täällä mie taas kirjottelen ku en voi oikeen muutakaan tehä...ahistaa niin hitosti ja tekis mieli itkee mut itku ei vaan tuu...
mut eikä tässä vielä kaikki ku se masennus tulee niin on pakko satuttaa itteeni lyömällä tai viiltelemällä..mie en siis kerta kaikkiaanpääse siitä eroon vaikka mitä teen. miulla on vielä vaikee masennus ja se on vaan pahentunu ku pääsin suljetulta pois mut en voi kertoo sitä muille koska sillo joudun takasi ja sitä en todellakaan haluu...
miun kaveritki on hyljänny miut ja ne varmaan inhoo minnuu ja ku ne on miun kaa niin ne on vaan niin vaivautunneen oloisia ja en voi muuta ku olla...mie kyllä ymmärrän, ei ihmekkään ku oon tämmönen masentunu paska joka ei lähe ikinään pois...mikään ei siis pidättele enää täällä...:(
mut eikä tässä vielä kaikki ku se masennus tulee niin on pakko satuttaa itteeni lyömällä tai viiltelemällä..mie en siis kerta kaikkiaanpääse siitä eroon vaikka mitä teen. miulla on vielä vaikee masennus ja se on vaan pahentunu ku pääsin suljetulta pois mut en voi kertoo sitä muille koska sillo joudun takasi ja sitä en todellakaan haluu...
miun kaveritki on hyljänny miut ja ne varmaan inhoo minnuu ja ku ne on miun kaa niin ne on vaan niin vaivautunneen oloisia ja en voi muuta ku olla...mie kyllä ymmärrän, ei ihmekkään ku oon tämmönen masentunu paska joka ei lähe ikinään pois...mikään ei siis pidättele enää täällä...:(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja sen ittes viiltelyn ja hakkaamisen lopetat heti, se ei vie sun asiaas eteenpäin laisinkaan!
Terapeutin jutuille sun pitäs mennä kipinkapin. Onko sulla mitää lääkitystä?
Lähe vaikka kävelylle tai rannalla(jos aurinkoa), ja ajattele asioita ympärilläsi.
Ei ajatusten tarvii pyöriä koko ajan itsensä ympärillä.
Luulisin, että olet sama nimimerkki, joka on kirjoitellut ennenkin. Älä nyt ymmärrä väärin, tiedän, että sinulla on tuskainen olo. Mutta, mutta, en ole kertaakaan huomannut, että haluaisit parantua kirjoituksiesi perusteella. Olet valehdellut lääkäreille kunnostasi ja nyt et halua apua. Olet oikeassa siinä, että kaverit kaikkoavat, ei kukaan jaksa, jos joku kerjää sääliä koko ajan. Mene hakemaan apua ja ota se vastaan.
Sulla täytyy olla rankkaa, mutta älä syyttä häpeä masennusta! Se on yhteydessä biokemialliseen epätasapainoon tai elämän olosuhteisiin. Oli miten oli, et oo syypää siihen, eikä se tee susta muita huonompaa. Sulla on varmasti ihania ominaisuuksia, joita et vain masennuksesi takia huomaa.
Ansaitset ja tarvitset apua kaiken kokemasi jälkeen. Miten voisit saada sitä, jos esität kaiken olevan hyvin? Sun voi olla vaikea luottaa muihin, mutta kun kyse on elämästäsi, eikö sun olekin tärkeää ottaa se vastaan? Paljon voimia!
Kiva kun on olemassa melkein yhtä epätoivoisia ihmisiä kuin minä itsekkin. Olen pohtinut, että miksei itsemurhaa aikovat kirjoittele nettiin. Suomessa kumminkin noin tuhat ihmistä tekee vuosittain itsarin. Yleensä nettiin kirjoittaa vain lievästi masentuneet, eivätkä semmoiset jotka todella haluavat kuolla.
Mutta kyllähän sitä kannattaa miettiä varsinkin nuorella ikää, jos vielä olisi jotain keinoa päästä yli vaikeuksien. Itse olen kylläkin siinä pisteessä, että suunnitelma on valmiina ja aion toteuttaa sen syksyllä.
Olen myös ollut pakkohoidossa, josta ei ollut sanottavaa apua muuta kuin psykoosin hoidossa.
Mikä järki siinä viiltelyssä on, ehkä haet vain huomioo etkä todella halua tappaa itseäsi. Tekstisi oli hyvä epätoivoinen vuodatus, joka sai minutkin kirjoittamaan.