Apua, pakko se on myöntää! En rakasta lastani...
mitä teen? Olenko täysin tunteeton ihminen???
mitä teen? Olenko täysin tunteeton ihminen???
En rakasta!
Suru
6970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minkäikäinen lapsesi on? Ehkä äitinä et ole vielä
oppinut tuntemaan lastasi, rakkaus kasvaa ajan
myötä.
Mitä se äidinrakkaus sitten on?
Rakkautta on olemassa montaa eri sorttia.
Oletko kenties tuore äiti tai odotatko itseltäsi
liikoja?
Vastasyntynyt lapsi on vieras ihminen ja rakkaus
häneen kehittyy ajan myötä. Ehkä me petymme
tuudittautumalla siihen uskoon, että lasta
pitäisi rakastaa hirvittävästi heti ensi
silmäyksellä... todellisuudessa harvoin näin
kuitenkaan tapahtuu. Ja sitten kannamme
syyllisyyttä siitä, ettei meillä olutkaan mitään
järisyttäviä tunteita lasta kohtaan.
Ensimmäinen ajatukseni lapsestamme oli, että onpa
ruma, aivan kaamean näköinen... ja voi sitä
syyllisyyden määrää!
Ja isompien lasten ollessa kyseessä:
Arjen kiireissä varsinkin kiukutteleva lapsi
saattaa tuntua joskus varsin ärsyttävältä. Se
rakkaus ikään kuin katoaa jonnekin taka-alalle,
eikä sen olemassaoloa aina edes huomaa. Mutta
sitten yht´äkkiä tulee tilanteita, joissa tajuaa,
kuinka paljon sitä lastaan rakastaa - eikä
siihen tarvita kuin yksi märkä pusu poskelle! Ja
se on hyvä kertoa myös lapselle.
Ei siinä ole mitään epänormaalia, ettei lastaan
kohtaan aina tunne rakkautta ja sympatiaa.
Emmehän me äidit ole mitään yli-ihmisiä, vaan
ihka tavallisia taaplaajia, jotka välillä
myös "kyrpiintyvät kersoihinsa". Ja sallittakoon
se myös meille! Ehkä sitten on syytä huolestua,
jos välinpitämättömyyden tunne on aina
päällimmäisenä, eikä esim. lapsesta luopumisen
ajatuskaan kosketa eikä tunnu yhtään miltään.
Muuta apua en osaa sinulle antaa.
Edellinen kirjoittaja vastasi kyllä just
naulankantaan, kuten sanotaan. Eihän meidän
äitien tarvitsekkaan olla mitään yli-ihmisiä.
Eikä sitä koko ajan tarvitse ajatella, KUINKA
PALJON rakastaa, riitää kun huolehtii hyvin ja
pitää hyvänä. Kyllä mustakin välillä tuntuu et
voi hyvänen aika tätä elämää kun saa olla
helisemässä kohta murkkuikäisen tytön metkujen
takia, mutta kun saa jakaa arjen hyvät ja huonot
asiat niin että ne on suht koht balanssissa, niin
sen kestää hyvin. Ajatuskin, että tyttöä ei
olisikaan, tuntuisi maailmanlopulta. Ja kun saa
äitienpäivänä kortin, on se jotain todella
mukavaa.
Kiitos kommenteista. Selvennän sen verran, että
en ole todellakaan tuore äiti, vaan lapseni on jo
6-vuotias. Hän oli todellinen "rakkauden
hedelmä", jota odotettiin ja tehtiin myös kauan!
Sitten kun onnemme täyttymys syntyi, hän ei
ollutkaan täysin terve. Siitä alkoi masennus,
avioliitto-ongelmat ym. Nyt on aikaa jo kulunut
vuosia ja avioero tuli eteen, jäin yksin lapsen
kanssa. Meillä on jatkuvaa riitaa ja väittelyä
joka asiasta. Enemmän meillä on huonoja kuin
hyviä hetkiä, se on valitettavasti totta. Sen
huomatessaan tulee tosi paha mieli. Kuinka tulee
olemaan jatkossa? Jaksanko jos tilanne pysyy
samanlaisena?!
Et jaksa montaa vuotta. Lapsi ja sinä kärsitte.
Lapsi saa ehkä isompia vaurioita.
Sinun pitää hakea tukea itsellesi. Sen parempi ja
helpompi, mitä aikaisemmin se tapahtuu. Ymmärrän,
että nyt sinulla on varmasti vielä
moninkertaisesti huonompi omatunto asiasta, kun
lapsei oli tarkkaan harkittu ja kauan yritetty.
Ei ole ihme, että nyt tuntuu pahalta.
Usko huviksesi, et ole ainoa. Kun saat puhutta
asiasta ammattilaisen kanssa, niin möröt katoavat
ja huomaat elämän taas sujuvan normaaleja latuja.
Eikun hommiin ja perheneuvolaan. Kyllä alkaa
seljetä!
sulla niitä huonoja hetkiä sen takia, että on
vaikeuksia ex-miehen kanssa, vai vaan sen takia,
että lapsen sairaus on kestämätöntä? Ehkäpä
kuitenkin rakastat lastasi (huomaamatta sitä
itse) ja ex-mies aiheuttaa ongelmat. Mutta jos
todellakaan et jaksa olla lapsesi kanssa (Vaikka
kyllähän siihen tosin vanhemmilla on moraalinen
velvollisuus) on sijaisvanhempia yms. systeemeitä
olemassa. Muista että sulla saattaa hyvinkin olla
vain ohimenevä stressi tai jokin kriisiaika. Ne
heijastuu tietysti myös voimiin hoitaa lasta.