakin veneilevää koiraa, ei karhukoirakaan ilmeisesti ole kovin venekoira vaikka omani oli siinäkin lajissa se paras.

Ahaa, nyt ymmärrärrän. Sori, jos loukkasin. Niin paljon vaan nuoret kyselevät, "mikä koira minulle" tällä palstalla. Luulin, että kuulut heihin. On olemassa hyvä/sopiva koira sinulle. SHIPPERKE Eli laivakoira, ei kai ole kovbin metsäverinen! Lue siitä netistä. Se ei ole kovin iso, on vahtiviettinen, pikimusta ja kiintyy kovasti omistajaansa. Tosi sievä. Miekin voisin harkita semmosta joskus vanhoilla päivilläni. Entäs dalmis, jos pitää olla lyhytkarvainen, rhodesiankoira (=pysäyttävä ajokoira etelä-afrikkainen,linjakas, ruskea, kookas ja vahva koira, linjakas ja kaunis) lyhytkarvainen kettuterrierri, manchisterin terrierri, lyhytkarvainen (näyttää dobberilta), kaunis ja linjakas koiruli. Nämä olisivat minun milestäni "helpompia kuin tämän päivän dobberit tai rotikat. Onnea etsintäänne ! Netistä löytyy kaikki tiedot, kun etsit eri rodut ja siletä valkkaat. Mekin olemme mökillä viikonloput ja yritämme opettaa bernipennulle vneilyä, 100 kk poika. Pentukurssi ja toko käyty jo. VEPE:ssä olemme nyt.(=Vesipelastus).

eklu kirjoitti:

Ilmaisin itseäni ilmeisesti huonosti, ei koira joudu häkkiin tai naruun kiinni. Koira viedään ulos jossa saa sitten juosta ja temmeltää, sille toki heitellään keppiä/palloa yms. Tässä yhtiössä on 18 asuntoa ja muutama koira ja ainoastaan meidän entinen nautti sellaista luottamusta että sai olla pihapiirissä vapaana, tosin ei yksin vaan aina valvovan silmän alla. Autokatoksen takaa alkaa metsä ja siinäkohtaan meidän kohdalla myös vapaus.

Mökillä ollessamme olisi hyödyksi jos koira olisi itse hieman aktiivinen, edellinen pysyi työn touhussa sielä aamusta iltaan ja näytti todella nauttivan olostaan. Luuletko karhukoiran tulleen ilman koulutusta toimeen, en kymmeneen vuoteen tarvinnut talutinta kuin taskuun vaikka usein liikuimme yleisillä tie alueilla jopa pyöräilen, koiran paikka vasemmalla puolella ja tiesi ilman naruakin koska ollaan vierellä ja koska vapaana. Olen tässä surressani laskenut kuinka monta sanaa se tunsi ja sadan raja taitaa olla hyvin lähellä.

Siis koiran elämään kuuluun paljon järjestettyä aktiviteettiä mm. pyöräilyä, lenkkejä, etc.. mutta myös paljon haluttaisiin omatoimisuutta kun siihen on mielestäni hyviä tilaisuuksia. Tällä viestillä koitin nyt vaan saada selvyyttä asiaan eli onko dobberissa koiraa jäljellä vai pitääkö vaan vahtia betonibunkkereita. Koiraa kiinnostaa luonnostaan oravat, kanit, yms. Äläkä sure löydän kyllä vielä koiran itselleni ja pystyn varmasti tarjoamaan sille todellista koiran elämää johon kuuluu myös yhdessä tehdyt "koiran jutut". Niin en ole myöskään törmännyt venereissuilla yhteenkään dobberiin vaikka ollaan vuosien saatossa nähty montakin veneilevää koiraa, ei karhukoirakaan ilmeisesti ole kovin venekoira vaikka omani oli siinäkin lajissa se paras.

voi, mitä kirjoitusvirheitä teen, työssä kun kiireellä kirjoitan. Siis 10 kk vanha berni ei sata (hih,hih).
MANSSI (eli se manchisterin terrierri) on varmasti itsenäinen ja itsekäskin ja minusta kaunis koira!!! Lyhytkarvainen. Äkikseltään dobberin näköä!! Voi olla muunkin värinen kuin musta.

Pinseri ? Keskikokoinen ? Lukaise, mitä siitä sanotaan. Energiapakkaus, muistelen, ja itsenäinen ?

painovirhe paholainen kirjoitti:

voi, mitä kirjoitusvirheitä teen, työssä kun kiireellä kirjoitan. Siis 10 kk vanha berni ei sata (hih,hih).
MANSSI (eli se manchisterin terrierri) on varmasti itsenäinen ja itsekäskin ja minusta kaunis koira!!! Lyhytkarvainen. Äkikseltään dobberin näköä!! Voi olla muunkin värinen kuin musta.

Pinseri ? Keskikokoinen ? Lukaise, mitä siitä sanotaan. Energiapakkaus, muistelen, ja itsenäinen ?

Ihmisillä tosiaan tuntuu olevan aika harhaan johtavia mielikuvia dalmatialaisesta, kuten sinäkin mainitsit "helpommaksi". Dalmatiankoira on kohtalaisen helppo kouluttaa vaikka makupaloilla, koska ovat yleensä ahneita. Mutta eri asia onkin sitten se saako koiraa tekemään mitään/tottelemaan käskyjä. Toisinaan voi olla vaikea rotu motivoida työskentelemään ja ennen kaikkea itsepäisyyttä löytyy melkoisesti. Monet urokset (jotkut nartutkin) ovat melko dominoivia ja helposti saattavat oppia ikävän tavan rähjätä muille saman sukupuolen edustajille.

Eli se siitä "helposta". Tämän helppouden takia sitten näitä pitovaikeuskoiria onkin kun eivät omistajat ole ymmärtäneet, että koira vaatii kunnon koulutuksen ja johdonmukaisen omistajan.

Dalmis on kyllä melko itsenäinen ja viihtyy omissa puuhissaankin mutta myös omistajan lähellä, monet nauttivat paljon rapsutuksista. Koirat saattavat siis olla itsepäisiä mutta myös toisinaan selvästi loukkaantuvat tai "ottavat nokkiinsa" jostakin. Hauskoja koiria oikeilla ihmisillä ja kun sattuu koiran luonne olemaan kohdallaan.

Nappis kirjoitti:

Ihmisillä tosiaan tuntuu olevan aika harhaan johtavia mielikuvia dalmatialaisesta, kuten sinäkin mainitsit "helpommaksi". Dalmatiankoira on kohtalaisen helppo kouluttaa vaikka makupaloilla, koska ovat yleensä ahneita. Mutta eri asia onkin sitten se saako koiraa tekemään mitään/tottelemaan käskyjä. Toisinaan voi olla vaikea rotu motivoida työskentelemään ja ennen kaikkea itsepäisyyttä löytyy melkoisesti. Monet urokset (jotkut nartutkin) ovat melko dominoivia ja helposti saattavat oppia ikävän tavan rähjätä muille saman sukupuolen edustajille.

Eli se siitä "helposta". Tämän helppouden takia sitten näitä pitovaikeuskoiria onkin kun eivät omistajat ole ymmärtäneet, että koira vaatii kunnon koulutuksen ja johdonmukaisen omistajan.

Dalmis on kyllä melko itsenäinen ja viihtyy omissa puuhissaankin mutta myös omistajan lähellä, monet nauttivat paljon rapsutuksista. Koirat saattavat siis olla itsepäisiä mutta myös toisinaan selvästi loukkaantuvat tai "ottavat nokkiinsa" jostakin. Hauskoja koiria oikeilla ihmisillä ja kun sattuu koiran luonne olemaan kohdallaan.

Kyllä tiedän, että dalmis on semmoinen, jotta tottelee, kun itseä huvittaa. Ne ovat ns. vaunukoiria ja tarvitsevat paljon liikuntaa. En kyllä itselle ottaisi rotua, koska olen tutustunut sen luonteeseen. Turkki on helppohoitoinen kyllä (hilsettähän lähtee joka koiralta ja karvaakin). Eri asia on, mitä asioita painottaa. Ajattelin vaan, kun kaipailitte itsenäistä eläjää. Minun mielestäni se on helpompi kuin nykyajan dobberi (tähän vertasin!).Dalmis ei ole palveluskoira. Olen nähnyt aika monta ärhentelevää dobberia koulutuskentällä. Mistä lie johtunee ? Yhden ihanan kiltin dobberitytön olen tavannut ja omistaja kertoi, että sen luonne on dobberille poikkeuksellinen, siis kiltti lössykkä. Se on hyvä,jos tiedät, mikä rotu ei sovellu sinulle, niin ei tule ongelmia. Itse en kaipaa haasteita ärhäköistä terrierreistä, vaan pidän ystävällisistä ja avoimista isoista roduista, ja myös helposti koulutettavista, kuten berni on. Se on meidän rotumme.

tiedän kyllä kirjoitti:

Kyllä tiedän, että dalmis on semmoinen, jotta tottelee, kun itseä huvittaa. Ne ovat ns. vaunukoiria ja tarvitsevat paljon liikuntaa. En kyllä itselle ottaisi rotua, koska olen tutustunut sen luonteeseen. Turkki on helppohoitoinen kyllä (hilsettähän lähtee joka koiralta ja karvaakin). Eri asia on, mitä asioita painottaa. Ajattelin vaan, kun kaipailitte itsenäistä eläjää. Minun mielestäni se on helpompi kuin nykyajan dobberi (tähän vertasin!).Dalmis ei ole palveluskoira. Olen nähnyt aika monta ärhentelevää dobberia koulutuskentällä. Mistä lie johtunee ? Yhden ihanan kiltin dobberitytön olen tavannut ja omistaja kertoi, että sen luonne on dobberille poikkeuksellinen, siis kiltti lössykkä. Se on hyvä,jos tiedät, mikä rotu ei sovellu sinulle, niin ei tule ongelmia. Itse en kaipaa haasteita ärhäköistä terrierreistä, vaan pidän ystävällisistä ja avoimista isoista roduista, ja myös helposti koulutettavista, kuten berni on. Se on meidän rotumme.

Minulla on ollut dalmis ja vanharouva asustelee vanhempieni luona kun en vanhaa koiraa sitten viitsinyt laahata kerrostaloon asumaan, on onnellisempi siellä missä tottunut olemaan. Ja koiruli on vielä hankalampi tapaus siinä mielessä että on luonteeltaan melko arvaamaton. Mutta yleensä dallut on avoimia ja ystävällisiä vaikka muutamia varautuneita yksilöitä on myös tullu nähtyä. Hmms, miksen joskus ottaisi pentua jos vaan löytyy hyvä suku jossa ei ole allergioita ym. Suosittelen kaikille ulkoilusta pitäville huumorintajuisille ihmisille, jotka ovat valmiita kouluttamaan koiransa kunnolla :)

sorry!! kirjoitti:

Ahaa, nyt ymmärrärrän. Sori, jos loukkasin. Niin paljon vaan nuoret kyselevät, "mikä koira minulle" tällä palstalla. Luulin, että kuulut heihin. On olemassa hyvä/sopiva koira sinulle. SHIPPERKE Eli laivakoira, ei kai ole kovbin metsäverinen! Lue siitä netistä. Se ei ole kovin iso, on vahtiviettinen, pikimusta ja kiintyy kovasti omistajaansa. Tosi sievä. Miekin voisin harkita semmosta joskus vanhoilla päivilläni. Entäs dalmis, jos pitää olla lyhytkarvainen, rhodesiankoira (=pysäyttävä ajokoira etelä-afrikkainen,linjakas, ruskea, kookas ja vahva koira, linjakas ja kaunis) lyhytkarvainen kettuterrierri, manchisterin terrierri, lyhytkarvainen (näyttää dobberilta), kaunis ja linjakas koiruli. Nämä olisivat minun milestäni "helpompia kuin tämän päivän dobberit tai rotikat. Onnea etsintäänne ! Netistä löytyy kaikki tiedot, kun etsit eri rodut ja siletä valkkaat. Mekin olemme mökillä viikonloput ja yritämme opettaa bernipennulle vneilyä, 100 kk poika. Pentukurssi ja toko käyty jo. VEPE:ssä olemme nyt.(=Vesipelastus).

Jeps, pari dalmatialaista tullu veneretkillä vastaa ja ne ei hommaan soveltunut. Veneessä kyllä pärjäsivät mutta luonnonsatamissa vaikea saada rantaan kun arkoina eivät hypänneet tai luottaneet isäntäänsä että nostettaisiin. Itsellä vene sitä kokoluokkaa että pahoihin paikkoihin mennään kumiveneellä ja sanon kyllä että koiran pitää luottaa isäntäänsä että moiseen hyppää. Entinen ei koskaan mennyt uimaan vaan tyytyi kahlailemaan rannassa mutta vettä ei pelännyt. Kyllä tässä olis nyt oikein koiran paikka ja se kokovaatimus ihan käytännon syistä, joku laivakoira ei ylety edes luukusta katselemaan ja kuka sielä viihtyis josei katselemaan ylety. Sitten vielä peräänkuulutan sitä rohkeutta jota retkillä saattaa tarvita, tarvitaan kovapäinen mutta äärettömän viisas koira.
Mulla olis satoja tarinoita kuinka viisas koira pärjää ja tiedän etten mistään toista yhtä hyvää saa mutta kakkosen paikka nyt auki. Niin ja sitten vielä tarkennus siihen karvaan, varsinkin parina viimeisenä vuotena näki ettei kovin kivaa ole kun on paksu aluskarva ja tuuhea turkki siinä päällä. Entinen oli talvikoira joka vaan kesti kesät, nyt koitettais kesäisempää versiota.

Niin, isännästä senverran että 46v jo täynnä joten ihan nuoruuden piikkiin ei nämä halut mene.

eklu kirjoitti:

Jeps, pari dalmatialaista tullu veneretkillä vastaa ja ne ei hommaan soveltunut. Veneessä kyllä pärjäsivät mutta luonnonsatamissa vaikea saada rantaan kun arkoina eivät hypänneet tai luottaneet isäntäänsä että nostettaisiin. Itsellä vene sitä kokoluokkaa että pahoihin paikkoihin mennään kumiveneellä ja sanon kyllä että koiran pitää luottaa isäntäänsä että moiseen hyppää. Entinen ei koskaan mennyt uimaan vaan tyytyi kahlailemaan rannassa mutta vettä ei pelännyt. Kyllä tässä olis nyt oikein koiran paikka ja se kokovaatimus ihan käytännon syistä, joku laivakoira ei ylety edes luukusta katselemaan ja kuka sielä viihtyis josei katselemaan ylety. Sitten vielä peräänkuulutan sitä rohkeutta jota retkillä saattaa tarvita, tarvitaan kovapäinen mutta äärettömän viisas koira.
Mulla olis satoja tarinoita kuinka viisas koira pärjää ja tiedän etten mistään toista yhtä hyvää saa mutta kakkosen paikka nyt auki. Niin ja sitten vielä tarkennus siihen karvaan, varsinkin parina viimeisenä vuotena näki ettei kovin kivaa ole kun on paksu aluskarva ja tuuhea turkki siinä päällä. Entinen oli talvikoira joka vaan kesti kesät, nyt koitettais kesäisempää versiota.

Niin, isännästä senverran että 46v jo täynnä joten ihan nuoruuden piikkiin ei nämä halut mene.

Kun koiran pienestä pitäen totuttaa veneessä oloon ja veneilyyn niin kyllä se siihen oppii. Meidän dalmis oli 6kk kun lähti mukaamme venereissulle Ahvenanmaalle neljäksi viikoksi. Oli ollut pari viikonloppua sitä ennen veneessä ja pidempi reissu meni oikein hyvin. Kyllä koirulista tuli oikein hyvä venekoira ja uskaltaa hypätä veneestä rannalle ja laiturille vaikka muutaman kerran on humpsahtanut veteenkin :)

Me menimme myös joskus kumiveneellä rantaan kun vene jätettiin ankkuriin jos oli vaikkapa rannassa liian matalaa. Ei ollut mitään ongelmaa -koira nostettiin kumiveneeseen jos oli aallokkoa tai sitten se hyppäsi itse.

Dalmatialaiset eivät aina pidä vedestä mutta meidän koira oppi nauttimaan vedessä vilvoittelusta kuumana päivänä. Ja mikä parasta -koira myös kuivui todella nopeasti eikä kärsi pääosin valkoisen ohuen turkkinsa ansiosta niin paljoa kuumuudesta kuin monet muut koirat.

Vierasvenesatamissa oli myös hyvä asia se, että koiramme vahti. Ei varmasti olisi kenelläkään vieraalla ollut asiaa veneeseen. Meidän dalmis myös tottui aivan hyvin siihen, että toisinaan "paukutettiin" veneellä pidempiäkin matkoja, jolloin koira rauhallisesti vain nukkui.

Nappis kirjoitti:

Minulla on ollut dalmis ja vanharouva asustelee vanhempieni luona kun en vanhaa koiraa sitten viitsinyt laahata kerrostaloon asumaan, on onnellisempi siellä missä tottunut olemaan. Ja koiruli on vielä hankalampi tapaus siinä mielessä että on luonteeltaan melko arvaamaton. Mutta yleensä dallut on avoimia ja ystävällisiä vaikka muutamia varautuneita yksilöitä on myös tullu nähtyä. Hmms, miksen joskus ottaisi pentua jos vaan löytyy hyvä suku jossa ei ole allergioita ym. Suosittelen kaikille ulkoilusta pitäville huumorintajuisille ihmisille, jotka ovat valmiita kouluttamaan koiransa kunnolla :)

Mancshisterin terrierri eli manssi on lyhytkarvainen, keskikokoinen, ja terrierri joten varmaankin ihan rohkea koira. Luottamus ansaitaan ja se syntyy vähitellen ,kun touhutaan yhdessä ja opetellaan asioita vähän kerrallaan. Ei koira itsestään tee isännän vaatimia asoita, ellei kouluta ja näytä miten tahtoo koiran toimivan. Suosittelen kirjaa: HIHNAN TOISESSA PÄÄSSÄ. Siinä on sellaista asiaa, jota kannattaa lukea. Nimittäin visuaalinen kieli, joka on erilainen kädellisillä ja nelijalkaisilla ystävillämme. Sieltä olen minäkin muutaman hyvän vinkin saanut koirani koulutuksessa, vaikka minulla on jo neljäs koira niin aina opin jotain uutta ja ihmeellistä. SUOSITELEN LÄMPIMÄSSTI. Voi lainata kirjastosta. Ei minunkanna koirani aluksi meinannut millään mennä veneeseen ja uimaan, mutta koira oppii myös MALLISTA. Se meni toisen koiran matkassa ja karkeilla vielä houuteltiin kahdestaan. Hyvin meni ! Töitä se vaatii ja paneutumista. Paljon toistoja, mutta ei kerralla kuin muutama toisto.

Nappis kirjoitti:

Kun koiran pienestä pitäen totuttaa veneessä oloon ja veneilyyn niin kyllä se siihen oppii. Meidän dalmis oli 6kk kun lähti mukaamme venereissulle Ahvenanmaalle neljäksi viikoksi. Oli ollut pari viikonloppua sitä ennen veneessä ja pidempi reissu meni oikein hyvin. Kyllä koirulista tuli oikein hyvä venekoira ja uskaltaa hypätä veneestä rannalle ja laiturille vaikka muutaman kerran on humpsahtanut veteenkin :)

Me menimme myös joskus kumiveneellä rantaan kun vene jätettiin ankkuriin jos oli vaikkapa rannassa liian matalaa. Ei ollut mitään ongelmaa -koira nostettiin kumiveneeseen jos oli aallokkoa tai sitten se hyppäsi itse.

Dalmatialaiset eivät aina pidä vedestä mutta meidän koira oppi nauttimaan vedessä vilvoittelusta kuumana päivänä. Ja mikä parasta -koira myös kuivui todella nopeasti eikä kärsi pääosin valkoisen ohuen turkkinsa ansiosta niin paljoa kuumuudesta kuin monet muut koirat.

Vierasvenesatamissa oli myös hyvä asia se, että koiramme vahti. Ei varmasti olisi kenelläkään vieraalla ollut asiaa veneeseen. Meidän dalmis myös tottui aivan hyvin siihen, että toisinaan "paukutettiin" veneellä pidempiäkin matkoja, jolloin koira rauhallisesti vain nukkui.

Hyvä ja poikkeus vahvistaa säännön. Kahdella puolitutulla dalmis ja ikäväkseni kyllä totean ettei ainakaan näissä yksilöissä tarpeeksi koiraa täyttämään nyt auki olevaa paikkaa. Kilttejä ja tottelevaisia kummatkin (tyttö/poika) mutta kun päivän lenkki tehty ja ruuat syöty niin odottavat seuraavaa päivää.
Edellinen kyllä laittoi vaatimukset niin korkeelle ettei helppoa seuraajalla tule olemaan. Löytyispä jostain seropi karhukoira/dobberi niin paikka olis varma, mehän ei kerittäis papereiden kanssa pelata ja eipä noita itseltäkään löydy.

se syntyy kirjoitti:

Mancshisterin terrierri eli manssi on lyhytkarvainen, keskikokoinen, ja terrierri joten varmaankin ihan rohkea koira. Luottamus ansaitaan ja se syntyy vähitellen ,kun touhutaan yhdessä ja opetellaan asioita vähän kerrallaan. Ei koira itsestään tee isännän vaatimia asoita, ellei kouluta ja näytä miten tahtoo koiran toimivan. Suosittelen kirjaa: HIHNAN TOISESSA PÄÄSSÄ. Siinä on sellaista asiaa, jota kannattaa lukea. Nimittäin visuaalinen kieli, joka on erilainen kädellisillä ja nelijalkaisilla ystävillämme. Sieltä olen minäkin muutaman hyvän vinkin saanut koirani koulutuksessa, vaikka minulla on jo neljäs koira niin aina opin jotain uutta ja ihmeellistä. SUOSITELEN LÄMPIMÄSSTI. Voi lainata kirjastosta. Ei minunkanna koirani aluksi meinannut millään mennä veneeseen ja uimaan, mutta koira oppii myös MALLISTA. Se meni toisen koiran matkassa ja karkeilla vielä houuteltiin kahdestaan. Hyvin meni ! Töitä se vaatii ja paneutumista. Paljon toistoja, mutta ei kerralla kuin muutama toisto.

Jeps, tiedän kyllä ettei valmista saa ja asiat pitää opetella yhdessä mutta sehän on yksi aikakausi jota vanhan kohdalla vieläkin muistellaan kaiholla. Entinen syntyi ladon alle ja sieltä joutui koiratarhaan 5/6 viikkoisena myyntiin, meille tuli 10 viikkoisena. Kaikki sanoi että älä ota kun ei ole tottunut ihmisiin ja olemaan sisällä, vaikeuksia oppia sisäsiistiksi etc. Pari kertaa leikkiessä päästi pikkasen pissaa sisälle ja siihen jäi, ei juonut vettä tai syönyt ollessaan yksin. Vaimo juuri sanoin kun oli kerännyt kipot, lelut, nukkuumapaikat, yms. pois ettei mistään näe koiran olleen asunnossa. Ja eipä tullut niin vaikeaa hommaa eteen ettei toisella kerralla jo mennyt perille, kyllä koirakin huomaa onko jokin tärkeää vai ei.

Naapurin terrieri syönyt kaiken metriin asti ja yksin ollessaan pahanteon välit ulvoo, meiltä ei kuulemma koskaa kuulunut mitään. En osaa perustella ja voin olla väärässäkin mutta ei taida olla terriereillä mahdollisuuksia, pari suursnautseria tiedän ja ne ovat kyllä koiria mutta pidän luonnottomana niiden karvojen nyppimistä. Kynnet leikataan (nekin kuluu kesäisin) pesulla käydään ja parikertaa viikossa harjataan kunnolla niin pärjätä pitäis ja tyttöjen tykätä.

eklu kirjoitti:

Jeps, tiedän kyllä ettei valmista saa ja asiat pitää opetella yhdessä mutta sehän on yksi aikakausi jota vanhan kohdalla vieläkin muistellaan kaiholla. Entinen syntyi ladon alle ja sieltä joutui koiratarhaan 5/6 viikkoisena myyntiin, meille tuli 10 viikkoisena. Kaikki sanoi että älä ota kun ei ole tottunut ihmisiin ja olemaan sisällä, vaikeuksia oppia sisäsiistiksi etc. Pari kertaa leikkiessä päästi pikkasen pissaa sisälle ja siihen jäi, ei juonut vettä tai syönyt ollessaan yksin. Vaimo juuri sanoin kun oli kerännyt kipot, lelut, nukkuumapaikat, yms. pois ettei mistään näe koiran olleen asunnossa. Ja eipä tullut niin vaikeaa hommaa eteen ettei toisella kerralla jo mennyt perille, kyllä koirakin huomaa onko jokin tärkeää vai ei.

Naapurin terrieri syönyt kaiken metriin asti ja yksin ollessaan pahanteon välit ulvoo, meiltä ei kuulemma koskaa kuulunut mitään. En osaa perustella ja voin olla väärässäkin mutta ei taida olla terriereillä mahdollisuuksia, pari suursnautseria tiedän ja ne ovat kyllä koiria mutta pidän luonnottomana niiden karvojen nyppimistä. Kynnet leikataan (nekin kuluu kesäisin) pesulla käydään ja parikertaa viikossa harjataan kunnolla niin pärjätä pitäis ja tyttöjen tykätä.

En haluu mitään mainostaa, mutta ei kaikki terrierit ole tollaisia. Et ole vain tavannut toisenlaista terrieriä. Itselläni oli paljon ennakkoluuloja terrierejä kohtaan, kun koira vaihtoehtoja harkitsin. Sitten koirakirjoja lueskellessa silmiini osui hyvännäköinen koira. Ei tavallisen terrierin näköinen ollenkaan. Luin rodusta, ja se rupesi kiinnostamaan. Mitä enemmän sain tietoa rodusta, sitä enemmän sitä halusin. Lopulta lähdimme katsomaan kyseistä rotua, eikä mennyt kauaakaan kun ostimme sellaisen. On ollut aivan ihana. Tällä halusin vain kertoa, että ei kaikki terrierit ole sellaisia kuin luullaan. Se sana terrieri ei aina tarkoita "tukka" silmillä räksyttävää pikkupiskiä. Meidän hauvalla löytyy kokoakin, 28,5kg.

Amstaffin omistaja kirjoitti:

En haluu mitään mainostaa, mutta ei kaikki terrierit ole tollaisia. Et ole vain tavannut toisenlaista terrieriä. Itselläni oli paljon ennakkoluuloja terrierejä kohtaan, kun koira vaihtoehtoja harkitsin. Sitten koirakirjoja lueskellessa silmiini osui hyvännäköinen koira. Ei tavallisen terrierin näköinen ollenkaan. Luin rodusta, ja se rupesi kiinnostamaan. Mitä enemmän sain tietoa rodusta, sitä enemmän sitä halusin. Lopulta lähdimme katsomaan kyseistä rotua, eikä mennyt kauaakaan kun ostimme sellaisen. On ollut aivan ihana. Tällä halusin vain kertoa, että ei kaikki terrierit ole sellaisia kuin luullaan. Se sana terrieri ei aina tarkoita "tukka" silmillä räksyttävää pikkupiskiä. Meidän hauvalla löytyy kokoakin, 28,5kg.

Sitten vielä vanha totuus eli omakoira paras koira ja näin pitää ollakkin. Tuntuu hirveen nololta tehdä päätös näillä kokemuksilla joita itse omaan, mutta tiedän/tunnen sen osuvan kohdalleni pian. Vaimon kanssa ollaan pohdittu mahdollisuutta ottaa hieman "käytetty" koiro, se vain pitäisi löytää jostain ja tietenkin pitää olla jokin hyvä syy miksi siitä luovutaan.

Entisellä vaan sattui olemaan juuri sopivasti sitä nyt etsimääni koiran luontoa että pelkään pettyväni jos sitä ei uudesta löytyisi. Senverran ollaan luonnossa että ilman sitä ei aika taitaisi kulua, mulla olisi nyt tiedossa karhukoiran pentuja mutta en taida uskaltaa mennä katsomaan koska olisin varmasti heti myyty eikä muut vaihtoehdot tulisi enään kysymykseenkään. Täällä sisällä lämpöisessä kun osa ajasta kumminkin ollaan niin talviturkkia ei välttämättä tarvita. Terririt yleensä niitä joilta karva leikataan ja mielestäni se ei ole hyvä juttu, kuten nyppiminen yms.

Amstaffin omistaja kirjoitti:

En haluu mitään mainostaa, mutta ei kaikki terrierit ole tollaisia. Et ole vain tavannut toisenlaista terrieriä. Itselläni oli paljon ennakkoluuloja terrierejä kohtaan, kun koira vaihtoehtoja harkitsin. Sitten koirakirjoja lueskellessa silmiini osui hyvännäköinen koira. Ei tavallisen terrierin näköinen ollenkaan. Luin rodusta, ja se rupesi kiinnostamaan. Mitä enemmän sain tietoa rodusta, sitä enemmän sitä halusin. Lopulta lähdimme katsomaan kyseistä rotua, eikä mennyt kauaakaan kun ostimme sellaisen. On ollut aivan ihana. Tällä halusin vain kertoa, että ei kaikki terrierit ole sellaisia kuin luullaan. Se sana terrieri ei aina tarkoita "tukka" silmillä räksyttävää pikkupiskiä. Meidän hauvalla löytyy kokoakin, 28,5kg.

MIKÄ ON SIT ROTU ? Ei kai Manssi ? Sileäkarvainen kettuterrierri ??

eklu kirjoitti:

Sitten vielä vanha totuus eli omakoira paras koira ja näin pitää ollakkin. Tuntuu hirveen nololta tehdä päätös näillä kokemuksilla joita itse omaan, mutta tiedän/tunnen sen osuvan kohdalleni pian. Vaimon kanssa ollaan pohdittu mahdollisuutta ottaa hieman "käytetty" koiro, se vain pitäisi löytää jostain ja tietenkin pitää olla jokin hyvä syy miksi siitä luovutaan.

Entisellä vaan sattui olemaan juuri sopivasti sitä nyt etsimääni koiran luontoa että pelkään pettyväni jos sitä ei uudesta löytyisi. Senverran ollaan luonnossa että ilman sitä ei aika taitaisi kulua, mulla olisi nyt tiedossa karhukoiran pentuja mutta en taida uskaltaa mennä katsomaan koska olisin varmasti heti myyty eikä muut vaihtoehdot tulisi enään kysymykseenkään. Täällä sisällä lämpöisessä kun osa ajasta kumminkin ollaan niin talviturkkia ei välttämättä tarvita. Terririt yleensä niitä joilta karva leikataan ja mielestäni se ei ole hyvä juttu, kuten nyppiminen yms.

Sileäkarvainen kettuterrierri ja manschisterin terrierri, ei leikata eikä nypitä. Pinseri ? Entäs vartiokoiranakin Venäjällä käytetty iso mustaterrierri, haastetta on, miten lie turkki, trimmattava ainakin. Komea koira! Tämä vain osaviin käsiin!

utelias kirjoitti:

MIKÄ ON SIT ROTU ? Ei kai Manssi ? Sileäkarvainen kettuterrierri ??

Manssi = manschisterinterrierri (kirjotinkohan oikein),lyhytkarvainen, keskikokoinen, musta ruskein merkein tain ruskea. Linjakas koiruli. Sileäkarvainen kettuterrieri on taas oma rotunsa.

painovirhe iski! Ei merihenkinen likka, vaan merimies!! Sory, luin ehkä toisella silmällä!

Meidän entisen koiran kaksi parasta kaveria oli/on kultaisianoutajia, toinen niistä tosiaan oikea merimies toinen taas ei. Kyllä näillä kahdella joista toinen kylläkin koirani kanssa samassa paikassa jo oli/on tärkeempää mitä ruokakupin ympärillä tapahtuu. Siskollani oli hetken myös moinen mutta meni jonkinsortin lonkka-ahtauman takia takaisin kasvattajalle. Määrättyyn käyttöön varmaan ihan OK ja sopivat jopa laiskallekkin mutta mun reissuihin kyllä liian "lötköjä", entisen matkassa kun olimme usein saaressa nämä väsyi jo alkuillasta. Sitten vielä luvattoman paljon pikku terveys ongelmaa tuntuu rodulla olevan, ei taida noutajillakaan olevan mahdollisuuksia.

Vaasasta tosiaan ollaan ja pohjalaasethan tunnetusti normaalia kovakalloisempia jolloin koirassakin saa olla sitä.

Rotikkaa ei vielä ole kukaan ehdottanut ja sanon heti että hyvä niin. Pitää tässä nyt tuumailla ja katsoa ei sitä koskaan tiedä mihinkä liikkuessaan törmää ja en ole poissulkenut monirotuistakaan koska monissa niissä sisällä koiraa riittävästi.

eklu kirjoitti:

Meidän entisen koiran kaksi parasta kaveria oli/on kultaisianoutajia, toinen niistä tosiaan oikea merimies toinen taas ei. Kyllä näillä kahdella joista toinen kylläkin koirani kanssa samassa paikassa jo oli/on tärkeempää mitä ruokakupin ympärillä tapahtuu. Siskollani oli hetken myös moinen mutta meni jonkinsortin lonkka-ahtauman takia takaisin kasvattajalle. Määrättyyn käyttöön varmaan ihan OK ja sopivat jopa laiskallekkin mutta mun reissuihin kyllä liian "lötköjä", entisen matkassa kun olimme usein saaressa nämä väsyi jo alkuillasta. Sitten vielä luvattoman paljon pikku terveys ongelmaa tuntuu rodulla olevan, ei taida noutajillakaan olevan mahdollisuuksia.

Vaasasta tosiaan ollaan ja pohjalaasethan tunnetusti normaalia kovakalloisempia jolloin koirassakin saa olla sitä.

Rotikkaa ei vielä ole kukaan ehdottanut ja sanon heti että hyvä niin. Pitää tässä nyt tuumailla ja katsoa ei sitä koskaan tiedä mihinkä liikkuessaan törmää ja en ole poissulkenut monirotuistakaan koska monissa niissä sisällä koiraa riittävästi.

tiedän, että kaikki kultaiset eivät todellakaan ole perässähinattavia löntystelijöitä! Eivät ainakaan ne, jotka ovat meikäläisen - vanhan Vsa:n -kasvatteja, tai niiden jälkeläisiä! Eräässä yhteydessä sanottiin kerran, että kyllä huomaa, ketkä ovat ..... kasvatteja! Ne todella menevät, eivätkä meinaa! Mielestäni kyllä sopisi sinulle kuin pläkki päähän tämä rotu! Ja huom! en tässä todellakaan mainosta omia pentujani, sillä niistä jokaisella on jo oma koti!
Kultaisillahan on lonkat jne. rasitteena, mutta eiköhän se vähän ole niin, että jokaisella rodulla on omat kommervenkkinsä - hyveensä ja paheensa! Edelleen kuitenkin tuntuisi sopivalta rodulta! Toivottavasti kuitenkin löydät sein ainoan oikean - just sulle sopivan, vaikka se tällä hetkellä on varmastikin kovin vaikeaa! Itse menetin rakkaistarakkaimman jokin aika taaksepäin, joten tiedän tuskan! T. vanha präntööläinen

eklu kirjoitti:

Meidän entisen koiran kaksi parasta kaveria oli/on kultaisianoutajia, toinen niistä tosiaan oikea merimies toinen taas ei. Kyllä näillä kahdella joista toinen kylläkin koirani kanssa samassa paikassa jo oli/on tärkeempää mitä ruokakupin ympärillä tapahtuu. Siskollani oli hetken myös moinen mutta meni jonkinsortin lonkka-ahtauman takia takaisin kasvattajalle. Määrättyyn käyttöön varmaan ihan OK ja sopivat jopa laiskallekkin mutta mun reissuihin kyllä liian "lötköjä", entisen matkassa kun olimme usein saaressa nämä väsyi jo alkuillasta. Sitten vielä luvattoman paljon pikku terveys ongelmaa tuntuu rodulla olevan, ei taida noutajillakaan olevan mahdollisuuksia.

Vaasasta tosiaan ollaan ja pohjalaasethan tunnetusti normaalia kovakalloisempia jolloin koirassakin saa olla sitä.

Rotikkaa ei vielä ole kukaan ehdottanut ja sanon heti että hyvä niin. Pitää tässä nyt tuumailla ja katsoa ei sitä koskaan tiedä mihinkä liikkuessaan törmää ja en ole poissulkenut monirotuistakaan koska monissa niissä sisällä koiraa riittävästi.

Mikäs vika on karhukoirassa, jos sellaiseen olet tykästynyt ? Ostappa se. On niin v-mäinen luonne, ja kovakalloinen, että että katsookin omistajaansa v..maisesti kieroon. Haluat haasteita näköjään. Rotikka ? Rhodesiankoira ? Näissäpä haastetta. Kaukaasiankoira (susi lammasten vaatteissa) tässäpä vasta haastetta onkin!

karhu kirjoitti:

Mikäs vika on karhukoirassa, jos sellaiseen olet tykästynyt ? Ostappa se. On niin v-mäinen luonne, ja kovakalloinen, että että katsookin omistajaansa v..maisesti kieroon. Haluat haasteita näköjään. Rotikka ? Rhodesiankoira ? Näissäpä haastetta. Kaukaasiankoira (susi lammasten vaatteissa) tässäpä vasta haastetta onkin!

Karhukoirassa, no eipä juuri mitään paitsi mielettömän paksu karvapeite. Kyllähän vanhakin jaksoi suurinman osan ihan hyvin mutta selvästi näki viimeisenä vuotena kuumalla olon olevan hieman tukalaa. En kyllä millään ymmärrä käsitystäsi v-mäisestä luonteesta, kyseessähän juuri koira joilla sitä luonnetta löytyy. Jos olet samalla aallonpituudella kyseisen koiran kanssa niin eipä tarvi sitä auttaa, huutaa, neuvoa, vaan tekee juuri halusi mukaan.

Tässä nyt hetkenaikaa emännän kanssa keritty tarkkailla muita koiria ja olemme huomanneet kuinka avuttomia ne ovat. Olisko sittenkin vanhassa sanonnassa perää "sellainen koira kuin isäntä", jos pitää paikkansa ei mulla ole hätää.

eklu kirjoitti:

Karhukoirassa, no eipä juuri mitään paitsi mielettömän paksu karvapeite. Kyllähän vanhakin jaksoi suurinman osan ihan hyvin mutta selvästi näki viimeisenä vuotena kuumalla olon olevan hieman tukalaa. En kyllä millään ymmärrä käsitystäsi v-mäisestä luonteesta, kyseessähän juuri koira joilla sitä luonnetta löytyy. Jos olet samalla aallonpituudella kyseisen koiran kanssa niin eipä tarvi sitä auttaa, huutaa, neuvoa, vaan tekee juuri halusi mukaan.

Tässä nyt hetkenaikaa emännän kanssa keritty tarkkailla muita koiria ja olemme huomanneet kuinka avuttomia ne ovat. Olisko sittenkin vanhassa sanonnassa perää "sellainen koira kuin isäntä", jos pitää paikkansa ei mulla ole hätää.

Itse en tuijota turkkiasiaan noin paljon. Suomessa kuitenkin on talvikuukausia ja viileitä kuukausia enemmän kuin hellekuukausia. Joskus ei hellettä ollenkaan. Naapurin rhodesiankoira (afrikklainen,lyhytkarvainen pysäyttävä ajokoira, käytetty leijonien metsästyksessäkin alkujaan), ei voi mennä edes pissille, kun on koleaa ja sataa. Saa raahata. Pukea täytyy talvisin. Uimisesta ei tykkää , hrr, vesi on kylmää. Sohvissa lämpimässä on kiva nukkua (eikä käytä edes kenkiä, jotka voi riisua pois, siivoa tulee). Uljas koirahan se on kyllä. Varauksellinen vieraille, mutta ketkä tuntee (minut) on tosi ystävällinen. Onhan sekin... Kyllä Pohjolaan kuuluu karvaiset koirat ja karvattomat sinne, missä niiden luontainen paikka onkin. Meillä oli se berni. Uitamme ja viilennämme usein. Pakkaskelillä on oiva lenkkikaveri.

eklu kirjoitti:

Karhukoirassa, no eipä juuri mitään paitsi mielettömän paksu karvapeite. Kyllähän vanhakin jaksoi suurinman osan ihan hyvin mutta selvästi näki viimeisenä vuotena kuumalla olon olevan hieman tukalaa. En kyllä millään ymmärrä käsitystäsi v-mäisestä luonteesta, kyseessähän juuri koira joilla sitä luonnetta löytyy. Jos olet samalla aallonpituudella kyseisen koiran kanssa niin eipä tarvi sitä auttaa, huutaa, neuvoa, vaan tekee juuri halusi mukaan.

Tässä nyt hetkenaikaa emännän kanssa keritty tarkkailla muita koiria ja olemme huomanneet kuinka avuttomia ne ovat. Olisko sittenkin vanhassa sanonnassa perää "sellainen koira kuin isäntä", jos pitää paikkansa ei mulla ole hätää.

Huuto ei kuulu koirankoulutukseen, vaan ÄÄNEN ERI SÄVYT. Napakka ote kuuluu (ei väkivalta). Lukiaseppas kirja Hihnan toisessa päässä. MInä sain sieltä paljon vinkkejä ja kokeneet kasvattajatkin ovat löytäneet sieltä heille uutta. Rotua pähkäillessäsi, sieltä vosi löytyä hyviä ajatuksia sinullekin. Johdonmukaisuus myös. Karhukoira ja minä emme todellakaan olisi samalla aaltopituudella. Karhukoira on metsästyskoira ja minä en metsästä.
Kultainen noutaja (ei valkoinen linja siis) olisi sinulle veneilyyn sopiva rotu. Noutajathan uivat mielellään. Labradorinnoutaja on oikein oiva koira sinulle lyhyine turkkeineen ja sileäkarvainenkin, miksi ei? Ota uros, on enmmän luonnetta. Lagotto Romangnolo olisi myös. Ei lähde karvaa, ajellaan kerran kesässä paljaaksi. Ei haise koiralle, se on italialainen tryffelikoira, vedestä noutava koira. Keskikokoinen. Oikein mukava (veljelläni on). Lonkkavika, purentavika ja ns. tanssiatutia (hermovikaa) on . Jalostuksen meininki. Uusi rotutulokas, ja kovasti nousussa ylöspäin. Jos saisit terveen, olisi kyllä mukava koira. Lue rotuesittely netistä. Lonkkakuvat eivät pakolliset. Eräs kasvattaja esittää terveen koiran lonkkakuvat, eikä myytävän pennun vanhempien kuvia. Asia menossa jo oikeusteitse. Veljeni koiralla jo puolivuotiaana molemmat lonkat ihan sökönä (ei kuitenkaan ym. kasvattajalta). Kasvattaja maksoi melkein kokonaan koiran hinnan takaisin. Muuten oikein kiva otus ja ystävällinen ja luonnettakin löytyy (on poika). Täytti vuoden kesäkuussa. Ottavat kaveriksi espanjan vesikoiran (itse en rastaa ottaisi). Tämmöisiä....Rotuja on kyllä, mistä valita..Irlanninsetterikin on oikein sopivantuntuinen sinulle. Se on vilkas koira, ui ja noutaa ja seurustelee......

Issukka kirjoitti:

tiedän, että kaikki kultaiset eivät todellakaan ole perässähinattavia löntystelijöitä! Eivät ainakaan ne, jotka ovat meikäläisen - vanhan Vsa:n -kasvatteja, tai niiden jälkeläisiä! Eräässä yhteydessä sanottiin kerran, että kyllä huomaa, ketkä ovat ..... kasvatteja! Ne todella menevät, eivätkä meinaa! Mielestäni kyllä sopisi sinulle kuin pläkki päähän tämä rotu! Ja huom! en tässä todellakaan mainosta omia pentujani, sillä niistä jokaisella on jo oma koti!
Kultaisillahan on lonkat jne. rasitteena, mutta eiköhän se vähän ole niin, että jokaisella rodulla on omat kommervenkkinsä - hyveensä ja paheensa! Edelleen kuitenkin tuntuisi sopivalta rodulta! Toivottavasti kuitenkin löydät sein ainoan oikean - just sulle sopivan, vaikka se tällä hetkellä on varmastikin kovin vaikeaa! Itse menetin rakkaistarakkaimman jokin aika taaksepäin, joten tiedän tuskan! T. vanha präntööläinen

Moi, tämä jo vanha viestiketju jota ei ehkä enään seurata mutta ilmoitan nyt kuitenkin että etsintä päättynyt. Dobberi tulee taloon ja mielessäni näen sen musta/valkoisten lasien läpi eli joutuu olemaan mielessäni joskus karhukoirani. Koiran juttuja tullaan tekemään niin perskuleesti ja jossain välissä niistä tulemme kertomaan sitten muillekkin.