Siivous ahdistaa

Mulla on ihan sama juttu. Mä kyllä pidin asunnon
tiptop kunnossa kun ei ollut vielä lapsia ja
asuttiin miehen kanssa nelisen vuotta ihan
kaksin. Nyt kun on naperoita ja leluja ja
asitoita ja vaatteita ja tavaraa jos vaikka
minkälaista joka paikat täynnänsä, niin tuntuu
että ei tule mistään mitään. En jaksa joka päivä
siivota, kun tuntuu, että seuraavana päivänä on
taas kaikki ihan mullin mallin.

Minäkin aina lupaan itselleni, että kun tulee
seuraavan kerran siivouksen jälkeen sotkua, niin
heti siivoon, mutta sotkeehan täällä muutkin kuin
minä. Mies sotkee ihan samalla tavalla, eikä
koskaan juurikaan siivoa jälkiään.. minä vaan
puunaan hänenkin jälkensä. Noh, kaipa se on minun
työtä, kun olen kotona lapsia hoitamassa.
Itseasiassa viihdynkin kotona vallan mainiosti,
mutta joskus ottaa pannuun.. Jospa se siitä
sitten kun on lapset isoja ja itsekin saanut
itseään niskasta jollain konstilla kiinni.

Lojuukos teillä likapyykit? Meillä joskus ei
meinaa mahtua pyykkikoriin.. :)

En minäkään meinaa uskaltaa aukaista edes ovea
kun ovikello soi... joskus tuntuu,e ttä varmaan
kaikki ajattelee, että mikäs rouvaa vaivaa kun ei
ole voinut siivota.

Kyllähän minä aina siivoonkin, mutta kun se on
kohta samannäköinen.

Entäs kun itse en oikein välitäkään kaikista
sotkuista, mutta mies on niin hiton
järjestelmällinen. Onneksi hän myös osallistuu
kodin hommiin.

Miksiköhän aina ajatellaan että "rouvapa on
laiska kun täällä on tämän näköistä" Asuuhan
siellä kotona muitakin. Ja pojan olemme
opettaneet myös korjaamaan omat jälkensä.

Ja kun sanoit että kertyy kaikkea mitä ei raaski
heittää pois. Minä olen juuri
sellainen "keräilijä" ja sitä piirrettä mieheni
minussa inhoaa.

Olen aina sanonut ihmisille, että minulta puuttuu
se kotityögeeni.... en sitten millään kestä
mitään kotitöitä..toki ei meillä likaista
ole..sekaista kyllä ja ihan totta..
yllätysvieraat on painajainen... kaapit on aina
kun pommin jäliltä ja vaatehuoneeseen ei pääse
puolta metriä enempää sisään... Onneksi en ole
ainoa.. mies ei meinaa kestää tätä kaaosta... se
on ehkä kaikkein vaikeinta, miten selität
toiselle, että näin minä asun ja piste!

Mietippä sitä, että talo elää tavallaan ja
vieraat käy ajallaan, eli jos siivoaminen ei
huvita ja se meinaa unohtua, niin älä nyt siitä
stressaannu vaan ajattele, että asiahan ei muille
kuulu. Tämä on sinun tapasi elää ja fiksut
ihmiset ovat siitä hiljaa, jos vähänkään
ymmärtävät käytöstavoista mitään. Itselläni on
sellainen tilanne, että olen ihan viimeisilläni
raskaana ja en pysty siivoamaan ja mieheni on
myös sairas, eikä hänkään pysty siivoamaan (jalka
paketissa). Villakoirat kyllä ahdistavat, mutta
nyt tilanne on tämä, eikä muuta voi. Äitini on
tulossa siivoamaan meille heti kun on flunssasta
selvinnyt, en halua flunssaa itselleni tässä
vaiheessa raskautta. Muista, että elämä on lyhyt
ja sinun on muistettava nauttia siitä eikä vain
mietittävä, että mitä et saa tehtyä.

Mitä helevettiä valitatte, miksi ihmeessä siivous
kuuluis nimenomaan naiselle ja millä
perusteella?????!!!!Ainakin nyt omat jälkensä
pitää lastenkin opetella siivoamaan ja ukon kans,
miksi passata niitä?!Minä en ainakaan koe
sukupuoleni takia että talon siisteys olis
nimenomaan mun asia, kaikkihan on vastuussa...
Voi naisparat...pahinta tuo malli minkä annatte
lapsillenne.