mistä saa apua,elän suhteessa jossa kaikki tunteet on kuolleet. mies roikkuu lapsen takia.mulla ei ole mitään annettavaa enää. en ole yli vuoteen koskenutkaan häneen,ja ainakaan kahteen vuoteen en ole tuntenut minkäänlaista tarvettakaan enää siihen.aiemmin ajattelin velvollisuudekseni hoitaa hommat. nyt eii puhettakaan. en saa miestä tajuamaan ettei meillä ole mitn mahdollisuuksia enää. kun otan asian vakavuuden puheeksi,tuhahtaa ja poistuu kämpästä. ei hoida mitään kotihommia,eikä tee oikeestaan mitään. minulla ei ole ystäviä täälläpäin ja pelkään että suhde miehen vanhempiin menee siinä,mutten voi sen varaankaan laittaa elämääni.
en rakasta häntä enää.liian moni asia on päin pehvaa.ja suurin niistä seksuaalinen tunteettomuus. meillä ei oikeestaan ole koskaan ollut miehen puolelta sellaisia tunteita minua kohtaan kuin jokainen terve nainen haluaisi olevan.mies ei ole koskaan "halunnut"minua..en osaa selittää paremmin. akti on ollut vaan paineen purkua. hän on kuitenkin paljon minua nuorempi,ja huumorimielessä kyllä oikeinkin innokas muka kaikkeen. todellisuudessa ne naiset taitaa olla paljon nuorempia ja haluttavampia kuin minä. tunnen itseni aika karmeaksi jo.ennen ei ole muissa suhteissa tälläistä ollut.
eikö silloin ole peli pelattu jos seksikin on loppu,ja toisen olemus etoo. ollaan 5v oltu yhdessä. olen silti aina ollut yksin.meillä ei ole mitään yhteistä paitsi lapsi. ei harrastuksia,ei mitään. olen kohta liian väsynyt tekemään muutoksia.tarvisin apua.mistä saisi sellaista :"(
en rakasta häntä enää.liian moni asia on päin pehvaa.ja suurin niistä seksuaalinen tunteettomuus. meillä ei oikeestaan ole koskaan ollut miehen puolelta sellaisia tunteita minua kohtaan kuin jokainen terve nainen haluaisi olevan.mies ei ole koskaan "halunnut"minua..en osaa selittää paremmin. akti on ollut vaan paineen purkua. hän on kuitenkin paljon minua nuorempi,ja huumorimielessä kyllä oikeinkin innokas muka kaikkeen. todellisuudessa ne naiset taitaa olla paljon nuorempia ja haluttavampia kuin minä. tunnen itseni aika karmeaksi jo.ennen ei ole muissa suhteissa tälläistä ollut.
eikö silloin ole peli pelattu jos seksikin on loppu,ja toisen olemus etoo. ollaan 5v oltu yhdessä. olen silti aina ollut yksin.meillä ei ole mitään yhteistä paitsi lapsi. ei harrastuksia,ei mitään. olen kohta liian väsynyt tekemään muutoksia.tarvisin apua.mistä saisi sellaista :"(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Perheasiain neuvottelukeskus...soita sinne.. järjestävät pariterapiaa mutta meillä juttelivat myös isän kanssa kaksinkin.. vain hyvää sanottavaa ainakin oman kunnan palveluista...
Ota asia puheeksi neuvolassa, sieltä voit myös saada hyviä näkökulmia asiaan..voit soittaa ja varata ajan juuri tätä varten, ottavat varmasti vastaan ja osaavat neuvoa sinua oman kunnan palveluista..
Itse olen eronnut vuosi sitten, kävimme läpi pariterapian, kahteen kertaan... eroa mietin jo vuosia,olimme yhdessä 8 v. ja meillä on 2 alle kouluikäistä lasta..
Eron jälkeen olen huomannut kuinka vähän meillä olikaan yhteistä...haluamme täysin eri asioita elämässä vaikka se ei miehen mielestä ongelma olekkaan.. Yhteisiä harrastuksiakaan meillä ei ollut..toisen lapsen syntymän jälkeen tajusin millaisen vastuuttoman ja keskenkasvuisen miehen kanssa olenkaan yhdessä ja huomasin ettei hän edes aio muuttua...aikani uhkailin lähdöllä ja kun lähdin, mies lupaili muuttua ja kinuaa takaisin...ei onnistu enää.. ei mun elämä ehkä täydellistä ole... mutta jos mahdollista niin ehkä himpun verran parempaa..
Oletko miettinyt oletko masentunut? Rivien välistä saatan lukea ettet ole tyytyväinen itseesi ja mainitset olevasi yksinäinen.
Muuta takaisin sinne missä sinulla on ystäviä...minä tein niin ja elämäni muuttui kyllä heti..sosiaalinen elämä on todella tärkeää mielenterveydelle..
Jos pelkäät että suhde miehen vanhempiin menee ja koet että he ovat sinulle tärkeitä niin sitten sinun pitää kertoa se myös heille. Jos he eivät halua olla kanssasi tekemisissä eron jälkeen, et sille mitään voi, mutta olet ainakin yrittäny..
Voimia.. Tiedän kuinka raskasta on työstää eroa,mutta kun uskaltaa päästää irti ja lähteä, niin elämästä tulee ainakin himpun verran parempaa.. on turha tuhlata sitä yhtä elämäänsä siihen että ei pysty elämään täysipainoista elämää!