si-ka-la-ko?

auttakaa minua. asia on nyt niin kauan vaivannut minua etten enää pysty olemaan elämään tässä. ongelma on ukkoni. en ole koskaan ollut mikään himosiivooja,mutta tavarat aina kuitenkin suht paikoillaan,pyykit pestynä,pöydät siistinä,että aamulla on kiva herätä kun ei vastaan marssi likaisten astioiden kulkue. ukko ei ole koskaan ollut siisti mutta nyt kun meille syntyi tyttö,asia paheni tuplasti. hänen sekä lapsen astiat pitkin pöytiä,rasvasia näpinjälkiä kaapit täys,jääkaappi kuin kaatopaikka,hella samaten. meillä siis mies tekee suuan,sekin on nyt kyllä vaakalaudalla,koska en enää jaksa kertakaikkiaan siivota sitä turhien astioiden ,ja sotkujen määrää. ette uskoisi mihin kuntoon saa hellan yhdellä munakkaan paistollakin! ja kaikesta sanoo "siivoan aamulla". hän ei omaa sellaista maalaisjärkeä,että vie mennessäs tuo tullessas.vaikka hän on meistä se joka on asunut ikänsä maalla,minä kaupungissa ekat 20v. ei ole todellakaan enää hauskaa että kaikki aika menee sen jälkien siivoamiseen.ja sitten opettaa lapselle saman. jos käyn omilla asioilla,ja lupaa olla lapsen kanssa,totuus onkin se että lapsi leikkii yksin ja herra istuu naamakirjassa. lastenhuone on kaameassa kunnossa. en jaksa enää. miten saisin ton tajuamaan että hommat kuuluu myös sille? ei tee töitä,ei elätä perhettään,on ja lorvii kaiket päivät vaan ,illat jätkienkanssa.ja tätä pitäisi kestää? pitääkö?