Olen seurannut maansiirtoalaa läheisemmin 1960-luvulla ja vähän etäämpää viimeiset 35 vuotta.
Itse olen ajanut aikoinani (sivutoimisesti, tuuraajana) erikokoisia telapuskukoneita (8 - 33 tonnia), pyöräkuormaajaa (~16 tonnia) ja vähän kaivinkonettakin (Brøyt X2, se ilman voimansiirtoa kaivulaitteensa varassa liikkuva himmeli). Koneiden kunnostustöihin osallistuin paljonkin (ennen muuta hitsarin ominaisuudessa). Lavettiakin ehdin yhden kesän ajaa.
Kun nyt olen viime vuosina ajellut isojen työmaiden ohitse (mm. moottoritiet Hki-Lahti, Porvoo-Loviisa ja Lahti-Heinola sekä oikorata Kerava-Lahti), olen ollut panevinani merkille, että kaivinkoneiden suhteellinen osuus konekannasta on kasvanut puskukoneiden ja pyöräkuormaajien kustannuksella. Telakuormaajathan vähenivät olemattomiin jo vuosikymmeniä sitten.
Toiseksi olen havainnut monta uutta kaivinkonemerkkiä, joita olisi 35 vuotta sitten katseltu ihmetellen ja epäillen. Ensin tulivat japanilaiset ja sitten etelä-korealaiset. Länsimerkeistä Caterpillar ja Volvo olivat samoin 1960-luvulla vielä jokseenkin tuntemattomia nimenomaan KAIVINkoneina, vaikka merkit muuten maansiirtomaailmassa tuttuja olivatkin.
1960-luku oli sitä aikaa, jolloin kaivinkoneet muuttuivat köysivirityksistä litkukäyttöisiksi. Ilmeisesti hydrauliikan edelleen kehittyminen sen jälkeen on edesauttanut kaivinkoneiden käyttöalueen laajenemista. Varmaan myös vei aikansa, että opittiin edes näkemään, mihin kaikkeen kaivinkone soveltuu!
Joskus 1960-luvulla esimerkiksi metsäautotiet tehtiin ensisijaisesti puskukoneilla. Tänä päivänä ilmeisesti tuollainenkin homma hoituu tyypillisesti kaivinkoneella. Koneet ja työtavat ovat kehittyneet.
Mitäpäs alan ammattilaisilla olisi tästä teemasta kerrottavana alaa kauempaa seuraavalle veteraanille?
Jaa – halusikos joku katsella tuon 30-40 vuoden takaisen norjalaisen ihmevärkin Brøyt X2:n kuvia? Onnistuu:
http://ofjeld.no/historikk.htm
http://www.dmmh.no/~ses/ew/njk/forum/fellesfiler/5049-Broeyt-01s.jpg
http://www.betong.no/prosjekter/bilder/ts_div.jpg
Komea muistomerkki tuossa viimeisessä linkissä, eikös vain! – Brøytiä sai myöhemmässä vaiheessa myös tela-alustaisena.
Itse olen ajanut aikoinani (sivutoimisesti, tuuraajana) erikokoisia telapuskukoneita (8 - 33 tonnia), pyöräkuormaajaa (~16 tonnia) ja vähän kaivinkonettakin (Brøyt X2, se ilman voimansiirtoa kaivulaitteensa varassa liikkuva himmeli). Koneiden kunnostustöihin osallistuin paljonkin (ennen muuta hitsarin ominaisuudessa). Lavettiakin ehdin yhden kesän ajaa.
Kun nyt olen viime vuosina ajellut isojen työmaiden ohitse (mm. moottoritiet Hki-Lahti, Porvoo-Loviisa ja Lahti-Heinola sekä oikorata Kerava-Lahti), olen ollut panevinani merkille, että kaivinkoneiden suhteellinen osuus konekannasta on kasvanut puskukoneiden ja pyöräkuormaajien kustannuksella. Telakuormaajathan vähenivät olemattomiin jo vuosikymmeniä sitten.
Toiseksi olen havainnut monta uutta kaivinkonemerkkiä, joita olisi 35 vuotta sitten katseltu ihmetellen ja epäillen. Ensin tulivat japanilaiset ja sitten etelä-korealaiset. Länsimerkeistä Caterpillar ja Volvo olivat samoin 1960-luvulla vielä jokseenkin tuntemattomia nimenomaan KAIVINkoneina, vaikka merkit muuten maansiirtomaailmassa tuttuja olivatkin.
1960-luku oli sitä aikaa, jolloin kaivinkoneet muuttuivat köysivirityksistä litkukäyttöisiksi. Ilmeisesti hydrauliikan edelleen kehittyminen sen jälkeen on edesauttanut kaivinkoneiden käyttöalueen laajenemista. Varmaan myös vei aikansa, että opittiin edes näkemään, mihin kaikkeen kaivinkone soveltuu!
Joskus 1960-luvulla esimerkiksi metsäautotiet tehtiin ensisijaisesti puskukoneilla. Tänä päivänä ilmeisesti tuollainenkin homma hoituu tyypillisesti kaivinkoneella. Koneet ja työtavat ovat kehittyneet.
Mitäpäs alan ammattilaisilla olisi tästä teemasta kerrottavana alaa kauempaa seuraavalle veteraanille?
Jaa – halusikos joku katsella tuon 30-40 vuoden takaisen norjalaisen ihmevärkin Brøyt X2:n kuvia? Onnistuu:
http://ofjeld.no/historikk.htm
http://www.dmmh.no/~ses/ew/njk/forum/fellesfiler/5049-Broeyt-01s.jpg
http://www.betong.no/prosjekter/bilder/ts_div.jpg
Komea muistomerkki tuossa viimeisessä linkissä, eikös vain! – Brøytiä sai myöhemmässä vaiheessa myös tela-alustaisena.
Vastaukset 6
Vanhimmat
>1960-luku oli sitä aikaa, jolloin kaivinkoneet
>muuttuivat köysivirityksistä litkukäyttöisiksi. !
Niinhän se oli. Aluksi hydrauliikka taisi tulla vaijerikoneen kauhan kipin käyttöön, olikohan jokin Lokomo tai Teräsmies?
Noihin aikoihin vanhat kaivurikonkarit puhuivatkin siihen malliin että "kyllähän se pelaa jossakin kauhan kipissä, mutta kun VOIMAA tarvitaan niin silloin pitää olla vaijeriveto"...
>Ilmeisesti hydrauliikan edelleen kehittyminen
>sen jälkeen on edesauttanut kaivinkoneiden
>käyttöalueen laajenemista.
Se onkin kehittynyt valtavasti viime vuosikymmeninä.
Yksi mullistava tekijä on ollut hydrauliikan sähköisen esiohjauksen keksiminen ja tietotekniikan tulo kaivinkoneisiinkin: paitsi kaivuautomatiikka myös moottorinohjaus tapahtuu nykyisin elektronisesti.
Käyttömukavuus ja ergonomia ovat kuin eri planeetalta, jos verrataan nykyisiä koneita viime vuosisadan värkkeihin (pari kuvaa linkeissä tekstin jälkeen).
>Joskus 1960-luvulla esimerkiksi metsäautotiet tehtiin
>ensisijaisesti puskukoneilla. Tänä päivänä ilmeisesti
>tuollainenkin homma hoituu tyypillisesti kaivinkoneellla.
Niinpä. 1960-luku olikin pillareiden kulta-aikaa; silloin oli Pellonraivaus Oy (jonka manttelinperijä on muuten vieläkin voimissaan - muuan hyvin tunnettu rakennusalan konserni) joka oli ilmeisesti tuonut maahan melkoisen pillareiden armadan. Vieläköhän niitä legendaarisia seiskoja on hengissä jossakin? Yhden bongasin hiljattain Teknologiakaupungista Ruskon teollisuusalueelta. Se on ihan oikea D7 - mekaanisella vaihteistolla, neloskoneella ja penikkastartilla varustettu - yksi pyhiinvaelluskohde siis!
>Brøytiä sai myöhemmässä vaiheessa myös tela-alustaisena.
Bröytiä tehdään kai vieläkin. Tela-alustaista mallia valmistetaan diesel/sähkökäyttöisenä.
--
Linkkejä:
http://www.hattijahunen.com/kaivurit/index.htm
Vaikka kaivinkone onkin sopiva moneen työhön, ei se kuitenkaan korvaa puskutraktoria. Nykyisin sitä käytetään lähinnä penkkakoneena, mutta sopivissa moreenimaissa sopii pientenleikausten ja pengerrysten tekoon jos vain siirtomatkat eivät ole pitkiä ja kuljettaja osaa hommansa. Ongelmana taitaa nykyisin olla se että isompia puskutraktoreita ei kellään ole varaa pitää ja se osaltaan vääristää koneiden käyttöä. Kaivinkoneella ei ole mitään tekemistä esim. louhepenkereen teossa ja vastaanotossa.
Bröyt valmistaa edelleen sekä tela-alustaisia ja vedettäviä teräs/umpikumi pyöräisiä kaivinkoneita. Sekä sähkö että dieselkäyttöisiä. Itse olen tutustunut molempiin avolouheenlastauksessa ja tunnelilouheenlastauksessa. Tehokkaita koneita ja varsinkin sähkökoneen teho on aivan erinomainen. Sähkömoottori ei ala yskimään kun siitä halutaan lisää tehoa. (sähkömoottorin ja ottomoottorin vääntökäyrät ovat hieman eri malliset)Tästä voisi joku koneasiantuntia valaista meitä hieman enemmän.
> Ongelmana taitaa nykyisin olla se että isompia
> puskutraktoreita ei kellään ole varaa pitää ja
> se osaltaan vääristää koneiden käyttöä.
Olisikohan tästä aikaa kymmenkunta vuotta taaksepäin, kun käväisin kevättalvella Helsingin Rajasaaressa ja sain hieraista silmiäni: saareen ajettiin kaupungin kaduilta poistettua lunta ja kentälle kipattuja lumikasoja puskettiin mereen ISOLLA puskukoneella. Allis-Chalmers (tai jokin sen jälkeläisistä, kenties Fiat-Allis) oli koneen merkki.
Pääsin hetkeksi juttusille kuskin kanssa. Lumimies kertoi koneen työpainon olevan 85 tonnia. Penkkakonetta kerrakseen! Ihmettelin, eikö tuollaisen koneen paikka olisi paremminkin moottoritietyömaalla (välin Järvenpää-Lahti runkotyöt olivat noihin aikoihin meneillään). Kuski arveli, että lumihommat sopivat paremmin kuvioihin – tela-alusta ja puskurin kulutusosat eivät kulu ollenkaan niin pahasti kuin louhikoissa!
Jotakin ehkä tietäisin tuosta kulumisesta minäkin – muutaman koneen telaharjojen sekä puskurin osien ja kauhan kynsien kunnostushitsauskokemuksella...
Mikäpäs siinä, kuskin selitys oli järkeenkäyvä. Helsinkiläisenä veronmaksajana minä kyllä vähän ihmettelin, että kaupungilla oli varaa LUMItöiden teettämiseen noinkin järeällä ja kallistaksaisella kalustolla!
Tuo talvi saattoi hyvinkin olla viimeinen talvi, jolloin lunta yleensä ajettiin Rajasaareen mereen puskettavaksi. Vastaava toiminta on keskittynyt sittemmin muualle.
Rajasaaren silta on joka tapauksella ollut lujilla, kun Allis on sitä pitkin saareen ja sieltä pois rymistellyt!
Brøyt todellakin on edelleen aktiivisesti mukana konemarkkinoilla, mutta keskittynyt ennen kaikkea kaivos- ja tunnelilouhoksilla käytettäviin, pistokauhavarusteisiin erikoismalleihin. Netistäkin löytyy jotain tietoa:
Kuvia:
http://www.sandviktamrock.no/produkter/broytprod.html
Esite (englanninkielinen, PDF-tiedostomuoto)
http://www.smc.sandvik.com/sandvik/0120/Internet/TORO/SE03010.nsf/7ca8cd558b939dbfc125693700332c1e/c054af781532006bc2256b6b003428e7/$FILE/broyt.pdf
Ne 60-luvun Brøyt X2 -koneet olivat (ainakin useimmiten) kuokkakauhakoneita. Kauhan (n. 600 litraa) pohjassa oli pyöreä reikä. Koneen varustukseen kuului reikään sopiva tappi pohjalevyineen. Etsittiin kuorma-auto, jonka lavan pohja oli puuta (ei teräslevypinnoitteinen). Tapin pohjalevy naulattiin lavaan kiinni. Kaivinkone laski kauhan tuota tappia vasten ja kohotti kaivuhydrauliikan varassa teräspyörät ilmaan. Asento varmistettiin vaijereilla. Sitten menoksi: Brøyt siirtyi työmaalta toiselle muodostaen tavallaan k-auton puoliperävaunun!
Meillä oli toinenkin vastaava tappi; se kiinnitettiin lavetin veturin kääntöpöydän keskiöön ja Brøyt sai toimia itse omana lavettinaan. Lavetti siis irrotettiin Brøytiä siirreltäessä. Olisi koneen jollakin opilla kai saanut nousemaan lavetillekin, mutta tuo Brøytille suunniteltu siirtomenetelmä tuntui sittenkin kätevämmältä!
Työmailla Brøyt liikkui sitten kaivulaitteensa varassa "kuokkimalla". Kaivettaessa pyörät lukittiin pneumaattis-hydraulisilla lukkotapeilla, jotka solahtivat pyörissä oleviin loviin.
Aikamoinen se oli kaivamaan. Mehupumppua pyöritti Perkins-diesel, olisikohan ollut n. 80 hv? Yksikään kuski ei kuitenkaan väittänyt liikuttelua turhan helpoksi.
Ei-vetävä alavaunu oli tietenkin yksinkertainen ja halpa valmistaa ja pitää kunnossa. Siinä tuon koneen juju ja etu.
allis chalmersin suurin puskukone oli jotain 40 tonnin luokkaa, fiat alliksen taas 70 tonnii. kuvia tästä:
http://www.vannattabros.com/dozer.html
mutta on hyvin epätodennäköistä että lumikoneena oli 20 tonnia suurempi kone, ei edes lgp:nä (low ground preasure).
suomessa on hyvin vähän noita a-c puskukoneita, ja vielä vähemmän suuria sellasia. todenäköisesti kone oli hd 11, se on noin 17 tonnia.
millonks näit tämän koneen siellä? oli kiva käydä ottaa kuvii!
Olin tossa Virossa työmatkalla purkamassa heille tiilipiipun.Paikka oli itävirossa missä louihitaan palavaa kiveä.Siellä oli kaksi sähk.käyttöstä jättikaivuria,ristikkopuomilla vajeri.Toisella siirettiin puskukoneille materiaalia 6 kuution heittokauhalla.Kellotin aikaa,puolessa minuutissa siirsi kauhallisen noin 60m matkan,elikä tuntiteho 720 kuutiota.Jos oikein ymmärsin niin elopainoa 600 tonnia.Toisella kuormattiin ajoneuvoja pistokauhalla,2 kauhallilista nuppiautoon,aika noin puolitoista minuuttia.
Kuljettaja ohjas mörköä kahdella joikkarilla jalat rennosti ristis,elikkä tosi helpolta näytti ajo.
Pienempi kuormauskone teloilla,isompi kävelevää mallia.