Ensimmäinen biisi on mitä vaatimattomin esitys. Toinen on levyn paras (mitä se tässä tapauksessa saattaakaan kertoa, hyvänen aika!). "Something" perustuu tavanomaisiin tehoihin. C-duuri-maj7-7 eli laskeva melodia... Sen modulaation jälkeinen väliosa on samasta puusta veistetty kuin Help!
Jos on oikeaa musiikkia kuullut, ei Somethigkaan saa ilahtumaan - mikä sitten saisi?
Albumin kappaleet ovat toinen toistaan huonompia. Oh Darling! Here Comes the Sun? Hyi hel-vetti, miten alkeellisia ideoita ja huonoja toteutuksia.
Tällaista musiikkia ei voi kuvitella muussa ympyrässä kuin popissa. Heikkoa ja melodiaköyhää tunnelmointia sokealle ja kuurolle poppikansalle.
Jos on oikeaa musiikkia kuullut, ei Somethigkaan saa ilahtumaan - mikä sitten saisi?
Albumin kappaleet ovat toinen toistaan huonompia. Oh Darling! Here Comes the Sun? Hyi hel-vetti, miten alkeellisia ideoita ja huonoja toteutuksia.
Tällaista musiikkia ei voi kuvitella muussa ympyrässä kuin popissa. Heikkoa ja melodiaköyhää tunnelmointia sokealle ja kuurolle poppikansalle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tykkään, mää tykkään,ku määä vaan tykkään, ku mul tulee nostalgia ja hyvä mieli, ja mää vaan tykkään!
On se niin ihanaa kuulla simppelii poppii!!
Soonniin IHANAA
Emmää tartte mitään musikaalisii teoksii, mulle riittää tusinapoppi!
Mutta kun siinä Abbey Roadin lopussa on se pitkä melodia, siis levyn kappaleet You never give me your money kappaleesta alkaen eteenpäin, niin siinähän on niitä pitkiä linjoja.
Esim Brahmsin opus 49. on sen medleyn rinnalla kuin 5 irtolaulun kokoelma.
Beatlesin ideat ovat alkeellisia pop-sirpaleita, Brahms on jumalaista kompleksista eheyttä, ja taidolla taottua musiikillista ilmaisua, joka vertautuu kirjallisuuden ja kuvataiteen suuriin saavutuksiin.
Poppi ei ole mistään kotoisin, eikä se kestä vertailua taidemusiikkiin. McDonaldsin ravintoköyhät "ateriatkaan" eivät ammattikokkien mielestä kelpaa gourmet-ravintoloihin - ja halvasta, kaupallisesti sekä eettisesti arvelluttavastakin on tossa Maccari-poppi-touhussa kyse.
Nyt siis todellisten nautintojen pariin, klassisen ikuiseen maailmaan!
Tuo tyyppi paranee skitsofreniastaan vasta kun alkaa rehelliseksi itselleen, ja astuu kaapista ulos.
Tuskin kellään on epäilystä etteikö vakavasta kaappi-Beatles-fanista nimittäin olisi kysymys. Eihän edes varsinaiset himo-julki-Beatlesfanitkaan käytä noin paljon aikaa ja vaivaa yhtyeen musiikista mesoamiseen kuin mitä skitso näihin haukkumiskirjoitteluihinsa käyttää.
On selvää että mielensä vielä ehyt ja terve osa rakastaa Beatlles-musiikkia, ja vain aivoisiensa sairaan osan ottama ylivalta tuosta ajatteluun rinnastetavastaan saa hänet tänne kirjoittelemaan mitä sairautensa hänellä kulloinkin tänne kirjoituttelee.
Mutta jos osoittautuisi että poppi ei tosiaan ole mistään kotoisin ja skitsoileva inhonsa Beatlesia kohtaan olisikin ihan aitoa ja perusteltua, mitä se ei siis suinkaan ole, niin ainahan Beatlesille on aitomusikillisia vaihtoehtoja kuten vaikkapa esim erinomainen kaksoisyhtye Funkadelic/Parliament ja musiikkinsa jota kutsutaan nimellä FUNK:
http://www.youtube.com/watch?v=f8JE-d2TESc&feature=related
tai:
http://www.youtube.com/watch?v=UypeE3zTwBs
tai vaikkapa:
http://www.youtube.com/watch?v=wnh6K9yowrc
Noissa kun on niitä popista puuttuvia ja niin kaivattuja pitkiä linjoja ja sinfoniaa ja fuugaa eiku Funkkia taatusti löytyy.
Sivistyksessä ja päättelyssäsi on aina pahoja puutteita. Se liittyy oleellisesti siihen että olet pooppari.
Klassinen on MUSIIKILLISESTI arvokasta - siksi kaupallisia argumentteja ei tarvita.
Kuunnelkaa jo nyt sitä e-mollikonsertto tai (Brahmsin) e-mollisinfoniaa. Chopin ja Brahms ovat molemmat tähtitieteilijöitä ja neroja musiikissa.
Klasari kärsii hapen puutteesta. Klasu, ota anustappi pois, niin aivosi saavat happea!
"Klassinen on MUSIIKILLISESTI arvokasta"
Aluksi tuota vähän ehdin epäillä, mutta sitten muistin että on siitä jo niin kauan että kyllä Kevin Coyne on jo klassikoksi laskettavissa.
http://www.youtube.com/watch?v=Db2DnBQ-ips
tai sama livenä:
http://www.youtube.com/watch?v=SVfuBWURMZk
Entäpä iki-ihana ja yhä niin tosi "This is Spain",
http://www.youtube.com/watch?v=FdalB8ghD14
siinäpä oli näinä valtiovelkaisina aikoina aina yhtä pelottavankin ajankohtainen biisi.
Mutta lopuksi kaiken huipentumana kaikkien aikojen paras sävellys, laulu kuin palstan himoklasarifanista tehty, laulu nimeltään "Good boy".
http://www.youtube.com/watch?v=goNOCSOSdtc
Unohtumattomia tulkintoja omista biiseistään Kevin vainaalta. Hankkikaamme tuotapikaa itsellemme Kevin Coynen kootut, varsinkin jos kerran Beatles tai Funkadelic/Parliament musiikki ei niin mitenkään passaa.
eivät osanneet musiikillisesti oikein mitään.
Mitä Beatles niinku osas? Keksiä melodioita kyllä, mutta oisko niistä yksikään sitten sen tasonen mitä Mendelssohn, Mozart, Chopin ja Schubert esimerkiksi ovat rustanneet? Ei kuulkaa läheskään!
Voitte omin korvin tarkistaa asiat klassisista teoksista: melodian lineaarisuus ja luovuus on aivan eri tasoa kuin poppareilla.
Ja klassisessa säveltaiteessa melodia ei ole edes se keskeisin elementti. Kertokoot tämä jotakin niistä suunnattomista tasoeroista!
Poppi on surullisen alkeellista, koska se ei yritä olla korkeatasoista. Eikä osaakaan.
Miksi klassisen musiikin harmoonisuus on niin suurenmoinen musikaalinen ilo jokaiselle joka kuuntelee KORVILLA? Noh, siihen voi vain vastata, että hakeutukaa klassisen materiaalin (ja teorian) pariin.
Sille on syynsä ja seurauksensa, että kaikki poppi on ollut kaupallisesta muotorakenteesta käsin laadittua popin "kultavuosina" (ja on edelleen) - ja sille on syynsä ja seurauksensa, että klassinen on tehty MUSIIKIN vuoksi ainoastaan.
Sävellyksessä kaikista oleellisinta on se taito, millä kudos on laadittu. Ei auta vaikka laittaisi helppotajusen rumpukompin, kirjottaisi hyvän sanoituksen, ei edes hyvien soundien viljeleminen tai mikään muu periaatteessa sekundäärimerkityksinen asia - jos itse sävellyksen ideat ovat heikkoja.
Beatlesilla ideat ovat heikkoja ja kantamattomia kestävään kuunteluun. Parhaat biisit (Yesterday, Eleanor Rigby, Penny Lane, Help!) alkavat nekin kyllästyttää, koska niiden kaikki ulottuvuudet on tietyn kuuntelujakson jälkeen sisäistetty täysiverisesti. Niistä ei enää saa kahmittua mitään uutta (toisin kuin Brahmsilta loputtomiin).
Mutta Beatlesin kuulija tahtoo yleensä ennen kaikkea tuttua ja omaan identiteettiin sidottua peruspoppia, ja sitähän Beatles tarjoaa. Tasapuolisen katsannon vuoksi todettakoon, että Beatles on popin alueella pystynyt useampia kilpailijoitaan terävämpiin pikkurallatuksiin, ja sitä on arvostettava - ainakin jos on nimenomaan rock-ja pop-kuluttaja musiikkitottumuksiltaan (toki voi ahkeroida myös taiteen tai vaikka jazzin parissa, siitähän saisi sen elämänmittaisen nautinnonkin).
Mutta sontakärsiä löytyy myös kirjallisuuden "harrastajista". Aivan varmasti jossain sivistyneet turhautuvat lukiessaan kioskikirjallisuuden faneilta typeriä kommentteja vailla kehityksen lupaustakaan.
Liekkö Beatle-poopparit edes sitä mieltä, että Dostojevski hakkaa Aku Ankan?
Koska ne ottelee?
Niin, koska ne ottelee?
Silloin poopparit vertailevat Aku Ankkaa/Beatlesia Dostojevskiin/Mozartiin.
Oikea taide kestää ja hakkaa popin aina.
Lopettakaa typerät vertailut ja kohdatkaa klassisen musiikkiteoreettis-tunne-elämyksellis-perusteinen ylemmyys nostalgiabeatleilyyn verrattuna.
Hävettää makunne ja tottumuksenne.
koko elämänsä kuunnella All My Lovingia ja A Day in a Lifea?
Kyllä itse mieluummin kuolisin kun viettäisin koko elämäni saman Beatles-popin parissa. :::::(((