Teini-äideille!!!!!!!

Ite oon samanikäinen ku sä,mutta en teiniäiti.Mun
mielestä sun kannattaa kertoo sun vanhemmille ja
muutamalle frendille,kato sit miten ne
suhtautuu...se riippuu aika paljon
tilanteesta.Mulle voi aina mailata os
[email protected]

otsikko joka aika paha:Vitun teiniäidit.
mutta voimia sinulle.

teini äiidit selviävät siinä missä muidenkin
ikäiset äidit!itse olin 17-vuotias kun sain
poikani...nyt olen jatkamassa koulua loppuun ku
se jäi hieman kesken!näin se on rankkaa ku on
koulussa 8-16 mutta viikonloput korvaa...:)se on
uskomattoman ihanaa..kotona ollessa!se ei ole sen
rakempaa kuin muutenkaan oli minkä ikäinen
hyvänsä:)tulo ja sain poikani syntymän jälkeen
1500mk/kk lapsilisä...toimeen ollaan tultu ja
kattoki on aina ollu pään päällä ja kaiken muun
hyvän lisäksi ei olla saatu soskusta
minkäänlaisia apuja eli omilla ollaan tultu
toimeen!!kaikkea hyvää sulle...jos aiot pitää
lapsen ni tsemppiä..ja kaikkea hyvää sulle eteen
päin!et vvarmasti tule katumaan päivääkään en oo
minäkään katunu:)T:mami83

sehän riippuu jokaisen vanhemmista ja kavereista
miten ne suhtautuu. Mutta jos sun porukoilla ois
tippaakaan järkee päässä ne ei suosittelis sen
lapsen pitämistä. Sä pilaat oman ja
perhees..lapsen isän elämän sillä että sä itsekin
vielä lapsi ollessasi synnytät lapsen. Mun
mielestä lapsia tehään sitten kun on itse
resursseja hoitaa sitä. On oma asunto, oma
toimeentulo. Nyt sä luultavasti asuisit
vanhempies nurkissa, eläsit niitten ja sossun
rahoilla. Ei se mitään aikuista susta hetkessä
tee että sulla on lapsi. Se vaan kertois siitä
miten lapsellinen sä oot kun voit kuvitella että
pitäisit lapsen ja siitä ei tulisi seuraamuksia.
Tietenkin se on sun oma valinta mutta mä olin 16
kun tein abortin...nyt 19 ja ratkasustani
erittäin onnellinen...lapsi oli seurausta
pelkästä seksisuhteesta erääseen mieheen, ja mä
en ikinä ois voinu sillekään kuvitella tekeväni
niin paskasti että pitäisin lapsen sen
vastustuksesta huolimatta ja alkaisin vaatia
elatusmaksuja. ne on raukkoja ne. Voihan se
tuntuu hienolta ajatus että pitäisit lapsen,
saisit paljon huomioo ja ns. lelun jota näytellä
kavereille. mut mieti kannattaako se, lapsia
ehtii tehdä myöhemminkin, sitten on vakaa
parisuhde, oma koti, ja tarpeeks elämänkokemusta
josta on tarjota jotain sille lapsellekin. ois
kiva jos kertosit jotain faktaa..seurusteletko
jne...ja jos haluut mailailla niin laita maili
osottees...

vuonna 86.Olin lapsen synnyttyä 18v ja näin
jälkeenpäin katsottuna asiaa aivan liian nuori
äidiksi.Mutta päätäni ei silloin kääntänyt
kukaan,ei vanhemmat,ei ystävät eikä lapsen isä.
Tulihan sitä toimeen,jotenkuten...rahat riitti
nippanappa,kaverit kaikkosi(suurin osa)...
Tänä päivänä asiaa katsottuna en voi muuta kuin
olla onnellinen että se aika on takana päin.
En osannut nauttia siitä ajasta kun lapsi oli
pieni oikealla tavalla.Eikä sitä silloin
ajatellut että tämä sama lapsi on vastuullani ja
hoidettavani vuosiksi eteenpäin.
Toisen lapsen tein 8 vuotta tämän jälkeen.Olin
silloin valmis lapseen.Olin hiukan vanhempi ja
viisaampi,ihan totta kyllä se näin on.
Miettikää teinit ennenkuin alatte lapsia
odottamaan eikä sen jälkeen kun olette jo
raskaana.Nauttikaa nuoruudestanne ilman omaa
lasta kyllä te ehditte lapsia tehdä hiukan
myöhemminkin.

Terveisin teinin ja ekaluokkalaisen äiti!

Olin 19 ja yksin, kun poikani syntyi. Tilanne
oli aika sekava, sillä erosin lapsen isästä
muutamaa viikkoa ennen synnytystä. Pojallani
epäiltiin aluksi koliikkia, kun hän vain huusi ja
huusi ja huusi. Kun hän vielä puolivuotiaanakin
nukkui 15-20min. kerrallaan, alettiin asiaa
tutkia ja häneltä löytyi useita allergioita. Nyt
hän on 2vuotias ja saa jo syödä n. viittä ruoka-
ainetta. Rankkaa on yksin, sitä ei käy
kieltäminen, varsinkin nyt, kun aloitin uuden
ammatin opiskelun ja poika on päiväkodissa
aamuviidestä iltaseitsemään.Mutta koen olevani
parempi äiti näin, ja pojallakin on samaikäistä
seuraa, eikä vain tylsistynyt äiti, jolla ei ole
ideoita, eikä virikkeitä. Kerro vanhemmillesi,
kouluterkalle, nuorisoneuvolan työntekijälle,
sossulle tai soita perhetukikeskukseen. Aivan
varmasti saat apua ja sinua kuunnellaan. Me emme
ole täällä tuomitsemassa, vaan auttamassa
toisiamme. Pääasia on, ettet ole huoltesi kanssa
yksin, vaan että sinulla olisi edes yksi
luotettava aikuinen, jonka kanssa puhua.

Voimia sinulle ja masulle...

musta tuli äiti ekan kerran kans 17 vuotiaana
enkä ole katunut yhtään sitä....olen nytte 35 ja
nuorimainen on kohta 2 ja keskimäinen on 9...ja
hyvin on mennyt vaikka raha on ollut välillä
tiukalla...nyt likka täyttää 18 ensivuonna ja
tykkää et äippä on nuori et ei oo mikään
ikäloppu...