Rikostutkinnan tuloksissa isot
Pääkaupungissa jää suhteessa eniten omaisuus- ja väkivaltarikoksia selviämättä. Tutkinta on helpompaa pienillä paikkakunnilla, joissa poliisi tuntee oman kylän väen.
Helsingin poliisi ei ole viime vuosina pystynyt selvittämään yhtä suurta osaa väkivalta- ja omaisuusrikoksista kuin muut poliisilaitokset.
HS:n tekemän tilastoselvityksen mukaan pääkaupungin rikostutkijat ratkaisivat vuosina 2009–2011 vain joka neljännen niin sanotun pimeän väkivaltarikoksen, jossa syyllinen ei jäänyt rysän päältä kiinni tai uhri ei osannut nimetä syyllistä poliisille.
Helsingin selvittämisprosentti oli maan huonoin.
Muiden poliisilaitosten alueilla väkivallantekijät joutuivat selvästi Helsinkiä useammin vastuuseen teostaan, sillä kaikkien poliisilaitosten keskimääräinen selvittämisprosentti oli 40,2.
Myös omaisuusrikosten selvittämisprosentti oli Helsingissä maan heikoin. Omaisuusrikosten kohdalla poliisilaitosten väliset erot eivät kuitenkaan olleet yhtä suuria kuin väkivaltarikoksissa.
"Emme tietenkään voi olla tyytyväisiä noihin lukuihin", toteaa Helsingin poliisilaitoksen rikososaston päällikkö Jouko Salo.
Helsingin huonot selvitysprosentit johtuvat Salon arvion mukaan suurelta osin siitä, että pääkaupungissa tapahtuu selvästi enemmän rikoksia kuin minkään muun poliisilaitoksen alueella.
Esimerkiksi koko maan omaisuusrikoksista yli viidennes kirjattiin Helsingissä.
"Pärjäämme vertailussa muiden maiden pääkaupunkeihin, mutta vertailu tämän maan muihin alueisiin tuo erilaisen lopputuloksen. Lähtökohdat meillä ja pienemmillä paikkakunnilla ovat hyvin erilaiset", Salo toteaa.
Myös Espoon, Vantaan ja Turun seutujen poliisit sijoittuivat omaisuus- ja väkivaltarikosten selvittämisprosenteilla mitattuna häntäpäähän.
Sen sijaan Tampereen seudulla poliisi onnistui selvittämään näitä rikoksia koko maan keskiarvoa paremmin.
Helsingin poliisin rikososaston päällikkö Salo huomauttaa, ettei rikosten selvitysprosenteista voi tehdä johtopäätöksiä rikostutkijoiden ammattitaidosta.
"Helsingin tutkijaporukka on ammattitaidoltaan ihan valtakunnan kärkeä. Se pystyy hoitamaan suurimmat ja vaikeimmat jutut. Niistäkin tulee tilastoihin vain yksi viiva, vaikka niiden selvittäminen vaatii paljon töitä", hän sanoo.
"Pienempiä, ihan tavallisia juttuja emme pysty selvittämään kaikilta osin riittävän hyvin. Niiden määrä on erittäin suuri."
Omaisuus- ja väkivaltarikosten selvittämisprosenteilla mitattuna Koillismaan poliisilaitos on viime vuosina ollut valtakunnan ehdotonta kärkeä.
"Meillä on se suuri etu, että pienen poliisilaitoksen alueella rikostentekijät ovat helpommin tunnistettavissa kuin ison laitoksen alueella. Tekijät ovat yleensä oman kylän väkeä", kertoo poliisipäällikkö Esa Heikkinen.
Seksuaalirikosten tutkinnassa Koillismaan poliisilaitos oli selvitysprosentilla mitattuna maan huonoin. Tosin pimeitä seksuaalirikoksia kirjattiin siellä kolmessa vuodessa vain yhdeksän.
Pimeiden rikosten selvittämisprosentit tulivat vasta julki
Poliisilaitoksia karsittiin vuoden 2009 alussa 90:stä 24:ään. HS:n selvitys koskee kolmea uudistuksen jälkeistä vuotta.
Mukana ovat vain niin sanotut pimeät omaisuus-, väkivalta- ja seksuaalirikokset, jotka poliisi on selvittänyt omalla tutkinnallaan.
Niitä tapauksia ei ole mukana, joissa syyllinen on jäänyt kiinni rikospaikalla tai poliisi on saanut tiedon syyllisen henkilöydestä ennen tutkintaa.
Poliisi ei ole ennen tätä kevättä kertonut pimeiden rikosten selvittämisprosentteja, vaikka on seurannut niitä kauan.
HS kertoi viime viikon lauantaina, että poliisi on vuosina 2000–2012 selvittänyt omalla tutkinnallaan vain joka kymmenennen omaisuusrikoksen, 41 prosenttia väkivaltarikoksista ja 44,6 prosenttia seksuaalirikoksista.
HELSINGIN SANOMAT 25.3.2012
Pääkaupungissa jää suhteessa eniten omaisuus- ja väkivaltarikoksia selviämättä. Tutkinta on helpompaa pienillä paikkakunnilla, joissa poliisi tuntee oman kylän väen.
Helsingin poliisi ei ole viime vuosina pystynyt selvittämään yhtä suurta osaa väkivalta- ja omaisuusrikoksista kuin muut poliisilaitokset.
HS:n tekemän tilastoselvityksen mukaan pääkaupungin rikostutkijat ratkaisivat vuosina 2009–2011 vain joka neljännen niin sanotun pimeän väkivaltarikoksen, jossa syyllinen ei jäänyt rysän päältä kiinni tai uhri ei osannut nimetä syyllistä poliisille.
Helsingin selvittämisprosentti oli maan huonoin.
Muiden poliisilaitosten alueilla väkivallantekijät joutuivat selvästi Helsinkiä useammin vastuuseen teostaan, sillä kaikkien poliisilaitosten keskimääräinen selvittämisprosentti oli 40,2.
Myös omaisuusrikosten selvittämisprosentti oli Helsingissä maan heikoin. Omaisuusrikosten kohdalla poliisilaitosten väliset erot eivät kuitenkaan olleet yhtä suuria kuin väkivaltarikoksissa.
"Emme tietenkään voi olla tyytyväisiä noihin lukuihin", toteaa Helsingin poliisilaitoksen rikososaston päällikkö Jouko Salo.
Helsingin huonot selvitysprosentit johtuvat Salon arvion mukaan suurelta osin siitä, että pääkaupungissa tapahtuu selvästi enemmän rikoksia kuin minkään muun poliisilaitoksen alueella.
Esimerkiksi koko maan omaisuusrikoksista yli viidennes kirjattiin Helsingissä.
"Pärjäämme vertailussa muiden maiden pääkaupunkeihin, mutta vertailu tämän maan muihin alueisiin tuo erilaisen lopputuloksen. Lähtökohdat meillä ja pienemmillä paikkakunnilla ovat hyvin erilaiset", Salo toteaa.
Myös Espoon, Vantaan ja Turun seutujen poliisit sijoittuivat omaisuus- ja väkivaltarikosten selvittämisprosenteilla mitattuna häntäpäähän.
Sen sijaan Tampereen seudulla poliisi onnistui selvittämään näitä rikoksia koko maan keskiarvoa paremmin.
Helsingin poliisin rikososaston päällikkö Salo huomauttaa, ettei rikosten selvitysprosenteista voi tehdä johtopäätöksiä rikostutkijoiden ammattitaidosta.
"Helsingin tutkijaporukka on ammattitaidoltaan ihan valtakunnan kärkeä. Se pystyy hoitamaan suurimmat ja vaikeimmat jutut. Niistäkin tulee tilastoihin vain yksi viiva, vaikka niiden selvittäminen vaatii paljon töitä", hän sanoo.
"Pienempiä, ihan tavallisia juttuja emme pysty selvittämään kaikilta osin riittävän hyvin. Niiden määrä on erittäin suuri."
Omaisuus- ja väkivaltarikosten selvittämisprosenteilla mitattuna Koillismaan poliisilaitos on viime vuosina ollut valtakunnan ehdotonta kärkeä.
"Meillä on se suuri etu, että pienen poliisilaitoksen alueella rikostentekijät ovat helpommin tunnistettavissa kuin ison laitoksen alueella. Tekijät ovat yleensä oman kylän väkeä", kertoo poliisipäällikkö Esa Heikkinen.
Seksuaalirikosten tutkinnassa Koillismaan poliisilaitos oli selvitysprosentilla mitattuna maan huonoin. Tosin pimeitä seksuaalirikoksia kirjattiin siellä kolmessa vuodessa vain yhdeksän.
Pimeiden rikosten selvittämisprosentit tulivat vasta julki
Poliisilaitoksia karsittiin vuoden 2009 alussa 90:stä 24:ään. HS:n selvitys koskee kolmea uudistuksen jälkeistä vuotta.
Mukana ovat vain niin sanotut pimeät omaisuus-, väkivalta- ja seksuaalirikokset, jotka poliisi on selvittänyt omalla tutkinnallaan.
Niitä tapauksia ei ole mukana, joissa syyllinen on jäänyt kiinni rikospaikalla tai poliisi on saanut tiedon syyllisen henkilöydestä ennen tutkintaa.
Poliisi ei ole ennen tätä kevättä kertonut pimeiden rikosten selvittämisprosentteja, vaikka on seurannut niitä kauan.
HS kertoi viime viikon lauantaina, että poliisi on vuosina 2000–2012 selvittänyt omalla tutkinnallaan vain joka kymmenennen omaisuusrikoksen, 41 prosenttia väkivaltarikoksista ja 44,6 prosenttia seksuaalirikoksista.
HELSINGIN SANOMAT 25.3.2012
Vastaukset 1
Vanhimmat
Helsingi suhteellinen huono rikoksen selvitysprosentti johtuu siitä että Helsinkiin on tullut suhteessa kaikkein eniten muuttajia sellaisista maista joissa ei tunneta Demokratiaa. Yleensäkin kun muuttajia tulee meille sosialistisita tai kommunistisista Diktatuurimaista joissa Demokratia on kysymysmerkki. Tälläisissä myöhään nukkuneissa Diktatuurisissa maissa kaikki pikkuvarkaudet on jokapäiväistä selviytymistä.
Tuskin maamme sosialisteja tai kommunisteja kiinnostaa että juuri ongelmallisimmat muuttajat tuleekin sosialistisista Diktatuureista.
Kuvitella vain voi millaiseksi Helsinki tulee muuttumaan kuten myöskin lähikaupungit kun yhä useampi sosialistinen Diktatuuri maa kaatuu. Pakolaisten määrä tulee olemaan VALTAVAA.
Minnekkään eivät ne miljoonat ihmiset mahdu jotka tulevat pakenemaan hajoavissa Diktatuurimaissa.
Siinä pelissä Suomen vastaanottokyky on aivan olematonta.