olin eilen ulkona 6kuukautisen koirani kanssa kun naapurimme vilkas labbis juoksi yhtäkkiä pennun luo. en usko sen satuttaneen pentua, mutta pentu jäi sen jalkoihin ja kiljui ihan kamalasti. (koirani on n. 4kg, labbis n. 30kg) koirani kuitenkin vinkui jo kun labbis ei edes koskenut siihen, luultavasti vain säikähdyksestä. menin paniikkiin ja nappasin pennun syliin ja naapurit hakivat koiransa pois.
nyt ulos mennessään koirani vilkuilee paljon ympärilleen ja pyörii paljon jaloissani. voiko pentu olla saanut tapahtuneesta pysyvät traumat vai onko mahdollista että se pääsee tapauksesta yli?
muuten koirani on todella rohkea ja avoin eikä ainakaan ennen ole pelännyt toisia koiria vaan mennyt aina uteliaana tervehtimään. entinen koirani oli todella arka ja nyt pelkään, että tämän kanssa tulee samanlaista. tiedän, ettei koiraa olisi ehkä saanut nostaa syliin sen ollessa paniikissa, mutta panikoin itsekkin ja pelkäsin sen loukkaavan itsensä pahasti ison koiran jaloissa. vinkkejä otetaan vastaan, miten voisin auttaa koiraa pääsemään tapahtumasta yli!
nyt ulos mennessään koirani vilkuilee paljon ympärilleen ja pyörii paljon jaloissani. voiko pentu olla saanut tapahtuneesta pysyvät traumat vai onko mahdollista että se pääsee tapauksesta yli?
muuten koirani on todella rohkea ja avoin eikä ainakaan ennen ole pelännyt toisia koiria vaan mennyt aina uteliaana tervehtimään. entinen koirani oli todella arka ja nyt pelkään, että tämän kanssa tulee samanlaista. tiedän, ettei koiraa olisi ehkä saanut nostaa syliin sen ollessa paniikissa, mutta panikoin itsekkin ja pelkäsin sen loukkaavan itsensä pahasti ison koiran jaloissa. vinkkejä otetaan vastaan, miten voisin auttaa koiraa pääsemään tapahtumasta yli!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Valitettavasti toimit tilanteessa väärin. Nostamalla pennun syliisi vahvistit pennun luulon siitä että tilanne oli vaarallinen.
Oikea tapa toimia olisi ollut mennä labbiksen ja pennun väliin ja jahtaamalla labbis matkoihinsa, näin vahvistaen johtajan asemasi ja kunnioitettavuutesi ja luotettavuutesi pennun silmissä.
Tiedän ettei tämä auta sinua nyt kun vahinko jo tapahtui, mutta jos tulee vastaava tilanne toiste niin tiedät sitten :)
Parasta olisi jos juttelisit naapurisi kanssa jos voisivat olla kyseisen labbiksen kanssa ulkona kun olet menossa ulos pennun kanssa. Sovitte että he tulevat labbiksen kanssa lähemmäs jolloin sinä toimit kuten ekassa tilanteessa olisi pitänyt, menet pennun eteen ja sanot käskevällä äänellä labbikselle "mene pois!". Se on labbisomistajan merkki viedä koiransa pois. Näin vahvistat asemaasi koirasi silmissä. Muista ettet saa puhua koirallesi tilanteessa kun se on selkeästi pelokas tai hermostunut koska silloin pentu yhdistää äänesi johonkin negatiiviseen ja saattaa jopa kokea puheesi pelkoaan vahvistavaksi ja tukevaksi.
Kun pentua pelottaa jokin, paras tapa toimia on pysähtyä ja pysyä rauhallisena kunnes pentu huomaa ettei mitään pahaa tapahdu ja rauhoittuu. Kun pentu rauhoittuu tai jopa parhaimmassa tapauksessa alkaa osoittamaan mielenkiintoa entistä pelon kohdetta kohtaan pentua voi kehua ja jatkaa matkaa :) Pennun hermorakenteesta riippuen "palautuminen" saattaa välillä kestää vähän kauemminkin mutta kärsivällisyys on valttia.
Onnea matkaan ja olisi mukavaa jos kerrot miten meni!
heti kun olin nostanut koiran syliin, tajusin että tein väärin! juttelin naapureiden kanssa ja sovimme, että menemme pentuni ja heidän koiriensa (koirani tykkää todella paljon heidän vanhasta villakoirastaan) kanssa pikku kävelylle ja katsomme miten menee. toivon, että villakoiran läsnäolo rauhoittaisi pentua, ne kun tulevat todella hyvin toimeen. ilmoittelen sitten kuinka pentu reagoi!
Noniin! Teimme niin, että ensin menin pennun kanssa ulos ja naapurit toivat villakoiran. Koirat haistelivat normaalisti ja lähdimme kävelemään yhdessä. Ja labbista pidettiin sivummalla. Kun labbis yritti riuhtoa pennun luo, menin väliin ja blokkasin sen pois pennun ja villakoiran luota. Teimme tätä niin kauan, että pentu itse osoitti halua mennä labbiksen luo jolloin labbista kuitenkin pidettiin tiukasti hihnassa, ettei se ala hyppiä ja riehua (koira on siis todella villi). Lopulta kaikki kolme koiraa kävelivät tyytyväisenä yhdessä, vaikkakin välillä labbiksen mentyä liian lähelle pentua työnsin sen pois. Tuntuu ainakin nyt, että pentu ei muistele tuota aikaisempaa tapausta. ONNEKSI!
tuo villakoiran seura tuntui auttavan, tuntui että pentu tarkkaili villiksen käyttäytymistä ja kun se pysyi rauhallisena eikä välittänyt labbiksesta, myös pentu rentoutui!
Hienoa! Toivottavasti jatkossa pentu luottaa sinuun paremmin eikä ole niin hermostuneen oloinen lenkeillä. Huomaat kyllä jos näin on :)
Meillä autto ainakin kun annoin kuivamuonaa "papanoita" kädestä.Toinen toisella puolen ja toinen kans,et turvat kävi yhteen. Alkuun arasteli, mutta sen jälkeen ne oli ku paita ja peppu :) Kannattaa kokeilla! P.S ei tarvii olla "papanoita" vaan mistä ne yleensä tykkää!