Mitä tehdä kun anoppi on aivan hirveä? Mulla on
käynyt huono tuuri anopin suhteen, se ei muuta
tee kun loukkaa ja solvaa, se tekee sen muilta
piilossa sillä tavalla että sitä ei muut tajua
paitsi minä. Se jaksaa kehua mun miehen serkkujen
vaimoja, miten hyviä kotiäitejä ne on. "Siinä
talossa kyllä aina tuoksuu kotipulla" jne. Minä
taas en tosiaan muuta tee kun olen kotona kahden
lapsen kanssa, leivon ja teen kaiken ruoan itse
ja pidän vielä huushollin siistinä. Vaan ei riitä
se sille. Onneksi mieheni ymmärtää ja arvostaa
sitä mitä teen, mutta voi hyvänen aika että osaa
ottaa päähän kun ei saa muuta kun paskaa niskaan
anopilta. Onko samassa tilanteessa olevia? Miten
pärjäätte?
käynyt huono tuuri anopin suhteen, se ei muuta
tee kun loukkaa ja solvaa, se tekee sen muilta
piilossa sillä tavalla että sitä ei muut tajua
paitsi minä. Se jaksaa kehua mun miehen serkkujen
vaimoja, miten hyviä kotiäitejä ne on. "Siinä
talossa kyllä aina tuoksuu kotipulla" jne. Minä
taas en tosiaan muuta tee kun olen kotona kahden
lapsen kanssa, leivon ja teen kaiken ruoan itse
ja pidän vielä huushollin siistinä. Vaan ei riitä
se sille. Onneksi mieheni ymmärtää ja arvostaa
sitä mitä teen, mutta voi hyvänen aika että osaa
ottaa päähän kun ei saa muuta kun paskaa niskaan
anopilta. Onko samassa tilanteessa olevia? Miten
pärjäätte?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanompa vaan,tällä anopilla on niin paha olla ja
pitää jollekkin purkaa.Älä välitä jos kuitenkin
mies on toista mieltä. HYVÄÄ JATKOA SINULLE.
Haistata anopille paskat ehkä se vähän säikähtää.
Elä omaa elämää.
Olet siinä mielessä hyvässä asemassa
että miehesi tukee sinua (on siis
puolellasi).
Anoppi haluaa selvästi eripuraa sinun
ja miehesi elämään.
Minun äidin pikku poika oli aina äitinsä
puolta ja helvetillinen sotahan siitä
syntyi. Tein todellakin kaikkeni ja aina
sain vain nälvimistä ja nokkimista osakseni.
Voin vakuuttaa että paremmin kuin anoppi
koskaan.
Ajanmyötä anoppi lähtikin omille teilleen
ja jätti appiukon ja sitä rataa.
Vasta silloin mieheni tajusi jotain mitä
ei ollut koskaan ennen edes ajatellut.
Se muija oli omaa paskamaisuuttaan
(surkeuttaan) aina sorkkinut jonkun elämää.
Voi sitä onneni päivää kun sain kymmenen
vuoden jälkeen sanoa sille ihmiselle mitä
siitä ajattelen ja ns. nakata sen ulos
meidän elämää sotkemasta.
En ole päivääkään katunut vaikka lasten
vuoksi olen ajatellut toisin onhan lapsilla
oikeus omaan mummiin.
Mutta eihän se muija ole mummi koskaan
osannut lapsilleni ollakaan kun tarkemmin
mietin. Eihän se ole alunperinkään edes joka
joulu niitä muistanut ja sitä myöten heitin
itseni syyttelyt siltäkin osin pois.
Muuten! älä anna sen hyppiä liikaa sinun
silmille,mitä enemmän alistut sitä
röyhkeämmäksi se tulee.
Just näin ,niillä on niin hankala katsella nuorta
onnea.Ei sillä on niitä hyviäkin anoppeja mutta
he ovatkit sinut itsensä kanssa.