eli tarinoita rakkaan menettämisen sietämättömästä vaikeudesta, vol. 1
1) sinä sanoit, että luovutat, ennen kuin mitään alkoikaan oikeasti :-(
2) no voisi luulla, että tästä järkevä ihminen ymmärtäisi vetäytyä ja rypeä paskaisessa itsesäälissään omissa oloissaan, mutta ei, minä tulen tänne itkemään, koska tiedän, että näillä sivuilla hänkin kirjoittelee, ja mikäpä on sielulle suurempaa kuin kuvitella, että ehkä hän lukee nämä ja ehkä...
3) vainoharhat, että kyllä tämä ehkä vielä tästä, kyllä hän ehkä tulee toisiin ajatuksiin, kun hän muistaa....
4) sukelsin syvälle, kaikki ilma, jota hengitin, ajatukset ja tunteet, jotka kävin läpi, musiikki, jota kuuntelin ja kuulin, sanat, jotka puhuin, unet, jotka näin, vaatteet, jotka puin, hyväilyt, jotka sain, itkut, jotka itkin - kaikki jain sinun kanssasi, koska sinä olet minussa niin helvetin syvällä, että ei ikinä... Ja nyt ei ole ketään, puhun itsekseni, itken yksikseni, ihan yksikseni....
5) lupasin, että en ikinä jätä, olen aina ystävä. Paskat minä mikään ystävä olin, olin vuorostani ilkeä, en ymmärtänyt, arvostanut, silloin kun toinen olisi saattanut sitä tarvita, vaan oma pimeä vihani, intohimoni, raivoni, osaamattomuuteni, rumuuteni, kaikki tuli ja meni ja rikkoi ja repi, enkä hallinnut sitä yhtään
6) intohimo, voi Jumala, minkä toit minun elämääni. Olen siitä kiitollinen, se oli minulle toisaalta hyväksi, olin kadottanut sydämeni, olin turta, välinpitämätön ja vieras itselleni. Mutta miten se nyt sattuu, kun sen menetän, koska sydämeni on tulessa, aivan liekeissä, se odottaa vielä turhaan jotakin ennen kokematonta, lämpöä, aitoja tunteita, kosketusta, läsnäoloa, pysähtymistä tässä suorittamisen maailmassa.
7) maailma, niin minä olen varattu, sinä olet varattu. Ei saa rikkoa, ei saa rikkoa, ei saa rikkoa, mutta rikki meni jo...
8) ja kun nyt itken, itken ihan oikeassa maailmassa, missä lapsi kysyy minulta, äiti miksi sinulla on naama punainen, ja minä kerron, että sipuli itketti...
9) eikä siinä mitään, vaan pahinta on rakkauden sanat, joita en voi enää ottaa vastaan, koska en enää rakasta, koska en enää pitkään aikaan, koska rakastaa ei voi kuin yhtä kerrallaan ja hän ei ole se...
10) näillä mennään, ja minä marssin vielä säännöllisesti eteesi, koska minä olen sissi, joka ei koskaan luovuta ja joka vihaa helppoja ratkaisuja. Minä janoan totuutta, vaikka se on vain minun totuuteni. Sinä olet ehkä paljon fiksumpi, ymmärrät, minkälaiset vuoret meillä olisi ollut kierrettävänä, miten meitä olisi pelottanut niitä ylittää. Ehkä minäkin jonakin päivänä oivallan sen ihan oikeasti, siihen asti ryven itsesäälissä, helvetin itkussa, joka täytyy nieleskellä, koska siihen ei ole syytä kenellekään kerrottavaksi. Voisin minä sen kertoakin oikeastaan, mutta en jaksa ruveta sitä möyhimään, ainakaan tässä talossa.
1) sinä sanoit, että luovutat, ennen kuin mitään alkoikaan oikeasti :-(
2) no voisi luulla, että tästä järkevä ihminen ymmärtäisi vetäytyä ja rypeä paskaisessa itsesäälissään omissa oloissaan, mutta ei, minä tulen tänne itkemään, koska tiedän, että näillä sivuilla hänkin kirjoittelee, ja mikäpä on sielulle suurempaa kuin kuvitella, että ehkä hän lukee nämä ja ehkä...
3) vainoharhat, että kyllä tämä ehkä vielä tästä, kyllä hän ehkä tulee toisiin ajatuksiin, kun hän muistaa....
4) sukelsin syvälle, kaikki ilma, jota hengitin, ajatukset ja tunteet, jotka kävin läpi, musiikki, jota kuuntelin ja kuulin, sanat, jotka puhuin, unet, jotka näin, vaatteet, jotka puin, hyväilyt, jotka sain, itkut, jotka itkin - kaikki jain sinun kanssasi, koska sinä olet minussa niin helvetin syvällä, että ei ikinä... Ja nyt ei ole ketään, puhun itsekseni, itken yksikseni, ihan yksikseni....
5) lupasin, että en ikinä jätä, olen aina ystävä. Paskat minä mikään ystävä olin, olin vuorostani ilkeä, en ymmärtänyt, arvostanut, silloin kun toinen olisi saattanut sitä tarvita, vaan oma pimeä vihani, intohimoni, raivoni, osaamattomuuteni, rumuuteni, kaikki tuli ja meni ja rikkoi ja repi, enkä hallinnut sitä yhtään
6) intohimo, voi Jumala, minkä toit minun elämääni. Olen siitä kiitollinen, se oli minulle toisaalta hyväksi, olin kadottanut sydämeni, olin turta, välinpitämätön ja vieras itselleni. Mutta miten se nyt sattuu, kun sen menetän, koska sydämeni on tulessa, aivan liekeissä, se odottaa vielä turhaan jotakin ennen kokematonta, lämpöä, aitoja tunteita, kosketusta, läsnäoloa, pysähtymistä tässä suorittamisen maailmassa.
7) maailma, niin minä olen varattu, sinä olet varattu. Ei saa rikkoa, ei saa rikkoa, ei saa rikkoa, mutta rikki meni jo...
8) ja kun nyt itken, itken ihan oikeassa maailmassa, missä lapsi kysyy minulta, äiti miksi sinulla on naama punainen, ja minä kerron, että sipuli itketti...
9) eikä siinä mitään, vaan pahinta on rakkauden sanat, joita en voi enää ottaa vastaan, koska en enää rakasta, koska en enää pitkään aikaan, koska rakastaa ei voi kuin yhtä kerrallaan ja hän ei ole se...
10) näillä mennään, ja minä marssin vielä säännöllisesti eteesi, koska minä olen sissi, joka ei koskaan luovuta ja joka vihaa helppoja ratkaisuja. Minä janoan totuutta, vaikka se on vain minun totuuteni. Sinä olet ehkä paljon fiksumpi, ymmärrät, minkälaiset vuoret meillä olisi ollut kierrettävänä, miten meitä olisi pelottanut niitä ylittää. Ehkä minäkin jonakin päivänä oivallan sen ihan oikeasti, siihen asti ryven itsesäälissä, helvetin itkussa, joka täytyy nieleskellä, koska siihen ei ole syytä kenellekään kerrottavaksi. Voisin minä sen kertoakin oikeastaan, mutta en jaksa ruveta sitä möyhimään, ainakaan tässä talossa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi miten kosketti kirjoituksesi, en voi , en osaa enkä pysty mitenkään sinua lohduttamaan, eikä tieto siitä että samankaltaisessa veneessä mennään -ei ihan samaa , mutta tunnelataus on tuttu. Olet vahva ihminen ja elämä kantaa vaikka siltä se ei aina tuntuisikaan, varsinkaan nyt.
Itse kiroilen ihmeissäni , kiroilen ja nauran.
voimia sinulle
http://www.youtube.com/watch?v=EO0p_U1w89A
tässähän se sanottiin. Hassuinta, että en ole aiemmin välittänyt koko artistista, mutta nyt se iski.
Kosketti täälläkin ja syvästi.
Samassa veneessä mennään. Luotan kuitenkin että elämä kantaa.
Voimia meille.