Joku sivistymätön poppari on täällä kuvaillut klassisen musiikin kehittelyä sanalla "sekoilu".
En aluksi tajunnut, mitä tuo poppari tarkoitti, mutta nyt olen oivaltanut, että hän ei vain YKSINKERTAISESTI tajua, missä yhteydessä melodinen/harmoninen/rytminen variaatio on itse teemaan.
Mutta hän ei ole yksin, sillä klassinen on kuitenkin siinä määrin vaikea alue, ettei siihen kukaan pop-pohjalta pääse suoraan mukaan. Olen ymmärtänyt, että tämän beatle-fanin suosikkeja ovat The Beatlesin lisäksi Juice, CCR ja Bob Dylan. (Aika epälupaavaa toki, muttei kenties toivotonta).
Ainakin jotkut uudet klassisen säveltaiteen kuulijat ovat suosineet seuraavaa totuttelemismetodia:
Kun omaksutaan uusi teos, niin kuunnellaan ensin perusteemat 30 kertaa. Kun ne ovat läpeensä tuttuja, siirrytään koko teoksen kuuntelemiseen. Yhtäkkiä aukeneekin (ainakin osittain) kaikkien detaljien ja variointien MERKITYS. Teeman rikas kehittely selventää myös sitä, miksi teokset ovat niin pitkiä ja mutkikkaita. Tästä prosessista tulee lopulta suunnattoman hyvä olo! Tajuaa millaista neroutta sävelrakenteiden taustalla on.
Ja poppi alkaa väkisin kalveta, mutta jos pysyy avarakatseisena, voi edelleen myöntää että tietyillä popin säveltäjillä (Paul McCartney, Stevie Wonder, Brian Wilson, Paul Simon) on ollut omassa genressään annettavaa, joka on omalla tavallaan arvokasta. Sitä ei voi kukaan kiistää.
En aluksi tajunnut, mitä tuo poppari tarkoitti, mutta nyt olen oivaltanut, että hän ei vain YKSINKERTAISESTI tajua, missä yhteydessä melodinen/harmoninen/rytminen variaatio on itse teemaan.
Mutta hän ei ole yksin, sillä klassinen on kuitenkin siinä määrin vaikea alue, ettei siihen kukaan pop-pohjalta pääse suoraan mukaan. Olen ymmärtänyt, että tämän beatle-fanin suosikkeja ovat The Beatlesin lisäksi Juice, CCR ja Bob Dylan. (Aika epälupaavaa toki, muttei kenties toivotonta).
Ainakin jotkut uudet klassisen säveltaiteen kuulijat ovat suosineet seuraavaa totuttelemismetodia:
Kun omaksutaan uusi teos, niin kuunnellaan ensin perusteemat 30 kertaa. Kun ne ovat läpeensä tuttuja, siirrytään koko teoksen kuuntelemiseen. Yhtäkkiä aukeneekin (ainakin osittain) kaikkien detaljien ja variointien MERKITYS. Teeman rikas kehittely selventää myös sitä, miksi teokset ovat niin pitkiä ja mutkikkaita. Tästä prosessista tulee lopulta suunnattoman hyvä olo! Tajuaa millaista neroutta sävelrakenteiden taustalla on.
Ja poppi alkaa väkisin kalveta, mutta jos pysyy avarakatseisena, voi edelleen myöntää että tietyillä popin säveltäjillä (Paul McCartney, Stevie Wonder, Brian Wilson, Paul Simon) on ollut omassa genressään annettavaa, joka on omalla tavallaan arvokasta. Sitä ei voi kukaan kiistää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Arvoisa potilas
Pakkomiellettänne ei voida parantaa perinteisen lääketieteen keinoin. Olemme pahoillamme, että emme pystyneet auttamaan.
Ystävällisin terveisin
V. A. Jakki
Mielisairaalan ylilääkäri
...
teidän valmiutenne arvostella musiikin rakenteita?
Oletteko opiskelleet musiikkia, kuunteletteko sitä sen sen ansaitsemalla vakavuudella ja onko teillä kokemusta sävelteosten muotoyksiköiden (rakenneosasten) analysoinnista?
Jospa vain myöntäsitte, että liikutte sillä beatle-fanien suosimalla mutupohjalla.