Lahjakas tytön tyllerö

Jäitä hattuun nyt! Ihan tavallinen tenava se on, eikä mikään nero. Älä nyt hyvä ihminen höösää tuollaisesta etukäteen. Normaalisti laitat ekalle luokalle, kyllä se opettaja sitten kertoo jos olisi muka niin kypsä että voi hypätä kakkosen yli. Moni mukula lukee ja laskee alle kouluikäisenä, ei tuossa mitään ihmeellistä ole. Itsekin opin lukemaan neljävuotiaana. Anna lapsen olla ikäisensä lapsi!

Olen ollut kouluikäisten lasten kanssa tekemisissä (isoissa ryhmissä)ja nähnyt että vaikka on olemassa tällaisia lapsia,ei heidän sosiaalinen kehityksensä ole kuitenkaan samaa luokkaa.Vuosi on kuitenkin lapsen elämässä aika paljon ja mites sitten kun muut (vanhemmat)kaverit pääsevät sellaisiin paikkoihin,mihin tyttösi ei pääse (ikäeron takia)?

Lapsesi on lahjaks kyllä,nelivuotias ja lukee,kirjoittaa ja laskee niinkuin eka-tokaluokkalaiset.
En suosittele luokkien yliharppausta,siinä on aina omat riskinsä.Kuitenkin jos sama kehitys jatkuu,voisitte vakavasti harkita kieli tai musiikki koulua,tietenkin lapsen omia haluja kunnioittaen.Kun aika on mennä kouluun,ilmeisesti kahden vuoden kuluttua voi fixulta tytöltä itseltään kysäistä minne hän haluaisi.Meidän poika on musiikkipainotteisessa uja viihtyy.

Meillä ovat kaikki lapset osaneet lukea ennen kouluikää; esikoinen oppi lukemaan ja kirjoittamaan 3-vuotiaana, mutta silti ei tullut mieleenkään laittaa häntä kouluun ennen aikojaan tai pyytää luokan yli hyppäämistä. Lahjakas hän on edelleen. Aloittaa nyt lukion, ja keskiarvo on lähellä kymppiä, mutta silti hän on ollut koko ajan normaaliopetuksessa ikätovereittensa kanssa.

Koulu on paljon muutakin kuin oppimista. Eivät lapset siellä nykyään turhaudu, jos löytyy opettaja, joka paneutuu riittävästi opetuksen eriyttämiseen. Se on tosin opettajalle aikamoinen tehtävä, koska kaikki erityisoppilaatkin pyritään integroimaan normaaliopetukseen. Tiedän kyllä parikin lasta, jotka ovat hypänneet eka luokan yli ja pärjänneet mainiosti, mutta en oikein ymmärrä, mitä hyötyä moisesta on.

Jos lapsi halutaan laittaa esim. aikaisemmin kouluun, on ymmärtääkseni ainakin pääkaupunkiseudulla käytävä psykologin luona koulukypsyystesteissä. Kouluun meno ja siellä jaksaminen on muutakin kuin lukemista ja laskemista, ensimmäisinä vuosina enemmänkin sitä muuta. On myös muistettava mahdollinen yksin kouluun meneminen ja iltapäivän oleskelu, jos vanhemmat ovat töissä.
On totta, että lahjakas/varhain oppinut lapsi välillä turhautuu isossa luokassa, jossa opettajan huomion vievät oppimisvaikeuksista kärsivät oppilaat. Tulee kuitenkin murkkuiässä vaihe, jolloin on järkevää olla samanikäinen kuin luokkakaverit. Jos on huomattavasti nuorempi, ei auta fiksuus, jos hormonihyrräys on kovin eri vaiheessa.
On kouluja, joihin pyritään toisen ala-astevuoden jälkeen. Tai sitten pyritään yläasteelle. Meidän perheessä päädyttiin jälkimmäiseen. Molemmat lapset osasivat kaikenlaista kouluun mennessään, mutta olivat yläasteelle siirryttäessä kypsiä isompiin muutoksiin. Yläasteella on löytynyt samanhenkistä ja -tasoista ystäväporukkaa ja motivaatio on ollut tosi hyvä.

Meillä tytär alkoi myös lukea, kirjoittaa ja laskea 4-vuotiaana. Ottivat hänet 5-vuotiaana eskariin ja patistivat koulukypsyystesteihin. Täytti juuri äsken 7 vuotta ja menee syksyllä tokalle luokalle. Eka luokka sujui loistavasti; myös kouluunlähtö ja yksin tyhjään kotiin tuleminen sujuivat ongelmitta.
Te tunnette lapsenne parhaiten, joten miettikää, suoriutuisiko hän itsenäisesti näistä kaikista kouluun liittyvistä asioista. Kysykää päiväkodista, ottaisivatko he tytön jo ensi syksynä esikouluun ja päättäkää sitten myöhemmin jatkosta.

Tyttö on selvästikin lahjakas ja ikäisiään edellä. Kannattaa kuitenkin miettiä muitakin puolia, eli onko hän henkisesti ja sosiaalisesti kypsä jne. kuten tuossa edellä mainittiin. Toisaalta meno suoraan tokaluokalle saattaa saada hänet myös tuntemaan itsensä muista poikkeavaksi... Näitä seikkoja kannattaa varmaankin vielä miettiä.

Meidänkin poika on lahjakas, erityisesti matemaattisesti. Tuimme häntä jo ennen kouluikää hankkimalla hänelle matikkapainotteisia tehtäväkirjoja ratkottavaksi, koska hän tykkäsi älyttömästi kaikesta mikä liittyi laskemiseen. Hän ratkoi jo 7-vuotiaana yhtälöitäkin, mikä on matikkaope-siskoni mielestä uskomatonta..?

Laitoimme hänet normaalisti kouluun 7-vuotiaana (tavalliseen peruskouluun). Emmekä ole katuneet päätöstämme. Henkisesti ja sosiaalisilta taidoiltaan hän ei olisi ollut mielestäni kypsä etenemään nopeampaa tahtia. Opetetaanhan koulussa muitakin taitoja kuin lukemista ja laskemista, osa on myös sitä kantapään kautta ja porukassa oppimista (mm. yhteistyötaidot). Toisaalta ero muihin on ehkä kutistunut vuosien aikana, eli onko kyse loppujen lopuksi älykkyydestä vai vaan muita varhaisemmasta kehittymisestä, näkynee ajan myötä.

Koulussa viihtymistä on kyllä auttanut paljon loistava opettaja, joka ymmärsi antaa jo ekaluokalla pojallemme ylempien luokkien laskuja, kun normaalit matikantehtävät, joita tunneilla tehtiin, olivat hänelle liian helppoja ja siten turhauttavia. Näin hän sai pysymään mielenkiinnon ja koulunkäyntihalut yllä.

Olen itse oppinut lukemaan muutamaa viikkoa ennen kuin täytin neljä. Kävin koulun normaaliaikataulussa ja kiitän vanhempiani siitä.

Nyt hieman vanhempana ymmärrän vanhemiani todella hyvin. Vaikka koulussa oli välillä tosi tylsää, kun asiat osasi jo ennestään, sain olla ikäisteni kanssa. Nykyään kun lapsista tulee ilmankin liian nopeasti pikkuaikuisia, ei lapsuutta minusta kannata lyhentää entisestään vuodella luokan yli harppaamalla. Lapsi kuitenkin tulee tekemään sen, mitä luokkatoveritkin, ei kuten ikätoverit. Lapsi siis haluaa esimerkiksi kylille hillumaan vuotta nuorempana kuin muut, koska kulkee luokkatoverien kanssa.

Muistanet kahdeksankymmenluvun lopulla, kun Suomen kuuluisin pedofiili (tai silloin heitä kutsuttiin namusediksi) Siltavuori raiskasi ja tappoi kaksi tyttö Helsingissä. Olin silloin ekaluokalla. Kun kerran ahmin kaiken tekstin, mitä käsiini sain, osui silmiini sanomalehdestä juttu raiskauksesta. Ainakin lapsen muistini mukaan tapausta puitiin paljon läpi lehdissä ja muissakin tiedotusvälineissä. Ymmärsin, että tytöille oli tehty jotain todella pahaa surmaamisen lisäksi. Ja muistan edelleen sen kivun äidin silmissä, kun hän joutui selittämään pienelle lapselleen, mitä lapsille oli tehty. Ei äiti juurta jaksin asiaa selvittänyt, mutta riittävästi, että aikaa myöten ymmärsin täysin, mitä hieman itseäni vanhemmille tytöille oli tehty.

Tällaisetkin kauheat asiat tulevat tyttärenne kohdalla muutamaa vuotta liian aikaisin puhuttavaksi, koska ikätoverit lukevat ekaluokalla vasta tekstiä sanoina ja ehkä lauseina, mutta sisällönymmärrys on vielä vajaavainen. Tyttäresi todennäköisesti ahmii jo tekstiä, eikä häntä voi siitä kieltää, vanhemmalla vain on kova vastuu valvoa, millaista tekstiä lapsi lukee, alkaen siitä, millaisia kirjoja kotona on lapsen ulottuvilla. Minä sain kouluun mennessä lukea Tiina-kirjoja, Blytonia, pikku naisia ja Anna-sarjaa, pikkuhiljaa sain lainata uusia kirjoja kirjastosta äidin luvalla. Äiti esiluki kirjani melkein yläasteelle saakka, sillä olen lukenut lastenosaston kirjat läpi tokaluokalla, eikä nuorten ja aikuisten kirjat ole hyviä pienelle koululaiselle.

Olen siis pelkän lukutaitoni kautta joutunut olemaan ikätovereitani vanhempi. Onneksi en joutunut menemään vielä ylemmälle luokalle. Olin koulussa hiukan outolintu, koska ajattelin asioista eri tavalla, koska väkisinkin tiesin enemmän kuin toiset. Ala-asteella luokassani oli puolet minua vuotta vanhempia, joiden mukana käytännössä koulua kävin, vaikka oman vuosiluokkani kokeet teinkin. En oikeastaan kuulunut kumpaankaan luokkaan, ylempään enkä omaani, vaan olin siinä välissä. Ylemmässä luokassa oli yksi ikäiseni luokanylihyppääjä (1->3), eikä hänkään varsinaisesti kuulunut ylempään luokkaan, jossei omiensa joukkoonkaan. Meille ei siis hyppääminen auttanut. Myöhemmin, kun olimme lukiossa, tämä toinen tyttö kertoi minulle, ettei se yli hyppääminen niin hienoa ollut, kun oli yksin ja se kaikkein nuorin ja pienin.

Koulu minulla meni aina hyvin, erinomaisestikin jonkun mielestä. Opiskelin itselleni kaksoistutkinnon ja nyt minulla on ns. tieteellinen tutkinto sekä luokanopettajan paperit takataskussa. Näiden eväiden kanssa autan lapsia koulutielleen ja toivottavsti pystyn ottamaan omaa opettajaani paremmin huomioon luokassa niin ne lahjakkaat kuin hiukan heikommatkin oppilaat.

opin jo nelivuotiaana lukemaan ja luin ennen viittä vuotta ihan niin hyvin kuin aikuisetkin.vanhemmilleni ehdotettiin mietittäväksi laittavatko suoraan ekalta luokalta kolmannelle.Onneksi eivät tehneet niin.Muistini mukaan en ollut koskaan tunneilla turhautunut koska sain lukea ensimmäisenä lukuläksyt ja sitten kun muut harjoittelivat lukemista minä sain lukea kirjastosta hakemia omia kirjojani.Nyt minulla on ala-astetta käyvä poika joka on matemaattisesti,kielellisesti ja musikaalisesti lahjakas lapsi.Lisaksi hän lukutaitonsa vastaa kaksi-kolme vuotta vanhemman lukutaitoa,ja ihan tavallisella luokalla ikäistensä parissa käy ja hyvä niin.Ensimmäisellä luokalla tosin aika kävi joskus pitkäksi hän kun osasi jo kaiken,muttaopettajan kanssa juteltuani hän sai monistenipun jossa oli kolmas-neljäs luokkalaisten kirjasta laskuja.Lisäksi hän sai olla apuopettaja joka auttoi muita lapsia lukemaan ja laskemaan opettajan apuna.Ikina hän tä ei ole syrjitty tai haukuttu koulussa ja kaveripiirissä hän on suosittu.mieleenikään ei ole tullut siirtää häntä ylemmille luokille vaikka opettaja sanoi että hän kyllä pärjäisi.Minusta lapsen pitää saada olla lapsi niin pitkään kuin mahdollista.Meillä ei ole poika tylsistynyt kiitos hyvän opettajan!!!Poika vaikka onkin lahjakas käyttäytyy samalla tavalla kuin ikätoverinsa ja hän kaipaisi heitä jos hänet laitettaisiin eri luokalle tovereidensa kanssa.Muista myös että lahjakas lapsi on usein myös hyvin herkkä lapsi!!!Meidän perheessä ei olla oikein mitenkään kiinnitetty hänen lahjakkuuteensa huomiota eli hän saa olla ns.tavallinen poika,kyllä hän myöhemminkin kerkeää!!Ainaisen lukemisen tilaan olemme pitäneet kiinni hänen urheiluharrastuksistaan,vuosi vuodeltta kun koululäksytkin lisääntyy ja vaikeutuu.Siinä on haastetta hänelle ihan riittämiin.Käyköön ihan rauhassa peruskoulun loppuun ikäistensä parissa!!

No, äidiltään lapsi tuskin on viisauttaan oppinut, kätilö opisto nimittäin kirjoitetaan yhteen: Kätilöopisto. Ja isolla, se on erisnimi.
Vai?
No, viisastelu sikseen. Mutta olipa pakko huomauttaa ;)

Voi olla että lapsesi on fiksu - osaa lukea, laskea ja kirjoittaa. Mutta entäs ne muut avut? Osaako hän hoitaa vessahygienian? Osaako ruokailla kauniisti ruokapöydässä? Puhuuko huutamalla? Toimiiko siis muilta osin kuten ikäisensä lapsi tai peräti ikätasoistaan "lapsellisemmin"?
Ymmärtääkö lukemansa? Osaako ajatella - tehdä päätelmiä? Miettiä syitä ja seurauksia?
Osaako solmia kengännauhat? Miten itsenäisesti sujuu pukeminen yms. hommat?

Koululaisen pitää osata ottaa hihnalta ruokansa. Toimia ryhmässä. Noudattaa ryhmälle annettuja sääntöjä ja ohjeita. Tajuta, että opettaja tarkoittaa myös minua.
Eräs ope kertoi ekaluokkalaisistaan: vaikka hän antaa ohjeen koko luokalle, hänen pitää antaa se sama ohje vielä jokaiselle yksitellen. Ekaluokkalainen, 7 v, ei vielä osaa ajatella muuten..
Ja lisäksi toinen ope sanoi: uskokaa vain ihan kaikki, mitä lapsenne sanoo minusta, niin minäkin uskon ihan kaiken, mitä he kertovat teistä.
Tarkoittaen, että ekaluokkalainen on vielä niin lapsi... ihan kaikkea ei ihan sanatarkasti siis kannata uskoa, ennenkuin on kysynyt aikuiselta. Tarina saattaa siis värittyä.

Ja kyseessä oli normaalit ekaluokkalaiset.

Osaako lapsesi siis tämän kaiken ja vähän enemmänkin jo?
Miten itsenäisesti hän osaa toimia? Vai toimiiko monissa asioissa ikätasoisesti?

Älykkyyttä ja lahjakkuutta on monenlaista.

Minun nuorimmainen poikani meni kuusivuotiaana kouluun.

Viisivuotiaana päiväkodissa hän liittyi eskarilaisten ryhmään, sillä omatoimisena poikana hän selitti opettajilleen, että hän osaa kyllä ihan nuo samat tehtävät kuin muutkin. Niinpä osasikin ja vielä paremmin kuin muut. Hän sai olla vuoden eskariryhmän mukana ja keväällä kävi koulukypsyystestit. Kaikki testit menivät virheettömästi. Testannut psykologi suositteli koulunaloittamista varhennettuna ja koska päiväkodin väki oli samaa mieltä kuten me vanhemmatkin, niin poika meni kouluun.

Lapsi on viihtynyt koulussa nyt kolme vuotta. Ongelmia ei ole ollut sen enempää kuin tavalliseen aikaan koulunsa aloittaneilla isoilla veljilläkään.

Itselläni yksi iso syy koulun varhentamiseen oli, että nuorimmaiseni oppisi tekemään töitä opiskelunsa eteen. Vanhin veljensä on tyyliltään hyvin samanlainen eikä ole koskaan oppinut opiskelemaan. Koulutehtävät ovat aina olleet niin helppoja, että hän on oppinut asiat tunneilla mukana olemalla. Nyt yläasteella hän joutuu opiskelemaan opiskelemista, sillä luonnollisesti nyt vaaditaan jo työtäkin oppimisen eteen. Nuorin joutuu nyt tekemään läksyjäkin ja se on hänelle hyväksi.

Oma poikani on isokokoinen, joten hän ei mitenkään erotu luokkatovereistaan. Murroiästä ei tietenkään voi sanoa, miten se vaikuttaa, mutta jos isänsä murrosiän alkamisesta voi mitään päätellä, niin ei se ainakaan myöhään tule.

Tukea lapset tarvitsevat kouluaikana muutenkin - ehkä nuorimmaiseni tarvitsee sitä vähän eri tavalla. Hänelle oli hyvä ratkaisu varhentaa koulun alkua.

vielä myöskin että voisiko tyttönne turhautua jos menisi ekalta luokalta suoraan vaikkapa kolmoselle Kun ei olisi enään niin hyvä oppilas vaan samaa tasoa ehkäpä hieman huonompi kuin muut sillä luokalla?Isommat kun voisivat myös häntä kiusata ns.erillaisuuden takia.Olisiko tyttönne kuitenkaan onnellinen jos saisi ahertaa iltapäivästä toiseen läksyjä kun kolmas luokka on kuitenkin vaativampi kuin jos hän menisi normaalisti simä vuonna toiselle luokalle!!!Jaksaisiko lukea noin 30-50 sivua kerrallaan kokeisiin joita saattaa olla kahdet kolmet viikossa kun on koeviikot.Saattaisiko tulla paineita onnistumisen takia että on pakko onnistua koska vanhemmat ovat laittaneet hänet vuotta ylemmälle luokalle ja heidän odotukset ovat korkeat koska tyttö on lahjakas.Se että on lahjakas jossain ei takaa että kaikki numerot todistuksessa olisi kymppejä tai ysejä.Meidän poika vaikka on lahjakas monella osa alueella sai myös totariin pari kasia.Myös hän joutui tekemään numeroiden takia töitä kun pelkkä lahjakkuus ei niitä numeroita tee.Pitää osallistua ahkerasti tunneilla,tehdä tunnollisesti kotiläksyt jne.Ei ne opet lahjakkallekaan ilmaiseksi jakele kymppejä!Jaksisiko tyttönne pitempiä koulupäiviä kuin ikäisensä ja vielä läksyt päälle?Aluksi voisi olla innoissaan mutta pidemmän päälle voisi käydä toisinpäin!!!

Olen -75 syntynyt ja ukin kanssa aakkospelejä pelaillen opin myös lukemaan nelivuotiaana, laskin ja kirjoittelin juttuja myös. Siihen aikaan ei kuitenkaan juuri kukaan pitänyt asiaa edes mitenkään ihmeellisenä eikä luokalta harppaamista edes ajateltu. Tulos oli että tylsistyin ekaluokalla "kuoliaaksi", tokalla lintsasin ja jäin kotiin lukemaan, kun koulussa oli niin kuivaa, eikä mitään uutta. Lukioon asti olin alisuoriutuja. Tein sen mikä oli välttämätöntä. Kokeista kun sain 8 1/2-9 sen kummemmin lukematta, niin en viitsinyt lukemiseen panostaa. Nyt olen kolmekymppinen "duunari", joka on kyllästynyt työhönsä ja kaipaa aina vain elämäänsä lisää haasteita ja haaveilee uudelleen aloittavansa akateemiset opinnot.
Vetäkää itse johtopäätökset tarinastani, mutta teitte mitä teitte, ruokkikaa lapsenne kiinnostusta asioihin, pyytäkää vaikka opettajaa antamaan lisätehtäviä tai pulpettikirjoja, ettei tyttärenne tarvitse koulussa tylsistyä hengiltä.

Meillä on täällä kotona kaksi neroa, jotka ovat oppineet lukemaan kaksi vuotta ennen koulun alkua, ovat myös hyviä laskemaan, musikaalisia ja liikunnallisesti ikätasoaan edellä ja tietysti taiteellisia. Mutta...ovat silti aloittaneet koulunsa sinä vuonna kun täyttivät 7 vuotta ja se on ollut hyvä ratkaisu.
Koululaisen tulee selviytyä syömisestä kohtuullisessa ajassa, selviytyä koulumatkasta, lähteä ajoissa kotoa, siis osata arvioida eri toimintoihin kuluvia aikoja. Koululaisella ei voi olla ylitsepääsemättömiä pelkoja liittyen liikenteeseen ja yksinoloon. Lisäksi tulee ottaa huomioon fyysiset ja sosiaaliset tekijät.

Meillä lapset ovat olleet lyhyitä ikäisikseen, siis vielä normaalina ekaluokkalaisena vain liikenteenjakajan korkuisia. He ovat myös syöneet ikäistään hitaammin ja heillä on ollut niin valtaisa mielikuvitus, että olemme saaneet sekä ratkoa sen synnyttämiä pelkoja että selvitellä mielikuvituksen aiheuttamia metkuja.
Olen myös ollut erittäin tyytyväinen siihen, että he ovat malttaneet leikkiä eivätkä ole liian varhain tutustuneet aikuisten maailmaan.

Vaikka opettajalla ei aina ole ollut mahdollista järjestää haasteellista tekemistä, lapset ovat viihtyneet koulussa kaverien takia ja siksi, että osaaminen kasvattaa itsetuntoa. Oppiminen on kyllä jäänyt kotihommiksi. Olemme perheen kanssa yhdessä ratkoneet yhtälöitä, keksineet tarinoita, leikkineet kielellisesti kehittäviä leikkejä. Liikuntataidot kehittyvät vapaa-ajalla joka tapauksessa paremmin kuin koulussa ja taiteelliseen ilmaisuun on kotona paremmin aikaa.
Se on tietysti hiukan ongelmallista, että jossain vaiheessa koulukin voi olla vaikeaa ja lapset ovat tottuneet siihen, että koulussa ei suuremmin tarvitse työtä tehdä. Mutta he kyllä oppivat kaiken nopeasti, joten huoleni saattaa olla turha. Ei itsellänikään koulunkäynti missään vaiheessa vaikeaa ollut, joskus kyllä työlästä, mutta vasta yliopistossa.