Airueet

Taittuvi talvi

valkeille hiirenkorville
sulattaen lumet kuin jäät
uomiksi virtaamaan

talvenportit
pakkasherrat
tuiskutantereet

taakseen jättää

hiukan vielä kuitenkin
toisiaan kättelevät

talvi ja kevät pukuaan sovittaa

tämä ikiroutainen maa
hiljalleen uumenissaan huokaa

sulattaen kanneljäätään povessaan
tuiskut kuin pakkasetkin muistoissaan

taivaltajan askeleet jo niin uupuneet
kohti kevään syliä painautuu

- hamuaa -

kevään ensisuukkoaan
purppuroi huulet lämmön punaa

toistaansa niin odottaa
kuin vene avojärven takaa
lipuu rantakaislikkoon

_ _ _

- syleillään tulvehtii
rakkauden koko airueet.
4188
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Varpaat kastuu
lätäkkö huokaa

ei rauhaa minulla
aurinko tuokaa

saan silloin levätä
lentää tuulessa
ja rakastaa
tätä kevättä.

Kiitos ajatuksen tuomasta runosta

Äänestä
  • Aloittaja

    Airueet - kun tätä kirjoitin kuvatuin tuntein ... ja nyt tämän hetkisen ajan tunteena,voisi liittää "kaksisin tuntein" yhteen... toiveiden ja kuin jopa pelon sekaisin ajatuksin ; tapahtumien seuratessa toisiaan.

    Tällä on todella kaikupohjaa !

    Kiitos Sinulle huomiostasi ja Toivon että kevääsi on täynnä mielen rikkautta/-rakkautta. ... Airueita !

    Äänestä

Dolan

Niin saapuu kevät

lumikiteet ovat puroina
suloisena solinana
niiden tahrat ovat lionneet pois

aurinko hymyilee
suu auki
sen takahampaisssa
kimaltelee tulevan kesän
timanttikoruja:)

Äänestä
  • Aloittaja

    Hyvä alma ... juuri noin pitäisi alkaa meidän jokaisen kevät,kuten tuossa kerrot kommentillasi - kimaltaen timanttikoruilla,,, ei "mateaariileillä" varustettuna vaan sillä paljon syvemmillä asioilla/-tunnoilla,mikä on se todellinen elämänvirtamme,joka meitä vie eteenpäin.

    Kiitos Sinulle lukijani ja Hyvää Kevättä !

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


sepmuur kirjoitti:

Taittuvi talvi

valkeille hiirenkorville
sulattaen lumet kuin jäät
uomiksi virtaamaan

talvenportit
pakkasherrat
tuiskutantereet

taakseen jättää

hiukan vielä kuitenkin
toisiaan kättelevät

talvi ja kevät pukuaan sovittaa

tämä ikiroutainen maa
hiljalleen uumenissaan huokaa

sulattaen kanneljäätään povessaan
tuiskut kuin pakkasetkin muistoissaan

taivaltajan askeleet jo niin uupuneet
kohti kevään syliä painautuu

- hamuaa -

kevään ensisuukkoaan
purppuroi huulet lämmön punaa

toistaansa niin odottaa
kuin vene avojärven takaa
lipuu rantakaislikkoon

_ _ _

- syleillään tulvehtii
rakkauden koko airueet.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu