Minä olen tällä hetkellä töissä, on vaimo ja lapsia, terveyskin jonkinmoinen, velkanen omakotitalo, pari autoa ja reilu 40 hehtaaria perintömaita tuolla maalla. Mutta elämä ei maistu, ei ole maistunut reilu vuoteen.
Sitä miettii, mitä järjeä tässä kaikessa on. Perus-pessimistinä nousee pintaan koko ajan synkkiä ajatuksia tulevaisuudesta. Olen leipääntynyt nykyiseen työhöni ja työmäärä on vähentynyt hurjasti. toissa vuonna vuosibrutto oli yli 50000€, viime vuonna enää 37000€ ja tänä vuonna jäänen alle 30000 euron.
Avioliitto natisee, seksiä ei ole ollut vuoteen. Vaimo lienee hakenut sitä muualta, ainakin juttuja kuulee. Jotenkin on välinpitämätön olo, mitä väliä millään on. Itsetuhoiset ajatukset tulivat ensimmäisen kerran kun yritin tupakasta irti lääkkeiden avulla 4 vuotta sitten. Lopetettuani niiden ottamisen ajatukset selvenivät, mutta viime kesästä lähtien on ollut taas jossain tuolla syvällä ajatus hyppäämisestä pois tästä karusellista.
Mitään lääkkeitä en huoli, näitä käveleviä aaveita näkee työssä kyllä ihan tarpeeksi. Ei, tuollaiseksi en suostu, mielummin kaikki loppu. Testamentin tein ennen joulua, mutta pitää vielä myydä kaikki rahaksi muutettava maita myöten ja tallettaa lasten tileille tulevaisuutta varten. Sitten pitäs henkivakuutuksesta saada vaimolle sen verran, että se saa asuntolainan maksettua. Näitä siis miettii näinä synkkinä hetkinä.
Miksi kirjoitin jos ajatukset ovat näin solmussa. No, kai sitä haluaa jotain kommenttia, olisiko tästä ulospääsyä, selviytymisvietti ei ehkä vielä kokonaan ole kadonnut.
Sitä miettii, mitä järjeä tässä kaikessa on. Perus-pessimistinä nousee pintaan koko ajan synkkiä ajatuksia tulevaisuudesta. Olen leipääntynyt nykyiseen työhöni ja työmäärä on vähentynyt hurjasti. toissa vuonna vuosibrutto oli yli 50000€, viime vuonna enää 37000€ ja tänä vuonna jäänen alle 30000 euron.
Avioliitto natisee, seksiä ei ole ollut vuoteen. Vaimo lienee hakenut sitä muualta, ainakin juttuja kuulee. Jotenkin on välinpitämätön olo, mitä väliä millään on. Itsetuhoiset ajatukset tulivat ensimmäisen kerran kun yritin tupakasta irti lääkkeiden avulla 4 vuotta sitten. Lopetettuani niiden ottamisen ajatukset selvenivät, mutta viime kesästä lähtien on ollut taas jossain tuolla syvällä ajatus hyppäämisestä pois tästä karusellista.
Mitään lääkkeitä en huoli, näitä käveleviä aaveita näkee työssä kyllä ihan tarpeeksi. Ei, tuollaiseksi en suostu, mielummin kaikki loppu. Testamentin tein ennen joulua, mutta pitää vielä myydä kaikki rahaksi muutettava maita myöten ja tallettaa lasten tileille tulevaisuutta varten. Sitten pitäs henkivakuutuksesta saada vaimolle sen verran, että se saa asuntolainan maksettua. Näitä siis miettii näinä synkkinä hetkinä.
Miksi kirjoitin jos ajatukset ovat näin solmussa. No, kai sitä haluaa jotain kommenttia, olisiko tästä ulospääsyä, selviytymisvietti ei ehkä vielä kokonaan ole kadonnut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Elämä on kallis. Ei sitä kannata tuhlata. Suosittelen lääkkeitä, eivät ne tee zombiksi. Hae apua hyvä mies. Elämän kauneuden voi löytää vaikkei sitä synkkänä hetkenä uskoisi. Lääkäriin rohkeasti, se on viisaan miehen teko. Olet osoittanut jo viisautta kirjoittamalla tänne, jatka nyt myös seuraava askel. Yksin ei masennuksesta selviä mutta apua hakemalla voi hyvinkin selvitä.
Älä laske rahassa tai hehtaareissa. Ajattele lapsia, joille olet isä! Ainut ja tärkein.
Miten käytännössä sen teet on pikkujuttu (voin siinäkin tietysti auttaa). Vaimo voi olla myös samoin kuin sinä tuskissaan tulevaisuuden suhteen. Auta sinä: kuka muu voisi olla tilanteen pelastaja kuin sinä!
Suomen kielessä ei ole erillistä futuuritempusta, vaan tulevaa tekemistä kuvataan preesensillä. Suomen kielessä imperfektillä viitataan yleensä toimintaan, joka on jo päättynyt, mutta on tapahtunut lähimenneisyydessä, tai jolla on jostain syystä uutisarvoa.
Elämä on aikaajoin aika viheliäistäkin, mutta silti se on ainutkertaista. Kovat paineet työelämässä, pienet lapset ja parisuhde pistävät kenet tahansa tiukille.
Keksi itsellesi oma harrastus, jokin sellainen juttu, mistä olet haaveillut. Näin saat aikaa itsellesi, eräänlaisen hengähdystauon. Sen kautta löydät elämän ilon ja saat hieman etäisyyttä työhön ja perheeseen.
Joskus rakastit puolisoasi, lastesi äitiä...mihin se rakkaus katosi? Vai onko se vaan hautautunut kaiken muun alle? Parisuhteenkin eteen täytyy tehdä töitä, raivata sille aikaa kaiken keskeltä. Jos ei siitä pidä huoli, katoaa läheisyyden tunne ja tarve. Ja kun se katoaa, aletaan kasvaa erilleen.
Jos sinusta aidosti tuntuu, ettette saa parisuhdettanne toimimaan enää, kannattaa lähteä erilleen. Huono parisuhde heijastaa niin moneen asiaan elämässä, ettei kannata kenenkään kanssa väkisin olla yhdessä. Tiedän muutaman parin, jotka ovat löytäneet elämälleen ihan uuden suunnan ja tarkoituksen eronsa jälkeen.
Lapset, ne ovat osa sinua ja tarvitsevat isää elämänsä aikana. Minusta sinulla on monta hyvää syytä jatkaa elämääsi...Ohjaa elämäsi rohkeasti uuteen suuntaan! Tiedän, ettet tule pettymään.
väsynyt ja kun monet asiat tuntuvat vääntyneen solmuun - voi huomata, että
näet kaiken synkässä valossa.
Auttaisiko sinua keskusteluterapia ja jonkinlainen mielialalääkitys tässä jonkinlaisessa ylimenovaiheessa. Ei pelkkä lääkitys, joka kantaisi tämän synkemmän jakson yli, ole ainut ratkaisu, vaan myös oikeanlainen keskusteluterapia hoitoalan ammattilaisen kanssa yhdistettynä siihen.
Voisit puhua sitä pahaaoloa ulos sieltä ihon alta - se puhdistaa mieltä ja helpottaa omaa oloa.
Itsekin vaikeita aikoja elämässä kokeneena olen saanut avun juuri vastaavanlaisesta hoidosta. Se kantoi vaikeimman ajan yli ja tänään elämäni on hyvää ja tasapainoista. Lasten olemassaolo antoi minulle jaksamista.
Muista, että elämä on lahja ja ajattele lapsiasi. Parisuhdettakin pitää hoitaa ja ottaa sitä yhteistä aikaa toisilleen ja tutustua uudelleen toisiinsa.
Pohjalta on vain yksi tie - ja se on tie ylöspäin! Älä luovuta ja toivon sinulle voimia - hae apua tilanteeseesi ammattiauttajilta. Sitä varten he ovat olemassa.
Ihmiselle on jo lapsuudessa iskostettu mieleen käsikirjoitus elämälle, ja miten tässä suuressa teatterissa tulee esittää kunnon miestä ja hienoa naista. Näitä rooleja hiotaan ja niistä väitellään sekä luodaan uusia "oikeita" tapoja joiden mukaan kaikkien tulisi toimia, ja kulisseihin kuuluvat talo, 2 autoa, koira jne.
Sehän on selvä, että jos elämä on teatteria niin sama pätee myös parisuhteisiin, eli sekään ei ole aitoa. Epäaidoksi sen tekee jo se, että esittää roolia, mutta toki parisuhteille on kaiken lisäksi vielä oma käsikirjoitus, eli voisi sanoa että se on pieni teatteri teatterissa. Parisuhteet pysyvät pystyssä yhtä kauan kun osalliset pitävät roolistaan kiinni, ja jos se kaatuu ihminen kokee tuskaa sillä huomaa eläneensä illuusiossa, ja joutuu siksi törmäämään todellisuuteen.
Olen lukenut erästä kirjaa joka kuvailee ongelman tosi tarkalla tavalla. Tuo opitun roolin olemme kopioineet ympäristöltä jo lapsena ajatusten muodossa. Näitä ajatuksia on myös tiedottomuudessa, jonka takia ihminen uskoo olevansa se henkilö joksi hänet kasvatettiin, eli tuo roolinsa.
Kirjan avulla oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään, ja kun ajatus paljastuu, siitä tulee tietoiseksi ja siksi sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa tiedottomuudesta, eikä sitä edes huomaa. Ajatuksia paljastaessa tietoisuus omasta itsestä kasvaa koko ajan aina kunnes tuo opittu rooli on kadonnut kokonaan, jolloin jäljelle jää aito oma itse. Tämä mahdollistaa myös aitojen suhteiden rakentamisen. Tuosta kirjasta lukee lisää täällä www.alkuajatus.org Suosittelen tutustumaan, kirja todella toimii!
Ulospääseminen sinun on suoritettava itse, tässä kuitenkin tienviitta. Tsemppiä!
2 3 kirjoitti oivasti, että ulospääseminen on tehtävä itse, mutta toisinaan apu on tarpeen ja jos et jaksa kirjaa lukea, niin voin suositella kolmen päivän kurssia, Areenaseminaaria, joka toimii ihmeen hyvin, helmikuun Kotilääkäri-lehdessä oli juttu siitä, katso areenaseminaari.fi
Kerro asiasi Jumalalle, kun seuraavaksi istut yksin murheinesi. Häneltä tulee apu, kunhan vain pyydät.