Suomessa oli 1800-luvulla ja 1900-luvun ensimmäisellä neljänneksellä tarjolla omakielistä yliopistokoulutusta vain ruotsinkielisille.
Helsingin yliopistokin kaksikielistettiin vasta 1930-luvun puolivälissä. Kaikesta demokratian ja koulutuksellisen tasa-arvon kehittymisestä huolimatta ruotsinkielisten suosinta korkeakouluopetuksessa jatkuu jopa voimistuen 2000-luvulla.
Tämä ilmenee ennen kaikkea siinä, että ruotsinkielisen on edelleen paljon helpompi päästä yliopistoon ja ammattikorkeakouluun kuin suomenkielisen ylioppilaan.
Toinen yliopistosta valmistumisen kannalta oleellinen seikka on, se että ruotsinkielisellä puolella on yleensä opettajia sataa opiskelijaa kohden huomattavasti enemmän kuin suomenkielisellä puolella.
Nämä vastaan sanomattomat tosiasiat käyvät ilmi Helsingin Sanomien Koulutusliitteestä ja Kota-tietokannasta poimittuina.
Kun Åbo Akademin ja Svenska Handelshögskolanin sisäänpääsyprosentti on yli 50, niin koko maan keskiarvo jää vain 26 %:iin.
Oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi suomenkielisten opiskelijapaikat olisi kaksinkertaistettava. Mutta, älä unta näe.
Rahaa riittää vain 4 %:n kielieliitin tarpeisiin - ei 95 %:n enemmistölle.
Toinen keino olisi vähentää vuosisatojen ajan koulutuksellisessa erityisasemassa olevan kielivähemmistön nuorten sisäänottoja yliopistoihin ja korkeakouluihin sekä suunnata heitä ammattikouluihin. Valitellaanhan ruotsinkielisellä puolella jatkuvasti ruotsinkielisen hoitohenkilökunnan puutetta mm. Helsingissä. Resurssien siirto olisi sikälikin perusteltua, että ruotsinkielinen väestö vähenee ja ennen kaikkea vanhenee.
Tätä vain ei "kielipuolueen" pihdeissä olevat hallitukset ole halukkaita tekemään. Lisäksi useat opetusministerit ovat olleet kielipuolueesta ja monet muut ovat suomenkielisyydestään huolimatta osoittautuneet ruotsinmielisiksi, mitä ilmentää parhaiten heidän kielteinen suhtautumisensa sekä pakkoruotsin että virkamiesruotsin poistamiseen Suomen koulutusjärjestelmästä.
Helsingin yliopistokin kaksikielistettiin vasta 1930-luvun puolivälissä. Kaikesta demokratian ja koulutuksellisen tasa-arvon kehittymisestä huolimatta ruotsinkielisten suosinta korkeakouluopetuksessa jatkuu jopa voimistuen 2000-luvulla.
Tämä ilmenee ennen kaikkea siinä, että ruotsinkielisen on edelleen paljon helpompi päästä yliopistoon ja ammattikorkeakouluun kuin suomenkielisen ylioppilaan.
Toinen yliopistosta valmistumisen kannalta oleellinen seikka on, se että ruotsinkielisellä puolella on yleensä opettajia sataa opiskelijaa kohden huomattavasti enemmän kuin suomenkielisellä puolella.
Nämä vastaan sanomattomat tosiasiat käyvät ilmi Helsingin Sanomien Koulutusliitteestä ja Kota-tietokannasta poimittuina.
Kun Åbo Akademin ja Svenska Handelshögskolanin sisäänpääsyprosentti on yli 50, niin koko maan keskiarvo jää vain 26 %:iin.
Oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi suomenkielisten opiskelijapaikat olisi kaksinkertaistettava. Mutta, älä unta näe.
Rahaa riittää vain 4 %:n kielieliitin tarpeisiin - ei 95 %:n enemmistölle.
Toinen keino olisi vähentää vuosisatojen ajan koulutuksellisessa erityisasemassa olevan kielivähemmistön nuorten sisäänottoja yliopistoihin ja korkeakouluihin sekä suunnata heitä ammattikouluihin. Valitellaanhan ruotsinkielisellä puolella jatkuvasti ruotsinkielisen hoitohenkilökunnan puutetta mm. Helsingissä. Resurssien siirto olisi sikälikin perusteltua, että ruotsinkielinen väestö vähenee ja ennen kaikkea vanhenee.
Tätä vain ei "kielipuolueen" pihdeissä olevat hallitukset ole halukkaita tekemään. Lisäksi useat opetusministerit ovat olleet kielipuolueesta ja monet muut ovat suomenkielisyydestään huolimatta osoittautuneet ruotsinmielisiksi, mitä ilmentää parhaiten heidän kielteinen suhtautumisensa sekä pakkoruotsin että virkamiesruotsin poistamiseen Suomen koulutusjärjestelmästä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oppiaineittain tarkasteltuna tilanne on seuraava:
TEOLOGIASSA Helsingin yliopiston (HY) sisäänpääsyprosentti on 30 % ja Åbo Akademin (ÅA) 53. Kun HY:ssä opettajia oli 2,8 sataa opiskelijaa kohti, niin ÅA:ssa heitä oli 7,5 (!). Sen sijaan valmistumisprosentti oli 10 vuoden kuluessa HY:ssä 64 ja ÅA:ssa 57. ÅA:ssa tulokset ovat siis kääntäen verrannollisia resursseihin nähden. Onko tässä yksi yliopistojen tehottomuuden syy, herra opetusministeri ?
HUMANISTISISSA aineissa ÅA:n sisäänpääsyprosentti oli 50. Suomenkielisellä puolella se oli HY:ssa 18, Tampereen yliopistossa 19 sekä viidessä muussa yliopistossa 20-46. Opettajia oli ÅA:ssa 4,6 sataa opiskelijaa kohti ja suomenkielisellä puolella 3,8-4,4 (Joensuussa 5,6).
YHTEISKUNTIETEELLISISSÄ aineissa ÅA:n sisäänpääsyprosentti oli 44, HY:ssa 15, Tampereella 16 sekä muissa yliopistoissa 25-44. ÅA:n opettaja/oppilassuhde oli samaa luokkaa (4,7) kuin suomenkielisellä puolella, paitsi HY:ssa, jossa se oli vain 3,7.
Karkeasti ottaen voidaan sanoa, ettei ruotsinkielisten sisäänpääsy ja opettaja/oppilassuhde ole ruotsinkielisellä puolella humanistisissa ja yhteiskuntatieteellisissä aineissa suomenkielistä ratkaisevasti edullisempi, MIKÄLI suomenkielinen hakeutuu opiskelemaan Joensuuhun, Kuopioon tai Vaasaan eli mahdollisimman kauas maan väestöllisestä painopisteestä. Vastanneeko tämä kokoomuslaisen opetusministerin puolueen tavoitteita ? Ehkä tämä on kostoa siitä, ettei Åbo Akademikaan ole ruotsinkielisen väestön keskipisteessä pohjalaisten harmiksi.
LÄÄKETIETEEN TIEDEKUNTA, jonne tunnetusti on aika vaikea päästä opiskelemaan. Kielivähemmistön asia on hoidettu Hgin yliopistossa, johon valitaan vuosittain 5 % koko maan sisään otettujen opiskelijoiden määrästä ruotsinkieliseen kiintiöön. Sinne on ollut niin paljon helpompi päästä sisälle, että pistealarajaksi on laitettu korkeintaan 10 pistettä alempi kuin suomenkielisellä puolella. Helsingissä on myös kiintiö terveydenhuoltoalan tutkinnon suorittaneille ja siinä on sama "pisterajaminimi". Kuntasektorin lääkäriviranhaltijalta vaaditaan ruotsin kielitodistus, jotta voi saada viran.
TERVEYSTIETEESSÄ ÅA:n pääsee peräti 81 % hakijoista, sisäänoton vaihdellessa viidessä suomenkielisessä yliopistossa 21-43 % :iin. Ehkä siksi valmistumisprosentti on ÅA:ssa häntäpäästä (60 %), vaikka sen opettajavoimat ovat suomenkielistä opetusta vastaavalla tasolla (jos unohdetaan se, että Kuopiossa jäädään vain 3,1:een). Mainittakoon, että terveystieteessä valmistuneet ruotsinkieliset ansaitsevat suomenkielisiä selvästi paremmin.
Oppiaineittain tarkasteltuna...jatkuu....
KAUPPATIETEITÄ opetetaan yhdeksässä yliopistossa, josta kaksi on ruotsinkielistä. Näistä Svenska Handelshögskolaniin pääsee yli 50% pyrkijöistä, mutta Helsingin kauppakorkeakouluun vain 11 %. ÅA:n kaupalliselle puolelle otetaan 28 %, mutta Turun kauppakorkeaan vain 19 %. Vaasaan pääsee 37 %. Kauppatieteissä ruotsinkielisten opettaja/oppilassuhde on 4,4 ja 4,2, jota parempi se on vain Turun kauppakorkealla (5,2). Huonoimmillaan suomenkielisellä puolella jäädään vain noin kolmeen. Valmistumisprosentissa ÅA jää hieman jälkeen muista.
KASVATUSTIETEESSÄ ÅA ottaa hakijoita jopa 56 %, kun suomenkielisellä puolella sisäänotot ovat vain Jyväskylän 10:stä Lapin 16 prosenttiin. Missähän tämänkin alan suurin tarve on tällä hetkellä ? Tälläkin alalla ÅA on hieman paremmin resurssoitu kuin suomenkieliset yliopistot keskimäärin.
PSYKOLOGIAA ÅA:n pääsee lukemaan vain 15 % hakijoita, mutta heistä valmistunut 10 vuoden aikana vain 50 %. Suomenkielisellä puolella sisäänotto vaihtelee 5-10 % ja valmistumisprosentit ovat 68-94 %. Psykologiassa ÅA:n opettaja/oppilassuhde on huonoimpia eli 4,5, mutta Tampere yltää 4,4:llä sentään 68%:n valmistumisasteeseen.
LUONNONTIETEISSÄ ÅA:n sisäänotto 40 % vastaa suomenkielistä puolta ja HY:ssa se on jopa isompi (41). Opettajaresurssoinnisa HY ja etenkin Tampere ovat selvästi jäljessä muista (Oulu, Joensuu, Turku, Jyväskylä) mukaan lukien ÅA.
TEKNIIKASSA ÅA ottaa 59 % hakijoista kun suomenkielisellä puolella jäädään 44-52:een. Resursseja on ÅA:lla kuitenkin runsaasti, 7,6 opettajaa sataa oppilasta kohti kun suomenkielisellä puolella maksimi on 4,9 Lappeenrannassa ja minimi vain 3,4 Tampereella. Silti valmistuminen jää ÅA:ssa 66 %:iin, mikä on vähemmän kuin teknillisesä korkeakoulussa tai Tampereella. Palkkaa ÅA:sta valmistunut diplomi-insinööri saa selvästi vähemmän kuin suomenkieliset.
Ammattikorkeakouluihinkin ruotsinkielisillä on leveämpi ovi kuin suomenkielisillä ja itse asiassa suhteellisesti ottaen leveämpi kuin yliopistoihin. Kun koko maan sisäänpääsyprosentti on 20, niin se on Arcada-Nylands Svenska yh:ssa 27, Svenska yh:ssa 50 ja Yh Sydvästissä 46. Suomenkielisellä puolella korkeimmat sisäänottoprosentit, noin kolmannes hakijoista on Kajaanissa, Kemi-Torniossa ja Keski-Pohjanmaalla. Syrjäalueille hakeutuminenkaan ei siis opiskelijaa auta, kun Tampereen seudulla ja pääkaupunkiseudulla sisäänpääsyprosentit amk:hin ovat vain 12-14 %.
Kaiken tämän koulutusresurssoinnin jälkeen ihmetellään, miksi ruotsinkielisellä puolella ei saa ihmisiä palveluammatteihin, kuten vahainkoteihin jne...
Hei!
En oikein ymmärrä, mistä Svenska Handelshögskolanin (Hankenin) luku on tempaistu. Sinne on yli 10 vuotta sitten päässyt tuo 50 %, mutta nykytilanne on aivan toinen. Ainakin Helsinkiin sisäänpääsyprosentti on reilut 20, sanoisin noin 25 % (jos katsotaan niistä, jotka ovat osallistuneet pääsykokeeseen). Hakijoita on entistä enemmän ja itse ainakin hankenilaisena koen, että kyllä pääsykokeeseen on oikeasti tosissaan panostettava / asioita osattava, jotta ovet aukeavat. Se ei ole mikään itsestäänselvyys. Haluan myös muistuttaa teitä jokaista, että suomenkielisellä on yhtä lailla täydet valtuudet ja oikeudet hakea ruotsinkieliseen kouluun - eli jos matalat kynnykset houkuttavat, niin pyrkikää toki ihmeessä Åbo Akademiin tai muihin ruotsinkielisiin opinahjoihin. Saa kielikylpyä samalla. Ei tarvi turhaa marista - rohkaistukaa itse marinan sijasta! Olen itse suomenkielinen ja opiskelu on ollut yhtäläistä kielestä riippumatta. Hankenin vaatimustaso on minut ainakin yllättänyt, tarvii oikeasti osata, lukea ja panostaa kunnolla kursseihin, jotta pinnat saa tilille - siis tässä ei päde kieli vaan yleisesti kaikkia koskien.
Suomenkielisenä on täysin mahdollista pärjätä opinnoissaan hyvin. Ja minusta on ainakin ollut tosi rikastuttavaa tutustua toista kotimaista puhuviin ihmisiin. Tekis jokaiselle suomenkieliselle hyvää, niin voisi ennakkoluulot hieman pienentyä. Asennetta ja kunnioitusta, please!
Paskattaako? Ota Rennie.
PS. Ei jaksanut lukea
Tuhat jäi ilman opiskelupaikkaa - Suomen ruotsalaisilla ei huolia
Tässä jälleen kerran hyvä esimerkki epätasa-arvoisesta kohtelusta kieliryhmiemme välillä:
Tuhat jäi ilman toisen asteen opiskelupaikkaa Helsingissä.
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/tuhat_jai_ilman_toisen_asteen_opiskelupaikkaa_helsingissa/
Miltei kaikille suruille löytyy jatko-opintopaikka.
Ruotsalaisella puolella saavat nuoret lähes aina opiskelupaikan - suurin osa yliopistopaikan. Ehkä kymmenkunta nuorta jää ilman opintopaikkaa. Ongelmat ovat sen sijaan valtavat suomenkielisellä puolella.
Ruotsinkielisten nuorten ongelmia aiheuttaa se, etteivät SuRu -nuoret viihdy opiskelupaikassaan:
http://yle.fi/rundradion/nyheter/artikel.php?id=220363
På svenskt håll får ungdomarna oftast studieplats. Det är kanske tal om tiotals ungdomar. .... Problemet med bristen på studieplatser är större på finskt håll.
För de svenskspråkiga ungdomarna blir det problem om de inte blir antagna till det första eller andra alternativet. Det här leder oftast till att ungdomarna inte trivs på sin studiepalts, förklarar R.
http://yle.fi/rundradion/nyheter/artikel.php?id=220363
Prööt!
Helsingin lääketeteellisen ruotsinkieliselle linjalle pääsyn helppous on näennäistä.
Helsinkiin Helsingin raakapisteraja (84p. vuonna 2012) on niin paljon muita lääkiksiä korkeammalla, että useimmat ruotsinkieliselle linjalle hyväksytyistä olisi samalla suorituksella hyväksytty Ouluun, Tampereelle, Turkuun tai Kuopioon opiskelemaan lääketiedettä.
Helsingin lääketieteellisessä myös sisäänpääsyprosentti on pienin.
2012 opiskelupaikan sai Helsingissä suomenkielisella linjalla 8,1%, ruotsinkielisella linjalla 8,9% hakeneista.
Vastaavasti paikan sai Turussa 13,1% , Oulussa 13,0% ja Kuopiossa 11,2% lääkikseen hakeneista. Vain Tampereen sisäänpääsyprosentti 8,8 % on lähellä Helsingin sisäänottoprosenttia, ja siis lähes tasoissa Helsingin ruotsinkielisen linjan kanssa.
Suomi on ihmeellinen maa oppilasvalinnoissa valtavassa "kotimaisten" kielten epätasapuolisuudessaan:
Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan suomenkielisellä linjalla opiskeee merkittävä määrä äidinkieleltään ruotsinkielistä. Ruotsinkielisten hakeutumista suomenkieliselle linjalle opiskelemaan helpottaa se, että valintakokeen saa tehdä ruotsiksi, vaikka hakeekin opiskelemaan suomenkieliselle linjalle.
Suomenkielisen ja suomeksi äidinkielen yo-kokeen suorittaneen tulee läpäistä valintakokeen lisäksi ruotsinkielen koe, jossa vaaditaan hyvää ruotsinkielen hallintaa.
Mutta,.... MUTTA ruotsinkielisen EI TARVITSE OSOITTAA SUOMENKIELEN hallintaa, kun hakeutuu suomenkieliselle linjalle.
Ja SOKERIT POHJALLA... ruotsinkieliset pääsevät yliopistolain mukaan kymmenen (10) pistettä alemmilla pääsykoepisteillä sisään kuin suomenkieliset.
Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan hakuoppaan 2012 mukaan erillistä suomenkielen koetta ei järjestetä, mutta JOKAISEN suomenkieliselle linjalle hakevan äidinkielestä riippumatta on osoitettava kielitaitonsa jollain seuraavista tavoista:
"1) Perusopetus tai toisen asteen tutkinto tai molemmat suomeksi
2) Suomalaisessa ylioppilastutkinnossa suomi äidinkielenä hyväksytyllä arvosanalla (väh. approbatur) TAI suomi toisena kielenä vähintään arvosanalla magna cum laude approbatur
3) Reifeprufung/Abiturprüfung-tutkinnossa suomi kirjallisesti hyväksytyllä arvosanalla (väh. 4) TAI suomi suullisesti vähintään arvosanalla 8
4) IB-tutkinnossa suomi A1-kielenä hyväksytyllä arvosanalla (väh. 2) TAI suomi A2-kielenä vähintään arvosanalla 5
5) EB-tutkinnossa suomi LI-kielenä hyväksytyllä arvosanalla (väh. 4) TAI suomi LII-kielenä vähintään arvosanalla 7
6) Korkeakoulussa suomen kielestä tutkintoon sisältyvän kielikokeen tai kieliopinnot, jotka osoittavat suomen kielen (toisena kotimaisena kielenä) suullista ja kirjallista taitoa vähintään arvosanalla hyvä
7) Korkeakoulussa suomen kielestä vähintään 35 opintoviikon tai 70 opintopisteen opinnot tai arvosana cum laude approbatur tai vastaavat opinnot korkeakoulun antaman todistuksen mukaan vastaavasta oppiaineesta
8) Korkeakoulututkinto suomeksi
9) Korkeakoulututkinto pääaineena suomen kieli (tai vastaava)
10) Korkeakoulussa kypsyysnäyte suomeksi
11) suomen kielen hyvää taitoa osoittava todistus: - HY:n kielipalveluiden koe keskiarvona taitotaso 5 www.helsinki.fi/kksc/language.services/kielitestit_kv_hakijoille.html
- yleinen kielitutkinto taitotaso 5 oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/kielitutkinnot/yleiset_kielitutkinnot
- valtionhallinnon kielitutkinto hyvä taito oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/kielitutkinnot/valtionhallinnon_kielitutkinnot
Vuodesta 2013 alkaen myöskään ruotsinkieiliselle linjalle ei järjestetä erillistä kielikoetta, vaan JOKAISEN ruotsinkieliselle linjalle hakevan äidinkielestä riippumatta tulee osoittaa ruotsinkielentaitonsa jollain seuraavista tavoista:
1) päättötodistus ruotsinkielisestä koulusta (peruskoulu, lukio tai muu toisen asteen oppilaitos),
2) suomalaisessa ylioppilastutkinnossa ruotsi äidinkielenä hyväksytyllä arvosanalla (väh. approbatur) TAI ruotsi toisena kielenä vähintään arvosanalla magna cum laude approbatur
3) Reifeprufung/Abiturprüfung-tutkinnossa ruotsi kirjallisesti hyväksytyllä arvosanalla(väh.4) TAI ruotsi suullisesti vähintään arvosanalla 8
4) IB-tutkinnossa ruotsi A1-kielenä hyväksytyllä arvosanalla (väh. 2) TAI ruotsi A2-kielenä vähintään arvosanalla 5
5) EB-tutkinnossa ruotsi LI-kielenä hyväksytyllä arvosanalla (väh. 4) TAI ruotsi LII-kielenä vähintään arvosanalla 7
6) ruotsin kielen erinomaista taitoa osoittava todistus - HY:n kielipalveluiden koe keskiarvona taitotaso 6 Lisätietoja: www.helsinki.fi/kksc/language.services/kielitestit_kv_hakijoille.html - yleinen kielitutkinto taso 6 Lisätietoja: http://oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/kielitutkinnot/yleiset_kielitutkinnot - valtionhallinnon kielitutkinto taso erinomainen Lisätietoja: http://oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/kielitutkinnot/valtionhallinnon_kielitutkinnot
7) hyväksytysti suoritettu lääketieteellisen tiedekunnan valintojen yhteydessä järjestetty ruotsin kielen koe vuonna 1988 tai sen jälkeen