Ongelma on siis niinkuin otsikosta voi lukea ex-
anoppini. Emme siis tietenkään ole enää yhdessä
tämän miehen kanssa, mutta meillä on yhteinen
lapsi. Poikani asuu vakituisesti isällään, ja
viettää luonani joka toinen viikko pe-ti päivät
sekä joitakin hajapäiviä, miten meille kaikille
sopii. Pojan isän kanssa ei siis ole ongelmia,
tänä päivänä yhteityömme sujuu aika mutkitta.
Nyt on poikani alkanut kertomaan ikävän
usein "mitä mummo sanoi äidistä"- juttuja, ja ne
jututhan on tietysti aika ikäviä. Hän oli esim.
kertonut pojalleni "ettei äiti huoli sinusta", ja
on näitä hylkäämisjuttuja ja muuta
mustamaalaamista. Poikani on selvästi tosi
hämillään näistä jutuista, sehän on selvä, yksi
hänen rakastama ihminen puhuu pahaa toisesta
hänen rakastamastaan ihmisestä. Puhuin jo asiasta
pojan isälle, joka lupasi ottaa asian puheeksi
äitinsä kanssa mutta hänet tuntien asiasta ei
tulla puhumaan. Eli, kysymys kuuluu: onko
olemassa mitään mitä voisin tässä asiassa tehdä?
Riitely tämän ihmisen kanssa on tosi rankkaa, sen
tiedän kokemuksesta enkä haluaisi myöskään rikkoa
välejä ex-mieheni kanssa. Kannattaisiko pyytää
joku ulkopuolinen henkilö esim. lastenvalvoja tai
vastaava selvittämään tilannetta? Jotainhan on
tehtävä, se on selvä. Itse en ole lähtenyt loan
heittoon lapsen välityksellä enkä aiokaan, joskus
vaan tuntuu että halkean kiukusta...
anoppini. Emme siis tietenkään ole enää yhdessä
tämän miehen kanssa, mutta meillä on yhteinen
lapsi. Poikani asuu vakituisesti isällään, ja
viettää luonani joka toinen viikko pe-ti päivät
sekä joitakin hajapäiviä, miten meille kaikille
sopii. Pojan isän kanssa ei siis ole ongelmia,
tänä päivänä yhteityömme sujuu aika mutkitta.
Nyt on poikani alkanut kertomaan ikävän
usein "mitä mummo sanoi äidistä"- juttuja, ja ne
jututhan on tietysti aika ikäviä. Hän oli esim.
kertonut pojalleni "ettei äiti huoli sinusta", ja
on näitä hylkäämisjuttuja ja muuta
mustamaalaamista. Poikani on selvästi tosi
hämillään näistä jutuista, sehän on selvä, yksi
hänen rakastama ihminen puhuu pahaa toisesta
hänen rakastamastaan ihmisestä. Puhuin jo asiasta
pojan isälle, joka lupasi ottaa asian puheeksi
äitinsä kanssa mutta hänet tuntien asiasta ei
tulla puhumaan. Eli, kysymys kuuluu: onko
olemassa mitään mitä voisin tässä asiassa tehdä?
Riitely tämän ihmisen kanssa on tosi rankkaa, sen
tiedän kokemuksesta enkä haluaisi myöskään rikkoa
välejä ex-mieheni kanssa. Kannattaisiko pyytää
joku ulkopuolinen henkilö esim. lastenvalvoja tai
vastaava selvittämään tilannetta? Jotainhan on
tehtävä, se on selvä. Itse en ole lähtenyt loan
heittoon lapsen välityksellä enkä aiokaan, joskus
vaan tuntuu että halkean kiukusta...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kerro joku kerta lapsellesi, että rakastat
anoppiasi kovasti. Hän on ihana ihminen ja sanot
pojallesi, että suukottelee mummoa puolestasi.
Eiköhän jorinat lopu!
Itselläni on asiat niin, että asun samassa
talossa anoppini kanssa. Lapset juoksee siellä
harvase päivä ja kertovat milloin mitäkin.. ukko
ei paljon välitä, sanoo vaan, että en sotkeennu
teidän juttuihin. Niinpä olen joutunut itse
selvittelemään asioita. Olen näyttänyt, että olen
se vahvempi osapuoli, ettei minun kanssa kannata
huseerata ihan höpöjuttuja.
Soitin kerran kiukuspäissäni sille ihmiselle ja
sanoin, että olenko minä vienyt sinulta pojan vai
miehen?? Etkö jo voisi irrottautua!! Tiedän että
anoppini välittää lapsistamme todella paljon ja
haluaa niiden käyvän tämän luona, joten sanoin,
että jos ei jutut lopu, niin lapset saa
porttikiellon mummolaan. Meidän elämään ei
tarvita sotkijoita!
Mieheni aina nauraa näille jutuille.. pitää
akkojen jorinoina. No, se on sen asia.. minä
pidän tätä asiaa kuitenkin ihan omanani ja
otankin itseeni, jos lapset alkavat nimitellä
syyttä äitiään, jota sentään ennen ainakin
kunnioitettiin kodissa.
Äitihän se on anoppikin ollut. Olen sen sille
sanonutkin ja sen myös, että mietipä omalle
kohdallesi, että miltä se tuntuisi jos oma
anoppisi olisi aikoinaan sinut haukkunut..
Hiljaista tuli.
Sitten kerran sen jälkeen kuulin jotain
inhottavaa poikani suusta ja kysyin mitä sanoit?!
Hänpä kertoi mummon olleen taas asialla.. äiti
oli kuulema alushoususillaan juoksennellut
ikkunasta ikkunaan näyttelemässä itseään naapurin
ukolle!! Sillon pamahti. Olin ihan
repeämäisilläni ja kuitenkin sain itseni
hillittyä. Sanoin pojalleni että voi kun äiti
rakastaa mummoa kovin, niin kovasti, että käypäs
antamassa suukkoja mummolle ja sano että ne on
äiti lähettänyt. siihen loppui se "p....n"
jauhaminen. Sen jälkeen on anoppi hymyillyt
vastaan kävellessään ja lapsetkin puhuneet
toiseen sävyyn. Äiti onkin nyt suosittu.
Kiitos kovasti neuvoista, hyvä asenne sinänsä
sinulla. Ongelma minun tapauksessa on vain se
ettemme asu yhdessä pojan isän kanssa,
vierailukielto uhkauksista ei taatusti olisi
mitään vaikutusta. Enkä tietysti sille linjalle
edes halua lähteä. Se peruskysymys olikin
oikeastaan se, että mahtaako jokin elin ottaa
mitään kantaa tälläisiin asioihin? Vai katsooko
ne että nämä on selvitettävä perheen sisällä?
Koska jos pojan isä ei voi tai halua tehdä tästä
loppua, olen kuitenkin aika voimaton. Asuuhan
lapsi isällään, tosin meillä on yhteishuoltajuus.
Nyt kipeästi tarvis vinkkiä...
... kyllä siihen joku yhteiskunnan elin voi ottaa
kantaa. Soitapa sosiaalitoimistoon sellaiselle
henkilölle, joka valvoo yhteishuoltajuutta.
Pyydä ex-miestäsi tulemaan yhteiseen
keskusteluun ja sitten jos ei tule asioista
mitään, niin ota yhteyttä sosiaalivirkailijaan.
Ei sellainen ole normaalia, jos anoppi haukkuu
lapselle sinua! Ainut vaan, että miten saat sen
todistettua. Eihän varmaankaan ollut tarkoitus
ottaa lasta keskusteluihin mukaan?! Sitä minä
vaan, ettei lapsesi kärsisi siitä.. eihän teidän
ero kuitenkaan lapsen syy ollut.
Kyllähän miehenkin pitäisi ymmärtää, että olisi
vaikka lasta viemättä sinne mummolaan, tai sitten
sanoisi äidilleen, ettei tällainen peli vetele.
Onko hän erosta katkera?
Ei, lasta en halua sekoittaa tähän enempää kun jo
ex-anoppini tekee. Enkä halua hänelle tilannetta
jossa hän joutuisi toistamaan mummonsa sanomat
asiat vieraiden ihmisten läsnäollessa. Luulisi
riittävän että joku selittäisi tällä mummolle
ettei tämmöistä voi lapsille tehdä.
Muistan tapauksen aikoja sitten jolloin vanhempi
poikani kertoi tämän henkilön sanoneen juuri
näillä sanoilla: "äitisi on paska akka" pojalle.
Se oli mielestäni liian paksua ja otinkin
yhteyttä häneen. No mummo kyllä myönsi sanoneensa
niin ja perusteli sitä sillä että hän oli minulle
vihainen. Puhuimme asiasta ja hän pyysi anteeksi,
ja sovimme ettei semmoista enää tapahtuisi.
Tänä päivänä emme enää tapaa tämän mummon kanssa
emmekä ole juuri muutenkaan yhteydessä, joskus
todella satunnaisesti hän on kyydinnyt pojan
meille tai päinvastoin. Näissä kohtaamisissa hän
on aina yhtä hymyä, enkä ymmärrä mitä hän oikein
ajaa takaa näillä yrityksillä kertoa pojalleni
etten välitä pojasta tai että olen hyljännyt
hänet.
Mutta nyt päätin vielä kerran puhua pojan isälle
että hän koettaisi hoitaa asian, ja aion myös
mainita jos niin ei tapahdu niin sitten haluan
jonkun ulkopuolisen tätä selvittämään.
Kiitoksia asiallisesta kirjoituksestasi.
Luettuani pariin kertaan nuo puheenvuorot aiheeta,
sain lopulta sellaisen kuvan asiasta, että se joka
sinua pitää "paskana akkana", onkin poikasi.
ONHAN SE NYT TAVATONTA, ETTÄ MIES SAA HUOLTAJUUDEN
AVIOEROTILANTEESSA: SIITÄ SEURAAVAT
RISTIRIITAISUUDET VOIDAAN SYSÄTÄ KENEN TAHANSA
OSAPUOLEN NISKAAN.... ja sanoa vienosti, että isä
lienee erosta KATKERA!!!!!!!!!!!
anteeksi - oli pakko
No, saathan tietysti ajatella asian miten haluat.
Vastaanpa nyt kuitenkin vain sen verran että
huoltajuutta ei ANNETTU isälle erotilanteessa,
vaan meillä on yhteishuoltajuus. Poika on
kirjoilla isänsä luona, mutta hänellä on kaksi
kotia, toinen isän ja toinen äidin luona. Siinä
ei liene mitään tavatonta, varsinkin kun tämä
tapahtui minun aloitteestani.
Sen oikaisen vielä että nämä "paska akka"- jutut
alkoivat jo meidän ollessa yhdessä, ja niinkuin
mielestäni aika selvästi kirjoitin, mummo myönsi
asian. Miten siis sait sen käännettyä poikani
mielipiteeksi minusta?
Haluan vielä kysyä missä kohtaa kirjoituksessani
sanoin isän olevan katkera erosta? Päinvastoin
kirjoitin että meidän yhteistyömme sujuu mutkitta.
En odottanut sympatia-vyöryä kirjoitukselleni,
vaan lähinnä kysyä käytännön neuvoa tilanteeseen
joka on pottumainen sekä itselleni että pojalle.
Kiitos kovasti "avustasi" kipeään asiaan!
Heh, tyyppi sanoo lukeneensa kirjoitukset pariin
kertaan, vaan mitenköhän on luetun ymmärtämisen
laita...? Joka kirjoitukseen vastaa aina yksi tai
useampi palikka, se riski on otettava, ja siinä
oli oikein loistava esimerkki!
Pääsikö miehesi ikinä irti äidistään ja tuliko
teille ero anopin vai ex miehesi takia.
Riitoja anoppiin liityen oli jo liiton aikana,
mutta ei hän eroon syynä ollut. Eroon syynä ei
ollut myöskään yksin mieheni vaan emme enää
tulleet toimeen keskenämme, johtuen meistä
kummastakin. Heidän toisistaan irtautumisesta en
oikein osaa sanoa mitään, olen huomannut että
hyvin useat äidit ovat kovin "riippuvaisia"
aikuisista pojistaan enkä tiedä onko tämä henkilö
sitten normaalia enemmän.
ex- miehesi sisaruksista tai muista sukulaisista,
oletko väleissä? Itse jouduin "puuttumaan" mummon
panetteluun ex- miniäänsä kohtaan tässä männä
talvena.
Veljeni erosi reilut puolitoistavuotta sitten,
vaimo teki aloitteen ja sekös oli meitin muorille
aivan järkyttävää. Ero oli tuskaisa ja riitaisa,
ei todellakaan kaunista katsottavaa ja kuultavaa.
Molemmat muuttivat taholleen, kumminkin liki
toisiaan, lapset jäivät vaimolle. Nyt veljeni ja
ex-vaimonsa ovat ihan ok väleissä, paremmissa
kuin avioliiton loppuaikoina konsanaan.
Mutta....mutsi mollasi ex- miniäänsä lasten
kuullen ja rankalla kädellä, huoritteluista
alkaen. Vanhempi pojista, kummipoikani, kerran
itkua tuhertaen kertoi minulle kauheita juttuja
mitä mummo sanoi äidista, poikaa suorastaan
pelotti mummon jutut. Minä pidin melkoisen
saarnan mutsille aiheesta, laitoin hetkeksi välit
häneen poikki ja kyselin myöhemmin onko käytös
muuttunut. Infosin myös veljeäni mutsin
käytöksestä, samoin kuin muitakin sukulaisia.
Kaikki olivat tyrmistyneitä siitä, kuinka
aikuinen ihminen ottaa kostonsa ja katkeruutensa
välikappaleeksi pienet pojat.
Mutsi on edelleen jostakin kumman syystä katkera
ex- miniälleen erosta, mutta onneksi miniä on
onnistunut nousemaan loanheiton yläpuolelle ja
pojat saavat mummoilla rauhassa. Paskanjauhanta
pojille äidistään on (kai) kurissa, kummipoikani
ei ole ainakaan enää kertonut mummon sanomisista.
Miniää on varmaan auttanut meidän sisarusten
tuki, olisiko sinulla mahdollisuutta odottaa apua
siltä suunnalta? Kuriinhan tommonen mummo on
saatava!
Ja jo on kumma jos ei miestäsi kiinnosta asia,
luulisi häntäkin kiinnostavan poikansa
hyvinvointi eikä tommonen käytös mummolta ole
asiallista. Voimia ja tsemiä!
Ex-miehelläni on sisar jonka olen tavannut vain
kerran, hän ei asu suomessa, ja olen ymmärtänyt
ettei hän ole kovin läheisissä väleissä
perheeseensä. Muukin suku asuu ripoteltuna vähän
ympäri suomea eikä kovinkaan läheisiä välejä ole
päässyt syntymään heidän kanssaan. Ikävä niin,
koska kertomasi sai minut toivomaan että olisi
joku siltä "suvun puolelta" kenen puoleen
kääntyä. Sen verran pojan isän kanssa olen
puhunut että kysyin onko hän jo puhunut äitinsä
kanssa ja niin kuin arvelinkin, ei. Hän kun ei
kuulemma näe asiaa yhtä pahana kuin minä, ja
mummokaan ei tarkoita mitä sanoo... Mutta voi
itku kun se mummo purkaisi itseään ihan kenelle
tahansa mutta ei pojalle!
Asia jäi nyt sitten minulle hoidettavaksi, ja
otinkin jo yhteyttä paikkakuntamme
lastenvalvojaan. Meillä on neuvottelu ensin
vanhempien kesken ja sitten koetamme saada mummon
mukaan mikäli emme pääse pojan isän kanssa
yhteisymmärrykseen. Rankkoja keinoja ehkä, mutta
rankka on asiakin.
Katsotaan kuinka käy ja toivon että asia tulee
kuntoon jokseenkin yhtä helposti kuin sinun
perheessäsi.
Tuhannet kiitokset rohkaisustasi ja mukavaa
syksyä sinulle!